Olen alkanut ajattelemaan, että onko hyviä miehiä olemassa... Kaikissa tietysti on vikansa, niinkuin minussakin, mutta tuntuu, että jokaisessa tapaamassani miehessä on joku todella suuri miinus...
On pettureita, on yhden illan juttuja haluavia, on suurentelijoita, on juoppoja kne.. jne...
Edelleen korostan, etten ole täydellinen, mutta vaadinko liikaa??? Haluaisin miehen olevan edes vähän romanttinen, huomaavainen, ei-alkoholisoitunut eikä muutenkaan joisi paljon, luotettava, rehellinen, uskollinen (!), huumorintajuinen ja sellainen, joka ei ahdistu seurassani, kun haluan olla lähekkäin. Julkiset huomionosoitukset eivät saisi olla kammottava juttu -ei siksi että haluaisin näytellä häntä vaan siksi että ne ovat luonnollisia minulle. Olisi ihanaa, jos mies ei kammoaisi sitoutumista eikä haluaisi naisekseen jotain pinnallista lutkaa (anteeksi tämä ilmaisu, mutta ne tuntuvat kelpaavan). Olisi ihana keskustella pitkään, syödä hyvin yhdessä, käydä koiran kanssa kävelyllä ja pitää hauskaa yhdessä.
Pitääkö minun heti luopua toivosta ja ryhtyä nunnaksi?
Olen kaksikymppinen ja yllättävän paljon elämää (ja miehiä) ikäisekseni nähnyt.
On pettureita, on yhden illan juttuja haluavia, on suurentelijoita, on juoppoja kne.. jne...
Edelleen korostan, etten ole täydellinen, mutta vaadinko liikaa??? Haluaisin miehen olevan edes vähän romanttinen, huomaavainen, ei-alkoholisoitunut eikä muutenkaan joisi paljon, luotettava, rehellinen, uskollinen (!), huumorintajuinen ja sellainen, joka ei ahdistu seurassani, kun haluan olla lähekkäin. Julkiset huomionosoitukset eivät saisi olla kammottava juttu -ei siksi että haluaisin näytellä häntä vaan siksi että ne ovat luonnollisia minulle. Olisi ihanaa, jos mies ei kammoaisi sitoutumista eikä haluaisi naisekseen jotain pinnallista lutkaa (anteeksi tämä ilmaisu, mutta ne tuntuvat kelpaavan). Olisi ihana keskustella pitkään, syödä hyvin yhdessä, käydä koiran kanssa kävelyllä ja pitää hauskaa yhdessä.
Pitääkö minun heti luopua toivosta ja ryhtyä nunnaksi?
Olen kaksikymppinen ja yllättävän paljon elämää (ja miehiä) ikäisekseni nähnyt.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niit on olemassa mut jotenkin tuntuu ettei naisille tunnu sellainen sit loppupeleissä kuitenkaan kelpaavan. Kaikki pitäs olla niin suurta seikkailu, mahtavaa ja ihanaa. !?!?
Mulle kelpais.. Mä oon niiltä osin seikkailuni seikkaillut. Kunnon mies, kiitos...
ja minkäköhän vihanpurkauksen sain aikaiseksi tuolla viestillä tolle yhdelle...? Mä en ole horoperse. sori.
Joo niinhän se on. Tuntuu että naiset ei "opi" ennenkuin se kaikki kakka "ukoista" on käyty läpi ja monella on siinä vaiheessa jo lapsi ja sit ollaan "eronneita ja karanneita", kun jätetään se saasta. Sen jälkeen ne mukavat vasta alkaa kiinnostaa oikeastikin. Tällaisen käsityksen olen saanut, itse kokien ja kavereita ja tuttuja seuraamalla. Liekö sit osittain väärä toteamus? toivottavasti... :-)
Kuulostat muuten ihan järkevältä ja voisin tutustua sinuun jos se jotenkin ois mahdollista. Täällä ei vaa kehtaa levitellä mitään osoitteita...
Mutta oletkos sitten LUTKA?
meitä! Et vaadi liikaa. Minäkin toivon naiselta noita juttuja, ja ennen kaikkea ehdotonta luottamusta. Mutta noinkohan teitäkään enää sitten on...?
Enkä ole petturi, juoppo, suurentelija enkä valehtelija.
Miinuksena jollekin varmasti on, että eropaperin allekirjoitin tänään. Vaimo lopulta kyllästyi minuun, ei rakastanut enää eikä halunnut sellaista elämää loppuiäkseen. Ehkä joskus ymmärrän ratkaisun, ehkä en. Toivon hänelle silti kaikkea hyvää jatkossa...
