Mistä tunnistaa

Jokaisen itsetunto saa ajoittain myös kolhuja ja notkahtelee. Siis normaalilla, ei sairaalla ihmisellä.
Itsetunto elää sen mukaan mitä me elämässä koetaan ja miten rankasti me mitäkin koetaan.

Terve itsetunto, joka rakentuu jo lapsena, kestää elämän kolhujakin paremmin eikä romutu täysin koskaan. Heikompi itsetunto, joka sekin saa alkunsa lapsuudesta, on lähtökohtaisestikin jo heikommalla pohjalla kestämään elämän kolhuja ja uskomaan positiivisuuteen.
Mutta myös heikon itsetunnon voi saada vahvistumaan esim. rakastavan ja positiivisesti tukevan läheisen avulla.

Nuorilla itsetuntokin heittelee paljon rajummin kuin aikuisilla, mutta myös nuorella, hyvän itsetunnon omaavalla ihmisellä ne negatiiviset kokemukset eivät jää hallitsemaan elämää.
Hyvän itsetunnon omaava ihminen löytää aina takaisin realistiseen positiivisuuteen ja itseluottamukseen, heikomman itsetunnon omaavalla taas on taipumusta aliarvioida itseään ja kykyään selviytyä.

Tosia syyttelevät ovat heikkoitsetuntoisia

Väitä henkilöstä jotain negatiivista joka ei pidä paikkaansa.

Hyväitsetuntoinen tiedostaa ettei asia koske häntä. Huonoitsetuntoinen ei tiedosta.

Tulkkaamisessa ei pidä olla yksisilmäinen, asiaan vaikuttaa mm. se kuinka väite esitetään (eli ärsyyntyä voi siitä väitteestä itsestään eikä sen itseä koskemattomasta sisällöstä).

Hyväitsetuntoinen osaa erotella itseään koskevat faktat, hän tuntee itsensä joten hän ei tunnista väärää väitettä itseään koskevaksi.

Toinen ilmiö on siinä että huonoitsetuntoinen hyppää herkästi mukaan yleistyksiin. Jos naiseutta haukutaan yleisellä tasolla huonoitsetuntoinen kokee että asia koskee häntä erityisesti, vaikka asia ei koskisi häntä sisällöltään. Hyväitsetuntoinen sensijaan tunnistaa ettei hän kuulu tähän yleistykseen vaikka puhuja puhuukin "naisista" koko joukkona. "Ei koske kuitenkaan minua koska tunnen itseni ja tiedän että väite ei pidä paikkaansa."

Baseline on se että huonoitsetuntoiselle voi joku muu kertoa kuka hän on ja huonoitsetuntoinen osittain myötää tuota sanelua. Hyväitsetuntoiselle sensijaan ei pysty sanelemaan mitään häntä itseään koskevaa tietoa koska hänellä on jo kokemus itsestään.

Surullisinta on se että hyvää itsetuntoa pidetään turhaan jonkinlaisena kaikkivoipaisuutena. Hyväitsetuntoinen ihminen voi olla myös ujo, heikko tai suoranaisesti rikki - hän yksinkertaisesti tuntee ne ominaisuudet itsesään ja osaa olla niiden kanssa ja irtisanoa itsensä sellaisista malleista jotka vaativat tai olettavat turhaan jotain muuta. Aivan liian usein itsetuntoa käyteään ns. sankarimerkityksessä, kuvaamaan ihmistä joka on hyvä kaikessa ja itsetunnollaan pärjää. Tämä on johtanut vääränlaiseen itsetunnon noteeraamiseen ja siihen että toimintatapoja feikkaamalla voi antaa itsestään tällä sankarityypillisellä tavalla hyväitsetuntoisen kuvan vaikka oikeasti itsetuntoa ei välttämättä ole nimeksikään - itse on ehkä kokonaan hukassa - vaan kaikki on hyväitsetuntoisen luonteen mukaista roolisuoritusta olematta kuitenkaan millään tavalla "itse". Tälläiset ihmiset ovat usein äärimmäisen hankalia sillä heidän heikkouksiinsa puuttuminen uhkaa roolisuoritusta ja todellinen itsetunnon puute aiheuttaa raisujakin heilahteluita; väitän että nimenomaan tämä kulkee narsismin kaverina käsikynkkää. Rooli-itsetuntoinen ihminen tarvii nimenomaan taputtajia jotka hurraavat hänen roolinsa mahdollisimman todelliseksi, ja hän tarvii suurta kontrollia toisiin ihmisiin pitääkseen roolinsa ehjänä.

Ps. Tänään velat ovat muuttuneet saataviksi - kirjaimellisesti :D

Ehkä siitä ettei meikkaa mutta myy meikkejä.

Siinä pitää böönalla olla jo vähän munaa... kin.

Kasvon ilmeistä.