Ihan tässä vaan pohdiskelin että mistä ovat muut yksin lasten kanssa olevat löytäneet uuden kumppanin? Itse olen lasten kanssa paljon yksin, lapset miehellä n 5pv kuukaudessa mutta eivät useinkaan viikonloppusin miehen työn takia. Joten ravintoloissa en pääse käymään kovinkaan usein.
Joten mietiskelin vaan että missä ylipäätään voi uuteen ihmiseen tutustua? Netissä kai mutta en ole ainakana vielä innostunut tuosta nettideittailusta.
En nyt juuri etsi edes mitään vakavaa suhdetta mutta kuinka se olisi edes teoriassa mahdollinen..?
Joten mietiskelin vaan että missä ylipäätään voi uuteen ihmiseen tutustua? Netissä kai mutta en ole ainakana vielä innostunut tuosta nettideittailusta.
En nyt juuri etsi edes mitään vakavaa suhdetta mutta kuinka se olisi edes teoriassa mahdollinen..?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Mä olen tässä ollu totaaliyhäri liki 2 vuotta ja sitä ennenkin lapsivapaita oli harvakseltaan ja hyvin epäsäännöllisesti. Kyllä niitä miehiä tapaa, ihan mistä vaan. Nettipalstoilta, kapakasta kun sinne jaksaa vääntäytyä, duunipaikalta, seminaarista, konferenssista, kyläilypaikoista, harrastuksista, tutuntuttujen kautta jne jne...
Ongelma ainakin mun kohdalla on pikemminkin se, että ei nappaa, ei sytytä, en jaksa innostua
Mulla on ollut 3 rakkautta tässä elämässä, taitaa olla kiintiö täynnä. Nyt on tämä viimeisinkin 4 vuoden on-off -rakkaus sitten kuollut ja kuopattu (ainakin minun tunteitteni osalta), ja ihan turhaa on lähteä yrittämään uutta mitään.
Mulle kaverit ja ystävät sanoo, että kyllä se vielä tulee vastaan ja sitten se iskee kun vähiten ootat ja mitä lie niitä kuolemattomia totuuksia onkaan... mutta... kun mua ei huvita enää .
Yksinkertaisesti en jaksaisi enää tutustua uuteen ihmiseen ja käydä sitä koko hemmetin teerenpeliä ja toisen elämän omaan elämään sovittamista läpi. Ei kiitos. Mä tiesin ja tunsin tämän jo parisen vuotta sitten ja hyvälle ystävälleni sanoinkin, että näin tulee käymään. Ei uskonut, vaan pakkopa on varmaan kohta uskoa
Mun energia menee ihan kaikki lapsiin, omaan uraan, läheisiin ihmisiin, taloudenhoitoon ja omaan toipumiseen (ei erosta vaan masiksesta).
Kaiken lisäksi olen huomannut, että on turha kaivata sitä vahvaa olkapäätä itsensä ulkopuolelta; en tunne ketään sitkeämpää ihmistä (tai ainakaan miestä) kuin mitä mä itte oon
oon niin samaa mieltä sun kanssasi. mäkin olen 2lapsen yh äiti ja ei todellakaan nappais mikään suhde.
erosta jo hyvä tovi aikaa, enkä ole vielä täysin korjannut "mieltäni" ja etsinyt itseäni.
mullakin on masennus josta olen toipumassa ihan kiitettävää tahtia.
jotenkin ahdistaa ajatuskin siitä että olis vielä yksi lisää "huollettavaa"..yksi lisää jonka pyykit pestä, yksi lisää jolle tehdä ruokaa ja yksi lisää jota viihdyttää.
illat on ihania kun lapset on nukahtanu ja saa vain lukea kirjaa/katsoa telkkua ihan rauhassa. ilman paineita siitä että "pitäisi" keskustella henkeviä jonkun kanssa.
minä en ole niitä jotka juoksee baareissa pokailemassa miehiä. en käy baareissa.
nautin tästä ajasta lasteni kanssa kun ovat vielä niin pieniä.
nautitaan nyt tästä sinkkuudesta ja yksinolosta ihan täysillä.
ajatukset kuin minulta. Kaiken ajan vie oma työ, ura ja kodinhulto ja tietysti siinä vielä lapsen hyvinvointi, yksin kertaisesti sitä ei JAKSA tutustua uusiin ihmisiin, ja kun tietää et jos toista ei yhtään tunne entuudestaan saattaa tulla ikäviä yllätyksiä. Kukaan kun meistä ei ole helppo tai täydellinen.