Älä missään nimessä ryhdy nunnaksi! Meitä tosi hyviä miehiä voi vain olla vaikea saada käsiinsä... ;).
En tarjoa itseäni, vaan pidän itseäni esimerkkinä että ns kunnollisia(?) miehiäkin on olemassa, vapaana.
Käydäänpäs listaa läpi.
Romanttisuus&huomaisuus?
Olen mielestäni sellainen, tosin ehkä joissakin asioissa saattaa olla parannettavaa, mutta ei ole kyllä valitettukaan kertaakaan. Vähän riippuu kumppanista onko liikaa vaiko vähän. Siirappia en tosin siedä, johonkin on se raja vedettävä. Ehkäpä ei vain ole sattunut ketään hörhelöä kohdalle, hyvä niin. Huomaavaisuuksia tulee tehtyä ihan huomaamatta, jos tunteita on pelissä.
Alkoholi? Ihan terveyssyistä jää saunaolut-tasolle meikän juomiset, eikä oo mikään maksakirroosi taustalla, todellakaan. Hallaahan tuo aiheuttaa sosiaalipuolella, kaverit kattoo hieman kieroon "ilonpilaajaa". No sosiaalinen voi olla muutenkin, eikä se ole ongelma. Tulen ihmisten kanssa toimeen yleensä helposti. Olen myös täysin savuton, joten en viihdy baareissa.
Luotettava, rehellinen sekä uskollinen? Helppo nakki, noilla kahdella ensimmäisellä adjektiivilla kaveripiirissä luonnehditaan minua ensisijaisesti. Keksisivät välillä jotain muuta.:) Pettänyt en oo kertaakaan, yhtään yhdenillansuhdetta ei ole takanapäin, edes sinkkuna. Halveksun epälojaaleja ihmisiä ylikaiken.
Huumorintajuinen? Tää on paha. Joidenki mielestä olen, toisten mielestä olen kummallinen. No kaikki eivät lappilaista suorasukaista vääräleukaa ymmärrä, vähät minä siitä. Jos iskee mun löpinät, niin eipä tuu tylsää(toivottavasti). Tosin vieraskohteliaisuus rajoittaa tätä ominaisuutta, itsesuojeluvaistoa lienee.
Läheisyyden sieto? No kaikki edelliset kumppanit ovat ahdistuneet ennemmin kuin minä, ota nyt siitäkin selvää. No en minä kuitenkaan takerru tms paita&peppu-hommaa harrasta, mutta on kiva esim köllötellä sylikkäin muuten vaan, rapsutella ja silitellä. Kuumaksi tosin ovat moittineet kun pintaverenkierto ei ole niitä heikoimpia, syy ahdistukseen? Niin, sitten mulla on sellainen pahe että kiherrän sormin tyttöni pitkiä hiuksia(fetissi?), myös unissaan. Eli häneltä vaaditaan pitempää pinnaa aamuisin. No hierontataitoni kompensoi tuota. Selkävaivainen isäni oli hyvä harjoittelukohde poikasena.
Sitoutuminen? Tämä on hieman kaksiteräinen miekka, tavoitteenani on kyllä ehdottomasti sitoutuminen siihen yhteen naiseen, mutta mulla on vain eräs ehdoton vaatimus. Tämän naisen täytyy olla valmis hyväksymään se tosiasia ettei jälkikasvua tule. Syyt ovat moninaiset, enkä ala niitä tähän luettelemaan. Tämä on ehkäpä minun huonoin puoli, riippuu ehdokkaasta.
Lisäksi pidän hyvän ruuan tekemisestä, jos sille on muutakin tarkoitusta kuin täyttää päivän energiantarve. Varsinkin riistan valmistamisesta tykkään. Ravintolaihminen en ole, mutta ei minua tarvitse korvastakaan sinne raahata.
Olen kohtuullisen avoin persoona tuttavilleni, henkilöille joihin luotan. Enempi kuin he minun suuntaani. Mutta täytyy myöntää että tuntemattomien kesken pidän varani.
Jotta tämä ei nyt mene täysin itsensä kehumiseksi, on minussa huonojakin puolia. Mm. olen aika itsepäinen, erityisesti kun olen oikeassa. Mutta, jos minut peittoaa, kykenen myöntämään tappioni. Toiseksi olen melko suurpiirteinen sekä loistava asioiden lykkääjä. Mutta kun pääsen jossaki asiassa alkuun, tulee se tehtyä tarmolla loppuun.
Myös riitelytaidossa olisi parannettavan varaa, sitä nimittäin ei ole kun en osaa ollenkaan.
