Puhukaa järkeä mulle. Mä olen sotkeutunut tunteideni kanssa yhteen mieheen, miesystävään. Hetken huumaa en tunnista koska nämä tunteet ovat pyörineet jo aivan liian kauan päässäni. En saa kierrettä katkaistua koska sain tunteilleni vastakaikua. Mitään ongelmaa ei olisi jos suhteelle olisi sijaa mutta kun ei ole. Järkeily ei auta kuin hetkeksi, ajan kanssa samoin.
Pää hajoaa miehen takia
Kuusen oksalla
27441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Alkuoletus... olet ehkä nainen...?
Jos joku mies on pääsemässä pukille, pitäisikö toisten miesten puuttua asiaan, ettei hän pääsisi...?
En minä ainakaan... suon ilman muuta lajitoverilleni sen ilon, joten anna mennä vaan, äläkä ajattele asiaa sen enempää...
vai mistä se nyt kivistää? Käy panemassa sen kanssa, kyllä se siitä johonkin suuntaan nitkahtaa. Mutta kun tuo on moraaliton vinkki, niin ajan kanssa se menee ohi jos et sitä tunnetta ruoki etkä anna miehenkään sitä ruokkia.
Voisinkin, mutta en vaan voi. Hänen parempi puolisko on tuttujani jonka johdosta näemme miehenkin kanssa. Vuosi takaperin oli jo sovittu et tämä pelailu loppuu eikä tule johtamaan mihinkään mutta mies jatkaa ja saa minutkin jatkamaan! En voi vastustaa häntä, en vaan voi! Hädin tuskin uskallan katsoa häntä silmiin jos läsnä on muita koska jo pelkästa katseestamme varmaan paistaa se kaikki läpi. Hän leikkii tulella, muiden läsnäollessakin toimii salassa tehden minut ihan hermostuneeksi tunteistani ja hän NAUTTII siitä mitä saa minussa aikaiseksi!
Kamala tilanne.
tilannetta... "leikkii tulella"... Suloista. Ja typerää.
"Vuosi takaperin oli jo sovittu et tämä pelailu loppuu eikä tule johtamaan mihinkään mutta mies jatkaa ja saa minutkin jatkamaan! En voi vastustaa häntä, en vaan voi!"
Kuten taisin aiemmin viitatakin, niin sinä et halua päästä eroon tilanteesta ja tuntemuksistasi. Ehkä ruinaat ja/tai esität haluavasi, mutta et sinä oikeasti halua. JOS sinä haluaisit, niin sinulla olisi selkärankaa asian suhteen, mutta eipä sinulla ole. Semmoista se on kun himottaa ja ei ole elämässä muita mielenkiinnon kohteita.
rakastajattarensa.
Ei sen kummempaa.
Pää kylmänä, muu ei auta.
ja kateellinen. Muuta tuosta kirjoituksestasi ei voi päätellä. Haluan päästä eroon tilanteesta ja tunteista mutta en pääse.
Itse olet enempi!
"Haluan"
Kultu hei, haluanhan minäkin tehdä Stanley Cupin ratkaisevan (oman) maalin 7. finaalin jatkoajalla 5. jatkoerässä tai saada melko rajattomat mahikset päästä ajamaan WRC-autolla tai haluan voittaa lotossakin, mutta lottoaminen on ainoa asia jonka eteen teen jotain - enkä edes kovin aktiivisesti.
Oikeasti yritän ja haluan tehdä asian eteen jotain, käytännössä kaiken mahdollisen olen jo minimoinut.
Ei se kaikille ole noin helppoa.
"mies jatkaa ja saa minutkin jatkamaan!"
Siltähän tuo vaikuttaa että olet käytännössä kaiken mahdollisen jo minimoinut. Sinä sanot haluavasi ja yrittäväsi, mutta et näytä tekeväntekevän asialle mitään. Omapahan on asiasi.
koska tekstini kirvoitti mielesi, sillä saralla näyttää olevan kismaa. Sinä et edes halua ymmärtää muuta näkökantaa tässä? Omasi vain on ehdoton.