Itsekkin olen hemaiseva itsestään huoltapitävä äiti, ja harva se päivä töissäkin saan kuulla kummaksuntaa siitä et miten voin olla yksin...helposti. Jos oisin parisuhteessa jäisi entistä vähemmän aikaa huolehtia myös itestään..
Toki, en ole luopunut toivosta että joskus löytyisi ihminen joka tukisi ja olisi ns kaveri. jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Eihän tässä elämässä ole järkeä yksin mitään sinnitellä kun on sitten ainut joka tietää mitä on tehnyt. Kivempi olisi jos joku kiva arvostaisi sitä millainen olen ja miten paljon rakkaitten eteen teen töitä jne. Ravintoloihin ei ole aikaa ja nettipalstoille en alennu..työpaikalta on liian riskaapelia ketään tapailla...jos menee mönkään on ahdistavaa...
Sitäpaitsi se on aina kova rämpiminen taas "kuiville" vesille jos sydämeen sattuu. Itse kävin huonon kohtelun vuoksi jopa terapiassa lapseni isän takia. Itse olen kaikesta selvinnyt ja välillä ihan hämmästelen omia voimavarojani, koska en usko että kovin moni ymmärtää miten iso urakka on pitää koti pystyssä, lapsi terveenä ja onnellisena ja siinä sivussa itse olla iloinen ja tehdä työ niin hyvin että pomotkin on tyytyväisiä...
Vaikeata juu, mutta tilanne on nyt tämä ja parempi keskittyä asioihin mille voi jotain kuin haikailla aina jostain paremmasta.
Jos ei juokse baareissa, jää yksin.
Vain hullu haluaa istua elämänsä loppuun saakka yksin.
narumyyjä
Mulla on ilmoitus 24h:ssa, ja vastauksia sain:
a) Pervoilta
b) Turkkilaisilta
c) Ukkomiehiltä !!!!!!
eli se siitä.
olisi rasisti?
En ole se kirjoittaja jolta kysyit, mutta voin omasta puolestani. Olen realisti, koska monet turkkilaiset ovat oleskeluluvan perässä. Toki varmaan suomalaiset naisetkin kiinnostaa, tai naiset yleensäkin mut saattaa jotain taka-ajatustakin heillä olla.
Ma en ole koskaan tavannut baarissa sellaista ihmista, joka oikeasti kiinnostaisi. Paitsi yhden kerran joskus kun olin 26v - ja seurustelun takia oli pakko vaan antaa olla. Mulla on teoria, etta ne miehet, joista ma kiinnostun, eivat ole samoja, jotka tulevat ns. lassyttamaan. Ma tykkaan niista, jotka tulee sinne kavereiden kanssa ja on vahan liian ujoja tekemaan aloitteita.
Liian "panikoiva" haku tarkoituksena väen vängällä ja pian saatavissa olevalla parilla on usein myös lamaannuttavaa. Helposti siinä tunkee ajatus päähän, ettei kelpaa kenellekään.
Elämällä elämää eteenpäin mahdollisimman luontevalla tavalla. Pitää ennenkaikkea taas alkaa pitää itsestään ja rakentaa se itsetuntoa kohdalleen, että voisi vaikka kaupassa iskeytyä juttusille satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Musta jotenkin tuntuu, että tärkeää on "pälättää" mahdollisimman monen erityyppisen kanssa,
ettei jumiudu liiaksi omien "toiveiden" vangiksi.
