Mikä siinä on, että kaikki tapaamani miehet ihmettelevät miksin olen sinkku. Viimeisin sanoi, ettei vaan voi tajuta, "ovatko miehet sokeita".. Moni minusta pitää, mutta itse ihastun hyvin harvoin kehenkään. Jokseenkin rasittaa, kun kaikki eivät tajua, ettei minua kiinnosta ja viestejä satelee. Viime vuonna taisin tavata noin parikymmentä miestä, joista vain yhteen todella ihastuin.. Yllättäen renttuun..
Mikä ongelma se on jos on sinkku?
Mikä ongelma se on jos on sinkku?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Miksi olet sinkku?
ps. toinen vastaus tulee myöhemmin
omituista, miksi joku on sinkku.
Heillä vain sattuu olemaan ylihuolehtiva asenne sinua kohtaan ja omalla tavalla se syö sinun kriteerejä ihmisiin, joita tapaat.
Ei renttuun ihastuminen ole mikään ihme, sillä he eivät ota elämää niin vakavasti mitä monet muut.
Jos on tarpeeksi renttu, häntä ei häiritse, jos naisystävä tekee bänät.
Eikä se, jos hän jättää naisen ja nainen itkee renttunsa perään.
Kummassakin tapauksessa, rentulla saattaa olla samana iltana uusi misu. Mikäli näkee tarvitsevansa.
Koska he eivät ymmärrä mikä ongelma sinulla on löytää ihminen josta pidät, tai et tarvi sellaista. Selitä asia seuraavalla kerralla että olet sinkku koska olet nirso itseriittoisa hattarapää.
ainakin ekana tulee mieleen omasta mielestäni kaikin puolin hyvän sinkkumiehen nähdessäni, että hän on sinkku, koska ei kelpuuta ketään tai ei jostain syystä kykene parisuhteeseen ainakaan kyseisellä hetkellä. Vaikeaa tuollaisessa tilanteessa ois ajatella, niinpäin, että hän olisi sinkku koska kukaan ei haluaisi häntä.
ajattelen sinkku ihmisessä olevan jotain vikana. Sori mutta se tulee ensin mieleen. Jos sinkku siis on iältään noin 25v ja siitä ylöspäin ***hyvät poimitaan nuorena ja pidetään niistä kiinni.
Toiseksi tulee mieleen että sinkku on pirun nirso eikä sille kelpaa mikään.
Kolmanneksi juuri tämä ettei ole löytänyt sopivaa. Huonossa suhteessa ei kandee roikkua, parempi yksin.
Mutta tästä päästäänkin aasin sillan kautta numero kakkoseen eli sille ei kelpaa mikään.
Enempää ei tule mieleen.
Eivät halua elää kompromissien maailmassa. Itse asun mieluummin yksin kuin jaan tilaani kenenkään kanssa. Miksi se pitäisi jakaa? Ihan pelkkä seksi ei riitä täydellisen vapauden menetyksen korvikkeeksi. Miksi sinä kuvittelet, että jokainen maailman ihminen haluaa samaa kuin sinä - samanlaisen suhteen, samanlaisen perheen, samanlaisen arjen yms?
Miten herkästi itse olet valmis tyytymissuhteeseen? Miten herkästi jäät pysyttelemään suhteeseen vaikka alkaa tökkiä pahemman kerran? Ok, sanoit ettei huonossa suhteessa kannata roikkua, mutta et kai tarkoita sitä, että pitäisi olla väliaikaisissa kunhan mulla nyt vaan on joku-suhteissa sitä parempaa odotellessa kun kerran ajattelet "ettei sille kelpaa mikään"?
Kyse on että sinua koetetaan kehua kauniiksi, niin kauniiksi että on suorastaan mukamas käsittämätöntä että olisit säilynyt suhteelta.
Eli tähännähden vois sanoa että se sinkkuus ei ole mikään ongelma vaan ongelma sinulla on siinä ettet ymmärrä kauneuttasi kehuttavan.
Minunkin suurin ongelmani nuorempana oli, että kun on niin paksu parru ja perkeleesti rahaa, niin kaikkia ympärillä pyörineitä naisia ei vain kertakaikkiaan jaksanut panna. No naisethan sitten ihmettelivät, miksen halunnut pariutua juuri heidän kanssaan ja että miksi olen sinkku. Jotkut jopa homottelivat. Että kyllä on vaikeaa olla haluttava sinkku...
Syvimmät sympatiani ovat siis puolellasi. ;-)
On minulla tässä jotain meneillään, lähinnä tapailen nyt kahta miestä.. Toinen tekisi mitä vain vuokseni.. käsittämätöntä, kun ei edes tunneta ja puheet ovat jo tota luokkaa.. toisen miehen tapasin baarissa ja toisen facebookissa..
