Jo toinen kerta..ensin on ihanaa yhdessä, hänkin sanoi pitävänsä minusta, soitteli joka päivä ja antoi hellyyttä. Sitten lopetti yhteydenpidon. Kahteen kuukauteen ei kuulunut mitään, kunnes soitti ja sanoi että ikävä on. Näimme taas, meillä oli todella ihanaa yhdessä. Mutta sen illan jälkeen taas kaikki oli kuin painajaista, ei viestiä, ei mitään. On niin petetty olo...olin maailman onnellisin kun hän otti yhteyttä. Miksi mies tekee näin?? Tietää kyllä tunteeni...On todella paha olla...ja kauhea ikävä hänen luokseen. Luulin että aloittaisimme alusta. Hän sanoi kahden kuukauden erossa olon syyksi sen, että pelkäsi tunteitaan ja halusi miettiä. Entä nyt, huomasiko ettei haluakkaan olla kanssani?? Sattuu niiiin paljon... :(
Miksi hän pakeni...
SurullinenVuosi.
101042
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi ei, voimia siskoseni (tai veliseni) :(
Minulle kävi lähes samoin. Mies, johon olin pitkään rakastunut ja hän minuun, lopetti yhteydenpidon kuin seinään jättämällä pelkällä tekstarilla. Ja melkein heti kun vihdoin saimme mahdollisuuden olla yhdessä. Ei selityksiä, ei mitään. Pahinta on, kun toisella ei ole taitoa/halua/rohkeutta kertoa kasvotusten vaikenemisensa syytä. Jääpä siinä sitten yksin miettimään ja suremaan.
Opetelkaa ihmiset hyvät jättämään kunnioittavasti ja kertokaa syy eroon. Sille ei voi mitään, jos rakkaus ei riitä, tai suhdekammo vaivaa. Kunhan sen kertoo jätetylle. Kyse on toisen arvostamisesta.
*halaus*
Mulle kävi samoin. Vieläkin koskee ja on vaikea luottaa. Mutta uskon, että koska minä en ollut se paskapää, vielä tulee aika kun minulla on kaikki hyvin ja rinnalla ihminen joka arvostaa ja kohtelee hyvin.
Olen samaa mieltä. Jos on toiminut puhtain sydämin, tulee se elämässä hyvyytenä vastaan jossain vaiheessa. Ja oikeastaan jo nyt, kun tuon asian tiedostaa. Silloin ei tarvitse liikaa alkaa syyllistämään itseään, vaikka väistämättähän sitä käy läpi, mitä olisi voinut tehdä toisin…
Jossain vaiheessa on vain luovutettava ja todettava, ettei voi vaikuttaa asiaan. Jos toinen on niin rikkonainen, ettei kykene selvittämään tilannetta, on lopulta pakko päästää irti. Tärkeää on, ettei anna toisen rikkonaisuuden tulehduttaa itseäänkin liiaksi.
Itselleni on ollut tärkeää käydä lävitse kaikkia ajatuksia, tunteita, surua, jopa katkeruutta ja vihaa, mikä tähän mieheen liittyy. Alussa menin kai johonkin shokkiin ja peitin järkytystäni kaikella muulla aktiviteetilla kuukausia. Mutta suru ottaa aikanaan vallan ja nyt on ollut sen aika. Suosittelisin kaikille myös kirjeen kirjoittamista tuolle kadonneelle miehelle/naiselle. Sitä ei tarvitse koskaan lähettää, jos ei halua, mutta sen rustaaminen jo selvittää omia ajatuksia ja kummasti helpottaa… Itse tein niin, mutta tuossa se vielä odottaa pöydällä. Laitan sen matkaan, jos sydämeen tulee vahva tunne, että niin on tehtävä. Joka tapauksessa olen ollut paljon levollisempi, kun olen antanut itseni kunnolla tuntea. Ja aion tuntea jatkossakin, niin kauan kun on tarvis.
Tällainen ajatus tuli myös mieleen, kun pohdin, miksi sattuu niin paljon:
Et koskaan haluaisi uskoa rakkaimmistasi pahaa, koska silloin joudut kohtaamaan sen faktan, että olit itse naiivi uskoessasi heihin...
Kiitos sinulle vinkistä, että voi kirjoittaa kirjeen tälle jättäjälle ja ei sitten ehkä lähetä sitä ollenkaan. Minulla oli sama, että tämän sanattoman jättämisen jälkeen täytin elämäni kaikenlaisella tekemisellä. En pystynyt jäädä itkemään kotiin, kun tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Sitten luin kaikkea kirjallisuutta ja pyrin hoitamaan tekemisen kautta sieluani. Mutta nyt tulee se hiljainen suru. Olin sitten käynyt ilmeisesti shokkivaiheen läpi, että se ei ollut sitä surua. Eilen kävin parhaan ystäväni kanssa eräässä paikassa luiselemassa, jossa kävin tämän kaverinkin kanssa. Tuli taas kaikki muistot mieleen ja tuli hieman huono olo. Vaikka olin liikkunut koko päivän, niin silti teki mieli lähteä jonnekin baariin illalla. En onneksi niin tehnyt, koska ei se alkoholi auta asiaa.
Voimia meille kaikille!
