Miksi kaipaat (pari)suhteeseen, juuri nyt? Minkä tarpeen ajattelet suhteen tyydyttävän, eli mitä haet toisesta? Minkälainen olisi unelma suhteesi nyt, ja miten se kehittyisi vuosien mittaan? Mitä suhteeseen on kuuluttava nyt ja tulevaisuudessa, jotta se täyttää odotuksesi?
Voi vastata vapaasti, ja ohi kysymystenkin, ja myös ilman kokemusta... Ikä ja sukupuoli olisi myös mukava tietää..
Voi vastata vapaasti, ja ohi kysymystenkin, ja myös ilman kokemusta... Ikä ja sukupuoli olisi myös mukava tietää..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miltä luulet että SINUSTA tuntuisi jos et olisi ikinä päässyt parisuhteeseen?
Haluan seksiä kauniin naisen kanssa. Olen 25-vuotias mies.
Haluaisin rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mies 31 v.
vaikka olenkin jo vanhempi ikisinkkumies.
Tämä merkitsee sitä että on pystyttävä ihastumaan naiseen, jossa alkuun on tärkeällä sijalla ulkonäkö ja ulkoinen olemus. Tämä juttu on siis nimenomaan molemminpuolinen eli myös naisen on ihastuttava minuun koska muutoin hän ei oikeastaan voi edes olla hyvän näköinen minun silmissäni(vain rakastunut nainen voi olla todella hyvän näköinen katsella). Jotta ihastus kestäisi pidempään pitäisi olla toistensa asioista tai taustoista kiinnostuneita tai sitten kiinnostuneita samoista asioista ja ei ainakaan saisi olla asioita joita toinen diggaa ja jotka toiselle ovat sietämättömiä.
No se on päiväselvä asia että kun nämä ovat edellytyksenä niin mitä vanhemmaksi tulet sitä vaikeampi on tällaista naista itselleen mistään löytää. Lisäksi tällaisen naisen löytämistä ratkaisevasti vaikeuttaa näiltä parisuhde/seksi -markkinoilta syrjäytyminen joka on kulttuurisidonnainen itseään ruokkiva prosessi ja sulkee ajan myötä miehen totaalisestikkin ulos näiltä markkinoilta ja jolla prosessilla on taipumus syrjäyttää myös sosiaalisestikkin ja ajaa itsetuhoiseen käyttäytymiseenkin.
vittua sais ees kerran elämässään.
Tähän naiseen kannattaa siis panostaa kunnolla! Sen kerran on oltava niin pään räjäyttävä että kelpaa muistella.
haluisin rakastaa jotain, seuraa.., seksiä. Mies ja lähemmäs 25v.
tavallaan sillä saavuttaa helposti sosiaalista statusta...
ei viitsi kenen tahansa kanssa päätyä suhteeseen, koska tunnen itseni ja ihastun silloin tällöin uskomattoman kauniisiin,söpöihin naisiin. Yhdestäkin haaveilen, juttu vaan etenee hitaammin kuin postin työntekijä, toisin sanoen olemme nähtävästi aina tuttu/ystävätasolla. Naisia tulee vastaan ja tulee kaikkea kokeiltua mutta jos ei herätä tunteita niin on hyvin todennäköistä että tulisin joskus hänet jättämään tunteiden takia, joten ei kannata edes suhdetta tavoitella. Harvemmin siis olen suhteessa koska en harrasta sitä statuksen takia.
Olen osaltani turhautunut maailman menoon, sanoo tämä 18-vuotias poika. Vaikka mieli tekisi parisuhteeseen niin yleiset kokemukset parisuhteista, joita on kyllä ollut tähänkin menness iästä huolimatta, ovat saaneet miettimään toden teolla. Olen lukenut paljon kirjallisuutta miehen ja naisen väliseen kommunikointiin, elämään ja parisuhteisiin liittyen ja tuntuu lähes mahdottomalta löytää sitä oikeaa. Miten ihmisenä, joka ymmärtää naisen rakastetuksi tulemisen tarpeen, keskustelun tarpeen, hellyyden tarpeen, hyväksytyksi tulemisen tarpeen ja nykymaailman monimuotoisimmista elämänmullistuksista johtuvan lisääntyneen stressin aiheuttamat ristiriidat parisuhteissa voisin löytää itselleni tasavertaisen kumppanin. Olisi mielestäni epäreilua, että tulevaisuudessa rakkaani töistä tullessaan stressaantuneena ymmärrän tulla halaamaan ja kysymään miten työpäivä meni ja keskustelemaan aidosti kiinnostuneena siitä. Ymmärrän kenties hieroa aina välillä, ymmärrän olla ajamatta autolla liian kovaa, koska ymmärrän, että kun nainen pyytää hidastamaan se ei johdu siitä, että ajotaitojani epäillään vaan siitä, että naisilla on voimakas turvallisuuden tunteet tarve; vertailussa jopa voimakkaampi kuin miehen itsensä riskeille altistamisen tarve ja niin edelleen kaikkee monimutkaista. Mistä siis löytää kumppani joka ymmärtää yhtä hyvin miesten tarpeen, sen, että miehelle luo elämän tarkoituksen se, että häntä arvostetaan, hänen työnsä tuloksia arvostetaan, häntä tarvitaan.
