Minusta on aina tuntunut etten ole tavallinen tyttö (nainen nyt). Olin siis sellainen poikatyttö jo lapsena, kaverit rajoittuivat enimmäkseen isoveljeeni. Leikkisin autoilla, sotaa, kiipeilin puissa ja talojen katoilla, ajoin mäkiautoa hurjempaa kuin veljeni ikänä, haaveilin moposta samalla kun veljeni haaveili tietokoneesta, olin raisuhko ja ainamoinen pelle äitini kauhuksi. Olin varsinainen peppi pitkätossun ja pikkumyyn mixaus.
Lapsuuteni koti oli väkivaltainen ja pelottava, osittain ehkä tälläkin on jotain tekemistä persoonani kanssa. Jonkinlaista kapinointia ehkä mutta en pidä ympäristöä yksinään syynä.
Nykyään osaan olla korrekti, käyttäytyä hyvin asiallisesti ja niin kuten aikuisten kuuluukin.
Mutta sisälläni asuu edelleen se pieni ihmislapsi, joka hyvällä päällä ollessa keksii hassutuksia ja pelleilee ja omaa rosoisen huumorintajun ja on tarvittaessa aika raisukin naiseksi. Naisellinen en ole sillä tavalla, että pitäisin korkkareita tai hameita. En tunne oloani niissä omaksi. Olen varmaan ikuisesti farkut, tennarit, t-paita nainen. En kuitenkaan miehestäkään mene, että naisellisuutta kyllä on.
Kun tapaan ikäisiäni naisia (30), tunnen itseni ihan erilaiseksi. Tai nuoremmaksi joka tapauksessa.Tulen miesten kanssa paremmin juttuun kuin naisten, ja tykkäänkin enemmän olla miesporukassa. Naisten kanssa joudun ottamaan väksisinkin jonkun roolin, en uskalla olla itseni koska pelkään ettei minua hyväksyttäisi. Tai minua katsottaisi kuin ruttoa. Uudet tuttavuudet pitävät minua helposti kilttinä, ujona ja hyvä käytöksisenä, ja olenkin sellainen! Jos niin haluan. Mutta etenkin aina yleisillä paikoilla, vieraassa seurassa olen enempi sivustakatsoja. Mutta todellinen minä on jotain *AIVAN* muuta. Ne naiskaverit jotka tutustuvat minuun itseeni, ovat pysyneet rinnallani, he pitävät minua ainutlaatuisena ihmisenä.
Miehet eivät oikein tiedä tiedä miten suhtautuisivat minuun. Olenko lintu vai kala. Ulkonäköni vetää puoleensa miehiä mutta en aina ole sitä mitä he luulevat (kiltti naapurintyttö) vaan hämmästys on joka kerta suuri.
Niin, olenko erilainen nainen? Miten miehenä suhtautuisit minuun?
Lapsuuteni koti oli väkivaltainen ja pelottava, osittain ehkä tälläkin on jotain tekemistä persoonani kanssa. Jonkinlaista kapinointia ehkä mutta en pidä ympäristöä yksinään syynä.
Nykyään osaan olla korrekti, käyttäytyä hyvin asiallisesti ja niin kuten aikuisten kuuluukin.
Mutta sisälläni asuu edelleen se pieni ihmislapsi, joka hyvällä päällä ollessa keksii hassutuksia ja pelleilee ja omaa rosoisen huumorintajun ja on tarvittaessa aika raisukin naiseksi. Naisellinen en ole sillä tavalla, että pitäisin korkkareita tai hameita. En tunne oloani niissä omaksi. Olen varmaan ikuisesti farkut, tennarit, t-paita nainen. En kuitenkaan miehestäkään mene, että naisellisuutta kyllä on.
Kun tapaan ikäisiäni naisia (30), tunnen itseni ihan erilaiseksi. Tai nuoremmaksi joka tapauksessa.Tulen miesten kanssa paremmin juttuun kuin naisten, ja tykkäänkin enemmän olla miesporukassa. Naisten kanssa joudun ottamaan väksisinkin jonkun roolin, en uskalla olla itseni koska pelkään ettei minua hyväksyttäisi. Tai minua katsottaisi kuin ruttoa. Uudet tuttavuudet pitävät minua helposti kilttinä, ujona ja hyvä käytöksisenä, ja olenkin sellainen! Jos niin haluan. Mutta etenkin aina yleisillä paikoilla, vieraassa seurassa olen enempi sivustakatsoja. Mutta todellinen minä on jotain *AIVAN* muuta. Ne naiskaverit jotka tutustuvat minuun itseeni, ovat pysyneet rinnallani, he pitävät minua ainutlaatuisena ihmisenä.
Miehet eivät oikein tiedä tiedä miten suhtautuisivat minuun. Olenko lintu vai kala. Ulkonäköni vetää puoleensa miehiä mutta en aina ole sitä mitä he luulevat (kiltti naapurintyttö) vaan hämmästys on joka kerta suuri.