Voiko omia tunteitaan hallita? Kovinkaan pitkälle? Jos itkettää, itketään. Jos naurattaa, nauretaan. Jos on mieli matalalalla, suretaan ja ollaan vaikka masentuneita. Minä ainakin yritän ja hetkellisesti onnistun tässä tapauksessa mutten saa niitä painettua off asentoon vaikka todellatodella haluaisin.
että itketkö aina juuri sillä hetkellä kun siltä tuntuu, aivan sama missä ja kenen kanssa olet? Tai nauraa hekotteletko heti kun jokin naurattaa, vaikka sitten sinua juuri sakottavan poliisin hassut viikset?
Tunteitaan ei voi hallita, siitä olen samaa mieltä, mutta niihin reagoiminen on tasan pilkulleen omasta valinnasta kiinni. Vaikkapa itku, useimmiten voit valita itketkö surusi tässä ja nyt vai nielaisetko ja menet ensin nurkan taakse. Jos kätesi sahataan irti, niin saattaa olla hiukan vaikeampi homma, mutta varmaan joku siinäkin onnistuu, jos oikein kovasti yrittää.
Tiedän liiankin hyvin missä tilanteessa olet, olen kokenut samankaltaista. Kyse ei todellakaan ole muusta kuin omasta valinnasta, vaikka kipeää tekisikin. Kysy itseltäsi haluaisitko itsellesi tehtävän samoin kuin teet ystävättärellesi?
Kyllä totuudensiemen tuolta löytyi. Miten reagoin...aivan...joo.
Kun tämä mies tulee minun luokse ja vain katsoo silmiini tietty virne kasvoillaan, sanoo jotain.. sydän hakkaa, mahassa on miljoona perhosta ja mietin vain miten selviydyn tulevasta kunnialla. Jo TUO vaihe paljastaa miehelle tunteeni, hänhän näkee miten kipsissä olen ja koko homma lähtee käsistä.
Miten voisin toisin olla tuossa tilanteessa?
En voi lähteä poiskaan jos oletetaan meidän olevan vaikka samassa huoneessa muiden ihmisten kanssa. No voinhan veskissä käydä mutta siellä mies taas on. Olen viime aikoina vain vältellyt miehen katsetta, sekin tuntuu ihan typerältä mutta menettelee nyt. En ole miehen lähellä istumassa, en seisomassa. Koitan pitää välimatkaa. Mutta olen liian tietoinen näistä teoistani ja sekin varmaan näkyy. Välillä tuntuu että homma on hallinnassa mutta vain välillä.
Arvaas miten paljon olen miettinyt sitä kaveriani, mietin millainen kusipää mies sillä on ja millainen kusipää minä olen. Emme ole mitään tehneet konkreettisesti mutta olenhan minä tässä ihan yhtä lailla suossa rämpimässä kuin se mies.
No toi mies, kyllä se varmaan ihan oikeastikin tuntee jotain sinua kohtaan, kiinnostusta, ihastusta, you name it. Mutta jos mies olisi ihan aikuisten oikeasti tosissaan, niin luulisi sen jo lempanneen vaimonsa sinun eduksesi, kun tuota leikkiä on hiukan kestänyt. Mistä päästäänkin sitten siihen toiseen näkökulmaan.
Kyynisempi katsanto sanoo että se pelaa, vähintäänkin MYÖS pelaa. Ja todella isoilla panoksilla. Se pelaa, koska se on jännittävää. Mitä isommat panokset, sen jännempää, koska hävitessä sattuukin sitten isosti. Menee kolmen ihmisen keskinäiset suhteet rajusti reisille, puhumattakaan muista ihmissuhteista, joihin se myös vaikuttaisi eri tavoin. Siinä on unohtunut sekin yksi pieni asia, että mitä enemmän pelissään riskeeraa, sitä enemmän pitäisi olla mahdollista voittaakin, muuten tekee tyhmyyksiä. Mitenköhän nyt sitten on?
Se pelaa myös, koska on kiva nähdä että on haluttu, piru että onkin, ja koska on kiva nähdä että voi vaikuttaa toiseen, kun toinen valahtaa aivan veteläksi edessäsi. Ja tottakai se vain ruokkii sitä jatkamaan, eihän se sitä siksi tee että sillä nyt vain on tapana flirttiä kaikkien kanssa, toivottavasti, vaan siksi että se sattuu toimimaan juuri sinuun. Jos sen vaimo menisi yhtälailla veteläksi sen edessä, niin tekisköhän se sitä muille? Tokkopa. Tai mistä sen tietää, mutta itelleni riittää jos se yksi tietty ihminen sulaisi edessäni.