Ei pidä iskeä naisia jollei pää kestä mennä vaimon viereen pettäjänä. Liian monta itkevää naista jää jälkeen itkemään. Todennut ainoaksi keinoksi käräyttää koko jätkä.
oltiin niin rakastuneita maailmaamme ei mahtunut kuin me kaksi. kokoajan oltiin yhteyksissä, nähtiin niin paljon kun vaan oli mahdollista kun vaan arki salli... nyt yhtä äkkiä puhelin sujettuna eikä hänestä kuulu mitään. pelottaa että jos.... tämä tarkoittaa paskaista loppua.... ei edes ilmoitusta ei edes tekstiviestillä vaan puhelin suljettuna.. ainut tieto varmalta taholta on se että on serkkunsa luona olemassa ja toinen numero käytössä... musta tuntuu että mun sydän repeää kahtia. T, nainen niin pettynyt
on, että pillua mies tämmöisistä suhteista hakee ja kun on saanut sitä, niin jonkin ajan kuluttua vaihtaa uuteen kiinnostavampaan misuun. Pitäisi olla selviö, että jos puhelin on suljettu, niin juttu on osaltasi finito! Ei kannata olla lapsellisen romanttinen enää 40-50 kymppisenä.
Minulla tismalleen sama tilanne, ollut tosin yli vuoden, melkein puolitoista, koko suhde ollut pelkkää on-off pelleilyä miehen puolelta. Mies asuu eri paikkakunnalla, mutta käymme usein toistemme luona. Ensin meillä menee hyvin, kuherrellaan, ollaan hulluina toisistamme, toinen vannoo rakkauttaan, ja yhtäkkiä vain ottaa ja katoaa pariksi kuukaudeksi, hiljenee, ei pidä yhteyttä, ei käy paikkakunnallani. Sitten mies taas ottaa yhteyttä aivan oma-aloitteisesti, kertoo kuinka ikävä on, ja että haluaa niin olla kanssani. Etäisyyden ottamisen syyksi ei anna selkeää vastausta, joko on ollut mukamas liian kiireinen tai että minun olisi pitänyt itse enemmän soitella ja "roikkua" hänen perässään tai muuta epäselvää. Sitten olen aina niin rakastunut etten jaksa alkaa riidellä ja puimaan asioita perusteellisesti, olen vain ikionnellinen että mies on taas kanssani, ja olen tyytyväinen, kunnes mies taas ottaa etäisyyttä.
Ei edes näytä kovin todennäköiseltä että mies haluaa vain seksiä kanssani, sillä miehelle tärkeintä on yhdessäolo, ei edes jaksa puuhailla sängyssä aina, ja mies on jopa loukkaantunut jos sanon että pääsen vain yhdeksi päiväksi hänen luokseen, kun se kuulemma hänen mielestään tarkoittaa sitä että tulen vain harrastamaan seksiä hänen kanssaan, eikä hän halua suhteemme olevan pelkästään sitä. En saata käsittää miksen sitten kelpaa kuitenkaan täyspäiväisenä tyttöystävänä, aina kun menee hyvin, hän ottaa yhtäkkiä etäisyyttä.
Olen kyllä tehnyt miehelle selväksi omat tunteeni, ja kun etäisyydenottoja on alkanut tulla useampia, olen sanonut hänelle suoraan että se loukkaa minua todella, silti mikään ei muutu. Miehestä ei saa irti miksi hän niin tekee, ja tämä jatkuva on-off vuorottelu jatkuu ja jatkuu, koskaan tästä ei tule vakavaa kun aina mies etääntyy.
Olen lopen uupunut kaipaamaan toista ja olemaan parin kuukauden välein särkynein sydämmin, miten ihmisen mieli kestää tällaista? Vaihtoehtoja on niin monia, voi olla että miehellä onkin toinen nainen kuvioissa vaikken mitään sellaista aistikaan muttei koskaan voi tietää, voi olla että mies on sitoutumiskammoinen, voi olla että mies vain nauttii kärsimyksestäni, en koskaan voi tietää.
Tämä paska jatkuu ja jatkuu, mutten pääse siitä irti. Se on kuin huumetta minulle. Olen aina niin lähellä täydellistä onnea, kaikki näyttää hyvältä, sitten matto vedetään julmasti jalkojeni alta. Sitten saan taas yhtäkkiä toisen mahdollisuuden onneen, ja sitten taas sama tapahtuu. Olen yleensä hyvä ihmistuntija, mutta tästä miehestä en ota selvää kirveelläkään, en kertakaikkiaan tajua mitä hän minusta haluaa.
onko tää nyt tätä varalla pitämistä? eli oo nyt siinä kainalossa kunnes löydän "paremman"? ihmisten ajatusmaailma kieroutuu koko ajan... tätä löytyy miehissä ja naisissa.
miksei voi sanoa suoraan vaan kiduttaa toista "pelinpidolla"..
just tälläsen takia vihaan aloittaa ainoatakaan parisuhdetta. arg. ja onni voi kävellä ohitse.
saman lainen tunne.
odottelin tuossa reipas kaks vuotta yhtä ihanaa varattua naista.
suhde oli kun tarkemmin miettii niin on/off ja olin hänelle silloin kun se se hänelle sopi.
vaati minulta enempi kuin mieheltään, minulla ei ollut mitään oikeuksia vaatia.
kuitti oli satun olemaan. . .
pikkasen semmonen tunne et hyväksi käytetty. . .
mut minkäs teet, rakkaus sokeaa.
sori kun tänne päräytin tekstini