Niin, olenko erilainen nainen? Miten miehenä suhtautuisit minuun?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tuli mieleen kaverini, joka on vähä samanlainen ja nainen. Sillä on kauhee kilpailuvietti ja se on tosi jätkämäinen, muttei kuitenkaan lesbo.
Oon aatellu että sen geenit on ehkä vähän enempi miesten suuntaan ja koska sillä on vaan isä ja veljiä niin sen roolimallitkin on tulleet pitkälti sieltäkäsin.
No ite oon kiinnostunu enemmän perinteellisestä naisesta, joka käyttää välillä hamettakin ja kaipaa joskus olkapäätä johon tukeutua. Jotenkin periteinen mies siis oon itekin. :)
Eikä siinä mitään, kunhan vaan on rehellisesti sitä mitä on eikä yritä näytellä jotain vain muiden mieliks.
.
naiselta, joka olisi sieltä mukavimmasta päästä ystävänä. Sun kanssa ehkä voisi keskustella muustakin kuin meikeistä, vaatteista, muodista ja muista vastaavista 'tyttöjen jutuista', jotka mua ei kiinnosta sitten niin pätkääkään, enkä niistä mitään ymmärrä. :-)
Kyllä mäkin koen tulevani paremmin miesten, kuin naisten kanssa toimeen, mutta mulla silti on naispuolisia ystäviä enemmän. Johtuen ihan vaan siitä että enemmistö miehistä on kuitenkin jäänyt sitten vaan pinnallisiksi kavereiksi, joiden kanssa nyt voi jutella niitä näitä muttei mitään syvällisempää. Ei sellaisia ole kuin kaksi, joiden kanssa oon pystynyt puhumaan mitään henkilökohtaisempaa itsestäni ja joihin voin luottaa.
Mä varmaan keikun siinä välimaastossa. Naisellista naista musta ei saa tekemälläkään, muttei _onneksi_ myöskään miehistä miestä :D
Jaa niin, mäkin tunnen/oon tuntenut sunlaisia tyttöjä ja kyllä heillä ainakin vientiä on ollut....
mikäs vika mutsin meikki- ja muotijutuissa on ollut?
minusta mutta ei ihan sittenkään..jotain samaa löytyy ja sitten jotain erilaistakin...=o)
mutta voisin hyvin nähdä itteeni tuossa kuiteski sen verran, että uskallan sanoa tiedän tunteen..
hmm on miehiä joille tuosta ei tule ongelmaan ja sitten on miehiä jokka karsastaa sun ja mun laisia naisia oikein todenteolla...mutta eiks tärkeintä ole se et löytyy se joku joka ei karsasta ja tykkää susta juur tommosena ko olet..nii mä olen sen aatellu..eikä siitä kannata sen enempää stressata..=o)
me ollaan jokanen omanlaisia ja ite olen tottunu jo "androgyyniseen"..olomuotooni..naisellisuuttakin voi opetella..mäkin olen opetellu mm. pukeutumaan naisellisesti..meikkaamaan vähän..laittautumaan ja olemaan nainen..jättäen vähemmälle ne miehekkäämmät jutut...mutta ei se koskaan ole ihan semmosta täysin feminiinistä se ajattelu eikä toimiminen..sen kanssa tarttee vaan oppia elämään..
=o)
Luultavasti suhtautuisin sinuun äärimmäisen luontevasti ja kokisin kanssasi toimimisen helpoksi enkä kokisi sinua epänaisellisena vaan omanlaisenasi ja vieläpä tavalla johon en suoraan kiinnittäisi huomiota tai ajattelisi asiaa "erikoisena".
Olen itse tyypiltäni sukupuolineutraali, toteutan keskivahvasti sekä mies- että naispiirteitä luonteessani. Oletan että pohjimmiltasi olet jokseenkin samanlainen, et maskuliininen luonne vaan sekaluonne mutta käytöksesi ja tapasi saattavat olla "ulkoisesti miehekkäitä", ehkä ihan vaan siksi että olet tottunut ja elänyt niin. Se on yllättävän yleistä sekaluonteisten keskellä, oman identiteetin ilmentymä voidaan valita myös osittain toisen sukupuolen tavoista vaikka oikeastaan on eniten ihan vaan ihminen. Huomaan että pidät kuitenkin naiseudestasi kiinni selvästi etkä selvästikään halua olla _mies_ vaan mietit että mikä on muiden suhtautuminen sinun tapaasi olla itsesi. Se kertoo että olet sekaluonne etkä maskuliininen.
