Miten kertoa miehen vaimolle "meistä". Eli mikä olisi mielestänne pehmein tapa tuoda asia julki?
Olen nyt raskaana miehelle, joka on pitänyt yllä tätä salasuhdetta kanssani sen nelisen vuotta. Tässä välissä on mies tutustunut vaimoonsa ja mennyt naimisiin. Vaimonsa odottaa nyt myös lasta heille.
En halunut miehen kanssa vakisuhdetta aikanaan, siksi suhteemme ei saanut koskaan päivänvaloa. Nyt kuitenkin olen raskaana, ja toivon että mies edes tunnustaa lapsen omakseen, minkä tosin on luvannut tehdäkin. Silti, tuntuu todella pahalta salata toista lasta hänen vaimoltaan, niin että asia tulee ilmi mahdollisesti vasta reilun vuosikymmenen kuluttua. Itse ainakin haluaisin vastaavassa tilanteessa tietää tämän, jos ei muusta syystä niin siksi että sisarpuolet voisivat ainakin tavata keskenään aikaisemmin, sillä eihän ole heidän syynsä että tilanne on tämä.
Miten itse menettelisitte, ja haluaisitteko tietää? Voisiko lapset mennä parisuhteen ja petoksen edelle?
En siis kaipaa mitään haistatteluja ja tyhjiä saarnoja, kaikki on ollut omaa valintaani. Toivon vaan mielipiteitä tilanteeseen. Kiitos jo etukäteen!
Olen nyt raskaana miehelle, joka on pitänyt yllä tätä salasuhdetta kanssani sen nelisen vuotta. Tässä välissä on mies tutustunut vaimoonsa ja mennyt naimisiin. Vaimonsa odottaa nyt myös lasta heille.
En halunut miehen kanssa vakisuhdetta aikanaan, siksi suhteemme ei saanut koskaan päivänvaloa. Nyt kuitenkin olen raskaana, ja toivon että mies edes tunnustaa lapsen omakseen, minkä tosin on luvannut tehdäkin. Silti, tuntuu todella pahalta salata toista lasta hänen vaimoltaan, niin että asia tulee ilmi mahdollisesti vasta reilun vuosikymmenen kuluttua. Itse ainakin haluaisin vastaavassa tilanteessa tietää tämän, jos ei muusta syystä niin siksi että sisarpuolet voisivat ainakin tavata keskenään aikaisemmin, sillä eihän ole heidän syynsä että tilanne on tämä.
Miten itse menettelisitte, ja haluaisitteko tietää? Voisiko lapset mennä parisuhteen ja petoksen edelle?
En siis kaipaa mitään haistatteluja ja tyhjiä saarnoja, kaikki on ollut omaa valintaani. Toivon vaan mielipiteitä tilanteeseen. Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 120
Vanhimmat
kaikilla vaimoilla on oikeus saada tietää pettävästä miehestä.
tuo raskaaksihankkiutuminen on kyllä ihan varmaan oma ideasi vai oliko se kenties tämän varatun aviomiehen ajatus, että laitetaan vaimo ja rakastajatar yhtäaikaa paksuksi...voi hyvät hyssykät sentään. Ihan tarpeeksi on vaimolle surua jo siitä että paljastuu että häntä on huijattu monta vuotta,saatikka sitten että vielä lapsikin tulossa. Ei voi muuta todeta kun että hyvät on varmaan fiilikset teillä kaikilla kun totuus paljastuu. Kyllä kaikkien normaalien ihmisten sympatiat on tässä tapauksessa vain ja ainoastaan vaimon puolella!
Siis valintani oli pitää lapsi, ei raskaaksi tuleminen. Ei mikään ehkäisy ole sitten sata varmaa, tulipa todettua ihan henk.koht.
Ja tottahan sympatiat on vaimon puolella, ymmärrän hyvin. Häntä tässä pohdiskelussa ajattelenkin.
Kyllä, jotkut osaavat sotkea asiansa. Mieheni (nyt 48 v) sai vähän aikaa sitten tietää oikean isänsä, kun äiti sen viimein kertoi ennen kuolemaansa. Äidillä oli nuorena suhde entisen pomon kanssa. Naisten miehenä tunnetulla naimisissa olevalla pomolla oli tullut kuudenkympin villitys ja suhde mieheni äidin kanssa, josta syntyi myös lapsi, mieheni. Asiaa ei koskaan kerrottu kenellekkään.
Kyllä lapsella on mielestäni oikeus tietää isänsä ja siihen liittyvien perheen jäsenten myös tästä lapsesta.
Eikä salata sitä vuosikymmeniä. Tilanteesi on kieltämättä aika kiusallinen, mutta parempi vaan tuoda asiat vaan heti julki.
Älä sekaannu miehen asioihin. Ootte sopineet, että ette suhdetta halua. Lapsi on vahinko, jonja pitämisestä tai abortoinnista NAINEN tässä maassa lain mukaan päättää. Niinpä sinä myös kannat vastuun etkä mukise muuta.
Jos mies haluaa ja suo, voit toki kertoa vaimolle.
Itse en vaimona ainakaan tahtoisi tietää mitään salasuhteista. Miksi haluaisin?
Paskat sinusta, miehestä tai edes vaimosta, mutta lapsella on oikeus tuntea ja tietää isänsä, sisarpuolet sekä muu suku.
Täysin samaa mieltä, itsekäs äitini ja ns isäni päättivät oman mukavuuden nimissä riistää aikoinaan minulta oikeus tuntea oma sisko. Asia tuli ilmi kun olin koulussa ja ystävystyin toisen tytön kanssa jonka kutsuin kotiini ja hän ihmetteli miten hänen isä oli meillä, hämmäistyin koska hän puhui minun isästä.
Yksikään lapsi ei ole tehnyt päätöstä nussia miten sattuu mutta useat maksattavat oman kyrvän seikkailut omalla lapsella.
Vihjeeksi vain reipahasti keskustelemaan vaimon ja miehen kanssa kolmestaan, huomautan jos riistät lapselta isän, sisarukset riistät myös isovanhemmat.
Omani tuntuvat ainakin olevan ihan jes, mentiin siskonkanssa yhdessä heille molemmat evakkoon kun aikuiset alkoi säätämään omia asioita ja meitä meitattii käyttää hyväksi. Molempien äidit yritti estää meitä olemasta kavereita. Faija voi mun puolesta mennä mihin menee, ei se paskaa kummempi oo ja mutsi oli yhtä perkeleen itsekäs. Polki mun oikeudet mutaan jotta sai mieheltä jatkossakin kyrpää....
Soita sille ja ehdota että te naiset voisitte yhdessä heivätä miehen pihalle ja muuttaa yhteen. Mies voi sitten välillä tulla teille hoitaan lapsiaan ja te lähdette viikonlopuks vaikka yhdessä kylpylään.
Näin sisarukset sais elää saman katon alla ja siellä hääräisi kaksi äitiä huolehtimassa heistä.
Tuette samalla toisianne. Kaksin on kuitenkin helpompaa hoidella lapsia ja jakaa asioita ja luulen että tämän miehen kanssa ei enään kummallakaan teistä tule oleen kauhean mukavaa.
siis toivot , että tunnustaa edes omakseen... ???? Siihen on nykypäivänä ihan testit, jos ei halua muuten tunnustaa! Eihän se tietty lapselle isää tuo, mutta elatusavun kuitenkin.
Oli siis oma valintasi, eli halusitko siis raskautta, vai oliko nk. vahinko ja asutteko kaikki kolme samalla paikkakunnalla? Jos asutte, niin eiköhän tuo sille vaimolle tule paljastumaan, mutta itse olen sitämieltä, että jos tuo mies ei itse kerro, mikä tietysti olisi paras vaihtoehto, niin kyllä - vaimolla on oikeus tietää tästä toisesta lapsesta.
Mitä oikein itket. Koita nyt vain kärsiä seuraukset siitä ettet halunnut vakisuhdetta miehen kanssa.
Ei ole olemassa mitään pehmeää tapaa, vaan sinä pilaat miehen ja hänen vaimonsa suhteen oman itsekkyytesi vuoksi jos asian paljastat. Sillä paljastuksellasi pilaat myös lasten elämän!
Sinä teit itsekkään valinnan silloin kun et halunnut vakisuhdetta ja suostuit olemaan kolmantena pyöränä. Olisit miettinyt etukäteen mitä se merkitsee jos lapsia tulee suhteeseen, sillä nyt on myöhäistä enää sotkea kuvioita oman itsekkyytesi eli muka "lasten" vuoksi.
"Koita nyt vain kärsiä seuraukset siitä ettet halunnut vakisuhdetta miehen kanssa."
kyllähän tässä ap on ryssinyt omat asiansa ja hyvin huolella (mies myös). ihan selvästi on ollut liian ronkeli, eikä ole hyväksynyt miestä itselleen.
se joka kuuuseen kurkottaa katajaan kapsahtaa
Ei ole mitään valittamista. Ajattelinpa vaan että olisihan sisarusten mukava tuntea toisensa.
Olen itse tyytyväinen juuri tähän suhteeseen. Saan miehestä itselleni ne parhaimmat puolet, enkä sitä arkiminää, pyykkivuorta ja kiukkkuisia päiviä. Ne kuuluvat vaimolle, kun on kerran tehtävän itselleen ottanut. Itse pidän mielummin kaikki pienet romanttiset lahjat ja intiimit hellyydenosoitukset. Olen aina ollut yksin eläjä ja viihdyn tässä roolissa, niinpä pari kertaa viikossa tapaamiset sopivat minulle paremmin.
Olen hyvin palkatussa työssä, joten en tarvitse miestä edes elättäjäkseni, saati elatusapujen maksajaksi. Joten ei mitään valittamista. Mutta kuten sanoin saarna ei muuta tätä tosiasiaa mihinkään. Eikä mielestäni ole lasten syy jos aikuiset ei osaa elää standardien mukaan, vaan heillä pitäisi olla mahdollisuus tuntea toisensa. Siitä tämä problematiikka sai alkunsa.
Toki tiedostan, että jos asiasta kerron saatan menettää miehen. Mutta asiat on vaan laitettava tärkeysjärjestykseen ja uusi elämä menee mielestäni edelle.
Tämä kirjoitus vain vahvistaa sen. Elätä lapses yksin ja pidä suus kiinni.
Ja anna miehen pitää perheensä.
Taidat vain haluta hajoittaa ja hallita !
Tuleva lapsesi häpeää tätä "rakastajattaren" osaasi aikuistuttuaan. Silittää varmaan päätäsi niin että luu näkyy kun itsekäs portto haluaa puhtaan omantunnon ja kaataa kaiken tuon paskan lapsensa niskaan.
Maa repee ennen kuin huora häpee.
siinä on kaikki ohjeet nappiin ! Niin se pitäisi mennä.
Miehesi ja hänen vaimonsa asiat eivät kuulu sinulle, joten älä puutu heidän asioihin. Jos itse olisin miehesi ja menisit kertomaan minun vaimolleni, niin varmaan katkaisisin välittömästi välit kanssasi. Ja keskittyisin luottamuksen rakentamiseen vaimoni kanssa. Jos seurauksena olisi ero vaimostani, niin olisin todennäköisesti hyvin katkera sinulle. Jos minulla olisi riittävästi tunteita sinua kohtaan, niin kertoisin itse asiasta vaimolleni, enkä todellakaan kaipaisi ketään sitä kertomaan puolestani.
mutta ymmärrän pointtisi,enkä ala kivellä ketään heittään..
Itselläni oli ystävä,joka halusi lapsen,mutta ei lapsen isää.Kuoli sitten autokolarissa ja 10 vuotias tyttö jäi orvoksi. Mutta silloin viranomaiset kaivoivat miehen esiin,ei ollut lapsen äiti meille ystävillekkään kertonut isän nimeä koskaan. Mies on tahollaan naimisissa,eikä lapsen kanssa oon paljon tekemisissä nytkään,mutta holhooja on silti.Lapsi asuu enonsa luona,eikä kaipaile sen kummemmin isäänsä,kuin sisarpuoliakaan..
Muista sinä huolehtia lapsen tulevaisuus ennen kuin kuolet..se kun tulee yleensä yllättäen..
Muutenkin tuntuisi utopistiselta,että lapsista voisi tulla ystävät,katkeruus menisi lasten edun edelle..
Aika munaton on ukko teillä..ihme,että on saanut teidät raskaaksi,vaikka eihän siihen kyllä paljoa vaadita..
Olisi ehkä oikea teko kertoa vaimolle,niin ehtisi miettiä abortin mahdollisuutta,ei varmaan aatellut tehdä lasta huoripukille!