Joo, en jaksa selittää miehisistä ja naisellisista eroista enää, mutta miettikääpä, miten nuo kaikki perus biologiset ominaisuudet ja nykymaailman meno yhteen sovitettuna ja vielä omat ihanteet ja toivomukset voisivat tiivistyä yhteen ihmiseen. Vaikka itse yritän kehittää itseäni jatkuvasti, jotta tulevaisuudessa pelkoni jäädä yksin ei kävisi toteen, minkä takia kaikki vaiva ulkonäöstä, muiden huomioimisesta ja kaikesta muusta monimutkaisesta. Tuskin kukaan liikuttaisi sormeen ristiin jos olisi ainoa ihminen maailmassa, tulevaisuuden pelko jäädä yksin, ilman rakkautta, ilman perhettä, ilman seksiä, ilman hellyyttä ja niin edelleen saa ihmiset toimimaan, minun tapauksessa parhaansa mukaan omien unelmien edistämiseksi. En juo, en polta, en ole koskaan pettänyt, olen lakto-ovo-vegetaristi (2010 uudenvuodenlupaus paremman terveyden ja urheilutulosten puolesta ;)) ja kaikkee. Mut joo, täs ei oo nyt paljoo päätä eikä häntää, mut kommentoikaa kaikkee kaunista ja vähemmän kaunista.
Ps. Ihme jos joku jaksoi lukea. Sama syy mikseivät miehet yleisesti jaksa lukea parisuhdekirjoja, koska he osaavat mielestään kaiken muutenkin.
Nyt tulee hitunen sitä vähemmän kaunista, mutta en voi vastustaa. Tästä asiasta:
Älä nyt vain syytä "naisten voimakasta turvallisuuden tarvetta" siitä, että sinun kaahaamistasi arvostellaan. Kovaa voidaan ajaa, mutta normaalin ihmisen järki sanoo, että liian kovaa ei ajeta.
Lainaus katosi, tässä uudelleen:
>
ellei mies täytä seuraavia kriteereitä:
- ei sovinisti/misogyyni vaan tasa-arvon kannattaja
- ei pelkää naista eikä naisen seksuaalisuutta
- ottaa naisen ihmisenä, ei esineenä/hyödykkeenä
- on huomaavainen
- osaa kuunnella ja keskustella
- ei pelkää näyttää tunteitaan
- on itsenäinen
- käy töissä/opiskelee tai vähintään yrittää tehdä elämällään jotain järkevää eikä vain loju kotisohvalla
- omaa samanlaisen elämänkatsomuksen ja suurin piirtein samoja intressejä kuten minä
- ei ole väkivaltainen
- ei käytä huumeita eikä tupakoi, alkoa kohtuudella silloin tällöin
- on sivistynyt ja älykäs/fiksu, osaa käyttäytyä
- omaa myös sydämen sivistystä sekä elämänviisautta, maalaisjärki on aina hyvä juttu
- pitää puolensa ja ilmaisee mielipiteensä toisia maahan lyttäämättä
- omaa hyvän itsetunnon ja kestää myös minun hyvän itsetuntoni
- pitää elämyksistä ja on kokeilunhaluinen esim.matkailu/harrastukset
- ymmärtää sen että minulla oli elämä jo ennen häntä ja siihen kuuluu ihmisä esim. perheeni josta en koskaan tule luopumaan
- on seksuaalinen
- miellyttää minun silmääni
- pitää huolta ulkonäöstään, pukeutuu tyylikkäästi ja huolehtii hygieniastaan
- pitää huolta terveydestään sekä kropastaan säännöllisellä liikunnalla ja kunnollisella, terveellisellä ruokavaliolla
En vaadi mieheltä yhtään liikaa, sillä etsin samankaltaista kumppania kuin itse olen.
Haen kumppanistani tosiystävää, luotettua, rakastettua, uskollista kumppania loppuelämän kestävään suhteeseen. Haen miestä jonka kanssa voisin jakaa ihan kaiken ja jonka kanssa elää elämää ja kasvaa yhdessä, perustaa ehkä perheen jne.
