Tapasin vuosi sitten ihanan miehen, jonka kanssa aloimme seurustella. Mies on minua 8 vuotta nuorempi ja iranilainen. Alussa haroin vastaan kun ajattelin että meillä on liikaa ikäeroa (hän 21, minä 29), mutta hänen vakuuttelunsa ja tunne joka syntyi ollessani hänen kanssa hävitti huolet ikäerosta.
Meillä meni kaikki täydellisesti, ei tapeltu koskaan ja mielipide-erot selvitettiin aina puhumalla, jopa hänen ystäviensä kanssa meni hyvin. Ennen joulua hän alkoi puhumaan seuraavasta askeleesta. Sanoin hänelle etten tietenkään odota häneltä avioliittoa taikka lapsia vielä, että hänen koulutus on minulle paljon tärkeämpi hoitaa ensin. Sanoin että rakastan häntä ja tuen ja odotan häntä kunnes hän on valmis. Hän vastasi silmät tuikkien että tätä hän haluaa, mutta hänen täytyy vielä puhua vanhempiensa kanssa. Sitten tuli joulu ja sain tavata vanhemmat ja uutena vuotena vielä pari sukulaista. tämän jälkeen hän alkoi käyttäytymään oudosti. hän oli todella hermostunut. pari päivää uuden vuoden jälkeen sain tekstarin että hän ei koskaan enää halua tavata tai kuulla minusta mitään. Hän jopa vaihtoi puhelinnumeroa etten saisi häntä kiinni. Päivystin hänen työpaikkansa ulkopuolella kun halusin tietää mitä tapahtui. Hän yritti saada minua vihaiseksi ja lähtemään, mutta vahingossa hän sanoi: hänen vanhempansa eivät hyväksyneet minua ikäeromme takia. Mitä tällaiselle tapaukselle voi tehdä? Rakastan häntä niin paljon enkä kestä tätä tunnetta ilman häntä. Haluan hänet takaisin.
Meillä meni kaikki täydellisesti, ei tapeltu koskaan ja mielipide-erot selvitettiin aina puhumalla, jopa hänen ystäviensä kanssa meni hyvin. Ennen joulua hän alkoi puhumaan seuraavasta askeleesta. Sanoin hänelle etten tietenkään odota häneltä avioliittoa taikka lapsia vielä, että hänen koulutus on minulle paljon tärkeämpi hoitaa ensin. Sanoin että rakastan häntä ja tuen ja odotan häntä kunnes hän on valmis. Hän vastasi silmät tuikkien että tätä hän haluaa, mutta hänen täytyy vielä puhua vanhempiensa kanssa. Sitten tuli joulu ja sain tavata vanhemmat ja uutena vuotena vielä pari sukulaista. tämän jälkeen hän alkoi käyttäytymään oudosti. hän oli todella hermostunut. pari päivää uuden vuoden jälkeen sain tekstarin että hän ei koskaan enää halua tavata tai kuulla minusta mitään. Hän jopa vaihtoi puhelinnumeroa etten saisi häntä kiinni. Päivystin hänen työpaikkansa ulkopuolella kun halusin tietää mitä tapahtui. Hän yritti saada minua vihaiseksi ja lähtemään, mutta vahingossa hän sanoi: hänen vanhempansa eivät hyväksyneet minua ikäeromme takia. Mitä tällaiselle tapaukselle voi tehdä? Rakastan häntä niin paljon enkä kestä tätä tunnetta ilman häntä. Haluan hänet takaisin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sure surusi ja jatka elämääsi. Miten voisit rakentaa elämää miehen kanssa (=poikasen), joka on kultuurisista tai muista syistä riippuvainen vanhempien mielipiteistä.
Jos mies haluaa jotain palavasti ei siihen äidin ja isän sana paljon vaikuta. Jos vaikuttaa kyseessä on joko se ettei mies todellisuudessa halua ja käytti tekosyytä tai sitten se ettei hän ole vielä aikuinen vaan roikuu edelleen äidin helmoissa.
