Minulla on ilkeä ja piikikäs anoppi. Esimerkkejä: saattaa sanoa nenääni "savolaiseksi pottunenäksi" ja vitsailla siitä miltä pyöreänä ihmisenä näyttäisin trikoissa. Olen ainokainen ja hän tokaisi "ainokaiset ne on niin itsekkäitä". Olen läheinen vanhempieni kanssa mikä sai anopin kutsumaan minua päin naamaa "kypsymättömäksi" kun "roikun" vanhemmissani. Lapsellani on pitkäaikaissairaus minkä olen ruokavaliolla anopin mielestä hänelle aiheuttanut (vaikka tutkimukset eivät tätä mitenkään puolla).Olen pitkälle koulutettu mutta kotiäiti, anoppi sanoi että kotona älykkäät naiset muuttuvat niin ilkeiksi. Vaikka ikinä en ole hänelle enkä kenellekään pahasti sanonut.
Hän puuttuu elämäämme, sain ikuiset vihat niskoilleni kun en muuttanut hänen poikansa työn takia huitsinnevadaan missä itselläni ei olisi ollut työtä. olen "sopeutumaton ja hankala".Jos suvussa on juhlat, hän muistaa soittaa ja muistuttaa että mekko sinullekin sitten päälle ja viivytään siellä niin ja niin kauan.Minun sukuni kun ei ole niin fiini ja heidän seurapiireihini en ilmeisesti kelpaa ilman koulutusta.
Meille tullessaan hän saattaa meidän poissa ollessamme ripustaa omat verhonsa, järjestellä kaapit ja lapsen vaatteet sekä koristella hyllyt käsitöillään. kaikki tämä kysymättä.
Hän antaa lapsille kamalia kirpparivaatteita laatikoittain eikä hänelle riitä vaikka lähetetään kuvia lapsista ne päällä, hän tonkii ja kyselee niiden perään ja meuhkaa kaikille että ei kelpaa se mitä hän antaa.
Kärsin hänestä ja aina tulee uusia piikkejä. vaikka välit ovat katkenneet pari kertaa,minut on aina painostettu ulkokultaisiin väleihin hänen kanssaan. Ja sitten hän muistaa tietenkin syytellä että ei ole saanut kutsua meille (vaikka lapsenlapsiaan on paljon nähnytkin).
Kaikki sanovat että älä siitä ihmisestä välitä. olenko jotenkin yliherkkä hysteerikko kun hänen juttujaan kuitenkin öisin pohdiskelen? Loukkaus satuttaa aina mielestäni.
Yleinen ajattelutapa näyttää olevan että anoppia on pakko tavata jonkun sanomattoman säännön takia.Mutta se alkaa viedä jo elämästä iloa pois....
Hän puuttuu elämäämme, sain ikuiset vihat niskoilleni kun en muuttanut hänen poikansa työn takia huitsinnevadaan missä itselläni ei olisi ollut työtä. olen "sopeutumaton ja hankala".Jos suvussa on juhlat, hän muistaa soittaa ja muistuttaa että mekko sinullekin sitten päälle ja viivytään siellä niin ja niin kauan.Minun sukuni kun ei ole niin fiini ja heidän seurapiireihini en ilmeisesti kelpaa ilman koulutusta.
Meille tullessaan hän saattaa meidän poissa ollessamme ripustaa omat verhonsa, järjestellä kaapit ja lapsen vaatteet sekä koristella hyllyt käsitöillään. kaikki tämä kysymättä.
Hän antaa lapsille kamalia kirpparivaatteita laatikoittain eikä hänelle riitä vaikka lähetetään kuvia lapsista ne päällä, hän tonkii ja kyselee niiden perään ja meuhkaa kaikille että ei kelpaa se mitä hän antaa.
Kärsin hänestä ja aina tulee uusia piikkejä. vaikka välit ovat katkenneet pari kertaa,minut on aina painostettu ulkokultaisiin väleihin hänen kanssaan. Ja sitten hän muistaa tietenkin syytellä että ei ole saanut kutsua meille (vaikka lapsenlapsiaan on paljon nähnytkin).
Kaikki sanovat että älä siitä ihmisestä välitä. olenko jotenkin yliherkkä hysteerikko kun hänen juttujaan kuitenkin öisin pohdiskelen? Loukkaus satuttaa aina mielestäni.