Tuo mies kuulostaa todella munattomalta jahkaajalta. Perustaa perheen ja tekee samaan aikaan toisen naisen raskaaksi. Ihmettelen, että mitä ihmettä ap:n päässä liikkuu kun on sallinut, että hänen miehensä menee toisen naisen kanssa naimisiin ja perustaa perheen. Sitten kaiken huippuna hankkiutuu itse raskaaksi ja haluaakin kertoa miehen petollisuudesta. Ehkä olen liian putkiaivo kun en ymmärrä, että mikä ihmeen tarve ihmisillä on sotkea oman elämänsä lisäksi myös toisten elämän.
Jos ap:llä olisi yhtään selkärankaa niin hän ei olisi miehensä kanssa missään tekemisissä. Hänen mies tuntuu sellaiselta nyhveröltä, ettei hänestä tunnu olevan miestä tekemään päätöksiä suuntaan tai toiseen.
Mies todennäköisesti pelkää, että ap kertoo vaimolleen salasuhteesta ja haluaisi jättää ap:n, mutta pelkää, että ap kostaa jättämisen kertomalla vaimolleen. Toisaaltaan nykyinen vaimo on varmaan jonkinlainen hätävara jonka ap:n mies otti kun ei saanut ap:tä. Omituisiin sotkuihin ihmiset itsensä sotkevat.
Minäkin asian ymmärrän. Selkärangatonta touhua kaiken kaikkiaan. Ainoat ketä kohtaan tässä asiassa voi tuntea sympatiaa ovat ap:n rakastajan vaimo, sekä ne syntymättömät lapset. Sääli vain, että lapset joutuvat noin moraalittomien vanhempien kasvatettaviksi. Toivottavasti toisella on edes äiti kunnollinen (ap:n lapsella ei ole kumpikaan).
Mitään "pehmeää" tapaa asian kertomiseen ei ole. Vaimon sydän särjetään ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa.
.....on silkkaa itsekkyyttäsi eräs mies. Jos miehellä ei ole munaa kertoa hairahduksestaan niin kertokoon sen toiset. Suojelisit vain itseäsi huoraava p....housu ja viis naisista ja heidän tunteistaan. He sentään kantavat molemmat lasta joiden tulevaisuus on myöskin pelissä. Vikaa tässä kolmiodraamassa näkisin vain sinun tavallasi ajattelevassa miehessä ja vieraassa naisessa.
Voi voi, jos lapsi oli kerta vahinko, etkä aborttia halunnut saat kantaa vastuun myös itse. Näin jälkeenpäin olisi ollut ehkä parempi vaan, ettei olisi tiennyt mitään. Muistan hyvin sen päivän, kun avasin oven ovikellon soittoon ja vastassa oli nainen ja 4 v poika:
- " Kun poika ei ole isäänsä nähnyt, niin päätettiin lähteä tervehtimään pojan isää"
- " Eih..nyt tulitte kyllä ihan väärään osoiteeseen"
- "Ei tultu"
Kun katsoin poikaa tiesin heti etteivät väärään osoitteeseen tulleet. Ihan mieheni näköinenhän poika oli.
Siitä on jo vuosia ja on siitä toivuttu vaikka koville otti. Miksi minun oikeastaan piti siitä tietää tai perheemme? En ainakaan halunnut ulkopuolisia perheesemmne. Olisivat vaan hoitaneet sen vain täysin keskenään.
... OIva esimerkki aikuisten kyvystä unohtaa että lapsella on oikeus isäänsä ja että lapsi ei ole tähän sotkuun syypää. Minä minä minä minun tarpeet minun suhde blaa blaa, lapset jäävät siinä märehdinnssä sivuosaa. Että pistää vihaksi.
Ap ajattelee sentään lapsen etua kun sellainen on tulossa, vaikka muuten hänen suhteistaan voi olla montaa mieltä.
Hittoako laitatte lapsia, jos ne ovat viimeinen asia mikä kiinnostaa oikeasti? Lpasettomina voisitte kirmailla pitkin onnen saloja keskenänne ja pilata vain oman elämänne.
Ja vielä muka aikuisia.
mutta sanoisin, että joko pidät kiinni siitä, että kukaan ei koskaa saa tietää (ja varmistat tämän jollain laillisella keinolla) tai sitten sovit miehen kanssa, että hän kertoo vaimolleen, nyt.
Tiedänpä tapauksen lähipiiristäni, jossa vuosikymmenten jälkeen vaimo sai postia toiselta naiselta, kertoakseen että hänellä on lapsi vaimon miehen kanssa. Lapsi oli jo siinä vaiheessa aikuinen. Vaimo ei ole vielä vuosienkaan jälkeen päässyt asian yli, kärsii masennuksesta eikä pysty elämään omaa elämäänsä yrittäessään päättää, että jatkaako elämäänsä "miehensä" kanssa. Miehen, jota hän ei koskaan tuntunut todella, miehen, joka pystyi valehtelemaan vuosikymmeniä asiasta ja salaamaan tällaisen asian.
Kun mietit mitä elämässäsi tekisit niin vaikka et uskoisi korkeampaan voimaan niin moraalinen opetus on sisällytetty tähän: älä tee toisille mitään, mitä et toivoisi itsellesi tehtävän. Tämän ohjeen kanssa pääsee elämässä hyvin pitkälle hyvällä omallatunnolla. Mitä siis itse haluaisit tuossa tilanteessa tietää? Sanot että haluaisit tietää "jotta lapset saavat olla sisaria yhdessä". Paskan marjat, sanon minä. Sinä halusit tällä raskaudella sitoa miehen vihdoin itseesi. Muuten et olisi raskaaksi tekeytynyt. Tarkoitusperäsi ovat kyllä nyt ihan muualla kuin aidossa sisaruudessa.
Voin kertoa, että todennäköisesti vaimo vihdoin lähtee kävelemään suhteesta, kun saa kuulla millaisen petturin kanssa hän on naimisiin mennyt. Sinä taas, tahtoisitko tosiaan mieheksesi tuollaisen petturin? Sama kohtalo sinua odottaa aikanaan, kun arki alkaa ja lapsi sotkee kuviot.
Vaihtoehtosi siis ovat:
- kerrot vaimolle itse = pilaat suhteesi petturimieheen, saat aikaiseksi eron ja tuskin saat miestä itsellesi ellei hän ole raukka-parka joka tulee häntä koipien välissä sinun luoksesi vaimon lähdettyä. Vaimo voi toki uskoa miestä kun hän sanoo, että hänet vieteltiin ja näin nyt pääsi käymään, jolloin sinä olet se pahis ja avioliitto jatkuu ja pettäminen kanssa?
- pyydät miestä kertomaan itse = saatte ehkä aikaiseksi eron, ja voit ehkä jatkaa suhdetta mieheen taustalla jos eroa ei tule
- pysyt hiljaa ikuisesti = lapsi tunnustetaan ja kun joku päivä sinulle jotain tapahtuu, vaimo saa tietää ja kokee elämänsä kamalimman trauman siitä kuullessaan
Minä olen kyllä sitä mieltä syyttelemättä ketään mistään, että kenelläkään ei ole lupaa viedä toiselta oikeutta rehelliseen ja aitoon elämään. Teillä ei siis ole minun mielestäni mitään oikeutta valehdella vaimolle, jolla on oikeus päättää itse elämästään niin että tosiasiat ovat selvillä. Näin te teette päätökset hänen elämästään. Haluaisitko sinä, että joku muu päättää sinun elämästäsi kuin sinä itse?
vaihtoehdoista voi olla,että miehen vaimo on niin boheemi-ihminen,että asiaa mietittyään hyväksyy sen ja osaa ajatella asiaa sen positiivisuuden kannalta? Vaikka näin varmaan tapahtuu vain amerikkalaisissa saippuasarjoissa!!
Minkälainen ihminen vaimo on? Jospa ei niin mustasukkaista sorttia oo? Oisko kovinkin avarakatseinen?
Kyseleppä siltä kusipää ukolta vaimon luonteesta,ja miten pitäisi toimia..?
Vaikka ei taida olla tommosesta luuseriäijästä siinäkään apua,kun sun pitää täältä neuvoja kysellä! Varmaan tälläkin hetkellä ulisee tuolla toisella palstalla,kuin naiset on niin kamalii,kun on hankkiutuneet hälle raskaaksi salaa!!! Oikein porukalla huijanneet häntä!!
Kylläpä nousi oman ukon pisteet silmissä,että kilinä kävi! Oonki sille mukava tänä iltana ja leivon sen lempipullaa!!
Niin...sillä eihän se minun ukkoseni ole, vaan jonkun toisen.
Niin sitä luuli aikanaan itsekin. Eli muka onnenhurmassa kunnes pommi putosi likkakaverin suusta. Mies oli muka töissä kun kaverini oli nähnyt tämän naisen kanssa jossain kaukana kotikaupungista kiihkeissä tunnelmissa. Oli sitten viettänyt kaksoiselämää, vaikka olimme olleet naimissakin vasta pari vuotta. Todella vaikeaa enää uskoa omiin tuntemuksiin tämän jälkeen..
Kaiken voi allekirjoittaa, samaa mieltä!
en ikinä suostuisi siihen, että aviolapseni jotain mieheni äpärää tuntisi tai edes tapaisi.
Syytön se lapsi on syntymäänsä, ei hän ole pystynyt isäänsä valitsemaan. SINUN MIEHESI se roisto siin'ä tarinassa olisi. Mutta sinä ilmeisesti päästäisit hänet kuin koiran veräjästä, ja kostaisit hänen tekosensa viattomalle lapselle.
Kiitos vastauksista. Ja tottahan tiesi mitä myräkkää aihe saa aikaan, mutta kiitos silti niille jotka edes yrittivät vastata asiallisesti.
Olen nyt keskustellut miehen kanssa ja olemme tulleet siihen tulokseen, että kerromme asiasta myöhemmin, nyt se ei aiheuta mitään hyvää. Eli ajankohtaisemmaksi asia tulee vasta lasten ollessa vanhempia.
Tämä on yhteinen ja perusteltu päätös, eikä siinä ole enää mitään pyörtämisen varaa. Elämä jatkuu toki ilman tätä tiedonantoakin.
Sun lapses on kuitenkin aivan yhtä tärkeä,kun muidenkin!
Vaikka te vanhemmat oottekin ryssineet,niin lapsi ei saisi siitä kärsiä!
Hommaa lapselle hyvä isän malli,vaikka papasta tai uudesta miehestä!
Ja hyvä tukiverkosto! Monta rakastavaa ihmistä ympärille!
Lapset on kuitenkin maailman tärkeimmät asiat! Niitä pitää tukea ja rakastaa!!
Toivotan syntymättömälle lapsellesi enkeleitä ympärille suojelemaan häntä,
niitä hän tulee tarvitsemaan!!
Hyvää jatkoa sinulle!!
Kun lapset kasvaa ja alkaa elämää ymmärtään, niin varmaan haluavat olla toistensa kanssa tekemisissä..
Itsestäni olisi ihan mukava uutinen,että olisikin sisko-tai veli puoli olemassa!
Eihän se meidän lasten murhe ole,miten ollaan tultu tänne maailmaan! Äiti vois ottaa pultin asiasta,mutta se olisi sitten hänen asiansa! Minä ottaisin avosylin vastaan tiedon sisaruksesta!!
Eli kerrotte sitten aikanaan heille toisistaan..
Ei maailma nyt niin mustavalkoinen ole!
Kiitos. Hyvä tukiverkosto on jo olemassa ja mies on läsnä kun voi. Vanhempani tietävät myös tilanteen, ja ovat kakistellen sen hyväksyneet. Ja toisaalta, olen jo itse aikuinen, ja vastaan itse teoistani. Ja välitän kyllä miehestä todella paljon, enkä haluaisi hyvästä järjestelystämme luopua. Ja siihen ei ole nyt tarvettakaan. Mutta toki tämä tuleva lapsi ja hänen oikeutensa merkitsee paljon. Niinpä pohdimmekin nyt, että esittelisimme lapset edes toisilleen sitten kun nämä on muutaman vuoden vanhoja. Onhan se itsestäkin kiva päästä näkemään, onko heissä näkyviä isänsä piirteita tai jotain samaa keskenään. Aika näyttää.
Liina Anniinalle tiedoksi. Emme siis asu ihan pienessä kylässä, vaikkakin pienehkössä kaupungissa. Silti, voihan olla että asia paljastuu vaimolle muita teitä, mutta sille ei vaan sitten voi mitään. Mutta tässä tilanteessa kun toinenkin on raskaana emme halua asialla häntä kuormittaa ja vaarantaa teveyttään.