Olen sinkku, mutta on mulla paljon miehiä tässä pyörimässä.. Paneskelen tosin hyvinhyvin harvoin ja ne miehet jaksaa odottaa.. hmm..
Minäkin olen oikea pillupalkalla höpöttäjä. Lupailen naisille vaikka kuun taivaalta, jos oletan heidän sellaista toivovan kuulla. Minäkin olen kärsivällinen odottaja. Se ei ole edes vaikeaa, koska minulla on samaan aikaan puolitusinaa pirkkoa kierroksessa. Kun saa edes yhdeltä, jaksaa esittää herrasmiestä lopuille viidelle. Joskus tämä tosin aiheuttaa pieniä aikatauluongelmia.
Eivät lupaukset yhdelle ole mitenkään toisilta poissa. Voi siis ihan hyvin yleensä luvata vaikka kaikille kaikkea, niin aina on muutama tarttuneena verkkoon ja koko ajan riittää paneskeltavaa. Se että joku nainen haluaa odotuttaa vaikka kuukauden pari, ei haittaa, koska tulossa se on sekin ja ne, joita on jo pari kuukautta "odoteltu", ovat kypsiä poimittaviksi ja hoidettavaksi tuona aikana, heh. Täytyy tosin sanoa, että useimpia ei tarvitse Suomessa paljon odotella. Mutta mikä onkaan koko odotuttamisen tarkoitus? En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Eihän siinä nyt kyse ole siitä, että selibaatissa tarvitsisi "maailman ainoaa naista" odotella?
Joku on saanut typerämmänpuoleiset naiset uskomaan, että pihtauksella saa seliville, onko mies tosissaan. Eivätkö he todellakaan ymmärrä, että ainoa keino selvittää, onko mies tosissan, on toimia juuri päinvastoin. Jos mies saatuaankin jää viereen norkoilemaan, hän saattaa ollakin tosissaan. Pihtaamalla ei tiedä, että ottaako mies hatkat ensimmäisen kerran saatuaan.
Vaan samahan se on niin pitkään, kun meressä on kaloja. ;-)
varaston kiertonopeudesta, jonka hitaus ei ole suurikaan ongelma, koska varastointikustannukset ovat minimaaliset ja koostuvat vain turhanpäiväisestä lässytyksestä. Ehkä pihtaaminen ja odotuttaminen kuitenkin toimii paremmin pienessä kaupungissa, jolloin nainen huomaa, jos mies odotellessaan käy panemassa siskoaan tai bestistään, kylän ainoita toisia naisia. Tosin mitä olen niistä kylistä kuullut, se ei ole välttämättä kovin vakava asia, vaan saattaa hyvinkin lisätä naisen kiinnostusta.
kusipää! Mitä järkeä siinä sitten on vokotella naista, jolta joutuu odottamaan, kun on pilvin pimein naisia, jotka antaa samana iltana? Minua on onneksi siunattu sen verran kusipääntunnistuskyvyllä, että tunnistan kaltaisesi ja ne loput... Niistä saa selville onko ne tosissaan PIHTAAMALLA! Tietysti, jos sinulla on mahdollisuuksia vain tyhjäpäihin, mitä en ollenkaan ihmettele, niin heidän kanssaan on eri säännöt. Ei se pihtaus kuitenkaan ole mikään peli, vaan se on aikaa tutustua siihen kumppaniin ja ainakin mulla sen ensisijainen tarkoitus on varmistaa, etten vahingossa anna kusipäälle. Ja jos mies lähteekin sen ekan seksikerran jälkeen, niin ainakin joutui tekemään töitä panon eteen eli voitin yhtä paljon kuin hänkin.
Älysikö Rouva Ratikka antaa heti ekoilla treffeillä? Olet muuten varmasti todella taitava höpöttäjä, mikä onkin tarpeen, koska jos olisit oma itsesi, niin ei kukaan olisi kaltaisesi kanssa. Ei todellakaan ole ihme, että jouduit ostamaan vaimon postimyynnistä. Eikö sinulla ole mitään pientä hippustakaan moraalia tai etkö edes yhtä kertaa elämässäsi ole ajatellut ketään muuta kuin itseäsi?
ei nyt käsittänyt pointtia, sillä eihän se että mies odottaa sitä ekaa kertaa välttämättä vaadi lainkaan töitä (vaikka sinusta voisi siltä tuntuakin) vaan ainoastaan kärsivällisyyttä.
Ehkä onkin niin, että rauhoittelet noin toimien omaa sisintäsi etkä ainakaan omasta mielestäsi, muttet toisaalta oikein kenenkään muunkaan mielestä voi antaa itsestäsi helpon ja kevytkenkäisen kuvaa kun et kovin nopeasti "anna".
