olen sairastanut bulimiaa 13 vuotta. olen lähellä 40 vuotta jo, ja ikäni taistellut painoni kanssa. makeanhimo on ollut aivan mahdotonta, ja lukemattomilla laihdutuksen aloituksilla pääsin vaihteleviin tuloksiin. joskus jaksoin viikon, joskus kuukauden.
aina paino kipusi takaisin -isompana. bulimiointini eli oksentelu ei auta lihomiseen, kun jos tunnin herkuttelee ja sit pääsee mahdollisesti piiloon oksentamaan, on suuri osa jo imeytynyt. töissä ei pääse oksentamaan ja kotonakaan ei aina. lisäksi kun tapana on syödä vähän väliä, ei joka suu palaa voi edes käydä yrjöämässä. en ole siis niitä bulimikkoja jotka pysyvät laihoina. pystyin helposti vetämään kilon karkkia tai litran jäätelöä kerrallaan.
kun täytin 30, painoa en saanutkaan enää kuriin lenkkeilemällä ja painonvartijoiden pisteillä. avioliitto ja yhteiset sohvalla löhöämiset herkkuineen ovat turmiollisia lihomiseen taipuvaiselle. lihoin viimeisen lapsen jälkeen 15 kiloa. vihasin itseäni, vihasin kiristäviä vaatteita, haisin hieltä ja finnejä tuli ja inhosin ihan kaikkea itsessäni. pukeuduin verkkareihin ja miesten puseroihin. mies rakastaa ja haluaa minua-ihme kyllä-vieläkin. mutta vihasin itseäni niin paljon että en osannut rakastaa enää muitakaan.
sitten. joulukuussa päätin, että nyt tämä itsensä hylkääminen loppuu. minun on aika alkaa huolehtia itsestäni. rakastaa itseäni, että voin rakastaa perhettäni. päätin lopettaa joka iltaisen parin oluen juomisen,sillä tunsin siitäkin huonoa omaatuntoa koko ajan . joskus vedin kännit, mutta lähinnä tapajuojana join joka ilta. niistäkin lihoo järjettömästi!!!
ostin dr philin painonpudotus-haaste kirjan. asetin tavoitteen itselleni, milloin aion näyttää taas normaalilta! kalorilaskuri-ohjelmaa käyttäen, näen joka päivä sallitut kalorit, ja se neuvoo kokoajan paljonko rasvaa, hiilihydraattia ja proteiinia on kullekkin päivälle syötynä ja paljonko saa vielä syödä.
tein lujan päätöksen, että elämäntapani muuttuu lopullisesti. en kiellä itseltäni mitään, mutta vahdin, paljonko sitä syön. en odota tuloksia nopeasti, vaan puoli kiloa viikossa riittää, se pysyy myös poissa. en käytä mitään taikapillereitä, ne EIVÄT AUTA. tahdonvoima ei riitä, se loppuu n. 2 viikossa. siksi kotoani ei löydy keksin keksiä, suklaan suklaata. näin tahdonvoimaa ei tarvita. vain päätös riittää.
pakotan itseni joka ainoa päivä lenkille, kelistä riippumatta. inhoan liikuntaa, joten vain luja päätökseni vie minut ulos, ja tuo virkeänä ja iloisena takaisin. makkarani eivät haittaa minua enää pätkääkään, ne lähtevät kohta pois. alan rakastaa itseäni ja arvostaa itseäni hiljalleen.
jos haluat tehdä lujan päätöksen itsesi ja vain itsesi vuoksi, tuen sinua mielelläni.
prinsessa adalmiina, kesällä entinen pullukka.
aina paino kipusi takaisin -isompana. bulimiointini eli oksentelu ei auta lihomiseen, kun jos tunnin herkuttelee ja sit pääsee mahdollisesti piiloon oksentamaan, on suuri osa jo imeytynyt. töissä ei pääse oksentamaan ja kotonakaan ei aina. lisäksi kun tapana on syödä vähän väliä, ei joka suu palaa voi edes käydä yrjöämässä. en ole siis niitä bulimikkoja jotka pysyvät laihoina. pystyin helposti vetämään kilon karkkia tai litran jäätelöä kerrallaan.
kun täytin 30, painoa en saanutkaan enää kuriin lenkkeilemällä ja painonvartijoiden pisteillä. avioliitto ja yhteiset sohvalla löhöämiset herkkuineen ovat turmiollisia lihomiseen taipuvaiselle. lihoin viimeisen lapsen jälkeen 15 kiloa. vihasin itseäni, vihasin kiristäviä vaatteita, haisin hieltä ja finnejä tuli ja inhosin ihan kaikkea itsessäni. pukeuduin verkkareihin ja miesten puseroihin. mies rakastaa ja haluaa minua-ihme kyllä-vieläkin. mutta vihasin itseäni niin paljon että en osannut rakastaa enää muitakaan.
sitten. joulukuussa päätin, että nyt tämä itsensä hylkääminen loppuu. minun on aika alkaa huolehtia itsestäni. rakastaa itseäni, että voin rakastaa perhettäni. päätin lopettaa joka iltaisen parin oluen juomisen,sillä tunsin siitäkin huonoa omaatuntoa koko ajan . joskus vedin kännit, mutta lähinnä tapajuojana join joka ilta. niistäkin lihoo järjettömästi!!!
ostin dr philin painonpudotus-haaste kirjan. asetin tavoitteen itselleni, milloin aion näyttää taas normaalilta! kalorilaskuri-ohjelmaa käyttäen, näen joka päivä sallitut kalorit, ja se neuvoo kokoajan paljonko rasvaa, hiilihydraattia ja proteiinia on kullekkin päivälle syötynä ja paljonko saa vielä syödä.
tein lujan päätöksen, että elämäntapani muuttuu lopullisesti. en kiellä itseltäni mitään, mutta vahdin, paljonko sitä syön. en odota tuloksia nopeasti, vaan puoli kiloa viikossa riittää, se pysyy myös poissa. en käytä mitään taikapillereitä, ne EIVÄT AUTA. tahdonvoima ei riitä, se loppuu n. 2 viikossa. siksi kotoani ei löydy keksin keksiä, suklaan suklaata. näin tahdonvoimaa ei tarvita. vain päätös riittää.
pakotan itseni joka ainoa päivä lenkille, kelistä riippumatta. inhoan liikuntaa, joten vain luja päätökseni vie minut ulos, ja tuo virkeänä ja iloisena takaisin. makkarani eivät haittaa minua enää pätkääkään, ne lähtevät kohta pois. alan rakastaa itseäni ja arvostaa itseäni hiljalleen.
jos haluat tehdä lujan päätöksen itsesi ja vain itsesi vuoksi, tuen sinua mielelläni.
prinsessa adalmiina, kesällä entinen pullukka.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mukava lukea tällaista, tämä on tahtonaisen puhetta. toivottavasti pysyt päätöksessäsi. älä hylkää uutta uljasta elämäntapaasi pienissä vastoinkäymisissä.
kunpa löytäisin itsellenikin jostain saman tahdon, tällä hetkellä vain syöpöttelen turhautumiseen ja hämmentäviin tunteisiin ja milloin mihinkin ja herkut maistuvat turhankin hyvin. (ruoka mulle = ratkaisu kaikkeen..) painoa on kertynyt aivan lyhyessä ajassa varmaan 5 kg lisää.. :/ mutta tuen sinua prosessissasi prinsessa adalmiina. :)