Yleinen ajattelutapa näyttää olevan että anoppia on pakko tavata jonkun sanomattoman säännön takia.Mutta se alkaa viedä jo elämästä iloa pois....
Vastaukset 22
Vanhimmat
tuota kestää?
En myöskään voi ymmärtää kuka on luonut tuon kirjoittamattoman lain, että anoppia on pakko nähdä. Meillä tilanne meni siihen pisteeseen etten enää kestänyt ajatusta olla tekemisissä tuon yksilön kanssa, vaan nykyään mies käy anoppilassa yksinään. Meille hänet kutsutaan n. pari kertaa vuodessa ja niinä kertoina koitan olla poissa kotoa. Ei ketään voi pakottaa olemaan kenenkään kanssa tekemisissä, varsinkin jos se on toiselle aina yhtä tuskaa ja piikittelyn kuuntelua. Itse olen myös - kuten ap- aika herkkä ja mietin noita tölväisyjä sitten pitkin öitä niin että joskus kärsii työpäivätkin niistä valvomisista :(
Älä ihmeessä ole tuommoisen tyrannin kanssa tekemisissä, jos ei hänen elämällään ole muuta tarkoitusta kuin sinun kiusaaminen. Tai tietysti voit aina puhua anopillesi, että tuo loukkaa, mutta jos on oikein ilkeä anoppi niin se saattaa käyttää herkkänahkaisuuttasi hyväkseen. Mitä muuten miehesi on mieltä tästä äitinsä käytöksestä?
vertaistuki auttaa. Taidanpa ottaa saman linjan kuin sinä, Iisa.Miten hoidat perhejuhlat jne joissa joudut anoppia varmaan näkemään? Mieheni suku on kovin juhlivainen joten heillä on usein kekkereitä joissa joudun anopin mulkoiluja ja tuhahteluja kestämään.
Anoppi pyrkii sanomaan nämä jutut kaksin niin että vaikutan oudolta kun valittelen miehelle että kuule se sanoi minua kypsymättömäksi. Mies aina sanoo että käsität väärin...tai naureskelee että eihän se pottunenäksi haukkuminen nyt niin kuolemanvakavaa ole.Joskus hänkin kuulee kommentit ja loukkaantuu, varsinkin jos ne koskevat lastenhoitoa niinkuin usein koskevat.Kun tivasimme anopilta tätä lapsen sairausasiaa että mitä tarkoitit tuolla, emmehän me ole voineet lapselle sitä aiheuttaa tavallisella kotiruualla, anoppi sanoi että ei toki hän sitä tarkoittanut. mies nielee tämän ja sanoo että ymmärrettiin väärin.
Anoppi on kirjoittanut minulle paljon kirjeitä, mies on lukenut ne toiveestani ensin eikä ole antanut, sanoi että voisivat loukata. höm.silti hänestä minun pitäisi ymmärtää ettei hänen äitinsä ole paha ihminen vaan haluaa olla meille avuksi...
appiukko sen kun hymistelee akkojen jutuille, on poissaolevaa tyyppiä.
Oma isäni on kauhuissaan kun en siedä anoppia (itse nähnyt vain vilaukselta hänet joten ei voi tietää totuutta), sanoo että enhän kuole jos olen kuitenkin väleissä. Muodon vuoksi.Tästä syntyi iso riita ja oman isänikin kanssa oli välit poikki vähän aikaa.En viitsi edes mainita miten paljon olen miehen kanssa tästä riidellyt.
Miehen siskot ovat tietenkin äitinsä puolella, kauhistelevat hänen juttujaan mutta sitten kuitenkin painostavat että tärkeää on lasten takia olla väleissä.
Omat ystävänikin aina korostavat miten lapsille on tärkeää että mummon kanssa on mutkattomat välit(=tämä saa tulla vapaasti kyläilemään) ja nähdä että erilaistenkin ihmisten kanssa tulee toimeen.
Olen niin yksin tämän asian kanssa.Perheterapeutti sanoi että anoppi tuskin muuttuu....enkä minäkään pysty rakentamaan itselleni panssaria.
Ei ole vielä perhejuhlia tullut vastaan, joissa meidän olisi ollut pakko olla anopin kanssa. Appivanhemmat ovat sen verran "erikoisia" ettei heillä ole tuttavia ja sukulaistensa kanssa eivät tule toimeen, joten he eivät paljon juhlia järjestele. Lasten synttärit ovat menneet niin, että appivanhemmat tulivat erikseen meille juhlien jälkeen (eivät voi tulla muiden kanssa samaan aikaan, koska piikittelevät myös muita ihmisiä eivätkä näin ollen ole oikein "suosiossa") ja siinä vaiheessa minä yleensä lähden koiran kanssa lenkille tai keksin jotain muuta ettei tarvitse olla kotona. Muuten heitä ei täällä näykään.