Ai miten niin pihtaus ei kohdallasi ole mikään peli? Eikö tuo sinun toimintasi ole tavallaan pelailua? Vaikka taustalla olisikin aito ajatelma siitä, ettet ihan kenelle tahansa etenkään kusipäälle erehtyisi antamaan. Tai "antamaan", miten vaan asiaa ajatteletkaan.
En sitten tarkoita sitä, etteikö oman päänsä mukaan saisi toimia. Aivan vapaasti vain. Juuri noinhan sitä pitää tehdäkin, että kuuntelee itseään. Sänkyyn menot tapahtuu kun tapahtuu, jos tapahtuu.
En minä tarkoituksella pihdannut alussa mutta jostakin syystä mies teki sen. Olisin varmasti ollut valmista kauraa jo parien treffien jälkeen mutta kolme viikkoa kestin ja sitten tein itse aloitteen. Täytyy sanoa että näin jälkikiteen viiden vuoden yhteiselon jälkeen koen miehen alkuaikojen pidättäväisyyden tosi hienona. Tiedän että minua ennen hänellä oli moniakin yhden yön juttuja ja muita juttuja joissa oli homma alkanut ensin sängyn puolelta ja kestänyt ehkä viikon tai pari. Mies halusi kai tietää ainakin nimeni ennen kuksimista?
Tosiasiassa puhuimme ehkä 7 tuntia joka päivä joko puhelimessa tai silmätysten sen ekan kolmen viikon aikana. Siinä tiesi jo kyllä vähän enemmän toisesta kun alettiin petipuuhiin.
Kieltämättä toi uutta ulottuvuutta asiaan tunsin todellakin olevani rakastunut ihmiseen jonka kanssa harrastan ensi kertaa seksiä. Olin silloin 38 vuotias ja minunkin aiemmat suhteeni olivat alkaneet sängyn puolelta ja myönnän että yhden kanssa perustin kyllä perheenkin ja se kesti 15 vuotta mutta tälläistä rakastumista en ollut hänen kanssaan kuitenkaan kokenut.
Väitätkö, että se rakastuminen ja ainukertaisuuden tunne johtui etupäässä siitä, ettette harrastaneet seksiä kolmeen viikkoon? Sitä paitsi mielestäni kolme viikkoa ei ole kovin pitkä aika. Kolme kuukautta seksitöntä seurustelua aikuisiällä jo alkaisi olla.
Minusta on moraalia olla pettämättä suhteessa ja se on onnistunut todella vaivattomasti jo vuosikymmenen. Aivan kuin se onnistui aiemmissakin suhteissani. Onko sinulla parempia näyttöjä kyvyistäsi parinvalinnasta ja parisuhteessa olosta? Vai oletko sinäkin niitä, jotka eivät osaa, mutta ovat kovia opettamaan? ;-)
Voitaisiin sanoa että näin exmiestäni 15 vuoden aikana vähemmän kuin tätä nykyistä miestä olen nähnyt nyt 5 vuoden aikana keskustelemisesta puhumattakaan. Se kolme alkuviikkoa jonka vietimme siis joko nenätysten jomman kumman kotona, puistoissa tai puhelimessa puhuen ja puhuen ja puhuen vastaa varmasti monen pariskunnan vuoden aikana käytyä keskustelua. Kolme kuukautta olisi ohitettu kevyesti jos olisimme tavanneet esim vain viikonloppuisin. Meillä nyt sattui olemaan silloin alkuaikoina luppoaikaa tutustumiseen.
Yleensä sitä mahdollisuutta ei kai ole. Kyllä rakastuminen johtui siitä että tutustuin ja rakastuin siihen mihin tutustuin =) Ilman niitä keskusteluja ennen seksiä en olisi voinut tietää tunteistani häntä kohtaan.
Kroppaa olisin toki voinut himoita mutta se ihminen olisi ollut vielä vieras tai vain joku mielikuva päässäni.
Mediasta ja naisten puheista saa sellaisen kuvan, että niiden suurin tavoite on löytää itselleen seurustelukumppani, päästä naimisiin ja tehdä vauvoja. Se että ihastuit renttuun, ei ole yllätys, mutta se taas johtuu kuukautiskierrostasi.
Jeps, kyllä ne kohdallanikin ihmettelee ja mä voin avoimesti kertoa miksi mä olen sinkku:
Mä en syty helposti. Siinä missä mies kävis jo ihan kuumana mä vielä selvittelen mitä kaveri on miehiään. Kun ei meidän tunteet kohtaa, mies ehtii jo kyllästyä muhun kun olen niin "kylmä" vaikka tosiasiassa mä haen vielä sitä luottamusta ja ihmisen tuntemista, ennen kuin uskallan tunteeni näyttää. Se kun ei tule kuin apteekin hyllyltä päättämällä, minkä lääkkeen haluan toiselle antaa.