Semmonen minä siis olen. Enkä varmasti ole ainoa samankaltainen hyvien ominaisuuksien puolesta. Taitaa melkeinpä jokatoinen kaveripiiristä täyttää nuo ehdot;)
(Huh. Nyt voi tämän novellin jälkeen mennä nukkumaan..)
Äijä yrittää päteä. Voisit vähä miettiä miksi piti tollanen loru kirjoittaa ??
Väsyneenä sitä tekee kaikenlaista, esimerkiksi pieni kirjailijanalku nousee esille. Mutta miksi loruni piti edes lukea kun tuli paha mieli?
Oma luonneanalyysin yritys tuo oli itsestäni, ei sen kummempaa. Ärsyttää vain nämä jatkuvat jankutukset ettei noilla spekseillä löydy ns kunnollista miestä. Mielestäni oikea ja tuloksiin vaikuttava syy taitaa löytyä ennemminkin etsijästä kuin etsittävästä. Joten puolustin tätä näkymätöntä miesryhmää omalla parhaalla tavallani, tunnen heitä melkoisen paljon. Osa on varattuna sormus sormessa, osa vapaana eivätkä etsi seuraa aktiivisesti.
Mikähän mahtoi olla sinun arvauksesi?
Jos olet 20 ja takana on jo paljon miessuhteita, mutta et ole kuitenkaan vielä löytänyt elämän kumppania niin mieleen tulee muutamia syitä: Olet kevytkenkäinen, et tiedä mitä haluat tai et uskalla sitoutua.
Ajatellaanpa, että hyviä miehiä ei vaan ole olemassa. Ne on loppu. Viimeinen vietiin vähän aikaa sitten. Sun pitää nyt hyväksyä se asia, että ne on loppu. :(
Mitä teet?
A) Nunnaksi?
B) 120kg jokinorsuksi sohvalle?
C) Alkoholi-nikotiini -addiktiksi?
D) Kenties jotain uutta sisältöä elämään?
Miehet nyt on vaan miehiä.
Sitten vois vähän laskea ehkä taivaita hipovia kriteerejä (ehkä poistaa niistä suurimman osan), ja yrittää _tutustua_ ihmiseen, eikä etsiä siitä niitä virheitä.
Naiset hakeutuu sellaisten miesten seuraan, jollaisten kanssa eivät kuitenkaan halua elää. Sellaisiin he taas eivät välitä tutustua, jollaisten kanssa voisivat elää.
Jos sinulla tuohon ikään mennessä on ollut jo läjäpäin miehiä, ja kaikki tuntuvat kusevan jostain syystä. Luulen että vika löytyy itsestäsi, ehkä vain olet sellaista 'kerran ja karkuun' tyyppiä.
Minulla oli eräs tälläinen naispuolinen ystävä. Jatkuvasti se itki miesten surkeutta ja samaan aikaan himokkaana kaikkia metsästi. Kyselinkin joskus sen tapaamilta miehiltä että mikä meininki. Yleisin vastaus oli että naisella oli tuhrankin lumpun maine ja sitä oli kiva käydä polkasemassa. Mutta ei kukaan voisi ajatellakkaan seurustelua moisen kanssa.
Kyllä sellaisia miehiä löytyy vaikka kuinka paljon, jotka parikymppisinä täyttävät nuo kriteerit. Pari juttua ei ehkä sovi kuvaan, esim. juomisen määrä, mutta tuskin niistä kynnyskysymyksiä tulee jos nainen on hyvä.
Sinun vaan pitää uskaltaa tehdä aloite ja olla sitkeä. Romantikkomiehet pelkää.
Elikkäs. Ilmaisin itseäni hieman väärin. Miehiä on tosiaan mun elämässä ollut, mutta sänkyyni en heitä ole raahannut. Miehiä voi siis olla muutenkin elämässä -eikö ole yllättävää? Siis he ovat olleet ystäviä ja tuttuja, kavereiden kavereita jne... Vakavia seurustelusuhteita itselläni on ollut 3 ja kaikki ovat päättyneet pitkän harkinnan ja kituuttamisen jälkeen. Yksi oli petturi, toiselle olin liian nuori ja viimeinen halusi olla yksin, koska hänen elämäntilanteensa ei naista sovi. No, se on eri asia kuinka päteviä syitä nämä ovat, mutta haluan korostaa, että kevytkenkäinen EN ole. En todellakaan.
No se siitä. Kiitoksia paljon vastauksista!
Jos joku haluaapi kirjoittaa, niin osoitteeni on [email protected]