Olen 17v, ja minulla oli pienenä huono suhde isääni. Kun olin häirinnyt vahingossa isääni, hän huusi ''Saisit hävetä, kohta saat keppiä'' Yrittäen viestittää, että Hus, häivy! Nyt, olen selaillut vanhoja päiväkirjojani, joita kirjoitin noin 8-11 vuotiaana. Olen huomannut että, minulla tosiaan oli huono suhde isääni. Yhdessä kohtaa lukee näin: **Kiian (nimi muutettu) piti tulla yöksi, mutta koska soittelin koko ajan kännykällä kaverilleni, iskä otti kännykän pois, ja Kiia luuli minun suuttuneen sille. Ja menetin Kiian. Vihaan isiä!!** (Tosin puolet kirjoitetusta oli täynnä kirjoitusvirheitä) Nyt tajuan tilanteen täysin, koska pienenä kaverit olivat minulle tärkeitä, ja kavereilla oli käytävä vähintään viisi kertaa viikossa. Mutta, nykyään isäni valittaa meikeistä ja muusta hänen mielestään humpuukista. Joka päivä kun ''törmäämme'', hän sanoo ''Miksi sinulla on kamala määrä meikkiä ja töhnää naamassasi?'', ''Ennen ei aikuisetkaan meikanneet, joten miksi meikkaat?'' ja ''Olet liian nuori, meikki pilaa ihosi, aikuisena näytät noidalta!''. Kerran puhuin erään pojan(ystävän) kanssa puhelimessa, ja isä otti puhelimen kädestäni ja sulki sen. Hän on myös valittanut vaatteistani, enimmäkseen mekoista, tyyliin ''mekkosi on liian paljastava, vaihda heti se toiseen!'' tai ''Tuo väri on aivan hirveä, eikö sinulla olisi muun värisiä mekkoja?!''. Koruista ja asusteistakin on tullut valituksia ja aurinkolaseja ei käytetä asusteena, vaan ne suojaavat silmiä auringolta.. Isäni pitää minua pikku lapsena, hän ei tajua että vaikka olen perheen nuorin, minäkin aikuistun. Olen ratsastanutkin välillä, ja siinä isä valittaa hevosten hajusta ja että pitäisi polkea pyörällä tallille (talli on 14km päässä). Voisin toki sinne pyöräillä, mutta ei ole hauskaa haista tallilla hielle, ja olla ihan puhki kun pitäisi ravata ja hyppiä esteitä.
Miten isälle voi selittää, että minäkin aikuistun. Ja ymmärrän että vanhemman on vaikea päästää kuopuksestaan irti, mutta en pidä siitä että minua pidetään ihan kakarana! Ja haukkuminenkin ärsyttää!
Onko täällä samanlaisia, tyyppejä joiden isä on määräilevä ja haukkuva ??! Ja olisiko neuvoja, miten kertoa isälle, että käytös ärsyttää??
Miten isälle voi selittää, että minäkin aikuistun. Ja ymmärrän että vanhemman on vaikea päästää kuopuksestaan irti, mutta en pidä siitä että minua pidetään ihan kakarana! Ja haukkuminenkin ärsyttää!
Onko täällä samanlaisia, tyyppejä joiden isä on määräilevä ja haukkuva ??! Ja olisiko neuvoja, miten kertoa isälle, että käytös ärsyttää??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko miettinyt, kuinka aikuismaista tekstiä kirjoitit? Oletko itse lukenut sitä?
Mielestäni olet pohtinut asioita tosi syvällisesti.
Minusta sinun kannattaisi kirjoittaa kirje isällesi. Sellainen, jossa oikeasti kerrot tunteistasi ja siitäkin, että isäsi on kuitenkin sinulle rakas ja haluaisit, että hän on ystäväsi.
Puhuminen voi olla vaikeaa, sillä silloin toinen ei välttämättä kuuntele. Hän voi tuntea itsensä loukatuksi alussa, jolloin hän voi alata puolustamaan itseään. Ja sinun tarkoitushan ei ole loukata häntä.
Kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot asioita, uskon, että hän silloin ymmärtää.
Helposti kun sitä muuten tulee vain tiuskittua ja sanottua itsekin rumasti.
Tsemppiä ja ilmoittele kuinka on mennyt :)