Oletko koskaan ajatellut että voit suhtautua naisjuttuihin - siis korkokenkiin ja hameisiin, meikkaamiseen puslaamiseen ja sellainen - vähemmän vakavasti, vitsinä ja läppänä? - Mulle suomiverkkarit ja verkkopaita on läppä jota harrastan samoin puku kravatti tyylinen ykkösiin pukeutuminen, mulle kaljanjuonti grillatessa kolmen kilon pihviä on läppä, hauska sellainen. Ne eivät ole lainkaan tyylini, mutta voin vetää ne roolina päälleni ja olla kuin kala vedessä koska en ota itseäni silloin kovin vakavasti. Muut kyllä saattavat ottaa kovinkin vakavasti ja sekös siinä vasta hauskaa onkin, mulla on aina virnistelyssä pitelemistä kun joku tulee avautuun kuinka on ihanaa kun mies osaa pukeutua hyvin... :D Justjoo... "tuu huomenna kattoon uudestaan"... :D
Mulla ei oo vaikeuksia kohdata tollasta juttua ja usein päädynkin siihen että mua viehättää ne oikeet naiselliset puolet poikatytöissä. Usein siel jossain on ihan oikeasti hyvin naisellinen nainen, etenkin niissä piirteissä jotka ei näy ulospäin vaan tuntuu. Jotenkin vaikuttaa että teitä on myös helpompi huomioida naisena, kenties siksi että "käsikirjatytöt" ovat jo niin turtuneita siihen omaan naiseuteen ettei mikään miehen antama huomio naiseudelle oikein tunnu miltään? Poikatyttö puolestaan huokaa helpotuksesta ja nauttii kun hän saa olla se tyttökin omissa rajoissaan ja että sekin puoli on kunnossa ja viehättää toisia kun sen aika on. Se saa tilanteisiin aivan omanlaisensa kauneuden :)
monen miehen unelmanainen. Ei tarvii sietää turhia naisten kotkotuksia. Tosin aina löytyy miehiä joiden mielestä nainen ei oo nainen ellei se meikkaa ja käytä korkkareita tai muuta vastaavaa. Mutta So Not! =)
Muiden naisten mielipiteistöä taas ei kannata välittää. Teet ne onnelliseks kun saavat juoruta ja paskaa jauhaa. =)
niin, että kasvoin poikaporukassa, kovin tutulta kuulostaa noi leikit. Mut kuljen kyllä silti yleensä korkkareissa :) Jos sieki ot kalakukko ninku yks häiskä miulle heitti kun mietin joskus tota samaa lintu vai kala -ongelmaa :D
Miehet hämmentyy yleensä kun osaa muutakin kun viilata kynsiä, kokata ja *kröhöm*. Anna palaa, ellei kelpaa niin voivoi.
hän antoi mutsille vessanpöntönkorjuuohjeet :::!!11!!
No, ehkä kyynisyydeltäni. Ja tekemisiltäni.
esmes puitten teko on ihan hauskaa :D
johtu näistä mun naisellisista huveista :D
No kyllä se pahaa tekee kun kahtelee huonosti hoiettua mettää, rankaa ois vaik muille jakaa kun viittis raahata sen persiinsä ja ottas raivaussahasta kii. Ja koneppa sen suurimman osan tekee kumminkii, vaikka saapa siinä hien virtaamaan. Ja kun sillä nyt vaan on edullista lämmittää. Realismi nääs.
Ja justha mie olin ämmämäisesti aleissa ja shoppasin puolen vuoden vaatteet...ja kaiken muun :D
On ystävä, joka oli paljonkin kuvaamasi kaltainen. Ajoi kuin rallikuski, oli kiinnostunut kaikenlaisista koneista, hillui metsässä moottorisahan kanssa jne. Ja sitten oli ne naisellisemmat puolet, ihan tutut ns. naisten jutut, korkkareita myöten. Itsellä meni hyvä tovi opetellessa, mutta ensitapaamisesta lähtien se erilaisuus on ollut kiehtovaa ja hauskaa, ajoittain toki yllättävääkin. Nykyisin ystävä on hieman enemmän perinteisellä tavalla naisellinen.
On toinenkin ystävä, joka on hyvin poikamainen ja "rosoinen". Se naisellisuus, joka välillä tulee reilummin päivänvaloon, onkin sitten mielettömän vetoavaa. Vai johtuneeko sitten kontrastista, en tiedä eikä ole tarpeenkaan. Tämäkin ystäväni on törmännyt miesten taholta vieroksuntaan ja erikoisiin olettamuksiin, myös jonkinlaiseen aggressioon. Ei ole helppoa.
Yritän tässä sanoa sitä, että vaikka olisitkin erilainen naisena, niin et vain ole naisena sellainen kuin ehkä enemmistö naisista on. Sinulla on aivan oma tapasi olla nainen ja naisellinen, voisi ehkä sanoa että olet rikastuttavalla tavalla erilainen. Ainakin minun mielestäni.
no kyllä naisetki saatana voi moottorisahalla sillon tällön sohia, kato ku ei aina jaksa pelkällä kirveellä. Perkele!
Tosin pakkeli leviää vähän enemmän sen moottorisahan kanssa kun sitä purua menee joka paikkaan ja on pakko käydä suihkussa, joten siinä mielessä suosittelen naisille kirvestä.