Itse löysin sattumalta sillon heti eron jälkeen erään ihmisen, kun laitoin niit ilmoituksia. Oltiin yhdessä, juteltiin ja oltiin lähekkäin. Hieno puhdistava tunne. En ollut silloin valmis yhtään mihinkään ja toisaalta "suojelin" toista. Enhän edes ollut itse kokonainen. Elämä oli niin pirstaleinen. Jälkeenpäin olen tajunnut,
että olin kohdannut juuri sellaisen ihmisen, joka todellisesti halusi nauttia seurastani.
Yhdessä vaiheessa oli kauhea tarve "löytää". Mutta eihän se niin mene. Haluan ensin tutustua itseeni ja ravistella oikein kunnolla menneisyyden hartioilta.
Luulen, että joku "ihanainen" vetää mua magneetin lailla sitten puoleensa, jos kohdalle sattuu. Olen avoin ja vapaa. Kaikelle
Jos mies lähtee, niin etsitään uusi tilalle. Vähän niinkuin jos auto varastetaan, niin ostetaan uusi tilalle. Ei miestä etsitä, vaan se tulee kohdalle jos on tullakseen. Mihin ylipäätään tarvitset miestä?
kuin säälistä.
innosta
innosta minun lisäkseni muitakaan naisia.
päin naamaa lutkitelevat. Ei, sitä tehdään netissä ja selän takana ja melkein kaikki miehet karttavat lutkia seurustelukumppaneina vaikka panevatkin näitä mielellään.
Yhdyn tähän kommenttiin!
En koskaan tapaile Yh koska itse olen sinkku mutta yhden kerran tein poikkeuksen koska hän oli aivan jumalattoman kaunis ja....... hän oli sinua 10v vanhempi mutta oli joutunut suhde kierteeseen ja hänellä oli lapsia ilmeisesti 4 eri miehen kanssa. Siis Tziisus.....
Eli pidä nyt jatkossa huoli ehkäisystä vaikka mitä tulisi, maailmassa on ihan liikaa ihmisiä ja köyhyyttä ja isättömiä lapsia, joten en suosittele sinulle samaa kuin hänelle oli jo käynyt.... ei varmasti ole kiva lapsuus lapsillakaan
tehdä itse omia lapsia eikä halua toisen miehen siittämiä lapsia jalkoihin pyörimään
toistaiseksi ilman naista onnistu.
Kyllä näitä kesken kasvuisia miehiä taas tulee esille kun sana YH paiskahtaa ilmoille. Tosi naurettavaa luettavaa näiltä miehiltä. Mitä tekemistä sinkkuäitiydellä on puhkipantun kulahtaneen pillun kanssa? Vaikuttaako syy siihen miten on päädytty sinkkuäidiksi vai leimataanko kaikki samaan kategoriaan automaattisesti tietämättä OIKEESTI ihmisen taustaa? Ja jos joku elättää perheensä huoraamalla, niin tehkööt niin. Mutta älkää hyvät miehet jaksako enään jauhaa tota niin loppuun kulutettua sanaa varsinkaan kun ette tiedä mistä puhutte. Ettei vaan ois taas hiukan katkeroituneita, ehkä jätettyjä yksinkertaisia miehiä liikenteessä. Ikävä äitiä?
Mä en edes jaksa panostaa miehen "etsintään". Vietän mielummin aikaa lapsen kanssa ja ihan vaan kavereiden. Baarit on nähty:ne sisältää pillun_kiilto_silmissä olevia pelimiehiä (kyllä nämä joskus kelpaa seuraksi jos sattuu olee sillä tuulella), juoppoja, jätettyjä katkeria 30:siä tai ihan niitä ukkomiehiä, jotka on lähtenyt viettää "poikien iltaa" kun vaimo on lasten kanssa kotona, salin lihaskimput äklöttää, netti jutut ei kiinnnosta.
ps:JOs kristalli pallo olisi ennustanut, että jään lapsen kanssa yksin miehen kuoltua. Miettisinkö hetken olisinko antanut hänen siittää mut ja antaa maailman ihanimman lapsen? En miettisi.
