Olen tilanteessa, jossa tapailen kolmen lapsen isää. Hän on vapaa. Olen itse myös vapaa, mutta minulla ei ole lapsia. Yhteinen lapsi ei olisi miehelle este. Hän rakastaa minua ja sanoo jakamisemme ja tunteemme olevan sitä, mitä hän haluaa elämältä.
Voitte arvata, että tässä tilanteessa on paljon ajatuksia, pelkoja, epävarmuutta jne. Mietin paljon sitä, olisiko minusta kolmen lapsen äitipuoleksi ja haluanko ylipäätään lähteä siihen. En edes välttämättä osaa ajatella sitä kaikkea, mitä tilanne toisi tullessaan. Siksi kaipaisinkin kommentteja naisilta, jotka ovat vastaavaan kuvioon lähteneet. Mitä kaikkea tapahtui ja mikä oli hyvää ja mikä erityisen vaikea kestää? Äsryttäisikö minua se, että lapset ovat toisen naisen kanssa tehdyt, osaisinko kohdella heitä hyvin vaikka olisi oma lapsikin jne. Ihminen on kuitenkin aika raadollinen jos ollaan rehellisiä.
Tahdon miettiä asian läpikotaisin, sillä kyse on asiasta joka vaikuttaa monen elämään. Apuja?
Voitte arvata, että tässä tilanteessa on paljon ajatuksia, pelkoja, epävarmuutta jne. Mietin paljon sitä, olisiko minusta kolmen lapsen äitipuoleksi ja haluanko ylipäätään lähteä siihen. En edes välttämättä osaa ajatella sitä kaikkea, mitä tilanne toisi tullessaan. Siksi kaipaisinkin kommentteja naisilta, jotka ovat vastaavaan kuvioon lähteneet. Mitä kaikkea tapahtui ja mikä oli hyvää ja mikä erityisen vaikea kestää? Äsryttäisikö minua se, että lapset ovat toisen naisen kanssa tehdyt, osaisinko kohdella heitä hyvin vaikka olisi oma lapsikin jne. Ihminen on kuitenkin aika raadollinen jos ollaan rehellisiä.
Tahdon miettiä asian läpikotaisin, sillä kyse on asiasta joka vaikuttaa monen elämään. Apuja?
Vastaukset 24
Vanhimmat
mies niin ÄLÄ RYHDY ÄITIPUOLEKSI siihen pesään
Jos välität /rakastat miestä niin lapset eivät luulisi olevan este.. Tiedän pariskunnan jossa naisella oli pari lasta ja miehellä kolme.. Miehen lapset asuivat entisen vaimon luona mutta tulivat viikonloppuisin/lomalla iän luokse.. No siinä oli sekoitus kun oli miehen lapsia, uuden vaimon lapset jotka asuivat pariskunnan luona, mutta rakastivat toisiaan joten kaikki oli mahdollista.. Tietenkin välillä perhe elo oli raskasta mutta kaikesta selviää jos haluaa.. Etkä ole varmaan ainut ja teidän pitää luoda miehen kanssa toimivat säännöt lasten kannalta..
Missä päin tuntemasi mies asustaa? Onhan se pakko kysyä, vaikka vähän erikoinen sun viesti oli...
sessä suomessa 09 alueella
Sopii kuvaan. Tarkemmin? Helsinki, Vantaa, Espoo? Ja kaupunginosa?
Ja sitten tietysti ne perustelut, miksi ei pitäisi alkaa äitipuoleksi sun ilmituomaan keissiin.
city
on käynyt vieraissa ei luotettavammasta päästä mies ole luulit varmaan olevasi vakavasttikkin suhteessa tähän
No ei sitten olekaan sama tapaus.
perusteluita kyllä löytyy
Vantaa osuu. Kerro muita tuntomerkkejä. En halua väkisin "heikoille jäille". Onko siis sun tuntema mies vapaa?
päällä treffipalstalla alle 40v
Kuinka paljon alle 40 v?
syntynyt
Silloin, kun toisella on lapset ja toisella ei, sitä ei niin helposti voi hypähtää valmiiseen perhe-elämään!!!!
Ei saa verrata keskenään perheellistä ja perheetöntä koska tämä yhdistelmä on täysin eri ja silloin pätee eri ajatusmaailmat.
Kyllä se on haastavaa ja sinä voit pilata kolmen lapsen lapsuuden. Olen seurannut läheltä vastaavaa tapausta ja ihan sydän särkyy kun isä hylkää vanhat lapset kun uusi äitipuoli ei heistä pidä. Uusi lapsi kyllä tehtiin yhdessä uuden naisen kanssa. Luepas vaikka www.eroperhe.net/keskustelu niin silmäsi aukeavat. Siellä on palsta uusperheelliset.
Ei stemmaa.
Ok. Kiitos kommentistasi. Käyn lukemassa keskusteluja, sillä en halua mennä tilanteeseen laput silmillä. Mutta tiedän jo tässä tapauksessa isän kantavan vastuun lapsistaan eikä varmasti ikinä missään tapauksessa hylkäisi lapsiaan. Enkä minä voisi vaatia ketään luopumaan lapsistaan. Kuka voisi olla edes niin itsekäs, että sellaista menisi vaatimaan?