Onko sillä jotain väliä? Sinä olet sinunlaisesi. Ei ihmiset muutenkaan jakaudu ultranaisellisiin ja supermachoihin, vaan suurin osa on jotain sieltä väliltä. Mistä tuo sinun epävarmuus on peräisin, varsinkin kun olet jo 30? Tuo sun teksti kuulostaa siltä, että toivot, että miehet ylistäsivät sinua täydelliseksi naiseksi ja sanot myös että pelkäät, ettei sinua hyväksyttäisi. No, ketään ihmistä ei kaikki hyväksy, eikä sellaista ihmistä olekaan, josta kaikki pitää, mutta miksi edes haluaisit tulla pidetyksi ja hyväksytyksi sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ei ole sinun kaltaisia ihmisiä? Minua ainakaan ei haittaisi poikamaisuus ja "epänaisellisuus", mutta huomionkipeys, pelkosi olla oma itsesi ja huono itsetunto todennäköisesti haittaisivat.
Kiitos kaunis vastauksistanne!
Tiedän että naiseutta voi opetella. Minulla on kaapissa pari minihametta juhlia varten ja yhdet luonnonvaaleat korkkarit ja yhdet pitkät saappaat korkeilla koroilla :) Minä en vain osaa käyttää niitä!! Koska rakastan itsetutkistelua niin olen tätäkin asiaa elämäni aikana pohtinut. Yksi syy siihen etten käytä ed.asioita on etten halua miesten tuijottavan minua. Ne katsoo jo nyt perääni ja suoraan ja sivusta ja vilkuillen. En kestäisi olla jos tuntisin niiden katseet itsessäni koko ajan. Toinen asia on ettei ne ole käyttämukavia vaatteita.
"Huomaan että pidät kuitenkin naiseudestasi kiinni selvästi etkä selvästikään halua olla _mies_ vaan mietit että mikä on muiden suhtautuminen sinun tapaasi olla itsesi. Se kertoo että olet sekaluonne etkä maskuliininen."
Juu, en menisi mitenkäänpäin miehestä vaikka niitä ominaisuuksia löytyykin. Ulkoisesti olen siro ja pienikokoinen mutta naisellinen vartalo, pitkät hiukset..Ihan on naisena minua aina pidetty.
Minua kiinnostaa tuhat kertaa enemmän vaikkapa moottoripyörän purkaminen kuin meikkikutsut. Minä puhun mieluummin (miesten tai naisten kanssa) syvällisemmistä asioista, asioita joita voi analysoida ja pohtia monelta eri kantilta. Kuuntelen ihan hyvin kosmetiikka/fashion juttuja mutta jos minun kanssa aletaan jutella niistä, en minä puhu silloin hinnoista tai kauden väreistä vaan mahdollisesti minua kiinnostaisi tässä lapsityövoiman käyttö, alkuperämaa, rahtikulut.Olenpas tylsä... :) Kilpailuvietti on kova minullakin, lähinnä vitsimielessä mutta kyllä sitä välillä päästellää veren maku suussakin. Alan kilpailemaan lautapelejäkin pelatessa!
"Mistä tuo sinun epävarmuus on peräisin, varsinkin kun olet jo 30? Tuo sun teksti kuulostaa siltä, että toivot, että miehet ylistäsivät sinua täydelliseksi naiseksi ja sanot myös että pelkäät, ettei sinua hyväksyttäisi. No, ketään ihmistä ei kaikki hyväksy, eikä sellaista ihmistä olekaan, josta kaikki pitää, mutta miksi edes haluaisit tulla pidetyksi ja hyväksytyksi sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ei ole sinun kaltaisia ihmisiä? Minua ainakaan ei haittaisi poikamaisuus ja "epänaisellisuus", mutta huomionkipeys, pelkosi olla oma itsesi ja huono itsetunto todennäköisesti haittaisivat."
En sano, että haluaisin kaikkien ihmisten minut hyväksyvän. On ihmisiä joita en itsekään hyväksy ja joista en pidä. Joskus olen niin lapsellinen että haluan joidenkin tiettyjen ihmisten inhoavan minua ja teen kaikkeni jotta se toteutuu. Niin päästään irti ei -toivotuista ihmissuhteista. Joskus tuokaan ei auta, silloin huomaan että se ihminen ei ollut feikki vaan todellinen ja sillä on sydän mukana touhussa. Ja voimme aloittaa uudestaan "puhtaalta pöydältä " Eikö ole outoa käytöstä, en tiedä kenenkään muun toimivan näin.
En todellakaan halua miesten ylistävän minua! (vain omalla kullalla se oikeus)
Eikä minulla muuten ole yleisesti huono itsetunto! Joissakin asioissa on ja se on varmaankin vain näissä mies asioissa mutta muuten, minun itsetuntoni on hyvinkin kohdallaan. Tiedän tasan mitä haluan, mitä teen ja minne meen.
En tiedä mistä tämä kaikki, nämä kaikki ongelmakohtani, kumpuaa, lapsuudestani varmaan osalta. Se oli väkivaltainen, juoppo isä hakkasi minua, meitä, äiti ei osannut rakastaa.