Lasten takia ei tarvitse olla anopin kanssa tekemisissä, kunhan pitää huolen siitä ettei lapset kärsi aikuisten kahinoista. Tosin meillä tämä on mennyt siihen pisteeseen, että anoppi on alkanut valehdella lapsille minusta ja nyt olen aivan viittä vaille katkaisemassa lastenkin välit heihin. Ei ole lastenkaan edun mukaista olla tekemisissä valehtelevien isovanhempien kanssa. Toivottavasti sinun anoppisi osaa sentään kohdella lapsianne hyvin, saisitte säästettyä lasten välit isovanhempiin vaikka sinun ei tarvitsisikaan anoppia nähdä.
Tuntuu uskomattomalle, että miehesi puolustaa äitiään, vaikka on lukenut nämä kirjeet, joissa ilmeisesti on jotain loukkaavaa sinusta???? Käsittämätöntä ettei siltikään miehen silmät auenneet äitinsä käytöksestä. Anoppi tosiaan tuskin muuttuu etkä sinäkään voi tefloniksi muuttua. Oletko keskustellut tästä asiasta anopin kanssa? Voisitko ottaa miehesi mukaan ja mennä keskustelemaan hänen loukkaavasta käytöksestään? Se että asia on muka "väärinymmärrystä" ei tee piikittelystä yhtään hyväksyttävämpää! Olkoonkin väärinymmärrys, mutta se loukkaa silti. Siinä kohtaa on anopin aika mennä peilin eteen, miten hän onnistuu aina puhumaan niin että hänet ymmärretään väärin?
Meillä on myös riidelty lukemattomat kerrat tästä asiasta. Ja myöskin mies laittoi vanhempiensa käytöksen väärinymmärryksen piikkiin. 7 vuotta kuuntelin heidän taholta sitä p*skaa mukisematta, uskaltamatta koskaan sanoa takaisin (ylipäätään en uskaltanut heidän seurassaan oikein puhuakaan, mutta silti olen aina syyllinen joka asiaan), kunnes meni kuppi nurin. Viimeinen pisara oli tämä lapsille valehtelu, jota mieskään ei voinut kiistää koska kuuli sen itsekin. En ole IKINÄ halunnut laittaa miestä valitsemaan perheensä tai vanhempansa mutta nyt oli pakko. en vaan enää jaksanut. Keskustelut ei tuottaneet tulosta, koska olin muka aina ymmärtänyt väärin heidän sanomisensa (ilmeisesti kaikki muutkin aina ymmärtävät väärin, koska heillä ei ole ystäviä hankalien luonteiden vuoksi, eivät tule toimeen naapureiden, työkavereiden tai ylipäätään kenenkään kanssa). Niinpä mies valitsi perheensä, eikä se valinta hänenkään mielestä ollut kuulemma edes vaikea. Yritämme kaikki olla mahdollisimman vähän tekemisissä heidän kanssaan. Vähitellen väheni appivanhempienkin yhteydenotot. Ja kumma kyllä elämämme on tasapainottunut huomattavasti. Ei tarvitse jännittää milloin tulee loukkaavia puheluita, jatkuva riitely miehen kanssa loppui tapahtui siis aika paljon positiivisia asioita tämän myötä. Joskin toki mielummin haluaisin hyväkäytöksiset appivanhemmat ja kultaiset isovanhemmat lapsilleni, kuin tämän tilanteen :(
Olet vaikean tyypin kanssa tekemisissä ja ainoa hyöty, mitä anopistasi jää, on se että voit kasvattaa luonnettasi viisaaksi, kärsivälliseksi ja ympäristön mielipiteistä riippumattomaksi.
Anoppisi on K I U S A A J A!
Sinä olet kiusattu.
Yhden, minkä voit heti tehdä, on vapauttaa itsesi vastuusta. Sinun ei tarvitse pitää hyviä välejä anoppiin.
ANNA SUHTEEN OLLA SE, MIKÄ SE ON.
Miksi? Siksi, että silloin pääset lähemmäksi totuutta.