Hyvä asia on, että tästä kaikesta keskustellaan avoimesti miehen kanssa. Olen ilmaissut ajatukseni ja ahdistukseni enkä varmastikaan tee asiaa helpoksi.
Vaikutat tervejärkiseltä ja vastuulliselta ihmiseltä. Voisi toimiakin teidän juttunne. Minkä ikäisiä lapset ovat?
Luota raamatun ohjeisiin, suosittelen Mooseksen kirjoja, sietä löytyy kaikki oleellinen.
Raamatun mukaan puolisoa, ei pidä jakaa toisen kanssa. Ja mies on perheen pää.
Luota vaisttosi, se ohjaa sinua. Toiset sanovat sitä johdatukseksi, toiset sattumaksi. Minä uskon, että Jumala pitää lapsistaan huolen.
Kaikkea hyvää Sinulle
2, 6 ja 8 -vuotiaat.
Voihan toi onnistua jos mies on vastuuntuntoinen, ei käytä paljon alkoholia, kohtelee sinua hyvin ja osaa hoitaa raha-asiansa. Naiset ovat noissa tilanteissa usein ihan liian kovia uhrautumaan ja yrittämään kun luulevat että ne hyvät teot mies kyllä antaa takas tekemällä samoin. Usein kuitenkin mies vaan lekottelee tyytyväisenä kun on löytänyt uuden muijan joka hoitaa työt suhteen ja kodin eteen.
Joku kehotti sinua luottamaan vaistoosi, se on vähän vaarallista kun ihastuneena sitä pyrkii näkemään asiat mahdollisimman positiivisesti. Älä ryntää ainakaan yhteen asumaan kovin pian, äläkä anna miehen painostaa, ensin teidän kannattaisi keskustella kaikista asioista jotka mieltäsi vaivaavat.
Lapset kyllä todennäköisesti tottuvat sinuun ja oppivat pitämään sinusta. Mutta vaikka kuinka paljon heidän eteen töitä tekisit, muista että heille oma äiti on aina ykkönen. Se saattaa joskus vähän kirpaista. Ja noin pienet lapset kyllä tarvitsevat vielä pitkään äitipuolenkin palveluita silloin kun ovat isänsä luona.
Olen itse lapseton ja seurustelin puoli vuotta kahden lapsen isän kanssa, lapset olivat täyspäiväisesti hänen luonaan. Minusta ei ollut äitipuoleksi mutta kannatti kokeilla. Ei sitä tiedä ennekuin kokeilee, joillekin se sopii:-)
Valitettavasti mulla ei ole kertoa hyviä kokemuksia, mutta kokemus tämäkin.
Miehellä 6- ja 8-vuotiaat tytöt, jotka asuivat äidillään ja tulivat joka toinen viikonloppu meille sekä tietty lomilla olivat pidempään.
Lapset olivat ihania tyttöjä, molemmat tietysti omia persooniaan. Kaikki meni heidän kanssaan aina mukavasti, vaikka tuntuihan se usein siltä, että aikaa yhdessäoloon oli liian vähän, emme tienneet kouluasioista juuri mitään ja sen sellaisesta, eri paikkakunnalla kun asuttiin. Ajattelin, että ei ole viikonloppuisän kohtalo kadehdittava.
Itse juttelin tyttöjen kanssa paljon siinä arjen lomassa ja opinkin tuntemaan heitä aika hyvin. Isänsä ei kylläkään ollut kovin kiinnostunut lapsistaan. Sittenhän homma alkoi mennä aika pitkälti niin, että minä olin lasten kanssa ja hän teki omiaan. Mulle oli luontevaa olla heidän kanssaan, tykkäsin tietty heistä myös. Olen hoitanut paljon ystävieni ja sisarusteni lapsia ja kummilapsiakin mulla on 5.
Olihan se hyvä juttu, että miehen luonne paljastui näin, etten ehtinyt tehdä hänen kanssaan lapsia. Kun katselin, miten hän työnsi itkevän lapsen pois luotaan, ajattelin, että ..tuon ihmisen kanssa en ikinä tee lapsia.
Mies oli paljastui ennenpitkää varsinaiseksi tyranniksi.
Yksi elämäni vaikeimmista paikoista oli erota hänestä juuri noiden lasten takia. He olivat jo kokeneet elämässään yhden avioeron ja tuntui todella pahalle aiheuttaa heille surua ja turvattomuuden tunnetta.
Mielestäni lapset ovat näissä uusiosuhteissa tärkeimmässä asemassa ja aikuisten tulisi miettiä todella tarkkaan, mitä ovat tekemässä. Lapset eivät voi valita elämäänsä. Me voimme.
Jos sinulla on mahdollisuus, ota yhteyttä miehen ex-vaimoon ja selvitä, miksi he erosivat. Ja mieti, kykenetkö olla niille lapsille turvallinen aikuinen. Ja että kestääkö suhteenne.