Entäs jos yksinäisyyttä ei oikeasti ole olemassakaan ? En tarkoita vähätellä kenenkään tunteita, vaan tuoda uutta näkemystä. Buddhalaisissa opeissa kerrottiin, että olemme kaikki yhdessä, vaikkei se aina siltä näytä. Yksinäisyyden tunteessakin voi olla kysymys vain tunteesta, siihen "jämähtämisestä", voisiko sen hyväksyminen auttaa. Ehkä sillä on tarkoitus ? Ehkä se on osa kasvuprosessia, missä ihminen on.
Jos sen tarkoitus on saada ihminen todella kohtaamaan itsensä ja hyväksymään itsensä. Kun on eheytynyt oma itsensä, on vahvoilla kohtaamaan toisiakin ? En tarkoita että kohtaaminen on mikään kilpailu, jossa vain vahvat pärjäävät, vaan pystyy levollisemmin myös välittämään tunteita, kun tuntee ensin itsensä.
Jos sen tarkoitus on saada ihminen todella kohtaamaan itsensä ja hyväksymään itsensä. Kun on eheytynyt oma itsensä, on vahvoilla kohtaamaan toisiakin ? En tarkoita että kohtaaminen on mikään kilpailu, jossa vain vahvat pärjäävät, vaan pystyy levollisemmin myös välittämään tunteita, kun tuntee ensin itsensä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joku viittasi tähän avaukseen, että se ei ole "erilainen näkökulma", vaan "nekrofiliaa". Avauksen kirjoittajana en käsitä yhteyttä ollenkaan, joten olisi mielenkiintoista jos se kirjoittaja kertoisi mistä hän moisen keksi ja tai mitä sillä tarkoittaa, vai oliko se vain jonkun sairas heitto tms?
Ehkä joku toinenkin voi sanoa tähän jotain.
ajattelen aika paljon juuri näin..kuulostaa karulta, mutta mielestäni yksinäisyys on jollain lailla itse luotu "vankila". Kun sanot itsellesi ,että olet yksinäinen luuseri niin samalla kiellät itseltäsi elämän ja nauttimisen. Ja huom! olen itsekin "yksinäinen" ihminen joten en sano tätä mollatakseni yksinäisiä. Joka toinen päivä koen hirveätä yksinäisyyden tuskaa ja joka toinen päivä olen tyytyväinen jopa onnellinen ihminen vaikka ulkoiset ihmissuhteeni eivät muutu. Ja olen huomannut, että näinä onnellisina päivinä en välitä vaikka minulla ei ole ketään vaan pystyn näkemään iloa jokapaikassa ja se on ihanaa. :)
Yksinäisyyden tunnetta voisikin ajatella juuri kasvuprosessina..se etenee jos sen vain antaa edetä ja joskus se ottaa jännittäviä suuntia. Mutta tulee pimeitäkin hetkiä ja silloin unohtaa kaiken tämän, mutta kannattaa yrittää.