Entiset poikaystäväni ovat kaikki tienneet elämänhistoriani. En vaan jaksaisi aina puhua siitä uusille ihmisille, tekisi mieli kirjoittaa omasta elämästäni jokin essee ja antaa se aina uudelle kumppanille,lue ja jos vielä kiinnostaa niin saat valita ota tai jätä. Yleensä kun ihmiset kuulevat mitä olen joutunut kärsimään,he ymmärtävät tekojani tai sanojani paremmin, ne antaa selityksen monelle oikulleni.
En vain aina tiedä olenko oikeasti tälläinen vai muokkasiko elämä minut tälläiseksi. Jep, olen käynyt usealla psykologilla eikä päässäni ole vikaa, hyvin raksuttaa ja kaikki muumit on kotona.
kun analysoit itseäsi noin armottomasti. Valjasta muumit hyötykäyttöön ja anna itsesi olla ainutlaatuinen.
Mistä edes ammensit tuon alkuotsikon.. Erilainen nainen?
tässä on jäänyt huomioimatta nyt kokonaan se otsikointi.
Tarkoitin erilaisella naisella nimenomaan poikatyttömäisyyttäni sekä luonnettani, joka on aika ainutlaatuinen. (Tarkoitan sitä hassuttelevaa, hulluttelevaa ja vinksahtaneen ;) huumorintajun omaavaa).
Tämähän on se kompastuskivi miksi _tunnen_ itse olevani niin erilainen kuin muut naiset. Saan lisäksi kuulla tästä välillä ihan suoraan esimerkiksi työpaikallani olen kuullut minusta puhuttaneen sekä positiivisessa mielessä että negatiivisessa jolloin se loukkaa ja laittaa ajattelemaan itseään, millainen minä olen. Olenko sitten niin erilainen kuin te muut. Ymmärrän toki ihmisten yksilöllisyyden etc, olen vain tavallista herkempi ja erittäin tunnepitoinen ihminen.
ihan hyvät eväät mielenkiintoista elämää ajatellen :) Ehkä muut ovat erilaisia, et sinä? Mä olen käyny kalassa aina ja kuljeskellu omia polkujani kairassa miettimättä juurikaan, olenko naisellinen. Tiedän, että olen silti nainen. Herkkäkin ja ujo, jotka piirteet koen vahvuuksiksi.
Ton perusteella sä olet erilainen nainen ja hyvin hyvin positiivisella tavalla sikäli kuin mä asiaa arvioin :)
sun vittumaisuutes
"En vaan jaksaisi aina puhua siitä uusille ihmisille, tekisi mieli kirjoittaa omasta elämästäni jokin essee ja antaa se aina uudelle kumppanille"
Onpa sitten onni, ettei minua voisi vähempää kiinnostaa, mikä sinun mutsiasi haittaa.
kiinnostaa sen verran että tätäkin viestiä luet.
Mutta olit oikeassa, tolla on vaan jotain pissiä päässä kun ei sitä varsinaista ongelmaa tunnu löytyvän.
Kaikki pitkät viestisi ovat vain itsekehuskelua ja itsensä tietoista erottamista muista naisista. Tai sitten sinulle on erityisen huono itsetunto. Jos et ole paljon tekemisissä muiden naisten kanssa, mistä tiedät millaisia he sisimmältään ovat? Jospa siellä olisi muitakin, jotka lähtevät ennemmin purkamaan moottoria kuin meikkiostoksille.
Toisinnat typeriä stereotypioita, luulet olevasi erityisenlaatuinen nainen, joille muut naiset eivät vedä vertoja. Aika typerää. Moikkaapa seuraavalla kerralla sitä vieressäsi olevaa myöskin pitkähiuksista ja naisellista naista. Aivan, juuri sitä jolla on hame ja korkokengät. Mennään yhdessä purkamaan sitä moottoria ;)
Ihan saman kuvan minäkin sain... Kaikki viestit vain julistusta siitä, että näin erikoinen ja erityinen minä olen, muut naiset on vain typeriä meikeistä ja pojista puhuvia idiootteja. Kai jotkut sitten on niin typeriä ja pinnallisia, että luulevat pinnan kertovan kaiken ihmisistä. Minusta olisi aika surullista, jos minun persoonallisuuteni ja kiinnostuksen kohteeni näkyisi siitä, miten pukeudun. Melkoisen ylemmyydentuntoista tekstiä ihmiseltä, joka ei edes uskalla julkisesti olla oma itsensä.
Jos hän ei koe muita naisia kaltaisekseen niin samalla tavalla joutuvat tai valitsevat tehdä kaikki muutkin.
Enemmistö valitsee sosiaalisista syistä vetää sosiaalisen roolinsa päälle. Miksi kynttilää pitäisi pitää netissäkin vakan alla?