No eipä mulla ole mitään taikatemppua millä tuosta pääset. Ne samat vanhat, teet valintoja. Joko päätät ottaa riskin tuon miehen suhteen, tai muutat hiukan toimintaasi ja jotenkin ryhdyt torjuvammaksi ja/tai hillitset samalla miestä uhkaamalla kertovasi vaimolle tästä, tai vain menet suoraan rohkeasti kertomaan sille ystävättärellesi.
Minun näkökulmastani sinulla on tässä pelissä kaikkein huonoimmat kortit, vaihda ne nopeasti. Tuossa pelissä tuskin voit päästä edes omillesi, vaikkei se mahdotonta olekaan, mutta voit hävitä mielettömästi. Ja eniten juuri itsekunnioituksestasi ja kyvystäsi itse luottaa muihin. Kannattaako?
aika pian tämän "jutun" alkaessa, en ollut itse selvillä omista tunteistani häntä kohtaan vielä alussa, en ruokkinut häntä vaan päinvastoin oikeasti hän sai minut jähmettymään paniikkiin asti ällistyttävän rohkeilla vedoillaan. Minulta meni pasmat ihan sekaisin. Vastaavanlaista miestä ei ole vastaan kävellyt.
Se miehen motiivi kuitenkin muuttui hänen omaksikin hämmästyksekseen. "Hän lähti lomalle Saksaan mutta lentokone laskeutuikin Italiaan"
En haluaisi uskoa hänen olevan mikään pelaaja..nyt kun puhuit isoista panoksista, voitosta ja jännistyksestä, heh...joo, tutulta tuntuu. Jos miehen ajatus tässä on voittaa jotain niin eiköhän hän jo tiedä jotain voittaneensa. Eri asia uskaltaako ja haluaako pelata pelin loppuun asti.
Kuten aloituksessa kirjoitin, sain vastakaikua tunteilleni, ei hän tylsyyttään tätä tee. On hänellä tunteita, ihastusta nyt ainakin. Se että kantaako tuollainen tunne näin pitkälle...en tiedä.
Toisista en osaa sanoa, hän itse tietää rajoittuuko toiminta vain minuun.
Tietenkin tiedän oman tilanteeni tässä. Tiedän mitä menetän, tiedän ettei tämä johda mihinkään jos se mies ei niin halua ja vaikuttaa siltä ettei halua. Olen väsynyt tähän leikkiin, tulen hulluksi näiden tunteiden kanssa, en pääse kanavoimaan niitä mihinkään mutta en pääse niistä eroonkaan.
"Tiedän liiankin hyvin missä tilanteessa olet, olen kokenut samankaltaista. Kyse ei todellakaan ole muusta kuin omasta valinnasta, vaikka kipeää tekisikin."
Tämä unohtuikin kysyä äskeisestä viestistä. Mikään ei voita vertaistukea, voisitko hieman kertoa?
No pelaaja tai ei, ymmärtää itsekään mitä tekee tai ei, niin pelailua toi kuitenkin on. Eri juttu mitä sillä pelillä koitetaan saavuttaa ja kuinka tosissaan pelataan sen jonkin tavoitteen perään, kun mitään järisyttävän ratkaisevaa siirtoa ei ole tullut. Voi pelailla ihan pelailun ilostakin, periaatteessa, tajuamatta itsekään mitä oikeasti tekee ja haluaa, tajuamatta kuinka scheissetouhua se pelailu on.