Aika näyttää miten tämä paletti rakentuu tai hajoaa....
Kiitos kaikille :)
Minulle tulee hirvittävän paha olo, kun luen tekstiäsi!
Nämä lauseet saavat minulle palan kurkkuun:
"Onhan se itsestäkin kiva päästä näkemään, onko heissä näkyviä isänsä piirteita tai jotain samaa keskenään"
Jotenkin... ihan kuin olisi koiranpennuista kyse, sellainen tunne minulle tulee.
"Niinpä pohdimmekin nyt, että esittelisimme lapset edes toisilleen..."
Miten lasten esittely tapahtuisi? Toisiko mies salaa aviolapsensa esittelyyn luoksesi, niin ettei vaimo tietäisi mitään? Mitä sanoisitte lapsille, jos heidän suhteensa olisi salainen?
Olette kyllä hirveässä pinteessä, jossa ei ole hyvää ratkaisua. Ratkaisuista on siis valittava se, joka vähiten on pahin ja vähiten tuottaa tuhoa.
Sen ymmärrän, että ette juuri nyt miehen vaimolle kerro, jos raskaus muutenkin on hänelle raskas. Vaan entä myöhemmin, kun vaimo on synnyttänyt ja toipunut vauvan saamisesta?
Meillä on siis haavena että lapset näkee ihan avoimesti toisensa muutaman vuoden kuluttua. Eli toki meidän on pakko kertoa asiasta vaimolle, ehkä jo vuoden sisään. Mutta niin kuin sanot, vaikeaahan tämä on. Eikä ole helppo pala miehelle joutua kertomaan, koska ei halua menettää vaimoaan, toisaalta ei minuakaan. Itse olenkin ihan myöntyväinen tälläiselle duplex-suhteelle, mutta voin vaan kuvitella että vaimo ei.
Ja todellakin on siis mukava nähdä ja myöhemmin ehkä oppia tuntemaan tämä sisarpuoli ja päästä seuraamaan hitsaako heidät jo perimä yhteen. Toki tähän liittyy muutakin kun uteliaisuus siitä miltä lapset näyttää.
Koiranpennut ja lapset ovat yhtä hellyttäviä, joten en nyt itse ainakaan koe tästä mielipahaa tai suorastaa pahaa oloa. Mutta toki jokainen tuntee laillaan. Se on vaan oikeus....
toimintaa sekä sinulta että salarakastajaltasi, suojelette vaan itseänne. Miten helvetissä luulette vaimon suhtautuvan asiaan paremmin, jos kerrotte sen myöhemmin?
En tajua teitä ja teidän logiikkaanne ollenkaan. Onko reilua vaimoa kohtaan olla kertomatta nyt? Ette vaan uskalla. Mies pelkää että vaimo jättää (mikä oikein olisikin) ja sinä pelkäät että mies jättää sinut (mikä sekin olisi oikein) kun vaimo saa tietää. Pelkureita ja toisten kusettajia pahimmasta päästä olette molemmat.
Jos itse olisin vaimon asemassa, haluaisin tietää asiasta. Mieluummin olisin yksin lapsen kanssa, kuin kusetettuna vuosien ajan.
Pointti on varmaan siinä raskaudessa, ei niinkään vaimon suhtautumisessa.
Mielenjärkytys voi aiheuttaa keskenmenon tai muita komplikaatioita raskaana olevalle. Odottavan äidin syvä masennus, joka jatkuu vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin, on lapsen kannalta erittäin epäsuotava olotila. Tämän tyyppisiä asoita nuo ihmiset ilmeisesti pyrkivät välttämään, kertomista siirtämällä.
Valitsitte siis sen polun, mitä olette kulkeneetkin.
Miehen vaimo jää alisteiseen asemaan teihin kahteen nähden. Te tiedätte olevanne "kolmen ihmisen liitossa", jossa yksi osapuoli ei sitä tiedä.
Liitosta tulee syntymään kaksi lasta, jotka tulevat tietämään hamassa epämääräisessä tulevaisuudessa kasvaneensa tällaisessa perhemuodossa.
Totuus sattuu, mutta totuus tekee myös vapaaksi.
Jos olisin joutunut samaan liemeen kuin sinä, niin joko kertoisin vaimolle suhteesta totuuden ja tulevasta sala-lapsesta. Tällöin olisi miehellä mahdollisuus pitää yhteys salattuun lapseen.
Kaikkein suuremmalla todennäköisyydellä tekisin itse näin:
lopettaisin suhteen rakastajaan kokonaan, emme tapaisi koskaan
en vaatisi häntä tunnustamaan lasta
muuttaisin pois, mikäli asuisin samalla paikkakunnalla
kertoisin lapselle oikeasta isästään vasta isompana
Huh! Kamalaan tilanteeseen olet ítsesi saattanut. En kadehdi tippaakaan. Voimia vaikeisiin ratkaisuihin, kun käsissäsi on vastuu monen ihmisen elämästä ja kohtalosta.
... kertoisin totuuden vaimolle.
Onko tilalle reilu, suntymättömälle lapselle, miehelle, vaimolle vai jalkavaimolle, miehen aviolapselle vai kenelle? Sillä toisen etu voi olla toisen edusta pois.
Onko se siis lapsen etu jos hänellä ei ole normaalia mahdollisuutta isään vai miehen etu se että vaimo saa tietää ja eron vaara kasvaa vai jalkavaimon vai miehen aviolasten joilta viedään oikeus sisarpuoleen?
Siis tämä kakkosen on päätettävä kenen etua hän ajaa sillä reiluksi tätä tilannetta tai ratkaisua ei saa yhtäkään millään...
... että peli on alunpelin ollut peräti epäreilua, kun avioitunut mies on jatkanut salasuhdettaan eli pitänyt rakastajaa.
Epäreilusta pelistä ei saa muovatuksi reilua peliä itse vanha Erkkikään!
On vain vähemmän ja enemmän epäreiluja ratkaisuja. Kirjoitin kai huonosti, kun ei auennut.
Kyllä sen oikean vaimon tulee saada tietää millainen mies oikeasti on. Miksi miehen pitäiis päästä helpolla. Jos nyt et kerro ja tämä 2suhde loppuu, mies ottaa taas uuden 2:s naisen. Vrmaan pitää vaimoa koko ajan tossun alla ja valittaa kaikesta ja kerää sääliä. Patologinen valehtelijahan se mies tässä on. Varmaan lupailee kumminkin kaikkea. Miksi aina ollaan näiden valehtelevien miesten puolella. Kukaan ei tarvitse kaksinaamaista miestä - ei edes se vaimo. Kyllä nainen pystyy yksinkin lapset kasvattamaan ja kyllä niitä rhellisiäkin miehiä löytyy. Se mieshän tässä se rosvo on, kun se pitää kahta.
Olen ulkopuolisena puuttunut vähän vastaavaan tilanteeseen, enkä kadu sitä. Pariskunta pysyi yhdessä ja minä sain porttikiellon taloon, mutta katsoin kuitenkin oikeuden tapahtuneen myös salarakkaalle ja lapselle.
Tunsin miehen pitkältä ajalta, lapsuudestani, ja näin hänestä paljon läpi. Äärettömän mukava mies, fiksu, osaava ja tekeväinen, mutta hän ei osannut toimia päättäväisesti naisten suhteen. Vaati pitkää kokemusta ja terävyyttä nähdä häntä niin tarkkaan, enkä ollenkaan pitänyt miehen ajatuksesta salata hänen touhujaan ihan asialliselta ja vastuuntuntoiselta vaimoltaan.
Tekoni ei perustunut ilkeyteen, eikä tarkoitukselliseen häirintään, vaan ns. vanhana ystävänä en hyväksynyt miehen ratkaisuja. Hän ei nähnyt vaimonsa ja salarakkaansa voimaa, järkeä ja kykyä kohdata vaikea tilanne.
Sen takia minä en näe salaamista ainoana ratkaisuna, mutta tilanne vaatii pelisilmää ja myös sinun kasvamista ihmisenä. Koen, että annat miehen sanella elämääsi aika lailla ja olet valmis suostumaan miehen ratkaisuihin. Sinun sijassasi nostaisin kytkintä ja aloittaisin oman elämän. Tilanteenne on tunkkainen, tulee pysähtymään lapsen ympärille ja miehesi syyllisyys, muu siihen liittyvä oirehtiminen lisääntymään. Lapsi muuttaa myös isän elämän. Tai siis mieskaverisi tapauksessa lapset!
Tässä taas hyvä esimerkki ukkojen petollisuudesta!
Jotkut äijät näillä sivuilla muna kipiänä julistaa,että vieraisiin pitää mennä,kun oma akka ei anna..
Tämmöistä se sitten OIKEESTI on..jotkut ukot ei vaan osaa sitä kaluaan housun suojassa pitää..
Kaikkee liikkuvaa pitää päästä paneen.
Ja niinkuin näkyy..naiset kantaa TAAS vastuun..
Entäs ap.kun tämä Casanoova kyllästyy teidän kummankin naisen kitinään lasten synnyttyä..onko aika hällä TAAS mennä jonnekkin ymmärtäväisempään syliin?
Enpä osaa kuvitella häntä auttamassa kumpaakaan äitiä lasten hoidossa..
Osta nyt sille gulliverille kuitenkin kortsupaketti taskuun,ja näytä,miten niitä käytetään..
Aattele..jossain päin maailmaa teidät kivitettäs hengiltä..onneksi kuitenkin asutte täällä..saatte vain haukut ja halveksuntaa.
Lapsillenne toivon enemmän älliä,kuin teille..
kaksinnaiminen ole rikos?
Voiko mies Suomessa vapaasti lisääntyä samanaikaisesti useamman eri naisen kanssa ilman minkäänlaisia seuraamuksia?
Öö... Siis kaksinnaimisella kai tarkoitetaan sitä että ollaan aviossa samanaikaisesti kahden eri puolison kanssa. Me emme siis ole naimisissa.
Aviorikoksesta, siis pettämisestä jokainen vastaa itse itselleen ja muille, tai on vastaamatta. Seuraamukset voi silti olla liiankin suuret.
että miten kertoa miehen vaimolle, ja nyt päätit miehen opastuksella että ette kerro vielä ja yhteistuumin näin on päätetty tehdä. No en tiedä oikeasti miten voit itsesi kanssa elää. En halua saarnata kuitenkaan enkä tuomita. Ehkä et näe metsää puilta etkä ymmärrä missä tilanteessa oikeasti olet. Toivottavasti se oikea vaimo saa jotakin kautta kuulla asiasta niin ettei tarvitse elää valheessa enää. Luulen, että ero tulisi ja saisit miehen itsellesi, jos enää huolit..
Itse olen kasvanut isättömänä ja voin kertoa, että en koskaan toivoisi lapselleni sellaista kohtaloa ettei olisi normiperhettä. Mies tietysti lupaa pysyä lapsen elämässä, mutta mitenköhän hän sen oikein suunnittelee. Sinä taas olet aika itsekäs, tai teistä kumpikin. Nyt saatat olla hormonien takia sekaisin, mutta kyllä se arki vielä koittaa ja alat toivoa miehestä enemmän.
Tässä se silti taas nähdään, että pettureille ja kakkosille ei ole kuin se oma napa tärkeä. Toivottavasti asiat hoituvat kaikille osapuolille hyvin. Pääasia, että voit itse hyvin sen päätöksen kanssa minkä sinä itse teet. Sorry jos tuli vähän moittivaan sävyyn kirjoitettua, toivon vain että se ihminen, joka on täysin tietämätön asiasta saa tietää totuuden. Sillä ei sinänsä ole väliä, mitä te kaksi teette kunhan olette rehellisiä tälle oikealle vaimolle on minun kantani.
Et ilmeisesti lukenut kokonaan... Siis vaimonsa on myös raskaana, emmekä halua vielä järkyttää häntä ja pahimmillaan aiheuttaa komplikaatioita raskauden kanssa. Että ihan oma napa tässä ei ole kyseessä, vaan aika monta muutakin. Siis tulevat lapset, mies ja vaimonsa ja tietenkin myös oma perheeni. Toki itse etenen intressilistalla sen mukaan ketkä minulle on tärkeitä. Aika luontevaa mielestäni.
Tulevalla lapsella on jo miehen malli ukistaan ja veljestäni, joka on osa ihan päivittäistä arkeamme. Joten en usko, että tilanteemme tulee olemaan ihan sama kuin mitä ehkä itselläsi on ollut (vaikken toki taustaasi tiedäkään).