Ylemmyydentuntoisuus syntyy kun vertaa itseään ympäristöönsä ja näkee ympäristössään vain keskinkertaisuutta. Tällöin kukaan - joka pystyisi loistamaan - ei valitse tehdä niin. Silloin ylemmyydentunto on hyvinkin luontevaa ja sille on peruste nimenomaan sosiaalisen yleissulavan roolin perianeemisuudessa.
Onko se joka ei käytä sosiaalista roolia se porukan pelle? Onko syy yksinkertaisesti siinä että hän ei tee niinkuin muut tekevät? - Vai pitäisikö kenties kaikkien olla (ystävällisellä tavalla) ylemmyydentuntoisia niin että sosiaalinen verkosto muodostuu todellisten ihmisten pohjalta eikä sosiaalisten roolisuoritusten pohjalta?
Hemmetin alisuorittajat ;-)
Mä en ymmärrä suurintakaan osaa sun sanomisista, joten en tiedä mitä sinulle pitäisi vastata... Vika lienee minussa, pahoittelut siitä...
"Jos hän ei koe muita naisia kaltaisekseen niin samalla tavalla joutuvat tai valitsevat tehdä kaikki muutkin." Valitsee mitä?
Minäkin olen sosiaalisesti kohtuullisen taitamaton ja koen vaikeuksia ymmärtää muita ihmisiä, mutta ei se tee minusta erityistä, niin kuin ap. kuvittelee olevansa, vaan se tekee minusta omituisen! Kaikki me olemme ainutlaatuisia, ei ap. ole mikään kaikkien muiden naisten yhtenäisestä massasta erottuva yksittäinen erityistapaus, jonkalaista ei ole koskaan ennen nähty. Itse asiassa päinvastoin, suomalaiset naiset on perinteisesti aika poikamaisia, varsinkin lapsena. Erityisemmäksi olisin ap:tä sanonut, jos hän EI olisi kiipeillyt puissa ja leikkinyt autoilla... Tai sitten minun kotiseuduillani kaikki tyttölapset olivat jotenkin pahasti häiriintyneet.
Nuo aloittajan viestit vain on niin läpinäkyviä kehujen kerjäämisviestejä, eikä tietysti siinä mitään, näkyi nuo ainakin sinuun uppoavan. Mä kuitenkin uskallan väittää, että mun persoonani ei ole kiinni siinä, mitä aamulla vetäisen päälleni(varsinkin kun suurimpana osana päivistä unohdan ainakin yhden oleellisen vaatekappaleen) tai mitä leikin lapsena. Ja minun naisellisuuttani ei kytketä päälle ja pois vaatteita vaihtamalla. Mutta jos ap tuntee olonsa paremmaksi ajattelevansa olevansa parempi ja erityisempi kuin kukaan muu, niin ei se minulta pois ole. Itse asiassa päinvastoin, lukuisista vioistani huolimatta ja varmasti ap:n mielestä toivottaman tavallisesta, tylsästä, perinaisellisesta ja ei-ainutlaatuisesta luonteestani huolimatta(siis tietysti pukeutumisesta riippuen; huomenna on varmaan niin paljon pakkasta, että laitan farkut, kun menen ulos, mikä tekee minusta välittömästi huomattavasti erityisemmän ja ainutlaatuisemman kuin olin tänään) en kuitenkaan ole vielä vajonnut niin alas niiden kammottavien tavisten joukkoon, että kerjäisin netissä kehuja ihanuudestani ja erityisyydestäni tuntemattomilta.
Itseasiassa mun mielestä ap:n selitysten jälkeen ap. ei vaikuta "tuntemattomalta" vaan hän on osannut ilmaista itsensä erittäin taidokkaasti, niin taidokkaasti että häntä voi aidosti kehua siitä ja arvioida hänen luonnettaan ja sen miellyttävyyttä henkilökohtaisella tasolla.
Senisjaan inisijät jotka tarttuvat toisiin ihmisiin ja heidän tekoihinsa jäävät aina seinäruusuksi koska heistä jää ihmisenä paha maku. On hyvä että huomaat itsestäsi epäsosiaalisen piirteen, se auttaa sinua kenties tulevaisuudessa päihittämään ongelman.
osaa lukee ku hää kirjotti että siitä tuntuu kiusalliselta ne kuteet? Nii! Mieti sitä!
No pukekoon päälleen jotain muuta!
No myös minä arvioin hänen luonnettaan ja sen miellyttävyyttä hänen tekstiensä perusteella, eikä se aiheuttanut minussa syytä kehuihin. Uskoakseni jopa meillä epätäydellisillä naisilla kuitenkin edelleen on oikeus mielipiteeseensä, olit sinä sitten miten erimieltä tahansa.
"jäävät aina seinäruusuksi" Kas kun se on jotain, mikä sopii minulle enemmän kuin hyvin!
"On hyvä että huomaat itsestäsi epäsosiaalisen piirteen, se auttaa sinua kenties tulevaisuudessa päihittämään ongelman." Minkä ongelman? Sen, etten kehu itseäni ja omaa kuviteltua erinomaisuuttani julkisesti? Sitten toivon tosiaan, ettei se ongelma koskaan korjaannu.
