voi hitto!!
vähänkö alkaa joskus ärsyttää ihana mieheni :) joskus tulee niitä hetkiä että miehen kanssa pitäisi keskustella vakavasti , mikä tuntuu olevan muuten vaikea asia tehtäväksi., niin mieheni ei osaa muuta sanoa kun EN TIEDÄ!! ääh... sitten jos kysymyksen muotoilee toisin, että se ei ole toi kyllä/ei vastaus. ni vastaus kuuluu EN MINÄ OSAA SANOA!! ja sitten siitä kyselystä hermostutaan..vaikka asia edes ole mikään että se olisi edes riidan asia. ei auta vaikka sanoo että olisi tärkeää saada tietää mitä kyseisestä asiasta ajattelee,, että ei sitä huvikseen vaan kysele...äääh,,, täytyy käydä kiittämässä anoppia hyvästä kasvatuksesta... muuten, onko väärin syyttää anoppia,onhan vika myös appiukossa,,heh...
heidän perheessä kun ei keskustella,,tai keskustellaan juu,,mutta omaa ajattelua ja mitä itse halutaan ei sallita.. mies on unohtanut oman elämänsä kokonaan..hän on omistautunut elämään kotitilallaan auttamaan äiti rukkaa, joka jo pääsisi eläkkeelle ,, mutta asialle ei saada mitään tehtyä,,,miehen isä on juoppo joka ei paljon navetassa naamaansa näytä, tälle se oppi annettu omassa nuoruudessa...mies ei halua jättää äitiään ja kotitilaansa, kun sinne on jäämässä sitten elämäkseen,,,kulkee siellä 24/7 töissä,eikä saa edes kunon palkaa,(hyväksikäyttöö!!) sukupolvenvaihdosta ovat puhuneet,,heh ja jonkun ukon olis pitäny käydä siellä mutta ei ole tullu,,,tästä on kulunut jo 3v,, tälle jollekkin ukolle ei olla sit viititty soittaa...vaikka ne päätökset ovatkin isoja ja vaikeita,,niin eikö tämän "joku ukko" muka osaa auttaa niissä,,,hän kun tekee sitä kuulemma jopa työkseen,,että voi jopa tietää asiasta...
hitto että ottaa pattiin!! ärsyttävää yrittää arvata mitä toinen ajattelee,,taikka haluaa tulevaisuudelta, kun ei ole oppinu ajattelemaan kun päivän kerrallaan...
vähänkö alkaa joskus ärsyttää ihana mieheni :) joskus tulee niitä hetkiä että miehen kanssa pitäisi keskustella vakavasti , mikä tuntuu olevan muuten vaikea asia tehtäväksi., niin mieheni ei osaa muuta sanoa kun EN TIEDÄ!! ääh... sitten jos kysymyksen muotoilee toisin, että se ei ole toi kyllä/ei vastaus. ni vastaus kuuluu EN MINÄ OSAA SANOA!! ja sitten siitä kyselystä hermostutaan..vaikka asia edes ole mikään että se olisi edes riidan asia. ei auta vaikka sanoo että olisi tärkeää saada tietää mitä kyseisestä asiasta ajattelee,, että ei sitä huvikseen vaan kysele...äääh,,, täytyy käydä kiittämässä anoppia hyvästä kasvatuksesta... muuten, onko väärin syyttää anoppia,onhan vika myös appiukossa,,heh...
heidän perheessä kun ei keskustella,,tai keskustellaan juu,,mutta omaa ajattelua ja mitä itse halutaan ei sallita.. mies on unohtanut oman elämänsä kokonaan..hän on omistautunut elämään kotitilallaan auttamaan äiti rukkaa, joka jo pääsisi eläkkeelle ,, mutta asialle ei saada mitään tehtyä,,,miehen isä on juoppo joka ei paljon navetassa naamaansa näytä, tälle se oppi annettu omassa nuoruudessa...mies ei halua jättää äitiään ja kotitilaansa, kun sinne on jäämässä sitten elämäkseen,,,kulkee siellä 24/7 töissä,eikä saa edes kunon palkaa,(hyväksikäyttöö!!) sukupolvenvaihdosta ovat puhuneet,,heh ja jonkun ukon olis pitäny käydä siellä mutta ei ole tullu,,,tästä on kulunut jo 3v,, tälle jollekkin ukolle ei olla sit viititty soittaa...vaikka ne päätökset ovatkin isoja ja vaikeita,,niin eikö tämän "joku ukko" muka osaa auttaa niissä,,,hän kun tekee sitä kuulemma jopa työkseen,,että voi jopa tietää asiasta...