Tämä ei tarkoita, etteikö tunteita olisi. Onhan niitä, en mä muuten toisen kanssa olisi ja viettäisi aikaa hänen seurassaan. Sitä eivät vaan kaikki hätähousut tahdo käsittää sillä tekoja ei huomata muuten kuin niitä, mitä on toivottu tapahtuvan ja niitä, mitä ei toiveista huolimatta tapahdu. Kaikki muu menee ihan ohi ja siihen jutut kaatuu. Mä sanon vaan, että sittenpähän kaatuu, mä haluun miehen joka aidosti jaksaa mua kattella kaikessa "kaveruuden ja rakkaussuhteen välimaastossa" millä tavalla suhteiden mun kohdalla pitäisikin alkaa, pikkuhiljaa rakentamalla. :)
jokaista pistettä ja pilkkua myöden :)
Aivan. Kun hiljaa toivoo, että anna kulta mulle vielä aikaa niin toinen kääntää kiireessään selkänsä. Epistä :P
"Siinä missä mies kävis jo ihan kuumana mä vielä selvittelen mitä kaveri on miehiään."
Jep, monesti klo 01-02 aikoihin tulee halu varmistaa, että petikeikka on tosiaan tiedossa, eikä kyse siis ole pelkästään mistään koko illan jatkuvasta turhasta höpöttelystä, joka ei johda kuin hukkaan menneisiin pohjiin. Silloin voi yrittää kähmiä naista ja katsoa, pyristeleekö se vastaan. Naiselle voi esim. sanoa käyvänsä tosi kuumana tms. soopaa. Jos nainen ei ole mukana, niin se on "uponnut kustannus" ainakin sille illalle. Tosin verkko on heitetty ja häntä voi ehkä käydä panemassa jokin toinen kerta.
"Kun ei meidän tunteet kohtaa, mies ehtii jo kyllästyä muhun kun olen niin "kylmä" vaikka tosiasiassa mä haen vielä sitä luottamusta ja ihmisen tuntemista, ennen kuin uskallan tunteeni näyttää."
Illan pituus on tosiaan rajallinen ja valomerkki tulee viimeistään klo 3.30, joten epäilevä ja muuten epävarma tapaus kannattaa jättää ja etsiä uusi kohde. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hidas mietiskelijäkin usein lämpenee jollain toisella kerralla, joten häneen käytetty aika ei ehkä olekaan täysin hukkaan heitetty.
Onko mieleenne pälkähtänyt, ettei kaikkien miesten (eikä naistenkaan) mielestä ole mitään kaveruuden ja seurustelun välimuotoa? Että kun tapaillaan, se ei tarkoita, etteikö samalla voisi tapailla muitakin mielenkiintoisia naisia. Kas kun hengenheimolaisenne usein suuttuvat aivan saatanasti, kun selviää, että muutamassa kuukaudessa ehtii tapailla paria muutakin pirkkoa. Ainahan siitä ei tietysti jää kiinni eikä tietenkään kannata totuudentorveksi heittäytyä, jos nainen onkin lopulta valmis seurustelemaan. Sitten ne muut vaan jäävät vähin äänin taakse elämänpolulla.
Sopii tietysti kysyä, että kenen etu tällainen järjestely on. Mitä sillä loppujen lopuksi saa toisesta selville?
jokaista pistettä ja pilkkua myöden :)
Eläköön miesten ja naisten ero! ;-)
Heh, sä et sitten ajatellu asiaa muuten kuin sen panojutun hakemisen kannalta. Mä käsittelin asiaa kokonaisen suhteen kannalta johon voi mennä kuukausia ja johon kuuluu ihan kaikki mitä ihmisten välillä voi olla :)
Nooh, ne suuttuu ketkä suuttuu. Tässä se ongelma juuri onkin, että samalla kun itse olen pidättyväinen niin mies saattaa karata ja niinhän ne tekeekin yleensä. En mä ole pahoillani asiasta, mä kyllä viihdyn itsekseni mieluummin kuin painostuksen alaisena miehen kanssa, jolla on tietoisia pyrkimyksiä mun suhteeni. Oikea rakkaus ei käyttäydy ihmisessä noin ja mä haluan olla suhteessa aidosta rakkaudesta, en siksi että olis edes joku ja että saisi jotain valittamisen aihetta.
Koska mulla on oikeus valita, kenen kanssa olen niin kyllä mä etuni käytän huolella :)
En tiedä oletko sanonut suoraan, jotakuta tapaillessasi, että saatat sitten tapailla muitakin? Vai oletatko, että se asia on toisellekin itsestäänselvyys, kun vasta tosiaan tapaillaan?