Näemme miehen kanssa nyt kerta-kaksi viikossa, ja tämän ajan voi hän ottaa siis ajaksi yhteisen lapsemme kanssa. Ja lapsen ollessa vanhempi mies tulee varmasti näyttelemään suurempaa roolia kun asia on jo tiedossa. Tai jos kaikki ei menekään niin, asiat on vain käytävä läpi uudelleen. Mutta läheisiä lapselta ei tule ainakaan puuttumaan. Ja leikkikaverit löytyy muutaman metrin päästä siskoni luota, jossa on nyt 2-vuotias ja uusi lapsi jo tuloillaan.
Ja mitä tulee tuohon, ettet toivo tätä kohtaloa kenellekään lapselle. En minäkään, mutten silti halua tuomita häntä pois elämästä tämän vuoksi. Ja etenkin kun tiedän että hän saa paljon rakkautta osakseen.
Hiukan selittelyn makua, mutta sitä on tehtävä välillä itsellekin että asiat selkenee..
Rupesin tässä miettimään minäkin näitä tuntemiani ihmisiä,joilla ei isää virallisesti ole tai ollenkaan.. ja sain luvun 37kpl! Ettei se sinunkaan "ongelmasi" nyt ihan ainutlaatuinen ole! Mm.äitini ei koskaan tullut tietämään oikeata isäänsä,enkä koskaan kuullut hänen siitä mitään pulttia ottaneen..eno oli hälle se tärkee mies-hahmo!
Ja entäs sitten nämä keinohedelmöitys- ja adoptiolapset? Eihän hekään sitä Oikeeta,ehkä kumpaakaan vanhempaa ehkä koskaan tapaa..
Tee sinä se muksus ja hoida se hyvin! Nyt raskaana tarttisit sinäkin sitä tukee,joten älä näitä suomi24-"psykiatrisivuja" Niin vakavasti ota!
Ja muuten! Kukas se Jeesuksen isäkin sitten oli??
Nyt kun miehesi elää lapsettomassa liitossa niin hänellä on aikaa sinulle. Sitten kun lapsi syntyy ja vaimo on yksin kotona jumissa lapsen kanssa niin hän tarvitsee aviomiestään paljon paljon enemmän. Epäilen, ettei sitä aikaa yksinkertaisesti riitä kahdelle perheelle.
Kaikkein järkyttynein olen siitä, että kirjoitit, että aiot yhä edelleen jatkaa tuota suhdetta varattuun mieheen. Siis että tilanne sopii sinulle hyvin. Eikö se ole varastamista? Siinähän varastaa laillisen avioparin pesän varallisuutta mm seuraavassa muodossa: bensakulut (matkat sinun luo), puhelinlaskut (soittelut suhteenne ylläpitämiseksi), romanttiset lahjat, ravintolalaskut....lista on loputon.Olet varmaan aika nuori.Lopeta salasuhde heti! Ole joko yksin tai etsi uusi mies.Ehkäpä mies on aviovaimoaan köyhempi ja te kaksi rellestätte vaimon rahoilla, rahoilla jotka olisi tarkoitettu heidän pesänrakennusta varten. Kaikissa perheissä on pulaa rahasta. Toki mies on vastuussa 50% vauvanne tuomista kuluista, mutta ehkäpä ne rahat tulevatkin tietämättömän vaimon kukkarosta.Jos jatkat suhdetta, tilanne menee jo rikollisuuden puolelle.
Vielä lisäys äskeiseen. Jos jatkat tuota tilannetta, niin kohta tilanne on vielä pahempi: Sinä odotat kohta kaksosia, ja vaimo kolmosia. Kuka mies se jaksaisi enää juosta kahden perheen välillä, perheiden arki kun on nykyään muutenkin niin vaikeaa. Ja miten sinä selviäisit yksihuoltajana. Vahinko ei tule usein yksin. Vaikka en lasta koskaan sanoisi vahingoksi. Tukiverkosta ei paljon ole apua, kun he perustavat omia perheitä.
entäs,jos se aviopari yhdessä kerää omaisuuttaan,eikä avioehtoa ole ja mies kuolee..
Tuleeko vaimolle sekin asia kuin nyrkki silmään,että sinun lapsesi tulee yhdeksi perijäksi hänen ja lasten luulemalleen omaisuudelle?
Kyllä teidän pitää kertoa vaimolle tämä valhe! On jo petos tällainen! Liian paljon liian ilkeää on vaimon kontolle tulevaa..
Selittäkää,miten selitätte,mutta ei vaimoja saa noin huonosti kohdella!
Sama,kuin lasta opetettais varastaan kaupasta ja selittäis,että se on oikein!
Mitä tästä maailmasta tulis,jos kaikki valehtelis ja noinkin tärkeästä asiasta!
Rehellisyys kunniaan!
Totta. Voihan jossakin mennä asiat näinkin. Meillä tukiverkosto toimii siistä syystä että asutaan kaikki lähekkäin. Ja veljeni on jo nyt ominut tulevan lapsen itselleen, kun eivät pysty vaimonsa kanssa saamaan omia, joten uskon ettei oma tukiverkostoni heti katoa. Mutta toki kaikki voi muuttua, aivan niinkuin parisuhteissakin tai elämässä noin yleensä. Koskaanhan ei voi edes naimisiin mennyt olla varma siitä onko se mies aina rinnalla. Lähipiirissäni on yksi esimerkki siitä, että vaikka se isä onkin ns. paikalla, ei siitä ole iloa lapsille saati vaimolle, kun mies keskittyy vain työhönsä ja harrastuksiin. Tätäkään itsekkyyttä ei aina näy naimisiin mennessä.
Mutta, onneksi en ole jossittelija-tyyppiä, vaan uskallan elää ja vastata valintojeni seuraamuksista. Jos aina odottaisin ikävämpää vaihtoehtoa tulevaksi, aivan hyvin voisin olla vaan yksin ja katkera tai alkaa jonkun vaimoksi.
Pullat meinasi mennä kahvitunnilla kurkkuun, kun lueskelin tekstiä, missä lasta odottava rakastajatar viestii muille:
"Toki itse etenen intressilistalla sen mukaan ketkä minulle on tärkeitä."
Että tällainen tapaus ja tunnepohja!
Noh, intressilistalla on ainakin yksi ulkoistettu aviovaimo, jolle kuuluu miehensä arjen hoito ja kalsareiden pesu.
Rakastajattaren intressilistalle tämä ei siis kuulu: tylsän yhteiset aamukiireet töihinlähtöineen ja partakarvojen siivoukset pesulavuaarin laidoilta.
Intressilistalla pysyy siis edelleen miehen kanssa rakastelu 2krt/vk. Osallistujaksi palavereihin mukaan otetaan myöhemmin lasten meetingit ulkonäkövertailuineen. Ilmeisesti ei ole vielä täysin suunniteltu, kuinka rakastelut toteutettaisiin, jos lapset mukana?
Oletettavasti innovaatio tältä osin keskin. Tapaamiskerrat tulenevat lisääntymään 4/krt viikko= kaksi lasten tapaamista, kaksi rakastelutapaamista?
Nähtäväksi jää, kumpi raskaudesta priorisoituu miehen listalla lähitulevaisuudessa? Kahden raskausprojektin hoito lienee aika raskas yhdelle miehelle. Kuntoa kannattaisi pitää yllä liikuntaa lisäämällä. Kahden raskaustilassa olevan naisen psyyken tasapainossa pitäminen kysyy energiaa. Hatha-joogasta voisi olla apua?
Onneksi rakastajar on jo konsultoinut myös veljensä sekä ukin. Lapsen leikkitoveritkin jo valmiustilassa tulevaan, ja kun mieskin lisää almanakkaansa aikaa myöhemmin lasta ja rakastajatartaan varten, niin ei voi sanoa kuin hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.
Ai niin, se ulkoistettu tekijä eli aviovaimo. Sisso, hänellä ei nyt ole mitään sanomista tähän konseptiin.
(.. ei millään pahalla, mutta tän tyyppinen oli alkup. ed. viestin imago)
Rinnastit vaimona olon omituisella tavalla:
"Jos aina odottaisin ikävämpää vaihtoehtoa tulevaksi, aivan hyvin voisin olla vaan yksin ja katkera tai alkaa jonkun vaimoksi. "
Kautta historian mies ja nainen ovat eläneet yhdessä. Yhteiselo on on ollut loppujen lopuksi se paras vaihtoehto. Toki on niitä huonojakin liittoja, mutta turhaan vähättelet vaimona oloa. Tänäkin päivänä puolet liitoista ei pääty eroon ja on vaikka kuinka paljon onnellisia pareja, jotka saavat toisistaan voimaa myös huonoina päivinä.
Ei voi sanoa, että vaimon osa on mikään huono. Tietenkin sinun miehesi vaimon osa on huono, koska mies on vain kelvottoman epäkypsä perheenisäksi.
Tulkitsit aivan oikein, joskin ..hiukan.. kärjistit. Ja tottahan samaistut aviovaimoon helpommin, se on vaan ihan ymmärrettävää. Mutta, onhan selvää, että itsekin laitat etusijalle perheesi, etkä toisen perhettä. Se kai on ihan realistista. Mutta omalla kohdalla toki yritän myötäelää myös vastapuolta, jonka tosin mies tuntee parhaiten, ja näin ollen osaa aavistaa reaktioitaankin paremmin. Siitä ratkaisumme.
Ja en todellakaan halua arkea miehen kanssa, vaikka läheisiä olenkin. Siis tottakai mielummin otan ne positiiviset puolet hänestä, kuin sitä kurjaa arkiminää, joka varmasti työllistää vaimoakin riittävästi. Miksi halusin siivota yhdenkään miehen karvoja lavuaarista?
Mutta silti, mies on minulle tärkeä siinä olomuodossaan kuin nyt on, ja onhan tulevan lapseni isä.
Anteeksi, että loukkasin sillä, etten ruikuta miehen perään ja halua loukata vaimoaan. Se näyttää olevan paatos tuolla toisaalla....
Mutta kiitos toki tästäkin. Ja voit/voitte siis pitää miehenne. Vaimon tuki on kuitenkin se varmin sijoitus tässä hektisessä arjessa. Siihen minäkin miehenä investoisin :)
Tunnen miehen jo sen varran hyvin, että tiedän olevan hyvä isä, mutta tiedän myös olevan iso lapsi joissain asioissa, siksi en suostunut aikanaan vaimokseen. Ja olen tyytyväinen siitä, että joku tuon pestin otti, sillä mies ei olisi voinut mitenkään pyörittää omaa talouttaan, kun ei varsinaisesti ole enää mikään mammanpoikakaan.
Toki vaimon osa voi olla joillekin ja joissakin tapauksissa unelmien täyttymys, mutta miessukupuolta riittävästi nähneenä voin todeta ettei se ole oma osani.
Ja uskon toki, että vaimo on miehelleni myös muutakin kuin kotitalouskone. Toki ihmiseen kiintyy yhdessäolon aikana. Ja tulevaisuus voi vaan näyttää miten suuri tämä kiintymys on.
Teidän kuvionne kylläkin näyttää siltä, ettei mies ole vaimon tukeen investoinut yhtään (eikä aio sitä tehdäkään). Eiköhän se tuki lopu siinä vaiheesa, kun kuvio selvitetään vaimollekin.
Onpa ollut surullista luettavaa tämä ketju. Aika sekasotkun olette saaneet aikaiseksi.
Kysyit mikä olisi pehmeä tapaa kertoa vaimolle asiasta? Eipä sellaista pehmeyttä varmaan
tässä kohti löydy, että vaimo tämän yllätystiedon vastaanottaisi kovin pehmeästi.
Ottakaa asia esille rehellisesti ja antakaa nyt vihdoin vaimollekin mahdollisuus päättää
itse haluaako hän ruuhkaisen avioliiton. Selkärangattomia olette tähän asti olleet, mutta
nyt olisi aika asettua jo toisen asemaan. Tai ainakin miettiä, miltä itsestä tuntuisi toisen
asemassa, kun joku toinen tai kolmas päättääkin oman elämän suunnan.
Lainaus viestistäsi:
"...mielummin otan ne positiiviset puolet hänestä, kuin sitä kurjaa arkiminää,..."
Psykoanalyytikko, sosiaalifilosofi ja kirjailija Erich Fromm on määritellyt rakkauden näin:
"Rakkaudessa on kysymys rakkauden kohteen elämän ja kasvun aktiivisesta huolenpidosta. Milloin tämä aktiivinen huolenpito puuttuu, puuttuu myös rakkaus."