hitto että ottaa pattiin!! ärsyttävää yrittää arvata mitä toinen ajattelee,,taikka haluaa tulevaisuudelta, kun ei ole oppinu ajattelemaan kun päivän kerrallaan...
Vastaukset 12
Vanhimmat
jos aikuinen mies ei saa sanaa suustaan. Vaikkei lapsuuden perheessä olisi keskusteltu, niin aikuisena vastuu on kyllä henkilöllä itsellään.
Itsellä on ollut samanlainen mies 20 vuotta eikä se siitää muuksi muutu
olet alunperinkään alkanut olla tollasen miehen kanssa? Aikuinen mies kuitenkin on eli täysin turhaa syyttää anoppia ja appiukkoa, että ovat miehesi pilanneet! Ei jokaisen alkoholistin lapsestakaan pultsaria tule - joten paska puhetta, että on vanhempien kasvatuksen vika, jollei mies saa suutaan auki tärkeissä asioissa! Ilmeisesti olet osaltasi tehnyt asiat hänelle helpoiksi = vetänyt miestä perässäsi tehden lopulta päätökset yhteisissä asioissa, kun päättämätön mies ei osaa..?
Ja mitä tulee tohon tilanteeseen miehen kotitilalle - kuuluuko se lopultakin sinulle..? Ilmeisesti olet sen lajin ihmisiä, jotka eivät ymmärrä pyyteetöntä toimintaa omien verisukulaisten hyväksi?
Pane mies kiertoon ja hae itselles pomottava ukko!
kuule,, ei se ole niin yksinkertaista... eikö miehelläni saisi olla omaa elämää ja perhettä ollenkaan.. ymmärrän kyllä täysin pyytteettömän toiminnan perheen tilaa kohtaan, tekisin itse varmaan samoin,mutta onko oikein että mieheltä viedään oma elämä pois kokonaan..??
kyllä se miehesi on ihan itse "vienyt oman elämän" itseltään ja siinä samalla perheeltään. Hän ne päätökset tekee. Se on hänen elämäänsä, sinä ja mahdolliset lapset vietätte omaa elämäänne.
Eli olet oikeassa, ei asiat mene teillä oikein. Parisuhteessa tehdään kompromisseja ja huomioidaan kummatkin osapuolet!
Kyllä työstä pitää saada kohtuukorvaus, myös sukupolvenvaihdos tilanteessa. ja siitä vaihdoksesta pitäisi saada mahdollisimman pian sopimusta tehtyä. Jos toinen juopottelee ja toinen on jo eläkkeellä, työasiathan ovat miehesi harteilla.
Se ei ole pyyteetöntä toimintaa sukulaisten hyväksi jos käyttää kaiken aikansa. Aikaa pitäisi jäädä omaan palkkatyöhön ja perhe-elämään, niille annetaan suurin osa omasta ajasta. Sukulaisten avustamiseen sitten se mitä jää pakollisten kuvioiden jälkeen.
Kissa pöydälle ja vakavat keskustelut miehesi kanssa. Hänkin voi soittaa ja palkata asiantuntija-apua vaihdoksen alkuun saattamiseen. Kulut vain vanhempien kanssa pökkiin.
juu,,oikessa olet,,ja kissa on kyllä nostettu pöydälle,,vielä ei vaan oo mitää tapahtunu..