Meinaan vaan, että jos et ole sanonut, niin ei ihme jos neiti hiilestyy, kun selviää että kierrossa on muutama muukin. Ihan sama homma kuin parisuhteessakin, voit olettaa että molemmat kokee asian samalla lailla, mutta ennenkuin se asia on keskusteltu selväksi, niin oikea yhteisymmärrys kaksi erilaista harhaa yhdestä asiasta.
Ja siitähän tunnetusti riemu repeää, kun parisuhteessa selviää että ai se ajattelikin noin, mikä sika/lehmä, miksei tästä puhuttu ennen papin amenta... :)
Mitä tää kuvio antaa miehelle emotionaalisessa mielessä naiselta?
Nainen joka panttaa tunteitaan ei anna miehelle sitä mitä mies kaipaa: Vastetta omille toimilleen ja tunteilleen.
On aivan sama onko nainen jääkylmä kalikka vain ulkoisesti vai sekä ulkoisesti että sisäisesti. Mies saa molemmista yhtä paljon.
Ne miehet jotka haluavat tuntea ja rakastaa ja kokevat että edellytykset lämpimissä tunteissa ovat sille eivät näe mitään syytä sille miksi naisen tarvisi olla kylmä heitä kohtaan. Heillä ei ole itsessään mitään vilppiä, miksi he siis odottaisivat tarpeettoman kauan - ei ole mitään todistettavaa vaan kaikki on tässä ja nyt sellaisena kuin se on; pystyväthän hekin heittäytymään siihen juttuun emotionaalisesti - joten mikä maksaa naisella? "Haluan olla varma" - no varma olet sitten kun antaudut ja elät sitä juttua ja se toimii. Sitä ennen olet lukossa ja se luo edellytyksen sille että suhde nimenomaan loppuu koska nainen ei anna sitä mitä tarvitaan suhteeseen.
Toki sinulla, kuten meillä kaikilla on oikeus edetä tavallamme. Kaikki eivät vain tavallasi usko siihen yhteen ja oikeaan, joten toisen yhtä oikean matkaan "karkaaminen" on aivan luonnollista. Eikä siinä vaiheessa ole kyse oikeasta rakkaudesta vaan ihastuksesta. Se todellinen rakkaus löytyy vain oikeasti suhteessa ollen, jolloin selviää, hyväksyykö ihmisen raadollisetkin puolet ja haluaa silti olla yhdessä. Tuollaisella tapailulla ei saa ihmisestä kuin rusinat pullasta.
Mutta siinä olet oikeassa, ettei painostus ole koskaan kehenkään tehonnut.
"koska nainen ei anna sitä mitä tarvitaan suhteeseen."
Ja tällä tarkoitan nyt ensisijaisesti omia tunteitaan miehelle, toissijaisesti seksiä.
Eihän se kuulu leidille pätkääkään niin pitkään aikaan kunnes oikeasti seurustelemme. Ei tapailu velvoita mihinkään ja jos nainen sellaista menee kuvittelemaan, niin eihän se ole kuin hänen oma ongelmansa. Ei ole olemassa uskollisuutta tai pettämistä ilman suhdetta.
Siitä olen kanssai yhtä mieltä, että asioista täytyy keskustella. Mutta mitä sinä sanoisit miehelle, joka ilmoittaa, ettei seurustele kanssasi, mutta olettaa sinun silti olevan uskollinen hänelle?
että koska olen hetero, niin olen taipuvainen etsimään mieluummin naisseuraa :)
Joo, en mä mitään uskollisuudenvaloja menis keneltäkään vaatimaan ekalla tapaamisella, lähinnä ajoin takaa sitä, että molempien olis hyvä ymmärtää se mitä tapailu kummallekin merkitsee. Eikä tietenkään tarvitse mitään pilluparaatia treffeillä selitellä, mutta ehkä hienovaraisesti varmistaa että toinenkin ymmärtää olevansa VAIN yksi mahdollisista, ellei se ymmärrys muuten käy turinoista selväksi. On vaan tullut havaittua tien päällä, että tapailusta on todella erilaisia käsityksiä jopa kahden samanhenkisen ihmisen välillä. Lopputulos on helposti turhaa kiehuntaa tyhjästä.
Niinpä. Termien käyttäminen kuten tapailu ja suhteessaoleminen on mulle ongelmallista sillä mulle suhteessa oleminen on sitä kun sitoudutaan tosissamme ja siihen tarvitaan aitoa tuntemusta ja rakkautta. Silloin se on mulle suhde, kaikki muu on vielä "kevyttä olemista", ne ei velvoita ja suhteeseen edettäessä voi milloin tahansa sanoa, että haluan jotain muuta, en rakasta. Ja vaikka tuo kevyt oleminen kuulostaa raadolliselta, se ei tarkoita että itse olisin jatkuvasti haku päällä ja voisin jättää toisen takia, mä tapailen ja katselen yhtä miestä kerrallaan ja että siihen voi oikeasti luottaa, että en katoa minnekään. Sitäkään eivät miehet kaikki osaa ymmärtää, että mulla ei ole jonoa oven takana ja mua ei tarvitse pyydystää.