Et voi vastuun taakkaa sälyttää pelkästään omille hartioillesi.
Alitajuisesti anoppisi tajuaa, että olet hakannut yhden kalterin rikki häkistä, mihin anoppi on sinut laittanut uhrikseen.
Älä ilmaise, äläkä näytä pahan mielen tunteita anopille! Tämä on EHDOTON SÄÄNTÖ.
Kiusaajalle EI saa näyttää "kipeää sormeaan", koska silloin hän tietää, mihin lyödä seuraavan kerran.
Älä liioin näytä niitäkään asioita, joista pidät. Niistäkin anoppi saa aseen sinua vastaa.
Anoppisi voi jossain vaiheessa, kun alat irtiottoon, tekeytyä uskotuksi kaveriksi kaivaakseen sinusta heikot kohdat esiin. Tiikeri ei pääse raidoistaan, eikä teistä tulee koskaan hyviä kavereita. Hyväksy se.
Älä odota mieheltäsi liikaa tukea. Hän ei ole tähän mennessä asian ydintä tajunnut, niin ei hän tule tajuamaan sitä pitkään aikaan.
Voit olla "väleissä" anopin kanssa, välimatkan päässä.
Väleillä tässä tarkoitan samaa kuin olla väleissä eläintarhan krokotiilin kanssa. Älä piittaa, mitä ystäväsi, siskot tai serkut tai kummin kaimat tai edes mitä isäsi sanoo.
Anoppisi on kaksinaamainen ja niillä naamoillaan hän pelaa.
Hän pelaa itseänsä viattomaksi ja sinua hysteerikoksi ja hulluksi, niin että et edes itseäsi uskoisi. Mikä nautinto hänelle ja todistus vallasta.
Mitä enemmän julkisesti parut ja julkisesti etsit tukea, sen vimmatummin ilkiö sinua kiusaa. Hän saa tyydytystä tehdessään sinut naurettavaksi.
Jos suostut peliin. Mutta ethän ystäväni suostu sellaiseen?
Naurettavaksi tekeminen ja häpäisy sekä kyykyttäminen ovat hänen juttunsa.
Siitä kaikki savolaispottunenät ja muut piikit ovat tulleet osaksesi. Kiusaaminen on päässyt pitkälle, jos anoppi jopa tunkee kotiinne ripustelemaan omia verhojaan.
Kun näin käy, niin ilman eri kysymisiä riisut verhot pois. Neuvon sinua riisumaan kodistasi kaikki anopista muistuttava tavara.
Käsityöt, verhot, lahjat ym. pahvilaatikkoon ja ullakolle! Kylmäverisesti!
Yritä olla ajattelematta anoppia. Ajattele vain se, mikä tarpeen, että olet suojassa häneltä. Et ole hysteerikko, olet vain liikaa kuunnellut ympäristösi ihmisiä. Olet itsesi paras asiantuntija. Vain sinä tiedät, mikä sinulle on parasta.
Tee mielessäsi anopista näkymätön. Ja ole näkymätön hänen edessään.
Osallistu harvoin perhejuhliin. Valkeat valheet ja päänsäryt ovat tätä varten, koska olet joutunut liian syvälle anopin kiusattavaksi. Mies edustakoon sinua.
Ole kotisi hallitsija, sinun ei tarvitse pitää juhlia, joita et halua. Muidenkaan juhliin ei ole pakko aina osallistua.
Älä kysele MUILTA, mikä on oikein tai väärin. Kysy sitä itseltäsi, mikä SINULLE on oikein.
Tee toimintasuunnitelma vuodeksi, miten irrottaudut anopin eli kotkan kynsistä.
Älä ole alisteinen anoppiin nähden.
Valokuvia lapsista kirpparivaatteet päällä ei tarvitse todistusaineistoksi lähettää. Herregud! Et sinä tutkintovanki ole, eikä hän tuomari. Lähetät ne kuvat, jotka SINÄ katsot parhaaksi.
Kun hän rollailee asioistasi tai ominaisuuksistasi jollekin, niin antaa muorin jauhaa myllyänsä. Hän joutuu jauhonsa syömään, sillä paha saa palkkansa. Kaikesta joutuu maksamaan ennemmin tai myöhemmin.
Yleensä pahanpuhujan uhri alkaa saada myötätuntoa, kun puhuminen menee liian pitkälle. Se edellyttää, ettet puolustele itseäsi, et parjaa anoppia, et nöyristele, et yritä käyttäytyä pahanpuhujan mieliksi. Olet vain. Ihan vain olet.