Vaikuttaa tylsältä itseriittoisuuden julistukselta. Rajoittuuko kaveripiirisi vieläkin veljeesi?
Minä, minä, minä, olenhan erityinen? Kertokaa minulle, että olen. Olenhan?
No, kaikki naiset ovat erilaisia naisia. Jotkut ovat poikatyttöjä, jotkut tyttötyttöjä, ja jotkut peräti molempia, joskus eri aikaan, joskus samaankin. Kaikkien ulkonäkö pettää jossain määrin ja kaikki voisivat halutessaan yllättää erilaisuudellaan. Ja kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään, ainakin minun kaveriporukassani.
Täytyy kyllä sanoa, että sellaiset naiset tulevat harvemmin naisten kanssa toimeen, jotka heti julistavat, että viihtyvät paremmin miesten seurassa ja eivät ymmärrä naisten juttuja ja että muut naiset on niin kateellisia. Nämä itseään poikkeuksina pitävät naiset kun yleensä halveksivat naisia. Miten voisikaan viihtyä jonkun seurassa, jota parempana itseään pitää jo lähtökohtaisesti?
tule katsomaan meidän mutsia, kyllä sekin kiipeilee puissa ja kaiken lisäksi ihan pokkana korkkarit jalassa.
Hänkin osaa näyttää suorastaan vaarattomalta nukkuessaan kaulin kädessä, juu, jopa miehetkin erehtyvät joskus. Mutta sitten se rähinä taas alkaa, eikä ole mitään huolta etteikö asian laita selviäisi ainakin parin korttelin päähän.
Kyllä on joillakin suppeaa ajatusta naisesta! Nainen tekee kaikkia samoja asioita, kuin mieskin. Kyse on yksilöstä. Ei kaikki miehet ymmärrä tekniikasta, kuten luulo joillakin on. Eivät osaa kaataa puita tai saa edes sahaa tai ruohonleikkuria huollettua. Ei nainen ole mikään koriste ja sen mitta meikkipytty tai korkkarit. Onhan nyt lopultakin aika, että naisia on mukana rakennusammateissa, maalareina, suutareina, jalkapalloilijoina, vartijoina, bussikuskeina jne. Ajoin ajokortin v.1967, ja silloin vielä irvailtiin naisten ajotaidoista. Ennen oli varmaan elossapysymisen kannalta tärkeää, että nainen osasi kehrätä lankaa ja tehdä vaatteita ja ruokaa. Siinä sivussa nainen osallistui karjan hoiton ja sadon korjuuseen ja lasten hoito oli naisten työtä siinä sivussa. Aika on muuttunut ja naisten kyvyt ja lahjakkuus ollaan saamassa mukaan yhteiskunnan rakentamiseen. On mukava, kun on romanttisia ja ymmärtäväisiä miehiä tukemassa heidän taitojaan. Ennen tytön piti olla hiljaa, vaikka tiesi monia asioita paremmin kuin pojat. Siksi, että tietämätön poika loukkaantui pahemman kerran. Eli tyttö muka hyppi silmille ja loukkasi poikaa muiden silmissä. Paljonko miehet nykyisin meikkaavat ? Värjäävät hiuksiaan ja käyvät kauneusleikkauksissa. Jokainen saa olla oma itsensä. Ihmisten pitää hyväksyä ensin itsensä. niin sitten on helppo hyväksyä muut. Kaikki on rikkautta. Suvaaitsevaisuuden myötä vähenee stressi ja kokoaikainen pelko arvostelluksi tulemisesta. Rakastetaan toisiamme ilman arvostelua ja ennakkoluuloja !
vain poikatyttömäisyyteeni.
Tarkoitin erilaisella naisella myös ja enemmän omaa luonnettani, persoonaani, käytöstäni, samanlaista en ole kohdannut enää tässä iässä. Nuorempana kylläkin mutta ovatko he sitten kasvaneet Aikuisiksi...
Pelleilen ja hassuttelen kuin lapsi. En aina käyttäydy niin korrektisti kuin ikäiseni naisen kuuluisi esim vaikka joissakin sopivissa tilaisuuksissa. Väsyneenä, levottomana, kyllästyneenä saatan keksiä jotain mielestäni tilanteeseen sopivaa huulta, tilannekomiikka on parasta! hihitellä sitä ja sopivan kaverin ollessa vieressä, pidämme omaa hauskaa. Kuitenkin koittaen pitää sen vain kahdenkeskisenä ettemme saisi paheksuvia katseita, niiltäkään ei voi aina välttyä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä tuhansista joka nyt äkkiä tuli mieleen. Korostan sanoja joskus ja välillä. Kuten aloituksessani sanoin osaan myös käyttäytyä hyvin. Niin halutessani. Joku varmaan nyt sanoo minun olevan huonokäytöksinen mutten ole. Omaan tietynlaista "silmää" milloin ei todellakaan ole sopivaa pelleillä ja milloin on.