Mä mielelläni jättäisin nuo termit kokonaan pois, oli suhde minkälaatuinen tahansa niin ratkaisevat asiat siinä on tunteet (mm. ihastus joka "tapailun" myötä mahdollisesti vie rakkauteen) ja yhteiset päämäärät, toisen kunnioitaminen ja etenkin se, että edetään yhdessä, avoimesti. Semmosta ei ihan joka päivä tule vastaan ja etenemisen pitäisi tapahtua ihan luonnostaan ja itsestään.
Se on totta, että ei ole olemassa vain sitä yhtä oikeaa. Niitä on monta elämän aikana ja jokainen yhtä tärkeä tiettyinä ajanjaksoina elämässä kerrallaan.
mies tekee niin, niin nainen saa jo suhteen alussa tietää hänen olevan kusipää ja pääsee hänestä eroon. Jos aloittaa heti kunnon suhteen, niin saattaa luulla, että mies onkin oikea mies.
miehiä! :D Niille nainen on yhtä kuin pillu ja suhde on yhtä kuin paneminen! Naisella on miehille vain välinearvoa.
Niinpä tietysti! Enpä heti hoksannut asiaa :D
Mut mä haluunki miehen jolle en ole mikään esine
Niin, tapaamani miehet on näköjään ensin ollutkin sen seksin suhteen kanssani liikkeellä. Ootellaan sitten miestä joka antaa tunteita joita mäkin voin antaa takaisin :)
Sama toimii myös päin vastoin, sitä mä halusin sanoa tässä. Mä en odota kuuta taivaalta vaan ihan aitoa olemista, avoimuutta. Sitä on vaikea antaa mutta en mä voi luottaa jos muhun ei luoteta. Ehkä mä haukkaan palan paskaa näin ajatellen mutta ei se haittaa, en halua stressata. Mulla on emotionaalisia tarpeita yllin kyllin enkä odota niitä täytettävän ja vastineeksi antaisin muka kylmää kättä. Vielä mitä!
ei se varmaan noin ajattelevalle miehelle mitään annakaan. Mutta eikö se osaltaan juuri ole se pointti? Jotain voi mennä ohi, ehkä melko todennäköisesti meneekin, mutta mitäs sitten? Jos se orastava juttu tuohon kaatuu, niin siinä on väärät ihmiset ja liian erilaiset luonteet nenäkkäin, tai ainakin ajoitus on väärä. Luultavammin tuota ensimmäistä.
"Se todellinen rakkaus löytyy vain oikeasti suhteessa ollen, jolloin selviää, hyväksyykö ihmisen raadollisetkin puolet ja haluaa silti olla yhdessä."
Eikö samaan lopputulokseen pääse hitaamminkin edeten? Minusta pääsee. Toki se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä ja ehkä yleensäkin kaikin puolin enemmän, mutta MINUSTA se "hitaammin eteneminen" on parempi pohja kestävämpää suhdetta ajatellen kuin tuollainen "suhteeseen ajautuminen".
"Tuollaisella tapailulla ei saa ihmisestä kuin rusinat pullasta."
Höpsistä. Nimenomaan nopeammin etenemällä popsitaan niitä rusinoita, ihmisestä riippuen ehditään leikkiä kotia ehkä useidenkin kanssa ja kun ihastus haihtuu, niin uutta putkeen vaan. Mutta tämä on näitä isoja eroja parisuhdeihmisten ja ei-niin-parisuhdeihmisten välillä.
Surullista että miehen päämäärä on vain pillunsaanti ja sen saamiseen käytetty aika ja sanat on hukkaanheitetty jos pillua ei herukkaan.
Minun mielestäni mikään aika ei ole hukkaanheitettyä jos jotakin kanssakäymistä jonkun ihmisen kanssa harrastaa. Vaikka yhteiskaraokea.
Kannattaa ihan oikeasti siinä kähmiessään naista nauttia siitä kähmisisestäkin jos vaikka se päämäärä jääkin saavuttamatta. Voi jälki'teen iloita kähmimismuisteloista ja kokea senkin jonkinlaisena saavutuksena tai ehkä jo sen kun nainen kuitenkin jutteli jotain sinulle. Jokaisesta hetkestä ja tilanteesta jää ihan varmasti jotain
käteen vaikkka pimppa jäikin sillä kertaa saamatta.