Pohtia voi, miten rakkaus ilmenee suhteessa, jossa kuoritaan vain eroottinen kerma päältä. Epäkypsä rakkaus sanoo (Frommia siteeraten): Rakastan sinua, koska tarvitsen sinua.
Voin päätellä, että miehen aviovaimo rakastaa miestään enemmän, koska suostuu elämään miehen arkista puolta. Vaimo voi kypsää rakkautta ilmaista näin: tarvitsen sinua, koska rakastan sinua.
Huomaatko eron näissä rakkauksissa?
Pahin tapa on se, että kerrotte jonkun puolitotuuden ja yritätte lievennellä asiaa, kun olette mukamas niin huolissaan vaimon tunteista. Se, että alatte lievennellä asiaa ja olette kovin "ymmärtäväisiä" vaimon järkytyksestä ja lupaatte tukea häntä kuulostaa minusta jotenkin vastenmieliseltä. Todellinen motiivi on vain itsekkyys. Kertokaa, että mies meni vaimon kanssa naimisiin vain siksi, ettei saanut sinua. Sinä, et halua miehestä muuta kuin parhaat palat ja vaimo saa huolehtia vaikeuksista.
Niin..? En nyt ymmärtänyt. En ole siis koskaan väheksynyt vaimon rakkautta. Ja tiedän, etten itse täysin rakasta, olen vain kiintynyt/ tottunut tähän mieheen. Ei siis ole olemassa mitään kilpailutilannetta omalta osaltani. Mikä siis on päivän epistola?
Aloite tähän suhteeseen ja sen ylläpitoon on lähtenyt mieheltä, joten hän saa mielestäni edelleen kantaa päävastuun koko sotkusta. Toki voin vaan ohjata häntä tekemään oikein. Ja haluan kyllä hyvissä merkeissä myös tavata vaimonsa ja sopia mahdollisista ajoista jolloin voimme tavata miestä ja lapseni sisarpuolta. Mutta jos tämä illuusio ei toteudu, rakkaus jatkukoon muussa tasossa tämän suhteen.
Ja toki, jos vaimo laittaa miehen kävelemään, otan hänet avosylin vastaan, mutten osaksi arkeamme. En halua häntä siihen. Ja mies tietää tämän ja roolinsa suhteessamme, ja tuntuu olevan silti erittäin tyytyväinen tähän. Olen myös joskus yrittänyt pitää häntä loitolla ja laittaa suhdetta poikki, mutta on sinnikkyydellään aina voittanut minut takaisin :)
*Toisaalta..... rakkaus on myös kiintymystä....
Totta. Nyt kun sen kirjoitit, mies meni naimisiin, kun ei voinut saada minua kotihengettärekseen. Se on ikävä totuus. Muttei sulje pois sitä että haluaa säästää myös toisen tunteita :)
Itsekkyys on usein syynä aika moneen suhteeseen, myös siihen avioliiton solmimiseen ;)
"Aloite tähän suhteeseen ja sen ylläpitoon on lähtenyt mieheltä, joten hän saa mielestäni edelleen kantaa päävastuun koko sotkusta. Toki voin vaan ohjata häntä tekemään oikein."
Oletko sinäkin siis sätkyukko, jota muut voivat vedättää?
Eikö sinulla ole MITÄÄN vastuuta teidän suhteestanne?
Oikein tekeminen kohdaltasi kun olisi kuulunut tapahtua
viimeistään siinä vaiheessa, kun mies ilmoitti sinulle menneensä
naimisiin eli käännyttää mies oveltasi. Ei kai mies väkisin sisään ängennyt.
Olet itse vedättänyt nahjusmiestä, antamalla hänelle 'rakkauden rippeitä',
toisen ilmeisesti kuvitellessa saavansa paljonkin enemmän.
Nyt te kumpikin pidätte toisistanne kiinni ja
aiheutatte mielipahaa oikein urakalla, kun olisitte voineet
'kärsiä' hetkellisesti vain oman mielipahanne eron myötä jo kauan
sitten. Kaukana on rakkaudesta todella tuo teidän suhteenne.
Onko miehellä siis lapsia muuallakin,
kun tiedät hänen olevan hyvä isä?
Hyvän isän rooliin kuuluu muutakin kuin
piipahtaminen laulamaan ja leikkimään
pari kertaa viikossa.
Hyvä isä on perheen arjessa mukana.
Hyvä isä on läsnä!
Tämä mies ei ole LÄSNÄ kummassakaan
'perheessä', sillä haikailee aina toiseen
suuntaan. Kyllä lapsi sen vaistoaa!
Sinä olet miehesi suuri rakkaus ei hänen vaimonsa. Miehesi meni naimisiin, koska kaipasi perhettä. Sitten miehesi teki lapsen vaimonsa kanssa jota ei rakasta, koska vaimo halusi sitä ja mies itsekin haluaa olla perheen isä vaimo on vain vähän väärä. Mies kuitenkin kestää sen, että vaimo on väärä, koska hän saa sinulta vastakaikua omalle suurelle rakkaudelleen eli sinulle. Suhteenne ikään kuin auttaa häntä jaksamaan rakkaudettomassa liitossa.
Sinä ihmettelet, että minkälainen nainen tuo vaimo oikein on. Taitaa olla aika säälittävä tapaus, kun hän on rakkaudessaan niin sokea tuollaiseen petolliseen mieheen.
Sinä ajattelet, että miksei sitten tehdä niin, että kaikki hyötyy. Vaimo saa elää valheellisessa pilvilinnassa, mies saa olla lapsiperheen isä ja saa rakastaa sinua ja sinä saat parhaat puolet miehestä, sekä miehen tukea.
Minusta menet hieman pitkälle kun alat haikailemaan vaimon tulevan lapsen perään. Mietit sitä, miten lapset leikkivät yhdessä.
Ja vielä sellainen asia,että tämähän on vain naisen omaa selitystä kaikki..
Voihan olla ,että miehellä olisi ihan erilainen tarina kerrottavana..
Ehkä hän tälläkin hetkellä miettii,miten päästä kakkosesta eroon..saattaa toivoa keskenmenoakin kakkoselle..ja saattaahan se kesken mennäkkin..
Aika vastuutonta pukata ittensä paksuksi,kun tiesi vaimon jo odottavan lasta!
Joku" hallitse ja hajoita"-menttaliteetti naisella!
Sinun mielestäsi päävastuu sihteestä ja sen ylläpidosta on miehellä. No, kukaanhan ei suhdetta toiseen ihmiseen voi ylläpitää toisen ihmisen sitä hyväksymättä. Näin ollen sinä olet antanut tälle suhteelle luvan. Luvan antamalla olet siis tietoisesti myös ottanut vastuun, mutta nyt oletkin kyvytön kantamaan siitä vastuuta.
Sinä vain ottaisit hedelmät, mutta et ole valmis kantamaan tekojesi seurauksista vastuuta vaan olet sysäämässä sitä miehelle.
Puhut kiintymyksestä ja tottumuksesta mieheen, ehkä et ole osannut erottaa sitä riippuvuudesta ja tässä tapauksessa ihmisriippuvaisuudesta. Ehkä sinä et osaakaan olla ilman tätä miestä, vaikka sitä niin kovasti toitotat. Jos itse haluan erota epätoimivasta suhteesta, niin kyllä olen siinä tähän asti aivan kunniallisesti ja toista loukkaamatta onnistunut. Se vaatii rehellisyyttä ja avoimuutta. Ikäviäkin asioita voi käsitellä, jos vain haluaa.
Et halua miestä osaksi arkeasi. Mihin sitten haluat miestä? Hieman epäselväksi jää, mitä tarkoittaa avosylin miehen vastaanottaminen? Mihin sinä hänet otat avosylin vastaan?
Hyvin kauniisti kirjoitat hyvissä merkeissä vaimon tapaamisesta ja sisarpuolen. Olen kanssasi samaa mieltä, siinä on ILLUUSIOTA kerrakseen = )
Hah. Kiitos vaan. On outoa kun tuntemattomat jo haluavat lapsen kuolemaa. Sairaita ihmisiä täällä...
Mies voi lähteä heti kun haluaa. En soita perään. En ole soittanut hänelle kertaakaan naimisiin menonsa jälkeen. Kuten jo varmasti selvensin, hän se pitää yhteyttä ja tulee koko ajan takaisin.
Mutta mitäpä sitä selittelemään ihmisille, jotka tarjoavat omaa toimintamalliaan kaikille.
on selkärangaton lurjus. Valehtelee vaimolleen, valehtelee sinulle ja sinä palvot maata hänen jalkojensa alla. Että voikin nainen olla tyhmä. Miten luulet käyvän, kun mies hääsää kahdessa huushollissa ja yrittää olla hyvä isä? Voipi olla, että jäät kuin nalli kalliolle. Eikö olisi parempi luovuttaa jo nyt?
puolestaan on todella outoa, että toimintasi on sinun mielestä oikein. Ketä kohtaan se on oikein? Ei voi muuta kuin sääliä vaimoa, joka ei tiedä tilanteesta mitään. Oletko ajatellut miltä sinusta tuntuisi vaimon asemassa? Haluaisitko tietää?
Että voitkin olla tyhmä. Et edes yritä ymmärtää, mitä monissa fiksuissa kirjoituksissa lukee.
..mutta et tiennyt miten..
Täällä on nyt käsitelty teidän salasuhdettanne..lasten tulevaisuutta..rahaa..moraalia..yleensäkkin teidän kolmiodraamaa,josta vaimo ei tiedä mitään..Mutta..
Kaikilta on nyt se tosiasia unohtunut,mitä alunperin kysyit?
Miten kertoa..eli se asia kuitenkin painaa mieltäsi ja HALUAISIT kertoa toiselle,odottavalle äidille tilanteen..
Tunnut olevan kuitenkin ihminen,joka on harkinnut asiat hyvin pitkälle ja haluaisin uskoa sinusta,lukemani perusteella,että olet kuitenkin oikeudenmukainen nainen..
Vaimohan ei ole vihollisesi..rakastunut vaan tietämättään retkuun ja onnellinen,luullessaan olevansa ihanassa liitossa ja vauvakin tulee..
Olen samaa mieltä monen muun kanssa täällä,että rehellisyys maan perii..
Joten teillä on kolmistaan palaverin paikka..lähipäivinä..siinä sulle vastaus!
Miksi sitä pitäisi pitkittää..tiesit raskaaksi hankkiuduttuasi,että vaimokin on olemassa,eikä häntä voi vähätellä tässä.Hänellä on OIKEUS tietää,muu tulee sitten perässä..
Jos et pysty katsomaan vaimoa silmiin ja kertomaan asiasta heti,et ole kovin hyvä roolimalli lapsellesikaan..
Kerrotaan nyt vielä kertaalleen, kun ei sitten käynyt vielä itsellesi selväksi. Emme siis halua VIELÄ järkyttää asialla naista, joka on viimeistä erää raskaana. Koska silloin kärsijäksi saattaa joutua myös syntymätön lapsi. Tiedän, joutuu kärsijäksi muutenkin. Silti emme halua ottaa vielä riskiä asian suhteen, vaan kertoa tilanne vasta myöhemmin.
Ja siis vastasit alkuperäiseen kysymykseeni että hyvä tapa on kertoa suoraan kasvotusten..siis minun? En tiedä muista naisista, mutta jos olisin itse asianomainen, haluaisin että totuuden lukijana olisi mies, joka on pettänyt, eikä se kolmas pyörä. Tähän annan siis miehelle vielä mahdollisuuden. Aika näyttää pystyykö keräämään rohkeutta riittävästi, mutta toki teen kaikkeni että näin käy.
Mutta, entä jos näin ei käykään?? Onko minun muka aika näyttäytyä, vai kenties vihjaista naiselle asiasta muuta reittiä? Haluaako hän nähdä minut, ja mistä voin tietää miten hullu ihminen on vastassa. Sillä, jos hän ei pysty lukemaan miehestä petosta, niin tuskin mieskään tuntee hänen ääripiirteitsään kaikkea. Eli oman ja tätä kautta tulevan lapseni turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden nimiin en todellakaan kerro tätä kasvotusten.
Ja pyrin olemaan erityisen hyvä roolimalli lapselleni, mutta toki haluan hänen myös oppivan totuuden käsityksen harhasta. Se on minun valintani.
Miten se sattuukin,et just ne selittelyitten mestarit on niitä kaksnaamasimpia ihmisiä!
Varmaan joo aatellaankin siellä yks kaks yllättäen sitä vaimonkin tilaa.hahhah!