Ai ai, totuuden ääneen sanominen taisi kirpaista pahasti.
Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että jokainen lapsia hankkinut vastaa ensisijaisesti niiden elatuksesta ja kasvatuksesta. Toisin sanoin, kukaan ulkopuolinen ei ole velvollinen (vasten tahtoaan) yh-suhteeseen, jossa kokee itsensä täysin ulkopuoliseksi.
Jos on pakko hankkia lapsia ja erota, silloin pitää olla myös "munaa" ja varautua siihen, että arkea saa pyörittää yksin. Se on vain elämää, ei sen kummempaa.
Vai odotatko, että joku tulee tuossa tilanteessa ihan huvikseen suhteeseen vain kolmanneksi pyöräksi ? Jos et itse halua olla kolmas pyörä, älä odota sitä myöskään muilta...
mennyttä vuosisataa
Nimimerkille eroamisen helppous: Luitko edes edellistä viestiä?! Miehen kuoltua! Tuliko hyvä mieli?
Niin surullista. Jaksamista sinulle soolemio!
Kuvittele, että tapaat unelmiasi vastaavan naisen. Menette naimisiin, teette lapsen, ehkä toisenkin. Ja sitten pam, oletkin kuollut (saat keksiä syyn itse). Surun murtama vaimosi kokoaa itseään vuosia. Hän ehkä hakeutuu keskustelupalstalle hakemaan vertaistukea. Rakastamasi nainen saa kuulla tällaisia kommentteja kaltaisiltasi miehiltä. Miltä luulet hänestä tuntuvan?
Ajattele omalle kohdallesi niitä pyhiä, kun mies haluaa lähteä käymään vanhempiensa luona. Kuka mies kehtaa viedä vanhempiensa taloon naisen, jolla on toisen miehen siittämä oma lapsi mukana. Hyi saatana.
vaikka joku varakkaampi ja vanhempi leskimies tai eronnut mies. Hänet kehtaan viedä kotiin vanhempieni luo näytille ja luulenpa, että vanhempi mies esittelee mielellään nuoren naisensa (jolla yksi lapsi hankittuna) sukulaisilleen :)
Mulle ei tuottais vaikeuksia viedä mukana vaikka exän uutta tummahipiäistä penskaa äiteelle näytille, katsos kun se uusperheen muksu on mun lapsien pikkuveli(puoli) - tulkoon mukaan, kuuluu joukkoon. Se oliskin aika hupaisaa, neljä lasta joista kaksi omaa, kaksi toisten miehien (eri miesten) ja kaikille olen jossain määrin vanhemmanroolissa. Itse olen sinut asian kanssa - kyse on lapsista. Niissä ei ole mitään ihmeellistä, ne on vain lapsia enkä mä ole vihoissa niiden isien kanssa.
So wheres the fucking problem here? :)
Ongelmahan on siinä, että vain kaltaisesi täydet luuserit muodostavat uusioperheitä. Tekstiisi perustuen uskallan väittää, että tuosta ei läheisriippuvaisuus miehessä enää pahene. Ei se vika lapsissa olekaan vaan ihmisissä, jotka "huolehtivat" heistä ja antavat tuollaista esimerkkiä jälkikasvulleen.
Jos olen läheisriippuvainen niin miten helvetissä mä olin se joka lähti suhteesta?
Mulle nyt vaan sattuu lapset sopimaan enkä erottele juurikaan vieraiden mukuloita omistani, kersat on kersoja. Mä voin kantaa vastuuta lapsista, sitähän mä teen omienikin suhteen. Koska itse jätin exän niin ei mulla ole mitään sen uutta miestä vastaan, olkoot tummahipiäinen - kunhan hoitaa hommansa ja kunnioittaa mun lapsiani - kuten tähän asti ainakin on tehnyt.