Turha höpöttely voi oikeasti olla tosi arvokasta oppia ja kannattaa tavoitella jo sitäkin.
Siitä kehittyy paremmaksi rakastajaksi sillä hyvä rakastaja taitaa tämänkin puolen ja ennenkaikkea tuntee naisen tavat ja toiveet ja kunnioittaa niitä mietiskelijöitäkin.
Tosimiehet erottaa siitä että he oikeasti osaavat ottaa jokaisesta naisen mutkasta ja kurvista ja sanoista kaiken nautinnon irti eivätkä jää katkeraksi sen takia että jalat eivät aina aukea.
He haluavat kehittyä rakastajina(naiselle hyviä) eivät vain olla kovia panomiehiä (kavereiden mielestä)
Kumpaa miehet oikeasti haluavat olla?
"Kun ei meidän tunteet kohtaa, mies ehtii jo kyllästyä muhun kun olen niin "kylmä" vaikka tosiasiassa mä haen vielä sitä luottamusta ja ihmisen tuntemista, ennen kuin uskallan tunteeni näyttää."
Jos on näin vaikeaa osoittaa toiselle että on kiinnostunut niin sitten on kyllä vähän liian estynyt luonne. Eihän sitä nyt kokonaan tarvise toiselle heti avautua, eikä hypätä sänkyyn, mutta jos olet "kylmä" toista kohtaan niin tottakai se lähtee muihin maisemiin.
Hyvin on taas luettu viesti:
Ei kyse ole kiinnostuksen puutteesta tai sen osoittamisen puutteesta, vaan tunteiden osoittamisesta mitä ei ehkä välttämättä ole vielä ehtinyt syttyä siinä ajassa missä mies on (melkein) jo viemässä alttarille. En vain pysy perässä, olen hidas syttymään. Ja kun se tapahtuu, en mä aiokaan esittää mitään, kyllä tunteiden näyttäminen on ihan luonnollinen asia ja se onnistuu kun mieskin on sellainen ja oikeanlainen tapaus.
Onko oikeesti mussa jotain vikaa vai siinä, että jengi ei ihan tajua mitä yritän selittää tässä xD
"Eikö samaan lopputulokseen pääse hitaamminkin edeten?"
Eikös tässä ollut kysymys juuri siitä että se oikea rakkaus löytyy hitaasti, eikä vielä siinä tapailuvaiheessa?
Mun mielestä saa edetä hitaasti tai nopeasti, ihan miten vain itse kukin haluaa. Ja sekin on kyllä yksi kysymys että mitä kukakin tarkoittaa hitaalla etenemisellä.
Ajattelisin kuitenkin, että jos etenee hitaasti sillä tavalla, että ei uskalla luottaa eikä näyttää tunteitaan ennenkuin todella välitetään toisistaan, niin mille sen välittämisen silloin pitäisi perustua? Mun kohdalla ainakin luottaminen yms suuremmat tunteet rakentuu siihen että on nähnyt millainen se toinen oikeasti on, aitona.
käsitin että sä puhuit sellaisesta tapailuvaiheesta, parista viikosta pariin kuukauteen, riipuen kuinka intensiivisesti tapailee. Joka tapauksessa ajasta ennen varsinaista seurustelua.
Mutta jos mies on melkein jo viemässä alttarile ja sä et vieläkään uskalla näyttää tunteitas, ni toistan kommenttini estyneestä luonteesta.
Sanoit meinaan: " tosiasiassa mä haen vielä sitä luottamusta ja ihmisen tuntemista, ennen kuin uskallan tunteeni näyttää."
Ja toisaalta jos ei tässä vaiheessa vielä ole suurempia tunteita syntynyt niin ihmettelen kyllä että miksi ihmeessä hukkaisit niin paljon aikaa tuommoiseen.
Tai sitten vaan en todellakaan tajunnut mitä tarkoitit.. Sillä en ymmärrä sitäkään että joku mies olisi alttarille viemässä ennen varsinaista seurustelua..
"mulle suhteessa oleminen on sitä kun sitoudutaan tosissamme ja siihen tarvitaan aitoa tuntemusta ja rakkautta."
Kato, mä oon niin monimutkainen ettei tosta oikeen saakaan selkoa ja ei se mua haittaa.
Tosta ajan hukkauksesta, mä voin "tuhlata" aikaani johonkin ihmiseen tosi paljon jos mä näen hänet sellaisena ihmisenä jolle mulla voi olla tai on paljon annettavaa ja jolla on mulle annettavaa, ehkä nyt ja/tai tulevaisuudessa. Eikä se ole ajan haaskausta lainkaan, mä vain haluan olla varma ihmisestä ja se ei tarkoita, että olisin estynyt luonteeltani. Jos se ehtii lähteä menemään ennen kuin opin tuntemaan toisen kunnolla niin mikäs siinä, se ei ole enää mun käsissäni. Mä ajattelen asiaa kuitenkin kokonaisvaltaisesti enkä tuijota yksittäisiä tapaamisian tai yksittäisiä "suhteita" ja niiden laatuja.