Tarvitset ihmisen, jolle voit purkaa pahan mielesi. Tällaisen ystävän tulee olla luotettu ja ulkopuolinen. Ei siis aviomies, ei vanhempasi, sukulaisesi tai miehesi sukulaiset. He ovat liian lähellä näkemään, missä mennään.
Perheterapeutti on hyvä. Tulevaisuudessa löydät varmasti vertaistuen, jolla on samoja kokemuksia kiusattuna olosta. Mielenkiintoiseen harrastukseen paneutuminen ja sen myötä uusien ystävien saaminen auttaa kummasti.
Näe tämä asia kiusaajan ja kiusatun välisenä ongelmana, vaikka olettekin miniän ja anopin rooleissa. Kun irrotat mielesi suvun rooleisa, sinun on helpompi suojautua kiusaamiselta.
Ole rohkea!
Miksi lapseella pitäisi olla muka mutkattomat välit anoppiin, joka ei voi sietää lasten äitiä. Kyllä ne kommentit sanotaan lapsillekin heti kun oppivat ymmärtämään puhetta.
Anoppi ei ole oikea ihminen olemaan lapsiesi mummu.
Tee asia selväksi hänelle, kun asiasta tulee puhetta. "Koska et siedä minua, et varmaan siedä lapsiakaan. Rauhoitetaan tilanne". Eivät lapset kaipaa mummuja, tuhannet lapset selviytyvät ilamn heitä.
Ystävät yrittävät tukea sinua, mutta eivät he varmaankan tajua tunteitasi.
Anoppisi on vain huolissaan pojastaan, et ehkä ole oikea valinta.
Kiitos pitkästä kirjeestäsi. Joulupukki tuo sinulle sopivamman miehen ja vie samalla Sinut omiesi joukkoon.
Jätä anoppisi rauhaan ja jätä hänen poikansa rauhaan. Ole vain kaltaisiesi seurassa.
Vikaa on varmaan molemmissa, Sinussa enemmän, olet toivoton ja sellaiseksi jäät.
ihmiset aina sanoo,ettei kannata välittää,antaa mennä toisesta korvasta ulos jos joku 'vähän kiusaa'....sellaiset ei just ite oo koskaan ollu samassa tilanteessa. Tottakai loukkaukset jää mieleen ja sattuu eikä itekään jaksais vaikealle ihmiselle olla koko ajan sotajalalalla tai väistelemässä....Miehesi kyl kuulus ojentaa äitiään. Tai sitten vaan oot näkemättä koko mammaa, jotkut kiusaajat vetää tästäkin herneet nenään ja ihmettelee tahalteen vielä et 'miksi se ei tullut käymään?'(vaikka mä oon niin mukava anoppi.....;( oikeesti,mistä pirullisuus syntyy,itse ei jaksais ees olla tommonen)
mutta en oikein ymmärrä kertomustasi.
Siis olet pitkälle koulutettu omien sanojesi mukaan, mutta et kelpaa heidän sukuunsa ilman koulutusta? Tarkoitatko siis koulutuksella anopin neuvoja pukeutumisen suhteen vai tarkoitatko ihan oikeaa koulutusta?
Olet kotiäiti, mutta et suostunut muuttamaan miehesi työn vuoksi toiselle paikkakunnalle, sillä sinulle ei olisi siellä ollut työtä? No tuo kyllä onkin hiukan sopeutumatonta ja osoitus hankaluudesta jos vaatii töissä käyvän puolison a)ajamaan johonkin huitsin nevadaan töihin joka päivä b) ottamaan kämpän paikkakunnalta jossa on töissä ja olemaan viikonloppuisä c) luopumaan siitä toisella paikkakunnalla olevasta työstä. Ja miksi? Siksi ettet sinä halua muuttaa.
Kiitos tuhannesti teille Iisa ja Liina Anniina mahtavista viesteistä!Ette tiedä miten oloni on kevennyt niitä lukiessa!!!Liina Anniina on oikea voimaterapeutti, toivottavasti olet jollain sos.alalla että voit käyttää lahjaasi!