Sekin ehkä kannattaa muistaa, että vaikka pelaajallakin on hävittävää, niin eniten hävittävää on niillä pelaajan tavoittelemilla, rujosti sanottuna, palkinnoilla. Eron tullessa näillä eväin vaimo kokee elämänsä tyrmäyksen, en halua edes ajatella miten se siitä selviäisi. Ja entäs sinä, kuinka helppoa olisi kohdata yhteiset ystävät sen jälkeen, paljonko olisi itsekunnioituksesta jäljellä? Ja ehkä eniten, kuinka plajon luottaisit tuohon mieheen nyt kokemasi jälkeen? Tietänet, että tilastollisesti tällä tavoin alkaneista suhteista murto-osa, olikohan n. 15%, on kasassa vielä kahden vuoden jälkeen? Vale, emävale, tilasto vai oliko sittenkään? :)
Joo, kyllä se varmaan tietää jotain jo voittaneensa, mutta kun se varmasti sen tietää, miksei se mies sitten kiipeä korokkeelle pokkaamaan palkintoaan? Ei kantti riitä, ei haluakaan vai ei tiedä mitä haluaa? Finaaliottelu ainakin on siirtynyt tuntemattomaan tai eropaperit olis jo tehty. Se tietysti vaatii aika tavalla rahkeita lyödä vaimolle luu kurkkuun vaimon ystävättären vuoksi, joten sikäli en ihmettele. Eikä se rohkeus tehdä siirtoaan niinkään, vaan ehkä ennemmin se, että tietää tehneensä väärin toista kohtaan, syyllisyyttä on vaikea ottaa niskoilleen kun vielä voi vetäytyäkin. Ja sitten ihminen tuonkaltaisissa tapauksissa usein tuntee myös yleisesti voimakasta häpeää teoistaan, olisi melko vaativa alku suhteelle.
Semmonen juttu tosta miten se ihastus näkyy, sittenkin. Se nimittäin voi olla niin, että periaatteessa kaikki teidän lähellänne olevat vähintäänkin epäilevät jotain. Kyllä vaan, mahdollisesti vaimokin. Salainen ihastus ja sen tiimoilta tehdyt "salaiset" pelailut näkyy usein hämmästyttävänkin hyvin niistä ihastuneista, vaikka ihastuneet itse kuvittelevat ettei kukaan mitään ole huomannut. Samaten jos tuo mies ei ole aivan kylmäverinen olio, niin kyllä se jo nyt tuntee syyllisyyttä tekemisistään ja tasan varmasti se näkyy kotona. Jos minä, puupökkelö, olen huomannut sen naisesta, niin eiköhän tuo vaimokin ole jo huomannut oireita. Lisukkeeksi havainto vaikka silmäpelistä ja pienestä punastumisesta, pikanen yhteenlasku ja...
Kunhan muistutan julkisen salaisuuden olemuksesta.
Kuten todettu, tiedän tuon tilanteen. Ja sen takia mulla ei olekaan mitään hyviä neuvoja antaa, se on vaan tehtävä omat valinnat ja otettava sitten vastuunsa niistä. Toivoisin, että voisit potkaista sitä ukkoa ensin munille, ihan oikeasti, sitten itseäsi säälimättä kertoa koko hoidon vaimolle ja lopuksi ottaa vastaan sen mitä tulee. En sano että se on välttämättä oikea valinta, mistä sitä voisi tietääkään, mutta...
Ei ole vaimo, tyttöystävä. Jokatapauksessa niin kuitenkin, varattu on.
Meidän välit on jo huomattu, en tiedä miten moni mutta varmat voin laskea yhden käden sormin. Se oli hassua etten itse edes ollut tunnustanut itselleni mitä tunnen niin sain kuulla jo epäilyjä. Sitä ollaan oltu kaikki, porukassa vähän sillä tavalla vihellellen ettei mitään ole mutta...niin...kyllä tämä tiedossa on. Miehen tapa lähestyä minua on niin selkeä. Itsekin ihmettelen. Tyttöystävä on saanut kuulla epäilyjä mutta ei olla puhuttu mitään, en tiedä mitä sanoisin enkä ole halunnut olla ekana ottamassa sitä puheeksi.
Oikein hyvä että selkeytät järjellä tätä kamalaa tilannetta. Oikein hyvä! Kiitos. Sain sylillisen perusteltuja neuvoja joita jään nyt märehtimään. Kun vaan saisi tunteetkin ymmärtämään tämän saman...
Ei kai sentään... Kunhan pyörittelen noita sanoja toisinpäin, niin saan sinut näkemään asian minun vinkkelistäni. Törkeetä manipulointia :)
Kiitos vain itsellesi turinoista, tekee itsellekin hyvää muistaa mitä on joskus läpikäynyt, sekä miten ja miksi siihen joutui. Toivottavasti saat jonkin päätöksen tehtyä ja sassiin, sitten vaan päätös kainalossa etiäpäin kattoon mitä seuraavaks tuleman pitää.