Mikä tuuri jos tapaiski sellasen ihmisen joskus, johon voi heti luottaa ja ei tarvitsisi edes ajatella näitä asioita, sen kun antaisi palaa vaan täydellä liekillä ilman että pelkää yhtikäs mitään omasta puolesta tai yleensä suhteen kannalta. Vaikka mä olen sanonut, että suhde tarkoittaa vakavaa suhdetta mulle, tarkoitin siinä oikeesti seurustelusuhdetta joten se siitä sekoittamisesta :)
"Eikös tässä ollut kysymys juuri siitä että se oikea rakkaus löytyy hitaasti, eikä vielä siinä tapailuvaiheessa?"
Oli minustakin.
"jos etenee hitaasti sillä tavalla, että ei uskalla luottaa eikä näyttää tunteitaan ennenkuin todella välitetään toisistaan, niin mille sen välittämisen silloin pitäisi perustua?"
Niinno, toisaalta jos ajatellaan että on kaksi hitaammin syttyvää tapausta tapailemassa, ei siis sellaisia räiskyvämpiä tapauksia vaan sellaisia joiden "enemmät" tunteet syntyvät tutustumisen ja yhdessä olemisen kautta tunnustellen, niin eipä sellaiset (tai jos sellainen ihminen tapailee räiskyvämpää ihmistä) pystykään näyttämään niitä tunteitaan ennen kuin niitä on - siis ainakaan aitoja tunteitaan. Vähän naivisti ajatellen tuollaisessa tilanteessa sen välittämisen pitäisi perustua sille "tunteelle" että molemmat ovat menossa samaan suuntaan kohti yhteistä päämäärää.
Minunkin kohdallani luottaminen rakentuu siihen, että näkee millainen toinen todellisuudessa on. Siksi olen huomannut kohtaavani mieliharmia niissä tilanteissa, missä "räiskyvä" nainen on etenemässä huomattavasti kauempana. Se on totaalinen pattitilanne kun ei minusta ole esittämäänkään sellaisia tunteita, mitä minulla ei ole. Kiinnostusta on, mutta ei niitä syvempiä tunteita. En sitten tiedä jos kohtaisin sellaisen naisen jonka kohdalla tunteet roiskahtaisi silmille, että miten kävisi, mutta enpä ole tuollaista vielä tavannut. En ainakaan usko enkä toivo, että alkaisin pahemman kerran haihattelemaan.
osin kohtuu harhainenkin "ihmisen kuuluu seurustella ja lisääntyä" ajatusmalli mikä tuntuu usean pääkopassa jylläävän. Tai no... pontta tuo ajatus saa kai lähinnä sellaisten ihmisten kohdalla, joita noin ajatteleva itse pitää sellaisena "ei tuo voi olla vapaana". Ehkä jopa jalostaa ajatusta "... ja jos on vapaana, tuossa täytyy olla jotain vikaa...".
Kiva muutoin, mutta jos ihminen ei vain kiinnostu kovin herkästi ihmisistä, niin pitäisikö hänen sitten olla vain muodon vuoksi jonkun kanssa... Nähtävästi.
Eli pitänevät sinua kohtuu kivana tapauksena. Tai sitten yrittävät pelkästään päästä pöksyihin. Luultavasti jossain määrin toivovat tuota jälkimmäistä vaikka tuo eka ajatelma olisikin päämotiivi moisen sanomiselle. Ööh... joo!
"Miksei sun exä puhunu sun kans, sulle on niin helppo puhua?". No wttu varmaan siks kun ei kiinnostanu.
"Miksi teidän juttunne ei toiminut kun olitte niin kiva(n näköinen) pari?"
ovat nähneet susta ainoastaan pintapuolen
jos onkin varattuna samaa sukupuolta olevalle?
Tutustuin kerran mieheen jolla oli uutuuttaan kiltelevä sormus sormessaan( ei baarissa vaan ihan tavallisesti pöydän toisella puolella), myöhemmin sain tietää ettei häntä kiinnostakaan naiset vaan oman sukupuolensa kumppanit.
sattuikin väärälle palstalle. Oli tarkoitus varattujen keskustelupuolelle.
Sille ei ole kelvannut kukaan tai se ei tarvitse ketään tai se ei ole saanut ketään.... Niin?
Kaksi ensimmäistä on oma valinta ja viimeinen on itsensä kusettamiseta.