Samanlaisia vellihousuja ootte kumpikin..ukkonsa ja sinä! pöh!
Niinku silläkään mulukunpäällä olis ees rohkeutta muuta ko kusta housuunsa!
Toivottavasti se vaimo siellä onkin tosiaan niin raivopää,että pistää teidät nippuun ja vetelee turpaan tommosia mätäpaiseita luusereita!
Häppeen teitä..voi se sunki penskas syntyä kakspäisenä..
päivä vaimo seisookin ovesi takana ja antaa tulla täysillä?
..että lapsesikin saattaa siinä rytäkässä säikähtää?
Kyllä tuommoiset jutut yleensä tulee julki,kun ukkokin ramppaa siellä luonasi edelleen..
Onhan täälläkin joku jo saattanut osata yhdistää asioita toisiinsa..olet aika paljon kertonut taustoistanne..
Joroilla on yleensä lyhyet jäljet...
Ehkä haluatkin jäädä kiinni..kiero kun olet..
"Eli oman ja tätä kautta tulevan lapseni turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden nimiin en todellakaan kerro tätä kasvotusten."
Minkähänlaisesta oikeudenmukaisuudesta tässä nyt mahtaakaan olla kyse. Kovin tuntuu olevan valikoivaa....
Väistelee vastuutaan aina tilanteen mukaan..no.."monta on ihmeellistä asiaa..se hämmästyttää,kummastuttaa pientä kulkijaa.."
En tiedä, onko täällä esitetty kysymystä ja oletko vastannut. Kumman raskaus on pitemmällä?
Jos tulit raskaaksi vaimon jälkeen, voisi joku olettaa, että alitajuisesti halusit sitoa miehen itseesi. Koska olihan pelko, että mies irtautuu sinusta ja omistautuu täysin perheelleen.
Minulla on vastuu vain tulevaa lastani kohtaan, ja toki ajattelen myös sisarpuoltaan. Muut sitten hoitakoon asianomaiset keskenään.
Tärkeintä on saattaa lapset tietoisiksi toisistaan ja tietenkin pitää isä molempien lasten elämässä. Se on siis näiden kahden ihmisen hallussa nyt. En alennu uhkailemaan kuitenkaan ketään.
Ja jos ollaan ihan pikkutarkkoja, niin vaimonsahan oli se ensimmäinen ns. "kolmas pyörä". Onneksi oma suhtautumiseni oli tuolloin vapaampi. Ja on kyllä meidän kahden osalta tätä edelleen. Ei voi mitään. Näin on ilman mitään selittelyjä.
"Sitä tietää mitä on kun tietää kenen kurasaappaissa seisoo" :)
Siis tulin raskaaksi ennen kuin tiesin, että vaimonsa on raskaana. Meillä väli on noin kuukauden päivät. Mies ei heti uskaltanut kertoa vaimonsa raskaudesta, ja sitten tuli tämä oma uutinen.
Todennäköisyys on todella edelleen se, että mies irtautuu minusta ja keskittyy vain omaan vankilaansa. Sille ei voi mitään.
Mutta itse haluan siis vain, että mies näkyy joskus lapsen elämässä, mutta jos näin ei tarina mene, ei vaan voi mitään. Mutta ei uutinen ole ainakaan vielä häntä karkoittanut ;)
Ja uskon että mies lapsensa varmasti tunnustaa, kun veljensäkin on jo tietoinen tästä.
oletko nyt varma, ettet itse ole se vankila, josta on pakko päästä eroon?
Ja kun jo velikin tietää..varmasti sitten veljen vaimo?..Sitten appivanhemmat?
Elät ruususen maailmassa,jos luulet,että salassa pysyy..Suku on kuitenkin aina pahin..
Kolmaspyörä,vaikka ei tiennyt sinusta mitään? hehheh!
Anteeksi kyynisyys,mutta eihän vaimo tiennyt sinun läsnäolostasi mitään..etkö ollut juuri antanut pakit ukolle itse? osaat selitellä..saisit varmaan vaimonkin noilla selityksilläsi vakuuttumaan,että loppujen lopuksi se sinunkin raskautesi on vaimon omaa syytä kaikki.hehheh..
Niin olet oikeassa, että sinulla on vastuu lapsestasi. Lukemani perusteella en oikein osaa sanoa olenko sitä mieltä, että olet kovinkaan vastuullinen ja vastuuntuntoinen. Suurimpana syynä siihen on se, että arvomaailmamme eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Puhut vastuusta. Oletko ajatellut, että lapsen harteille ei pidä sysätä jo ennen syntymää liian suurta taakkaa kannettavakseen, jota tässä miehen kanssa pelailette. Asutte samalla paikkakunnalla. Hmm... varmaan sinäkin liikut mukavasta kodistasi kaupungilla ja käyt kaupoissa. Entäpä jos törmäät oman lapsesi kanssa (lapsen ollessa esim. 2 vuotias) vaimoon ja hänen perheenseensä? Lapsesi katsoo miestä ja huutaa "isi!" ja juoksee miestä kohden kassajononossa. Mies katsoo hämmistynyttä vaimoaan ja kieltää sinut ja lapsen. Miltä tämä sinun lapsestasi mahtaa tuntua? Lapselle ei myöskään saa opettaa salasuhteiden salailua, koska se on lapsen oman tulevaisuuden turvallisuuden kannalta erittäin vaarallista.
Tähänkin ilmeisesti vastaat, että tarkoitus on kertoa ennen kuin lapsi oppii puhumaan ja niin varmaan tapahtuukin, koska tällaiset asiat saattavat lipsua käsistä ja saada aikaan todella pahaa jälkeä.
Äitiyttä sinun olisi ehkä kannattanut ajatella lapsen kannalta laajemminkin ennen päätöksesi tekemistä. Ymmärrän, että ehkäisyt eivät ole 100 %. Itse sinun kuitenkin kuuluisi kantaa vastuusi omista teoistasi ja valinnoistasi. Itse ajattelen maailmaa hieman eri tavalla ja yksi niistä on, että "älä tee toiselle mitään sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän". Näin ollen minä en olisi alistunut jalkavaimon rooliin, kuten sinä olet tehnyt. Vaimo ei varmaankaan olisi ollut tässä hänelle annetussa roolissa, mutta hänelle te ette ole antaneet valinnan mahdollisuutta, joten en sinuna vaimoa nimittelisi "kolmanneksi pyöräksi".
Sinä voit kokea, että saat vain ne parhaat palat miehestä, mutta se on hieman kyse siitä miten asiaa katsoo. Ehkä lapsesi kasvaessa huomaat, että kaipaisitkin miestä jakamaan arjen askareita, vaikka sitten pitäisikin putsata niitä karvoja sieltä lavuaarista. Sanonta on, ettei ilmaisia lahjoja ole, aina joutuu maksamaan jotain. Toivottavasti tässä tapauksessa maksajina eivät ole nämä kaksi viatonta lasta, jotka odottavat maailmaan tuloaan.
Niin ja kaiken lukemani jälkeen en kovinkaan miehisenä miehenä pidä miestä, joka toimii kertomallasi tavalla.
Jo valmiiksi minun tulee paha mieli syntymättömien lasten puolesta. Kerroittepa asian missä vaiheessa tahansa tai olette kertomatta, niin ei siitä kaunista soppaa aikaan enää saa.
Kunhan ei tulisi surullista murhenäytelmää koko jupakasta ennen pitkää..
Raivostunut nainen on arvaamaton,varsinkin kun huomaa,kuin pilkkana häntä on pidetty vuosikaudet..
Ihan sama. Siis olin vain sarkastinen, ikävää ettei uponnut niin :)
Vaimo siis tiesi kun alkoi seurustelemaan, että miehellä ja minulla on vielä jotain menossa. Tai ainakin näin olen kuullut. Sitä kuinka asiaa selvittivät tuosta eteenpäin en tiedä. Mutta siitä olen varma, että nainen uskoo tämän jutun olevan jo ohi.
Ja selittelyt asian tiimoilta hoitaa edelleenkin mies (hoitaa tai ei), itse olen selitellyt jo omien sukulaisten puolelle. Seuraavaksi selittelen vain satuja ;)
Eli nainen tietää sut.
Osaa varmaan itsekkin laskee yks plus yks..ja selvää pässinlihaa..
Oot voinu tehdä yhden virheliikkeen..
Aliarvioit vaimoa..
Koskaan ei kannattaisi aliarvioida vaimoja..
Ja mieshän kuitenkin rakastaa vaimoa,ei sinua..
Niin, olen samaa mieltä raivostumisesta ja pilkkana pitämisestä. Tilastotiedot eivät ole tämän osalta kovinkaan kaunista luettavaa. Vankiloissamme istuu jo tällä hetkellä aika useita, jotka olisivat toimineet vastaavanlaisissa tilanteissa toisin, jos vain olisivat osanneet raivonsa sillä hetkellä toisin käsitellä. Väkivaltatapauksissa usein on kysymys mustasukkaisuudesta, suhteiden ulkopuolisista suhteista eli kolmansista osapuolista.
Osaat ajatella asioita omasta navastasi katsottuna. Joten miten sinä reagoisit jos sinulle tänään ilmenisi, että tällä "hienolla miehellä" olisikin vielä kolmas nainen joka odottaisi lasta ja jonka kanssa hän olisi pitänyt sinun tietämättäsi suhdetta kolme vuotta yllä?
Aivan alussa kysyit, miten tällainen asia kerrotaan pehmeällä tavalla? Mielestäni se kertookin sinun tunnekyvyttömyydestä, ei tuollaista asiaa kerrota pehmeällä tavalla mitenkään. Tunnekyvyttömyyttä puolustaa oma sitoutumisesi ristiriitaisuus ja toisesta itselleni vain hyödyllisten asioiden ottaminen. Toivottavasti lapsi ei petä sinun odotuksiasi, sillä syntymän jälkeen lapsilla ei enää ole "palautusoikeutta" vaan sinun on kestettävä lapsen huonotkin ominaisuudet, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen. Meissä on omat huonot puolemme ja vajavaisuutemme, niin miehissä, naisissa kuin lapsissa. Tähän asti lukemani perusteella olen saanut sinusta kuvat, että ajattelet asioita aika itsekeskeisesti. Itserakkaus on hyvä asia, mutta vain määrättyyn pisteeseen asti. Toisten ihmisten ehdoin tahdoin loukkaaminen oman edun tavoittelemisessa ei koskaan ole hyväksyttävää. Sinun kannattaa myös muistaa, että sinä kannat vastuun tekemisistäsi ja niiden seurauksista. Kun vaimo saa tietää asiasta, joudut vielä ratkaisujen eteen, joihin et ehkä ollut valmistautunut.
niin, sinä kuulet vain huhupuheita, mitä mies sinulle kertoo. Mies joka on noinkin epärehellinen. Hmm... en uskoisi, mitä hän minulle puhuu. Se mitä kuulet miehen suusta on hänen kaunistelemiaan asioita ja hän tuntuu osaavan pelata aina oman etunsa mukaan. No toisaalta te tunnutte molemmat olevan satuilijoita. Valitettavasti tällä hetkellä satuunne ovat tahtomattaan joutuneet kolme viatonta eli vaimo ja 2 syntymätöntä lasta.
Tottakai sitä omaa lastaan rakastaa. Tai en ainakaan itse tunne ketään joka ei rakastaisi. En tee siis lasta päteäkseni jotenkin tai jatkaakseni harrastuksia lapseni kautta. Saati näyttääkseni kynteni tässä suhteessa.
Mutta niinkuin jo sanoin, en varmasti edes rakasta miestä, vaan olen vain kiintynyt tähän. Sillä kyllähän rakkaus saa hyväksymään ihmisen sellaisenaan. Itsekkääksi en valitettavasti itseäni tunnista, ja tuskin lähipiirikään, siksi heille oli niin suuri shokki tämä sivusuhde.
Jos sitten itse saisin tietää olleeni vain yksi monista, niin en usko että se olisi mitenkään romahduttava tieto, koska sidekään välillämme ei ole sama kun muiden läheisteni kanssa. Silloin kai sitä näkisi miestä vain harvemmin. Ja miehen malli jäisi todellakin vain veljeni harteille, mikä olisi tietenkin ikävää.
On muuten todella kehnoa väittää minua tunnekyvyttömäksi, kun et tunne minua, muuten kun sen suhteen mitä suhteeni mieheen on, ja mitä siitä olen kertonut täällä. Myötätunnen kyllä asian vaimon kannalta, ja siksi tässä nyt on puheena miehen kanssa ollutkin kestääkö vaimo tämän uutisen. Emmekä halua vielä häntä tällä järkyttää.