Ei ne vaihtamalla parane. Mies tahtoo,että häntä kunnioitetaan ja rakastetaan, nainen että häntä rakastetaan. Alkakaa siitä.
Kissa olet sinä ja miehesi on koira, joka pitää sinut kurissa, myös sangyssä.
Nainen nauttii ja Mies nauttii kun mies vie ja nainen vikisee, koskee myös keskusteluja
adam 100
kerroppas käytännön esimerkki miten se keskustelu sitten menee?
kiitos..
Adamilla on tuossa osittain hyvä pointti. Miehen tulisi osaltaan kyetä johtamaan parisuhdetta ja perhettä, jotta jokainen päätös ei jää naisen käsiin. Aika usein nämä roolit kääntyvät, mikäli mieheltä puuttuu johtamiseen alkeellisimmatkin keinot. Naiset silti harvoin tahtovat ottaa koko vastuuta, eikä heidän pitäisikään. Nyt ei kannata ajatella, että miehen tulisi olla päällikkö, vaan miehen tulisi osata tehdä päätöksiä koskien omaa elämäänsä ja parisuhdetta. Miehen pitäisi osata puhua naiselleen ja keskustella naisen kanssa avoimesti ja rehellisesti, jotta vältytään valtataistelulta.
Ongelma on siinä, että jos lusikalla on annettu niin kauhalla on vaikea vaatia. Äitinsä eli anoppisi on todennäköisesti tehnyt suuren ja hienon työn hänen kasvattamisekseen, ilman apua juopottelevalta mieheltään - ja se on ihailtavaa. Hänen isänsä ei sen sijaan ole antanut omaa panostaan. Miehesi ei ole saanut juopottelevalta isältään miehen mallia, eikä siksi osaa toimia päättäväisesti. Hän on silti kunnon poika äidilleen, mikä kertoo siitä, että hän on kunnollinen, ahkera ja hyvien puolella. Eikä hän ole "vienyt omaa elämää itseltään", häneltä vain puuttuu uskallus ratkaisuihin, mutta eivät välttämättä kuitenkaan kyvyt.
Nykytilanteessa miehesi on kuuliaisen pojan asemassa, voit kokeilla osaisitko ohjata häntä ottamaan miehen aseman sillä aikuinen mieshän hän on. Se voi tietysti olla vaikeaa ja vaatia sinnikkyyttä, sillä kuten sanoit hän hermostuu kun näistä asioista keskustellaan - ihan kuin pikkupoika. Häneltä puuttuu aikuisen miehen näkökulma asiaan, joka koskee hänen vanhempiaan. Kokeile vaatia, sekä myös kannustaa ja olla palkitseva.
kiitos neuvostasi.. täytyypä yrittää jospa olis apua..
Kuulostaa melkein miulta, Tosin ite oon vielä enemmän jostain muualta kun maapallolta. Miun "perheessä" tosiaa omalla mielipiteellä ei ollu paskaakaan väliä, tosin onneks miun nainen sai miu silmät aiku tuolle tilanteelle (siis oli muutakin paskaa, esim minnuu haukuttiin, ei aina iha suoraan vaikka joskus suoraankin) ja jätin vanhemmat lopullisesti. On ollu tosi helppo olo sen jälkee, tai ainakin nyt.
Tosin miun isä onkin työholisti yksityisyrittäjä ja aikamoinen mieltenmusertaja, en ossaa selittää mutta se on aika dominoiva ja osaa jotenkin kääntää omat ajatuksensa toistilla niitte omiks ajatuksiks, jos ällyytte mitä tarkotan. Vaatii ihan jonkun verran iteltään pistää vastaan, jotenki ois helppo vastata juttuhi sen mukaa hyvin.. emt. Äiti on jotenkin miun isän tossun alla.
Ite oon kyllä huomannu itessäni, että mie en ajattele tulevaisuuten paljoa ja unelmia ja tulevaisuudenhaaveita ei oikeastaan ole. En tiiä johtuuko kasvatuksesta vai mistä. Päivä kerralaan mennään ja eikös silleen pitäs kaikkien*?