Tää on ihan normaalia elämistä, mä olen ollut sinkku jo kolme vuotta ja pärjään näin jatkossakin eikä mulla ole mitään kiirettä perustaa mitään uusioperhesysteemiä vaikka kumppania kaipaankin ITSELLENI. Mulla nyt vaan on henkiset valmiudet olla kakaroiden kanssa, miksen siis käyttäisi sitä kaikkien eduksi silloin kun se mulle sopii?
Missä vika, missä virhe? SIinäkö että toimitaan järkevästi ja kenenkään ei tarvi kärsiä vaan hoitovuorot voidaan jakaa joustavasti ja kaikki luottaa lastenhoidon suhteen kaikkiin tasaveroisesti?
Mä en katsos pääse - enkä halua - eroon vanhemmanvastuustani. Jos se välillä laajenee koskemaan myös paria ylimääräistä kersaa olen sinut asian kanssa koska olen kuitenkin kiinni niissä omissani enkä pääse kuitenkaan tekemään just silloin omia juttujani. Sensijaan jos on kaks paikkaa minne voin tunkee omia lapsia kun tarve tulee se antaa MULLE enemmän joustomahdollisuuksia :)
Kerroppa mikä on parempi ratkaisu jos sulla on sellainen?
Jollekin tuolla toisessa ketjussa tuli viestistäsi halu mennä vetämään ranteensa auki..Mulle tuli tästä kirjoituksestasi samanlainen tunne..Kohta kaikki suhteellisen normaalit ihmiset tekevät saman, ja jäljelle jää vain tän palstan sekopäät.
Kirjoitit jossain, että vanhempasi ovat olleet yhdessä 25 v. ja se on susta hienoa, vaikka on kolmet avioeropaperit täytetty..Mun vanhemmat ovat oleet yhdessä n. 40 v. eikä valitettavasti ole täyttäneet (tietääkseni) yksiäkään eropapereita. Valitettavasti siksi, että olisivat saaneet mielestäni erota jo aikoja sitten. Mut jos haluavat kaikesta huolimatta pysyä yhdessä, eihän se mulle kuulu.
Se ranteiden auki vetäminen on täydellinen esimerkki täydestä kyvyttömyydestä ratkaista parisuhteen ongelmia. Aivan kuten ajatustapasi vanhempiesi avioliitosta. Minulla tekisi mieli vetää ranteet auki johtuen kaltaisistasi henkilöistä, jotka ovat täysin kyvyttömiä tekemään parisuhteensa eteen töitä ja juoksevat suhteesta toiseen täydellistä nautintoa hakien. Ette ole minun silmissäni ihmisinä minkään arvoisia.
Hei kuule..Sä et tiedä mun vanhempieni avioliitosta mitään (etkä minustakaan), joten äläpä ala mua haukkumaan.
Isäni kun ei osaa sanoilla ilmaista itseään, joten sitten pitää ottaa nyrkit avuksi. Tätä tosin tapahtuu nykyään kai vähemmän, joten kai se jotain oppinut on. Ja tiedätkö sä esimerkiksi vanhempiesi avioliitosta, että he ovat olleet täysin uskollisia toisileen sen 25 v? Mä kun olen sitä mieltä, että on parempi erota kuin pettää.
Arvasinkin, että tulee tuollainen vastaus..Olisit ollut vaan kirjoittamatta mitään..Äitini on vaan niiin loputtoman ymmärtäväinen isäni vaikeaa lapsuutta kohtaan, että ei ole lähtenyt.
Nyt vasta luin tuon viimeisen lauseen tuosta ekasta osiosta. Vittu, että oot sairaan olonen tyyppi.
Äitisi on oikein hieno nainen, josta voit olla ylpeä. En valitettavasti tiedä mikä sinun kasvatuksessa on mennyt pieleen.