Tottahan tuo on että toisen vähättely ja kyttäily on KIUSAAMISTA ja minun pitäisi perehtyä siihen aiheeseen ja minimoida kontaktit.Kertaakaan ei suju anopilta edes pieni kyläily ilman että tulee jotain outoa kommenttia tyyliin lapsilla vääränlaiset vaatteet tai kyllä noissa tekemissäsi valmiskastikkeissa on lisäaineita tai kyllä sulla on vaatteita loppuelämäksesi,ei tartte aleista katsella.Pientä usein mutta raivostuttavaa!Tai sitten suurta ja hyvin loukkaavaa kuten väite että olisin lapseni taudin aiheuttanut.
Ja sinulle saivartelijalle joka ihmettelit miten kotiäiti ei muuta miehen työn perässä-se tapahtui ennen lapsia kun minulla oli vielä työpaikka johon aion palatakin hoitovapailtani. Ja vaikka olisinkin sopeutumaton, kuuluuko se anopille. meidän perheen päätökset tehdään yhdessä, ilman häntä. mutta hän haluaa ajaa poikansa etuja hyvin aggressiivisesti (esim. käskemällä että nyt kutsutte ne ja ne miehen ystävät kylään kun ystävät ovat hänelle niin tärkeitä)
Nyt lapsoset kutsuvat mutta kiitän vastauksista ja ilolla ja mielenkiinnolla niitä luen sekä muiden kokemuksia:-)
Koulutus ei auta näissä asioissa. lue raamattua ja rukoile, siinä minun neuvoni. Ja anna seksiä miehellesi.
Ikävä asia on, että papin aamen tuo parille toisen puoliskon suvun, anoppeineen päivineen.
Et ole suinkaan yksin huonosti käyttäytyvän anopin miniänä. Kanssakärsijöitä on tuhansia.
Totuus on, että äitiys ei tuo ihmiselle yhtäkään hyvää ominaisuutta lisää. Miehesi äiti kerta kaikkiaan on huonosti kasvatettu, tyhmä ja iloton ihminen.
Kun sen oivallat, koeta asennoitua niin että selviät. Opettele suodattamaan hänen ilkeytensä ilman että teet siitä numeroa.
Jos anoppisi sanoo ilkeästi, voit mielestäni vastata hänelle peitellyllä ilkeilyllä, jota toiset eivät edes huomaa. Naiset monta kertaa sen osaavat. Itselleni vain käy usein niin, että vasta jälkeenpäin keksin, mitä olisi pitänyt sanoa!
Rauhallisesti vain kirpparivaatteet kierrätykseen. Hymyillen anopille, että ne ovat menneet hyvään tarkoitukseen, vaikkapa Venäjän lapsosille. Jos anoppisi siitä raivostuu, niin sen parempi. Seuraavat vaatteet Romanian romaneille siltojen alle Kyläsaareen. Kiitos anoppi, olivat tyytyväisiä.
"...meuhkaa kaikille että ei kelpaa se mitä hän antaa."... Sano aina vain hymyillen, että ei kelpaakaan, mutta aina se vaan noita kirpparivaatteita ostaa. Ei sinun ole tarpeen olla sen hienotunteisempi.
Kun on verhot salaa vaihdettu, huokaise hänelle ja sano, että meni taas ilta pitkäksi, kun piti ruveta verhoja repimään, mutta ei se mitään. Palautat verhot sitten kun seuravan kerran tapaatte. Hymyillen.
Mitä' tulee pukeutumisohjeisiin, niin joko naurat vieraspaikalla, että anoppi taas pakotti panemaan tämän koltun, tai sitten menet normaalivaatteissasi etkä selitä sanallakaan. Anopin tahdissa älä tanssi.
Et ole yliherkkä ollenkaan, mutta olet osoittanut hänelle, että hän pystyy sinua loukkaamaan. Hän saa siitä tyydytyksen. Opettele pitämään kasvosi peruslukemilla. Hänen ei tarvitse nähdä mielenliikkeitäsi.
Vanha totuus on, ettei yksin jaksa riidellä. Kun ei saa sinulta vastakaikua, laimenee ilkeilyinto - toivottavasti!
Joka tapauksessa huomaa, että ainoa, jota voit kouluttaa, olet sinä itse. Ei auta muu kuin päättää, ettei silmille enää tulla hyppimään!
Ei ole papin vika, jos sinä valitset väärän miehen ja suvun. Kukin vastaa teostaan myös Jumalalle.