Voit tuomita minut, mutta se ei silti muuta suhtautumistani itseeni mitenkään. Tiedän edelleen kuka olen ja missä tässä tarinassa seison. Mutta kiitos yrityksestä :)
En välitä huhuista. Kuulen ne, mutta tärkeintä on hetki tässä ja nyt. Sen takia en muista edes mitä mies on asiasta ruotinut.
En liity mihinkään satuun, vaan ihan tosielämään, johon nyt vaan sattuu kuulumaan yksi ihmissuhde, joka ei ole ihan perinteinen.
Ja jos selittelisin, alkaisin tässä kertomaan myös asioita vaimostaan, mikä saattaisi selittää miehen käytöstä. Mutta ne jutut ei muuta tosiasiaa siis mihinkään.
Vaimon käytös ei selitä yhtään mitään. Hän on langennut sellaiseen mieheen, että ei ole ihme vaikka sekoisi jossain vaiheessa lopullisesti. Siis kaikenlainen sekoilu vaimon puolelta on minusta ihan ymmärrettävää. Vaimo todennäköisesti tietää jotain on todella pahasti pielessä, mutta yrittää pitää kaiken kasassa.
Vaikka vaimo vaikuttaa sinusta säälittävältä, niin ei hän silti ole välttämättä tyhmä.
Olet kuullut vain miehen puheet eli huhut (etkä siis välitä huhuista, näin väitit)
ja olet kuitenkin valmis uskomaan yksipuolisen näkemyksen heidän
parisuhteestaan. Uskot siis huhuihin, aivan niin kuin monet ihmiset tekevät.
Sinun ja tulevan lapsesi kohdalla vaan juorut eivät välttämättä ole kovin
mairittelevia - saattavat jopa tehdä elämästäsi uudenlaista 'satua', suorastaan
aika kurjaa... Mutta itsepä olet polkusi valinnut.
Eikö ole itsekästä pitää kiinni miehestä, jota et rakasta?
Eikö ole itsekästä pitää kiinni miehestä, joka kuitenkin (ehkä) rakastaa sinua?
Eikö ole itsekästä pitää kiinni miehestä, joka kuuluu toiselle?
Eikö ole itsekästä pitää kiinni miehestä, joka voisi oikean onnen (ehkä) saavuttaa
jonkun kanssa, joka häntä rakastaa oikeasti?
Eikö ole itsekästä sotkea monen ihmisen elämää, vain siksi, että sinusta on 'kiva' esitellä lapset toisilleen?
Eikö ole itsekästä poimia vain rusinat pullasta?
MItään muuta motiivia en keksi toimillesi!
Kerrot tuntevasi myötätuntoa vaimoa kohtaan. Minusta sinä valehtelet nyt. Tunnet vain sanan "myötätunto", tiedät järjelläsi, mitä sana tarkoittaa. Asiaa voi kuvata samoin kuin olet nähnyt kuvia kuun pinnasta ja tiedät, miltä siellä näyttää ja jopa voit kuvitella, miltä kuun kamaralla tuntuisi,
MUTTA
oikeasti et ole elänyt kuussa ja et ole kokenut sitä. Samoin puhut myötätunnosta. Et ole kokenut empatiaa miehen vaimoa kohtaan muuta kuin sanana. Kerrot tuntevasi myötätuntoa, koska tiedät että se on kypsän ja fiksun sekä inhimillisen ihmisen merkki.
Todellisuudessa et ELÄ ELÄMÄÄSI empaattisena ihmisenä, vaan olet tehnyt valintoja, jotka eivät osoita myötätuntoa.
Jatkat ja suunnittelet tulevaisuutta naimisissa olevan, pienen lapsen isän kanssa jopa melko yksityiskohtaisesti määritellen rakastelukerratkin, milloin ne tulevat tapahtumaan.
Lisäksi ilmoitat, että et edes rakasta miestä, olet vain kiintynyt.
Et tunne myötätuntoa ja kunnioitusta edes itseäsi kohtaan. Ilmeisesti et koe elämän ja ihmissuhteiden pyhyyttä. Ymmärtäisin sinua paremmin, jos ilmoittaisit katuvasi pönttöjä ratkaisujasi ja lopettavan suhteen tähän mieheen, jota et rakasta.
Aiot jatkaa siis toisen ihmisen avioliiton pilaamista. Miehellä toki on oma ja ehkä vielä suurempi vastuunsa.
Joten please, älä puhu myötätunnosta ennen kuin olet todella kokenut sen
Miten omat intressini poikeeaa mistään muusta parisuhteesta. Eikö jokaiseen suhteen muodostukseen liity juuri OMA halu saada, eli juuri tuo mainostamasi itsekkyys.
Haluaa miehen, haluaa suhteen, haluaa naimisiin, haluaa lapsen, haluaa että toinen on sitä ja tätä, että suhde on se mitä halusin. Itsekästä.
Syyllistyn vain siihen, että haluni on kuin muulla massalla, tosin ehkä lievempi, koska en halua omakseni mitään. Sillä jokainen ihminenhän on vain lainassa toiselle, eikö näin :)
"melko yksityiskohtaisesti määritellen rakastelukerratkin, milloin ne tulevat tapahtumaan."
En valitettavasti muista kirjanneeni elämääni näin yksityiskohtaisesti. Kieltämättä hiukan outoa, että sinä olet ottanut asiaksesi kerrata niitä totuutena täällä toisille. Mutta, jos se helpottaa, niin vedä toki johtopäätöksiä halusi mukaan. Ymmärrän että tätä on vaimo-ihmisten vaikea sulattaa, ja niin ollen sortuu myös kärjistyksiin helposti.
Myötätuntoni on juuri se, mitä ihmisillä nyt on tilanteessa mitä ei ole itse kokenut. Yritän nähdä myös sen puolen, ja käsittää miten tieto toisen elämään vaikuttaa. Olen itse jo kääntynyt ajattelemaan ettemme kertoisi ollenkaan. Koska haluan pitää miehen (tottumus kai), enkä loukata naista. Mies haluaa siis edelleen kertoa, koska haluaa että vaimo tietää tulevasta lapsesta nyt, eikä 20 vuoden kuluttua. Ja toki tässä tukeni hänelle annan. Mutta silti....omat ajatukseni näitä juttuja täällä lukiessa ja muutamia ystäviä kuunnellessa on kääntyneet jo harkitsemaan koko asian julkituontia.
No, terveeseen itsekkyyteen liittyy kyllä tiukasti sekin,
että ei halua loukata toisia ja satuttaa kanssaihmisiään.
Jos kaikki ajattelisivat kuin sinä (kiitos, että näin ei ole)
maailma olis vielä kurjempi paikka elää, koska silloin
jokainen puukottaisi toistaan selkään vain siksi, että MINÄ haluan,
keinolla millä hyvänsä. Välittämättä siitä, miltä se kenestäkään
muusta tuntuu.
Mitähän nyt haastelet ihmishyvä. Ihan ristiriitaisia jutustelet.
Huomaan, ettet aivoitellut loppuun asti. Samalla hengen hönkäyksellä:
"Miten omat intressini poikeeaa mistään muusta parisuhteesta..."
Syyllistyn vain siihen, että haluni on kuin muulla massalla"
Voiskos hieman selventää?
Mielestäni intressisi ovat poikkeavat. Ihmisen ensimmäisenä sijana parisuhteessa EI ole itsekkyys ja korostamasi OMA halu saada.
Ehei! Jos näin on, niin pari ajautuu eroon. Pitkää avioliittoa ei ole luvassa tuolla meiningillä.
Parinmuodostuksen suurin halu on olla yhdessä, YHTEINEN hyvä, jossa EI ole oma halu saada, vaan yhteinen halu saada. Ihminen luopuu omastaan yhteiseksi omaksi.
Tämä on juuri se, mikä saa monet jopa tuomitsemaan avioliiton ulkopuolisen suhteen. Et käsitä olennaisinta rakkaussuhteessa.
Ai niin, kerroitkin aiemmin, että suhde tähän mieheen ei perustu rakkauteen, sanoithan ettei rakasta tätä miestä, olet vain kiintynyt.
Eikö olisi parempi ottaa miehen tilalle koira. Siihenkin voi kiintyä. Seksuaaliset tarpeet voi hoitaa muutenkin rikkomatta aviosuhteita.
Siis tunnen vaimon työni puolesta, en miehen kertomien huhujen kautta. En siis ole jutellut hänen kanssaan henkilökohtaisesti, mutta olen saanut kuulla hänestä muilta läheisiltään. No, huhuja kai nämäkin. Tosin ilman mitään tarvetta harhaanjohtamiselle oman edun nimissä. Kun useampi ihminen sen varmistaa, siitä tulee helposti totta.
Voi kiesus sentään!
Ei työkaverit tiedä, minkälainen tämä ihminen on
parisuhteessa, kotona, ihmisenä. Ei työkaverit tiedä,
minkälainen tämän mies on parisuhteessa, kotona, ihmisenä.
Parisuhteessa ON aina kaksi. Joten tarinan kirjoittajiakin on kaksi.
Ja niin kuin joku täällä jo kirjoittikin,
niin teidänkin tarina on nyt vain täällä sinun näkymykselläsi esillä.
Miehen tarina voi olla ihan jotain muuta!
Olet ilmeisesti aika nuori?
En kohta jaksa uskoa, että kirjoitat ollenkaan aidosta tilanteesta. Olet keksinyt koko jutun!
Ei kukaan voi olla näin härski ja yksisilmäinen.
Kertaapa viestisi lävitse, kyllä siellä lukee, että tulet tapaamaan miestä tulevaisuudessa pari kertaa viikossa ja tällainen pari kertaa viikossa tapailu on ollut rutiinina tähän mennessä.
Jos kerran muovaat tällaisen keskustelun ja roolihenkilön, niin tee etukäteen muistiinpanot, millä lailla hän toimii.
Olen sitä mieltä NYT, että koko juttusi on pelkkä tsoukki.
Jättäisit siis paljastamatta vaimolle asian todellista laitaa,
jotta et menettäisi tätä mukamasisää ?
Tunnut hyvinkin tarkaan tietävän, mitä teet. Tunteistasi ja niiden vaihteluista löytyy koko tarinarimpsun aikana aika monenlaisia eri vivahteita sinun osaltasi.
En tekstissäni sanan varsinaisessa muodossa väitä sinua tunnekyvyttömäksi. Kirjoitin siitä, että sellaisen kuvan sinun kirjoituksistasi saa. En ole tekemässä sinusta mitään nimitystä tai diagnoosia, mutta yritän vain kertoa, mitä tässä yhdelle kirjoituksia lukevalle ihmiselle on herännyt sinun kirjoitustesi perusteella. Jos oikein itsekin istuisit ja miettisit asioita, niin ehkä näkisit asiat hieman eri sävyllä. Nyt katsot niitä, kuten useassa kohdassa korostatkin omasta itsestäsi käsin. Sekin on omalla tavallaan tunnekyvyttömyyttä. Asiasta löytyy paljon kirjallisuutta ja niitä lukemalla saisit ehkä uutta näkökulmaa ajatusmaailmaasi ja sitä kautta omiin tekoihisi.
En myöskään tuomitse sinua, mutta ehkä tässä kävikin vanhan sananlaskun mukaisesti, eli "Se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa".
Tyttäreni (21 v) kaveri on lapsi tuollaisesta suhteesta. Vaimo ei tiedä vieläkään mitään. Mies on naimisissa yhä ja maksaa jotain maksua. En tiedä, mikä on hyvä vaihtoehto. Kysy kirkon perheneuvojalta.
Mutta minua hiukan ihmetyttää että suunnitelmissasi on siis miehen vaimolle kertomisen jälkeen jatkaa suhdetta kumminkin mieheen muussakin mielessä kuin että tämä olisi enää vain lapsen isä? Ja suunnittelet vieläpä että näkisit vaimoa ja lapsesi sisarpuolta samalla? Voiko kuvottavampaa suunnitelmaa olla?