En jaksa vinoiluihin ottaa osaa enkä arpaa.
Mitä sinussa on niin erilaista mitä muissa naisissa ei olisi?
En löydä muuta eroa kuin tuon itsesi korostamisen. Onneton lapsuus ja epävarmuutesi.
Sinä päivänä kun saat itsetuntosi kohdilleen et koe tarpeelliseksi korostaa itsesi olematonta erilaisuutta. Sinä päivänä sinä näet saman kuin muutkin, suurin osa ihmisistä hulluttelee sopivissa tilanteissa vielä vanhuksinakin.
jotenkin jumahtanut ajattelemaan sellaista perinteistä naisen mallia ja oletat että pääosa naisista on sellaisia.
Kuule on sitä moni muukin nainen kasvanut poikaporukassa, tulee paremmin juttusille miesten kuin naisten kanssa, eikä ylettömästi välitä naisellisista kotkotuksista. Ja jotkut käyttää korkkareita, jotkut ei. Mitäs siinä niin ihmeellistä, ihan tavallisia tyttöjä ne on.
Niin, tuota minäkin ihmettelen. Ei tuosta pelleilyjutusta ainakaan saa sellaista mielikuvaa, että olisi "ERILAINEN NAINEN" isoilla kirjaimilla... tai edes "erilainen ihminen". Voi olla ehkä "huumorintajuinen ihminen" tai "ärsyttävän lapsellinen ihminen", vaikea sanoa kumpi kun ei ole huulenheittoa ollut todistamassa.
Mutta siis, Ruut pikkuinen, tykkäätkö sinä henk. koht. ajatuksesta, että olet erilainen kuin muut? Jos tykkäät, niin tottakai sinun sopii niin ajatella. Jokainen meistä ON erilainen, ja jos annat itsellesi luvan olla omanlaisesi, niin olet jo ottanut melko harppauksen kohti vapaampaa elämää, eli siinä suhteessa olisit kyllä huomattavan "erilainen" kuin moni muu.
Mutta sinulle (niinkuin meille kaikille) tekisi hyvää myös miettiä vähemmän omaa erilaisuutta ja keskittyä hetkeksi kanssaihmistenkin erityisyyteen. Otapa tuttavapiiristäsi joku mahdollisimman tavalliselta vaikuttava nainen (tai mieskin) ja katso tarkemmin pintaa syvemmälle. Kyllä sieltäkin taitaa löytyä aika paljon omalaatuisuutta, monilla se on vaan hyvin piilossa.
on se että mutsi IHAN OIKEASTI kiipeilee puissa korkkarit jalassa ja tekee kaikkea sitä mitä te tavalliset kuolevaiset osaatte ainoastaan humalassa haaveilla tekevänne. No me kirjoitettiin virheellisesti kaulimesta, vaikka se oli kyllä
VOKKIPANNU jolla mutsi uhkasi vuokranantajaa. Mikähän vitun ero mahtaa olla tilannekomiikalla ja naljailulla? No vittu ei niin mikään, riippuu ihan siitä kattooko liskon näkökulmasta vain maahan käskytetyn vuokranantajamulkun näkökulmasta.
Olisit rehellisen omahyväinen kuten liskot.
Liskot ovat kusipäitä.
...pitäs olla ongelmaa, jos poikkeaa pirrasta. Ihminen on sellainen kun on. Yhteishenki syntyy yhteisistä asioista. Ole uskollinen ihtelleis, epäaitous ei palkitse.
Jos on pakko töissä osallistua kahvitaukokaakatuksiin ottamalla kantaa turhien julkkisten tuoreisiin edesottamuksiin, tietenkin voi tuo velvoitteelta tuntuva sosiaalisaatio olla ahistus:) Kannattaa opetella kantaaottavia ilmeitä, ja vakiokommentointia, ai jaa? eikai!
Oliko tämä mun tilaus?
Mä joskus funtsin että pitäs saada jonkinlainen luonneanalyysi joltain taholta, sillä mikään ei ole hauskempi aihe kuin oma napuli.
Minua ainakin kiinnostavat juuri ne poikatytöt. Nyrkkeilemään, painimaan, vaikka crossiradalle etc. Olisi erittäin mukavaa ja nautinnollista, jos sellaisen naisen muka jostain löytäisi. Ei pahemmin kiinnosta meikeistä pölistä yms. Ja olen itse kyllä ihan sieltä miehekkäästä päästä oleva. Ja poikatyttö nyt voi tietenkin olla myös kaunis, mutta kaipaan nimenomaan sellaista tiettyä räväkkyyttä.
...kyllä !?!
Koska yleisesti naisilla ei liene ajattelun taitoa,kö ?!?
Virkistävä poikkeus näistä idiootti-feministeisä...siitä kiitos !?!
p.s. tule toki atskujen kuukausi-tapaamiseen...voisit olla yhteiskunnamme hyödyksi tuoreiden ajatusmallien esiinsaattamiseen !?!
;-)