Talvisin: baareista, bileistä
Kesäisin: puistot, ulkoilmakonsertit, kyläfestarit, ulkoilmabileet
Tuntuu että yh-äitejä noissa paikoissa on paljon enemmän kuin tavallisia sinkkunaisia, tai tavalliset sinkkunaiset eivät vain ole yhtä aloitteellisia ja tutustumishaluisia. Kyllä nuo yh-äidit panokavereiksi kelpaavat mutta perhettä en aio tuollaisten kanssa perustaa.
ainoa naisryhmä joka ei saa mihiltä ihan sikana ehdotuksia (ihan susirumia lukuunottoamatta)
Että mitkä ovat syyt siihen että olet sinkku-äiti?
Sen kautta voidaan kartoittaa että voitko yleensäkään tehdä mitään tai tarvitaanko ihan ensiksi psykologin apua ollaksesi yleensäkään kumppanimateriaalia.
Ei ole teoriassa eikä käytännössä mahdollinen.
Olet valintasi tehnyt ja revi siitä.
Miksi niitä lapsia täytyy tehdä jonkun sitoutumiskyvyttömän rentun kanssa ja vielä noin nuorella iällä.
tajuta että se "sitoutumiskyvytön renttu" saattaa pystyä näyttelemään maailman ihaninta miestä pitkänkin aikaa kunnes totuus paljastuu. Ei ole naisen vika jos joutuuu valehtelijan uhriksi.
Eipä nuo kaikki yh-äidit ole sitoutumiskyvyttömien renttujen kanssa lisääntyneet. Minun miehen vei kivessyöpä, ei ehtinyt kuin puoleen väliin neljättä kymmentä. Minä jäin kolmen muksun kanssa elelemään. Hyvin me on pärjätty, ei tässä sen puoleen ole miehen tarvista ollut, mutta toki sitä joskus on ihmisen ikävä. Niin, yhäritkin ovat ihmisiä, tunteineen, ajatuksinen ja murheineen.
Ja muistaakseni myös Norjan kuninkaalle on kelvannut yh-äiti niin että luulisi tavallisemmallekkin suomalaiselle miehen tollukalle kelpaavan. Aiheen voisi jo muutenkin sivuuttaa alkaa olla jo niin puhki kulunut. Samat miehet vastailee samoja älyttömiä vastauksia. Tilanne ei siitä muuksi muutu. Minä olen yh ja minun miehellä on omia lapsia. Ei ole ollut mitään ongelmia. Siinä tulee vaan testattua heti alkuunsa vastapuolen älykkyys ja muut ominaisuudet. Voi viskata taipaleelle ennen kuin mitään vakavampaa kerkeää alkaakkaan. Sellainen mies joka ei arvosta toisten lapsia ei ansaitse lapsia ollenkaan koska niiden kanssa juuri niitä yh-äitejä tulee. Päättävät alkaa leikkiä isää ja kriisipaikan tullen huomaavat ettei heistä olekkaan perheen isäksi ja luistavat velvollisuuksistaan. Suomi on pullollaan näitä älykkäitä miehiä jotka eivät katso karsaasti toisten lapsia, huolehtivat muiden lapsista kuin omistaankin, ja haluavat vielä omiakin joukon jatkoksi. Usko pois. Se on nähty ja koettu. Vastaan se tulee niinkuin lapsettomallekkin. Juuri silloin kuin vähiten odotat...
tietysti asia erikseen. He ovat hienoja naisia, jotka ovat pysyneet kumppanin kanssa yhdessä kunnes kuolema erotti. Lesket ansaitsevat toki täyden sympatian!
Miksi luulet, että joku mies haluaisi kanssasi suhteeseen, jos et kerran sellaista ole vakavissasi edes hakemassa ? Taidat vain kaivata kodin hengetärtä ja maksajaa.
Se on yksinhuoltajilla tosiaankin hankalaa löytää uutta kumppania. Tenavat sitovat kotiin ja jos ainoat vapaat päivät ovat arkena, niin silloin kaikki muut ovat töissä. Eikä se ole yksinhuoltajien vika, että he ovat yksinhuoltajia!! Minä olen ymmärtänyt, että ne miehet, jotka syyttävät yksinhuoltajia ovat juuri niitä rannalle jääneitä!!