Jos itselleni paljastuisi edes tarinan lievempi versio ja kuulisin vain että mies on kuksinut jonkun raskaaksi minun ja miehen av(i)oliiton aikana ja vielä sen samaisen naisen jonka kanssa tietäisin miehellä olleen jotain vipinää meidän seurustelun alkuaikoina, niin voin sanoa että minusta mikään ei voisi olla inhottavampaa että tämä nainen kehtaa tulla nenäni eteen pyytämään että lapset voisivat tavata toisiaan. Ja tarvitseeko kertoa mitä tuntisin jos tietäisin että miehellä ja tällä toisella naisella olisi aikomuksia jatkaa suhdetta. Vaikkette kertoisi tästä seikasta vaimolle niin silti minua ihmetyttää miten joku voi olla niin julma että kehtaa edes suunnitella pitävänsä salasuhdetta yllä miehen kanssa ja tavata sitten hyvissä merkeissä tämän vaimoa ja lasta. Ajattele nyt vähän mitä teet! Tämä asia tulee olemaan vain entistä raskaampi vaimolle mitä kauemmin te tätä kaikkea salaatti/pidätte yllä.
Jollet miestä itsellesi halua kokonaan niin katkaise suhde kokonaan. Onhan se mukavaa kun voi saada mieheltä vain nää parhaimmat puolet ja kaikki "likaisen" homman voi vaimo hoitaa. Tämäpä saakin sitten teiltä hyvän palkkion siitä kun on likaiset hommat hoitanut. Kuulee että mies on pitänyt salasuhdetta toisen kanssa ja saamassa vielä lapsenkin tämän kanssa. Juuri näin....
Joten eiköhän tuo koko paketti leviä kohta reisille!
Sukulaiset jo tietää ja puhuu..naapurit puhuu,varsinkin kun tämän tietyn miehen vierailut jatkuvat kakkosella lapsen synnyttyä..
Ihan täysin susi juttu! Ei kauniisti pääty,lapset vaan säälittää..
Entä jos kakkosen lapsi syntyykin vammaisena..ei menekkään hänen suunnitelmiensa mukaan kaikki..?
Tuo Sellon juttukin taas kerran osoitti,mihin ihminen mustasukkaisuuksissaan pystyy!
Onko kakkoselle tullut mieleen,että vaimo saattaa surffailla myös netissä ja löytää tämän keskustelun..osaa kyllä kertomisistasi yksityiskohdista tunnistaa teidät?
Oot kyllä aikamoisen pannukakun kyhänny!
"Mies ei heti uskaltanut kertoa vaimonsa raskaudesta, ja sitten tuli tämä oma uutinen.
Todennäköisyys on todella edelleen se, että mies irtautuu minusta ja keskittyy vain omaan vankilaansa. Sille ei voi mitään. "
Väitätkö tosiaan, että mitään muuta et miehestä halua, kuin että hän "jollain tapaa olisi lapsen elämässä"..?
Melkoisen pelkurin olet tavannut, minä en itse tuollaista miestä ottaisi enkä tuollaista naista jos olisin mies. Varmaan ansaitsisitte toisenne, mutta mies ei tule mitään ratkaisuja sinun suuntaasi ottamaan, kyllä se on se oikea vaimo kun päättää laittaa miehensä sitten menemään.
Onko mies itse puhunut vankilasta vai onko tämä sinun päätelmääsi?
Vankila-heitto johtuu nyt ihan täysin miehen omista sanomisista. Enhän itse voi nähdä mitä kotona tapahtuu. Mutta sieltä hän nyt karkailee kuitenkin jatkuvasti..
Pelkuruutta on niin montaa lajia kun on ihmisiäkin ;)
Voihan olla tsoukki koko kirjottelu ap.ltä! kuluuhan se aika näinkin :D
Niinpä. Pelkuruutta on todella montaa lajia.
Minkä pelon vuoksi itse roikut kiinni tässä miehessä?
Pelkäätkö jääväsi ilman ketään?
Pelkäätkö, ettet kelpaa vapaalle miehelle?
Pelkäätkö olevasi huonompi kuin vaimo?
Pelkäätkö, ettet kykene tasavertaiseen ihmissuhteeseen,
karvoineen päivineen?
Pelkäätkö myöntää itsellesi, että moraalisi on kovin löysää?
Pelkäätkö myöntää itsellesi, että oikeudentajusi on kyseenalainen?
Pelkäätkö myöntää itsellesi, että olet itsekäs?
Sama listaaja taas. Hauska tapa esittää asiat, ja muuten helppo myös lukea :)
En pelkää. Minulla on siis hyvä tukiverkosto. En vain halua pahoittaa toisen mieltä kertomalla. Ja haluan lapseni edes tuntevan isänsä. Siinä tärkeimmät intressini.
Lopetan nyt tähän, koska en näe enää mitään syytä jankata samoja asioita täällä. Lisäksi koko keskustelu menee jo liian henkilökohtaisuuksiin, asialinja on jo menetetty.
Itse olen nyt päättänyt olla kertomatta ollenkaan, kiitos mahtavien piilovinkkien täällä ja ystävieni sekä läheisteni preppauspuheiden. Jos mies vielä haluaa kertoa, niin toki ymmärrän. Mutta todennäköisesti asia jää nyt toistaiseksi ainakin jäihin. Hyvää kevättä kaikille ja kiitos vastauksista, niistä asiattomistakin :)
Itselleni ainakin selvisi ketjun aikana,että koko tarina oli ihan pelkkää keksittyä juttua!
Minulla on naisystävä,jolla on lapsi varatun miehen kanssa,joten olen läheltä joutunut seuraamaan asiaa..eikä se todellakaan ole lähelläkään toivomaasi kuvitelmaa!!
Ja voin vakuuttaa,ettei se noin mene!
Mutta varmaan sait tästä hupia itsellesi ja kuluihan se aika näinkin!
Voihan olla,etä olet suunnitellut tekeväsi kuvailemasi tempun jonkun miehen kanssa ja siksi hekumoit asialla täällä..mutta suunnitteluista on pitkä matka tekoihin!
Pettäähän voi aina,mutta kaikki muu sen jälkeeen on ihan muuta kuin mitä olet satuillut täällä!
Otappa sinäkin vaikka sukset ja mene välillä ulkoilemaan! Olethan tuota koneella muutaman päivän jo siinä tarinoinutkin!!
..ja tähän ei tarvitse enää vastata..
Kyllä minustakin ihan tsoukilta vaikutti,kun pitempään jatkui..
No,huvit kullakin! Toivottavasti olikin satua..syntymättömät säälitti..niin parempi niin.
Eihän ne normi vastauksiakaan olleet.keksityltä kuulostivat..
Vastaan silti. Ihmiset on erilaisia, niinkuin suhteensakin. Tämä tarina on ihan omansa. Saattaa olla että hormonien hyrrätessä suhde mieheenkin syvenee, näin on käynyt monelle naisystävällenikin. Ja kiitos, ulkoilen joka päivä, mutten suksilla. Olen varmasti tässäkin joku poikkeus sitten :(
Ja niinkuin joku nimimerkillä Liina tuolla kirjoitti ja väitti myös koko juttua keksityksi sillä perusteella, etten muka tiedä mitä kirjoitan. Tiedän kyllä omat tunteeni tässä ja järjen siinä mukana. Eli tiedän, että pelaan myös järjelläni, enkä anna vain tunteiden viedä, muutenhan tuloskin tässä koko parisuhdesotkussa saattaisi olla toinen. Ja jos oikeasti haluaa yksityiskohtaistaa kertomaani ja vetää tästä omia tulkintoja, täytyy myös olla mukana tässä kaikessa. Sitä vaan halusin sanoa.
Mutta ymmärrän toki myös sen, että joillekin ihmisille tietyt asiat on vaan helpompi kieltää olemasta totta. Mieli suojelee näin psyykettä parhaiten, jos tunteet ei pysty enää asiaa hyväksymään.
Kaikkea hyvää silti. Yritän tehdä parhaani, enempään en pysty :)
Hmmm. . . Totta puhut. Oletko nyt aivan varma, että oma mielesi ei suojaa sinun psyykettäsi ja tätä kautta kiellät sen, mikä on tällä hetkellä totta? Tuossa kappaleessa kiteytät minusta ehkä tietämättäsi aika paljon myös omasta minästäsi ja elämän tilanteestasi.
Kaikki yrittävät parhaansa. Aina kuitenkin voi omaa toimintaansa analysoida ja tämän seurauksena välttää tekemästä enää samaa virhettä.
Toivotan sinulle oikein hyvää kevättä ja odotusta. Maailmasi tulee vielä muuttumaan ja tulevaisuudessa sinulle avautuu aivan uudenlaisia näkökantoja tähänkin asiaan. Pidä mielesi avoimena ja pysähdy kuuntelemaan itseäsi.
Et pelaa järjelläsi ollenkaan, ja tunteilla pelaat sen verran, että et rakasta miestä. Pelaat puolitunteilla. Elät PUOLINAISTA ELÄMÄÄ.
Moraalilla et pelaa ollenkaan tai muokkaat sen vain omiin hyötytarkoituksiisi.
Venyvä moraali.
Tulee mieleen Raamatun Sana: heidän häpeänsä on heidän kunniansa.
Puolustelet valintaasi ihmisten erilaisuudella. Olisi hauska vitsi poliisistakin, kun ylinopeutta ajanut selittäisi rikkeensä erilaisuudellaan. Vankilatkin ovat täynnä erilaisia ihmisiä.
Kiemustelusi irti juudasmaisesta valinnastasi jatkaa seksisuhdetta hamaan tulevaisuuteen osoittaa, että moraalisi kaipaa selkeyttämistä. Nimenomaan selkärankaa.
Sitä eivät kommenttisi ole osoittaneet.
Minusta alkuperäinen katsoo asioita vain täysin omasta näkökulmastaan - itsekästä. Surullista.
Miehen vaimolla on moraalinen oikeus tietää kolmannesta pyörästä, jotta hän voi ihan itse valita haluaako hän elää kolmiodraaman osapuolena. On täysin väärin että häntä sumutetaan. Kovinkaan moni nainen ei halua toki kuulla, että miehensä on pettänyt häntä koko liiton ajan. Se tekee kipeää. Asian voi kertoa muutenkin kuin kasvotusten. Toki miehellä velvollisuus kertoa, mutta jos ei kykene, niin voisiko joku toinen edes?
Itse olen myös raskaana viimeisellä kolmanneksella. Jos tietämättäni olisin moisen petoksen kohteena, niin kyllä silti haluaisin tietää totuuden. Silloin voisin itse tehdä päätökseni siitä millaisen ihmisen kanssa haluan elämäni jakaa. Isä voi olla etäisäkin.
Voin kertoa kohta kolmen lapsen äitinä, ettei sillä "miehelläsi" tule lapsen syntymän jälkeen olemaan aikaa juosta katsomassa toistakin perhettä yhtä paljon kuin ennen lasta. Lapsi muuttaa elämän ihan totaalisesti ja siinä jää vapaa-aika aikalailla kortille - myös isällä.
Pointtini on se, että jos on ollut pokkaa pettää aviovaimoa useita vuosia, niin pitäisi olla aikuinen ja olla pokkaa kertoa vaimolle missä mennään= olla rehellinen. Onko se kiva kun se vaimo saa asian kuulla jostain muualta, mikä voi aina olla mahdollista?
Suoraselkäistä puhetta. Samaa mieltä!
ja, sorry nyt vaan, heräsi visio mikä tilanne on jutun takana.
Aloittaja on ihastunut mieheen, joka ei ole kuitenkaan häntä nähnyt tulevana vaimonaan, vaan avioitunut toisen kanssa. Miehen vaimo on nyt raskaana. Aloittaja on kateellinen pariskunnan elämäntilanteesta, toivoisi itse olevansa vaimon tilalla, tai toivoo voivansa vahingoittaa jotenkin miehen nykyistä elämää. Ehkä mies on osoittanut ystävällisyyttä vielä avioitumisensa jälkeenkin, mistä aloittaja on fantasioinut heille sivusuhteen, josta on helppo sitten jatkofantasioida myös leikkiraskaus, joka toimii ainakin täällä netissä (ehkä päässäkin, kunnes tulisi aika että raskauden pitäisi näkyä). Nyt sitten leikitään näillä fantasioilla.
Mutta helppo on tehdä päätös olla kertomatta, näinhän aloittaja on aikuinen, ja ottaa elämästään vastuuta, jättää miehen sen sijaan että tulee itse jätetyksi. Ja paras olla muutenkin kertomatta, voisi olla noloa kun kuukaudet kuluvat eikä mitään lasta ilmesty.
Jos saisin tietää, että puolisollani on ollut toinen pidemmän aikaa, jonka kanssa on tehnyt lapsenkin samaan aikaan kuin minun kanssani, niin kävisin pistämässä kilpailijan päätä lyhyemmäksi. Tämä näkökulma on hyvä ottaa huomioon kun mietit milloin ja miten suhteenne paljastuu petetylle.