Joko tai huokaise helpotuksesta, pahimillaan olisi huomannut se vasta vihimisen jälkeen. Olist siis joutunut vihikivalssa ottamaan miehen lisäksi anopin ja appiukon mukaan liittoon. Juuri näistä tilanteista ne vitsit anopista ja apesta syntyvät. Surkuhupaisia ja katastroofin ainenekset on koossa.
Etsi sellainen joka on valmis sitoutumaan sinuun riippumatta siitä mitä muut sanoo, sillä koskaan ihminen ei löydä sellaista minkä kaikki ulkopuoliset "siunaisivat". Mutta onhan tuo hyvä meriselitys kun halutaan olla hienotunteinen eikä kyetä olemaan rehellinen - minä tulin toisiin aatoksiin tarkemmin mietittyä. Aivan samaan sarjaan kun - tarvitsen omaa tilaa ( sinä et vain kiinosta tarpeeksi) Mitä muut ajattelevat ( häpeän sinua ja sinun kanssa olemista) jne...
Tämä juttu ei muuten liity mitenkään kultuurisiin tekijöihin. Mulle kun kävi ihan samoin suomalaisen miehenalun kanssa. Meillä oli ikäeroa vain 4 vuotta, mutta silti hänen perheensä mukaan oltiin epäsopiva pari juuri tästä syystä. Olin tavatessamme 26 ja hän 22.
Mies alkoi myös käyttäytyä oudosti ja pian selvisi se syykin. Hän lähti aina kotiin käymään, kun käsky kävi, vaikka meillä olisi ollut jo suunnitelmia. Olin aina kakkonen hänen perheelleen. Lopuksi hän petti minua toisen kanssa vain satuttaakseen. Vuoden olimme yhdessä. Luulin aluksi, että hän olisi ollut kypsä ikäisekseen ja järkevä, mutta osoittutuikin täydeksi pennuksi.
Niinhän tässä on käynyt sinullekin. Ei sinun kannata tuhlata energiaasi tuollaiseen lapselliseen olioon, joka ei vielä ole itsenäistynyt. Itsenäistynyt ihminen ei annan ulkopuolisten henkilöiden vaikuttaa omaan parisuhteeseensa.
rakastimme toisiamme liikaa, mutta emme pyytäneet Jumalan siunausta liitolle, siksi epäonnistuimme
Todellisuudessa sinulle kävi paremmin kuin hyvin, jos olisitte kerinneet naimisiin ja miehen katumus olisi tullut vasta vihkimisen jälkeen niin sinä eläisit tällä hetkellä mitä pahinta perhehelvettiä josta vain kuolema erottaa.
Loppupeleissä hän teki sinua kohtaan reilusti päästämällä irti ajoissa.
Etsi vastaisuudessa ikäisesi länsimainen OIKEA mies.
Kyse on ennen kaikkea kulttuurieroista. Jos vanhemmat ovat nähneet sinut, he ovat tehneet oman kulttuurinsa kannalta tärkeät johtopäätökset.
Ei mahda mitään. Ei ollut oikea sinulle, etkä sinä hänelle.
suomalaisen on joskus vaikea muistaa, että nainen mennessään naimisiin ulkomaalaisen kanssa, hän menee sukuun eli nai myös perheen. Se on fakta ja hyvä tietää.
Heippa!
Pieni murhe on parempi kuin elämänpituinen suuri ahdistus.
Vuoden pituisesta suhteesta hyvänäköiseen, nuoreen, tummaan iranilaismieheen toipuu varmasti.
Olet nyt pettynyt ja vailla kunnon selitystä suhteen pikaisesta lopettamisesta. Kärsit ylpeytesi naisellisen kunniasi loukkaamisesta.