Miten niin "vika"? Mitä tarkoitat? Pappi sanoo aamenensa ihan virkansa puolesta. Hän vihkii nuoren parin, joka kyllä tietää mihin joutuvat kun naimisiin menevät. Kummallakin on suku, ja kumpaankin papin aamenen jälkeen kuulutaan. Papin tehtävä ei ole ottaa selvää pitääkö suku uudesta sukuunnaidusta vai ei.
Minulle ei kannata viestiä lähettää, sillä minä lienen se häijy anoppi ja pirttihirmu. Tosin en vielä ole tapellut miniän enkä vävynkään kanssa, mutta kai sekin päivä vielä tulee. Odotellaan nyt.
Ja sanot ukollesi että hänen tehtävä on laittaa äitinsä kuriin ja miehesi tehtävä on puolustaa vaimoaan ja niin edelleen. Sitä ihmettelen että miten anoppi åääsee teille kun ette ole kotona ja älkää vaan antako anopille avaimiaa kotiinne kun se ei kuulu että anopilla on omat avaimet teille. Hankit äkkiä työpaikka että olet riippumaton taloudellisesti miehestä ja sanot kunnolla takaisein anopille ja jos sattuu olemaan lihävä niin siitä kunnon vittuilu anopille ettei osaa syömistään annostella oikein. Nostat kissan pöydälle kakkien kuullen ja jos anoppi ei usko niin et ole missään tekemisissä kyseisen henkilön kanssa. Jos tuppaa kulään niin lähestymiskieltoa peliin niin kyllä uskoo. Taitaa miehesi olla mammanpoika kun ei äitiään kuriinsaa. Homma pieni nauhuri tai monessa kannykässä on nauhoitusominaisuus ja nauhoita anopin sanomiset ja kakkien sukulaisten kuullen mimmoinen kusipää anoppi on ja appiukkokaan ei uskalla laitta anoppia kuriin ja on lässykkä perheessä vaikka pitäisi olla perheen pää .Ei muuta kun samalla mitalla takaisin anopille niin hyvää tulee.
Sulla itselläs on jo anoppi laitettuna kuriin ja välit poikki? kenties jo useampaankin anoppiin... sekä lukuisaan joukkoon muita sukulaisia? sen verran sapekkaalta ja ilkeämieliseltä, katkeran ihmisen päästölle tekstisi vaikuttaa.
Mitä Sinä olet tehnyt parantaaksesi välejäsi anoppiisi. Katso ensin peiliin, ja syytä sitten muita
Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka perisynti vaikuttaa sukujen suhteisiin. Tutustu ihmeessä. Mooseksen kirjan löydät Raamatun alusta
Jos on ihan pakko olla tekemisissä niin järjestät niin että anoppi ei uskalla sanoa mitään, koska tietää sinun sanovan takaisin. Itsen on ollut pakko opetella tämä. Onneksi on ollut hyviä opettajia, nimittäin ensin koulu"kaverit", sitten työ"kaverit", lisäksi oma äiti ja sisko. Jos haluan, pystyn sanomaan tavattoman pahasti ja ilkeästi takaisin, harvoin sanon koska tiedän miten pahalta sanat voivat tuntua. Itse sitä on itkenyt monet itkut aikanaan sen takia mitä on joutunut kuuntelemaan. Nyt en enää jaksa ja teen vittuilijasta selvää heti saman tien, tai ainakin hetken päästä jos tulee parempi tilanne. Tuossa eräs kirjoittaja antoikin hyviä neuvoja. Muista, että ilkeys täytyy sanoa hymyillen ja sen täytyy olla sellainen, että se puree, ja sen täytyy olla kätketty pommi. Äänensävy ei saa nousta, ilme ei saa vääristyä. Omat tunteet ei saa olla mukana.
Tiedän, että on vaikeaa alkaa tahallaan ilkeäksi, mutta joidenkin ihmisten kanssa se on ainoa keino näyttää että tätä on luvassa jos minut ottaa hampaisiinsa. Saa olla rauhassa kiusaajilta. Missään nimessä en sano että yleisesti ihmisten tulisi olla ilkeitä ja vittuilla toisilleen, mutta itsepuolustus on sallittua. Itse ei saa aloittaa, mutta puolensa saa pitää. Ei sitä kukaan muukaan tule tekemään. Kuten tässäkin huomattiin, miehillä on tapana AINA pitää äitinsä puolta. Joten sinne on turha kääntyä pillittämään. Yleensäkkin maailmassa pätee se sääntö, että on turha odottaa apuja mistään, loppujen lopuksi kaikkien on pidettävä itse puolensa.