Tuolla ketjun hännässä on LOL-666:lla mielestäni oivasti tiivistetty näppärä neuvo. Kyllä sen miehen pitäisi nyt jo tietää mitä, kumman, se haluaa ja tehdä oma päätöksensä, saisitte sotkulle jonkinlaisen ratkaisun ja kaikki pääsisivät eteenpäin elämässään. Kuluttavinta on juuri siinä välissä oleminen, ollako vai eikö olla. Se on tappavaa. Ei mies taida itsekään tietää mitä haluaa, arvaisin, ehkä sitä pitää pikkasen kengänkärjellä motivoida liikkeelle :)
Mitä tohon vertaistukikysymykseen tulee, niin... Eiköhän se riitä mun avautumiseksi tällä palstalla nyt, että ollaan voitu tällaisestakin tunteita kirvoittavasta asiasta jutustella asiallisesti? :)
"Sinä et edes halua ymmärtää muuta näkökantaa tässä?"
Minä ymmärtänen näkökantoja vähintään kohtuullisen hyvin ja osaan erottaa selittelyt "totuudesta". Ei me ihmiset niin eri puista revittyjä kuitenkaan olla. Tämä ei ole loukkaus, mutta tietänen myöskin sinunlaisesti ihmissuhdeasioista ajattelevat ihmiset joilla on "ylimääräinen" tarve pyöritellä ja pyöritellä asiaa tekemättä sille varsinaisesti mitään vaikka mieltä painavan muutoksen tekemisen edellytykset olisivat ensisijaisesti omissa kätösissä. Kuten sinullakin kirjoitustesi perusteella näyttää olevan. En myöskään ihmettelisi vaikka tästä päivästä 6kk eteenpäin olisit tismalleen samassa tilanteessa. Niin tai näin, se on sinun asiasi.
Toljake oliko tuohon loppuosioon vastannut.
sinun syysi ole pienimmässäkään määrin: "mies jatkaa ja saa minutkin jatkamaan!" Sä olet vain omaa tahtoa vailla oleva elämän heittopussi - kertakäyttölelu.
Kysy lupaa naida miehensä kanssa ja kerro että miehensä on kyllä valmis naimaan. Tarvitaan vain vaimon hyväksyntä. Sillä siitä selviää. Helppoa.
Epärehellisyyshän se riepoo! Kysymällä asiat selviää. Vaimokin riemastuu sinun rehellisyydestäsi.
Miksi naiset vaivaa päätänsä tämmöisten asioiden kanssa, kun olisi helpompiakin vaihtoehtoja.
että teidän naisten on parasta kuunnella sydäntänne ja tehdä kuten tunteet ohjaa. Siitä ole ikinä mitään hyvää seurannut että akat yrittäisi järkeillä asioita ja muka ajatella, kun ei siihen kerran ole edellytyksiä.
tuntuu olevan hyvin yleinen harrastus :(
Yksinkertaista. Keskustelkaa sen miehen kanssa ihan ajan kanssa ja selvitätte mitä haluatte. Voit kerralla pettyä, jos hän ei ole aikomassakaan jättää vaimoaa, vaan pelaa vaan sun tunteilla. Jos sen sijaan molemmat haluatte toisenne, niin eikös tilanteen pitäisi silloinkin olla aivan selvä? Ei siinä tuttavuuksilla ole mitään väliä, kun tunteita ei voi omistaa eikä paljon ohjaillakaan.
kun vaan sellaisen hetken saisi. Hetket kun olemme jutelleet ovat palasia sieltä täältä. Toki pelottaa mitä hänen mielessään liikkuu. Joskushan sekin on edessä?!
Ei sitä hetkeä saa, se pitää tehdä. Ja nimenomaan naisen se pitää tehdä, koska mies kuvittelee pääsevänsä helpolla ja luottaa siihen, että sä mielelläsi roikut löysässä hirressä vain hänen vuokseen vaikka maailman tappii asti. Voi kirvellä, mutta loppupeleissä paljon kivuttomampaa ja itsekunnioitus säilyy.
Nimenomaan.