Suhteeseen kuuluu rakkautta, uskollisuutta, hyvää henkeä, välittämistä, hyvää seksiä sekä onnistumisen halua. Hyvän kumppanin ominaisuuksiin kuuluu arjesta selviytyminen/arjen kestäminen, koko elämä kun ei ole ruusuilla tanssimista. Suhde ei ole mikään ikuinen jos sitä ei hoida tai vaali, tätä samaa omistautumista haen kumppaniltani.
Helposti täyttyy tuo kriteeri lista mutta eipähän tämä riitänyt ex-eukolle vaikka lista oli viellä himppasen pidempi...
siinä sitä haastetta riittää ihan tarpeeksi..toivotaan että löytyy.
En kaipaa parisuhteeseen, yksin on ihanaa! En toki parisuhdetta tuomitse, joskus varmaan tulee aika, että sellaisen haluaa. Silloin kyseessä on oltava ihminen, jonka kanssa on parempi olla kuin yksin. Olemisen on tunnuttava luonnolliselta ja helpolta. Kaikkia kriteerejä voisi tietysti luetella, mutta eivät ne sitten kumminkaan mitään merkkaa, jos sellainen ihminen tulee. Mitään erityisiä odotuksia parisuhteelta en osaa nimetä,kai se riippuu siitä parisuhteesta.
Mies olen ja 28v ja kokemusta on kaikenlaisesta.
mutta täältä löytyi hyvää pohdintaa http://www.scribd.com/doc/23443259/Parisuhdekirja-Onnelliset-yhdessa
En tiedä enää. En taida tahtoa, sittenkään.
Ehkä se oli sitä että kaipaasi jonkun lähellä oloa, yhdessä kokemista ja näkemistä. Että olisi saanut välittää jostakin ja joka olisi välittänyt takaisin. Syvällisiäkin keskusteluja tai sitten vain pieniä juttutuokioita ja hassutteluja, sisäpiirihuumoria. Asioista yhdessä selviytymistä, uhrautumistakin.
Mutta kun siihen lisätään mukaan nykyajan kriteerit mitä pitäis olla, miten pitäis olla ja mitä ei sais olla niin alkaa mennä vaikeaksi. Tuossa just eräs 27 vuotias nainen laittoi pitkän listan ja vaikka kohdat osuvat sinällään niin tulee olo että ei jaksa olla koko ajan tuollainen täydellinen mies kenellekään. Sitten tuo seksuaalisuus näkyy joka paikassa, muna pystyssä pitäisi juosta joka paikassa ja elämän tulla kuin ranskalaisessa romantisessa pornahtavassa leffassa.
Loppujen lopuksi se odotettu symbioosi kuitenkin muuttuu sellaiseksi kahden toisiaan syövän torakan kyräilyksi. Tai sitten suhteesta lähtee toinen "kun tämä suhde väljähti".
Olen alkanut näkemään naisetkin rottina jotka kattelevat että "mitäköhän tuosta miehestä saisi irti ja olisiko hänestä minulle hyötyä ja kuinka paljon/kuinka kauan, panisinkohan mä sitä vai naapurin Jakkea mieluummin?"
Siitä on rakkaus aika kaukana sitten, senpä takia en näitä nykyajan suhteita taida enää kaivatakkaan.
Aito välittäminen, kiintymys ja rakkaudesa selviäminen jäivät aikaisemmille sukupolville (ne jotka eivät muuttuneet ajan mukana) nykyään on jäljellä vain tämä hetkinen, hetkittäinen ja väliaikainen paska.
Ihmiset ovat pelkkiä välineinä "rakkaudessakin" jossa otetaan kaikki irtonainen mukaan ennen kuin ovi läimäistään kiinni. Toinen ihminen on ajoneuvo joka ajaa sinut Rovaniemeltä Kuopioon, jonka jälkeen on aika vaihtaa kuskia kuljettamaan hieman etelämmäksi koska täytyyhän Helsinkiin mennessä olla koettuna kaikki se ihana "rakkaus" ja seksi mitä maailma pitää sisällään.
Katkeruutta? Ei. Vaan totuus.
Toivun ensin edellisestä. En voi sanoa että minulla olisi mitään tiettyjä tarkkoja kriteerejä, mutta parisuhde ei kannata ellei tunne toiseen niin fyysistä kuin henkistä läheisyyttä. En ole kuitenkaan kuvitellut enää pitkään aikaan olevani niin viisas, että tunnen kaikki tavat miten voin tulla onnellineksi vain mitä olotilaan parisuhteessa kuuluu. Aina sekään ei kanna kuin tietyn ajan. Henkistä tylsyyttä vihaan ja tarvitsen naisen joka pystyy antamaan pieniä virikkeitä normaaliin arkipäivään. Välillä se on haasteellista ja kivuliastakin, mutta jokaista epäonnistunuttakin suhdetta olen pystynyt jälkeenpäin ajattelemaan kasvukokemuksena.
Mies 38 v.