Jos olisit jatkanut suhdetta, avioitunut, saisit kärsiä tuota samaa kroonisesti. Sinut läntättäisiin perin pohjin heidän sukunsa tavoille. Myötätuntoa olisi turha hakea, semminkin kun rasitteena olisi "vanhuutesi". Olisit ollut perin juurin huono kauppa poikaystäväsi suvun silmin katsottuna. Olisit alinta hierarkiassa, ja anoppisi olisi äitisi, jota kyselemättä olisi kunnioitettava. Sinä palvelisit häntä joka mutkassa, mitä vain hänen päähänsä pälkähtäisi.
Sinun voi olla vaikea käsittää, että vaikka poikaystäväsi on asunut Suomessa jo niin pitään, niin hänen identiteettinsä on iranilaisessa kulttuurissa kiinni ja pysyy lujasti siinä. Heillä vanhempien sana on laki. Jos hän nousisi vanhempiaan vastaan kapinoimaan, sillä olisi suuria vaikutuksia. Hänet mahdollisesti erotettaisiin sukuyhteydestä.
Tämä aiheuttaisi suuria vaatimuksia sinulle suhteessa, kun sinun olisi korvatta suvun turva ja yhteys.
Älä hyvä ihminen mene missään nimessä roikkumaan iranilaismiehen hihassa. Tällainen aiheuttaa halveksuntaa ja alennat itsesi ja pahennat tilannettasi. Et noin käyttäytyvänä ole tavoittelemisen arvoinen.
Olet säästynyt paljolta. Niin paljolta murheelta, ettet varmaan arvaakaan.
Melkein voisit järjestää pienet juhlat ystävillesi, naisen pelastumispippalot.
Jokainen menköön omaan kulttuuristaan tulevan kanssa naimisiin. Eri uskontokuntien väliset avioliitot lähes poikkeuksetta ongelmallisia. Tämähän tiedetään.
ja meinaat, ettei ongelmia synny saman uskonnonharjoittajien liitosta??
no kuis meillä on sit avioeroja valtaisa määrä?
ja kuka on sanonut, ettei ongelmia elämässä vastaan tulisi?
en tiedä yhtään parisuhdetta, jossa ei olisi ollut ongelmia.
Kultuuritausta on paljon laajempi käsite kuin uskonnollinen tausta.
Ennen sanottiin, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä. Lapsuudella ja lapsuudenaikaisilla kokemuksilla on valtava merkitys. Koulutustausta, varallisuustausta, asumisen kulttuuri, suhteet sukuun ja perheeseen - supisuomalaistenkin kesken on valtavia eroja taustalla.
Rakastuneilla ihmisillä on taipumus vähätellä muita elämään ja yhteiselämään vaikuttavia asioita kuin omaa ja rakastuneiden keskinäistä tunnekokemusta. Rakkauden tunnekuohu tunnetusti kestää melko rajallisen ajan.
Laskepa, milloin ihmiset keskimäärin ottavat eron!
Aika monen pariskunnan häissä juhlijat jo tietävät , tuleeko liitto kestämään ja kuinka kauan. He eivät sitä sano, mutta tietävät.
Ohjelmassa saatiin monta malliesimerkkiä siitä millaiseen pelkohelvettiin nämä naiset joutuvat jotka erehtyvät avioitumaan miesten kanssa jotka tulevat näistä "perheenkunniaa" keinolla millä hyvänsä vaalivista kulttuureista.
Seurusteluaikana ollaan kyllä niin ihania, huomaavaisia ja rakastavia, mutta kun avioliitto on solmittu on naisen paikka nyrkin ja hellan välissä. Jollekin naiselle joka ihmetteli etteikö voi muka enää edes kirjastoon mennä, oli mies vastannut että heidän kulttuurissaan nainen poistuu vain kaksi kertaa kotoaan... ensi kerran avioituessaan ja toisen kerran hautuumaalle.
Tulee huom iltapäivällä uusintana ja näkyy varmaan sen jälkeen ylen areenaltakin.