Naiset työpaikoilla

Onko sukupuolella väliä? Siis voinko puhua asiasta, kun olen nainen ja ollut mieslauman hampaissa, vai halutaanko nimenomaan haukkua sukupuolen perusteella? Kysyn, koska aina mietityttää, että olisiko mukavampaa olla syrjitty sukupuolen perusteella tai vastakkaisen sukupuolen hampaissa..? En siis voi tietää kirjoituksesta päätellen, onko ennakkoasenteesi jo sellainen kuin jollain naisilla tuntuu olevan, mikä on hienon opetuksen tulosta "joo ämmät on just sellasia" ja tavallaan jo itse luovat tilanteita omalla asenteellaan. Jos itse suhtautuu ihmisiin väheksyvästi, hyvin herkästi saa sitä takaisin.

En siis väitä asian olevan näin, vaan että sitä voi miettiä.

No, tiedän kyllä miksi jouduin eräässä työpaikassa miesten hampaisiin. En kaikkien, mutta he vaan antoivat asioitten olla ja tapahtua. Kyse ei ollut siitä, että olisin hoitanut työni huonosti, päin vastoin, hoidin työni erittäin hyvin, ja leuhkimatta. Mistä siitäkin suututtiin, koska sekin oli miehiä vastaan. Siis, väheksynnästä jatkuviin pornopuheisiin, lähentelyihin ja jopa raiskausvitseihin. Tarkoitus tietenkin olikin savustaa minut ulos, ja tottakai, jos laumalla käydään kimppuun ja jos teen jo työni hyvin ja vielä pitäisi todistaa ylimääräistä, enemmän ja enemmän kuin kenenkään heistä, että "saisin luvan" ansaita elantoni, tehdä töitä, niin mun puolesta sellaiset ihmiset saavat jäädä omiin oloihinsa. Tein töitä päättämääni pisteeseen ja sen jälkeen jäin pois. Miksi ihmeessä mun pitäisi kestää idioottimaista käytöstä? Syrjintää, haukumista, törkypuheita ja väheksyntää? Sori vaan, mutta olen arvokkaampi.
Minä en menettänyt siinä porukassa mitään, mutta ihan suoraan sanottuna he kyllä menettivät. Toisin kuin he, minä autan työkaveria mielellään, jään ylitöihinkin tarvittaessa ja kaverin avuksi, jos tarvii, vaikkei huvittaisikaan, neuvon ja opastan uusia mielelläni ja toivotan tervetulleeksi, otan asioista selvää, ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa. No, luuletteko todella, että sellaisella työporukalla on ihan oikeasti ja aidosti kovin hyvät välit keskenäänkään? Ei, mutta jos ei tiedä muuta kun väheksymisen ja paskamaisen kohtelun, niin eipä sitä muuta osaakaan. Eikä ansaitsekaan, että tuskin sinne kukaan hyvä tyyppi kovin pitkäksi aikaa jää.

Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen ja jos heidän itsetuntonsa on siitä kiinni, niin minun ei. Jos heidän pilin seisominen on kiinni siitä, minun ei. Jos heidän miehisyytensä on niin heikoilla, niin säälittäväähän se on, mutta en voi auttaa siinä. Muunlaisiakin ihmisiä on: niin miehiä kun naisiakin. Olen ollut myös mukavien miesten kanssa töissä, jotka nyt olivat normaaleita ihmisiä. Olen ollut myös joskus naisten kanssa töissä, ja ihan mukavaa on ollut, sekapaikassa ja jees, sujuu. Kaikkein sovinistisin paikka, missä on kyllä ollut miehiä ja naisia töissä, mutta missä naisten yleneminen oli näkyvästi estetty, ja missä selkeästi naisten työtä arvostettiin kaikilla tavoin vähemmän (työtunnit ja palkka) on ollutkin: kaupan ala!! Siellä oli niin naisia kun miehiäkin, mutta asetelma oli selkeä, ja jostain syystä kaikkien hyväksymä. Mitä ihmettelen, mutta hei, kuka mitäkin haluaa, itse en sellaiseen työpaikkaan jäisi. Mutta pointti on se, että kyse ei edes sukupuolisessa syrjinnässä aina ole vain siitä vastakkaisesta sukupuolesta, ja tuskin se siitä samastakaan on. Ihmisiä on erilaisia ja joskus vaan sattuu paikkaan, minne ei sovi. Lisäksi jos huomaa, että enemmistö niinsanotusti ansaitsee toisensa, niin jättää ne vaan sinne muhinoimaan keskenään: ihmiset saavat juuri sitä mitä ansaitsevat ja kyllä hekin saavat nauttia toistensa seurasta. Turha surra, sukupuoleen katsomatta hyviäkin tyyppejä on.

Mitä mä tekisin? No, sen minkä olen ennenkin tehnyt, lähden menemään. Miksi? Siksi, että mun itsetunto kestää kyllä työttömyydenkin ja ennemmin elän vähemmällä ja onnellisempana kun laitan useita kymmeniä tunteja viikostani työpaikkaan, missä koen itseni vihatuksi/uhatuksi/kiusatuksi. Lisäksi kun mä satun tietämään, että mulle on aina töitä. Aina on ollut ja aina tulee olemaan. Joskus voi joutua olemaan hetken aikaa ilman, mutta sitten voikin nauttia vapaudesta ja rentoutua. Ei kannata ottaa paineita.
Mutta jos et halua lähteä, niin ota vain työnä. Ei sun tarvi mikään paras kaveri työkavereitten kanssa olla, eikä niitten tarvitse olla sun. Se on vaan työpaikka, elämä sulla varsinaisesti voi olla muualla. Olisit tyytyväinen että he nyt ovat ystävällisempiä, ehkäpä siellä nyt jaksaa ollakin sen aikaa että löytää muuta. Käyt vaan töissä ja otat rennosti, mennyt on mennyttä ja jos nyt on helpompaa, niin hyvä niin.

Saman kokeneena, pure hammasta ja odota poispääsyä. Päätä nyt heti että lähdet pois, tavalla tai toisella. Kun siitä lähdetään, ratkaisut kyllä löytyy. Ensin on vaan tehtävä se tietoinen päätös että lähtee. Se on yllättävän vaikeaa, tiedän. Itse olen tehnyt sen ratkaisun että otin lopputilin ihan tyhjän päälle. Sitä ennen pidin huolen että on rahat kestää 3 kuukauden karenssi. Tuli vaan mitta niin täyteen. Päätin että niin huonosti ei voi mennä että muka vielä huonommin menisi. Muistan viimeisen työpäivän aina ja miten ihanalta tuntui kävellä ulos! Ja selvisin muuten hyvin, pääsin nopeasti lyhyelle kurssille ja sen jälkeen meni pari kuukautta niin sain työpaikan. Kummoinen ei ollut sekään, mutta parempi.