Olen 17-vuotias ja toukokuun lähestyessä lähestyy täysi-ikäisyyteni.
Elämäntarinani on ollut onnekas, ihastuttava, surullinen, surkea ja raaka (näitä kaikkia). Perheessäni on paljon rakkautta, mutta isäni ei ole miehen malli. Hänen rahasotkujensa vuoksi vanhempani erosivat. Vanhempien eron, ala-asteen koulukiusaamisen ja yksinäisyyden takia jouduin nuorisopsykiatriselle yläasteen ensimmäiseksi luokaksi. Ehdin olla pari viikkoa koulussani ennen kuin jouduin mielisairaalaan. Taistelin mielenterveydellisiä oireitani vastaan (olen tabu = herkkä poika) ja voitin ne (olen myös vahva ja kestävä jotenkin kummasti samalla). Olin reagoinut kaikkiin minulle tapahtuneisiin hyvin voimakkaasti ja kenties osaston kärsimysten keskellä onnistunut kasvattamaan henkisiä voimavaroja.
Voitettuani oireeni siirryin kasille. Edessä oli selvästi ala-astekiusaamista rankempi kaksivuotinen, jonka jakson aikana ilkeä narsisti kiusasi luokkatovereiden nauraessa vierellä ja hiljalleen oikeastaan koko koulun silmissä maineeni meni. Menetin itseluottamukseni - onneksi vain väliaikaisesti.
Nyt olen lukion tokalla. Ihminen on sopeutuvainen sekä psyykkisesti että fyysisesti. Totta kai olen selvinnyt kaikesta tästä menneisyydestä sinne kuuluvien tunteiden osalta. Nyt minua vain rasittaa sosiaaliset suhteet, joiden onnistumiseen vaikuttaa paitsi menneisyyteni aiheuttaman itseluottamustekijät myös INHOTTAVA suojamuurini tai jokin sellainen, joka tuntuu vaikeuttavan minua luomaan läheisiä suhteita. Osaatteko sanoa? Mistä voi olla kyse, jos ei muodosta kovin usein läheisiä suhteita vaan jää helposti "päteväksi irtolaiseksi", tyypiksi, joka hengailee sivussa ja on kaikkien kaveri, vaan ei kenenkään paras ystävä?
Elämäntarinani on ollut onnekas, ihastuttava, surullinen, surkea ja raaka (näitä kaikkia). Perheessäni on paljon rakkautta, mutta isäni ei ole miehen malli. Hänen rahasotkujensa vuoksi vanhempani erosivat. Vanhempien eron, ala-asteen koulukiusaamisen ja yksinäisyyden takia jouduin nuorisopsykiatriselle yläasteen ensimmäiseksi luokaksi. Ehdin olla pari viikkoa koulussani ennen kuin jouduin mielisairaalaan. Taistelin mielenterveydellisiä oireitani vastaan (olen tabu = herkkä poika) ja voitin ne (olen myös vahva ja kestävä jotenkin kummasti samalla). Olin reagoinut kaikkiin minulle tapahtuneisiin hyvin voimakkaasti ja kenties osaston kärsimysten keskellä onnistunut kasvattamaan henkisiä voimavaroja.
Voitettuani oireeni siirryin kasille. Edessä oli selvästi ala-astekiusaamista rankempi kaksivuotinen, jonka jakson aikana ilkeä narsisti kiusasi luokkatovereiden nauraessa vierellä ja hiljalleen oikeastaan koko koulun silmissä maineeni meni. Menetin itseluottamukseni - onneksi vain väliaikaisesti.
Nyt olen lukion tokalla. Ihminen on sopeutuvainen sekä psyykkisesti että fyysisesti. Totta kai olen selvinnyt kaikesta tästä menneisyydestä sinne kuuluvien tunteiden osalta. Nyt minua vain rasittaa sosiaaliset suhteet, joiden onnistumiseen vaikuttaa paitsi menneisyyteni aiheuttaman itseluottamustekijät myös INHOTTAVA suojamuurini tai jokin sellainen, joka tuntuu vaikeuttavan minua luomaan läheisiä suhteita. Osaatteko sanoa? Mistä voi olla kyse, jos ei muodosta kovin usein läheisiä suhteita vaan jää helposti "päteväksi irtolaiseksi", tyypiksi, joka hengailee sivussa ja on kaikkien kaveri, vaan ei kenenkään paras ystävä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, olet jaksanut kantaa isoa taakkaa. Noilla eväillä ja kokemuksilla tulet tulevaisuudessa saamaan arvokkaita ja syviä ihmissuhteita. Etene askel kerrallaan, solmi ystävyyssuhteita myös tarkkailematta itseäsi liikaa. Usein suhteet eivät johda sen kummemmin mihinkään pysyvään, mutta silti jättävät meille arvokkaita kokemuksia ja merkkinsä. Monet suhteet myös tuottavat pettymyksiä, mutta tunnut olevan sitä tyyppiä, joka nousee pettymyksistäkin kuin Feniks-lintu tuhkasta . Taito, josta tulet olemaan vielä ylpeä. Muista, että pettymyskin on suhteellista. Karrikoiden sanottuna: mitä vähemmän odottaa, sitä enemmän saa. Älä vaadi ystävyyssuhteiltakaan liikoja, ne voivat olla arvokkaita ihan sellaisenaan. taidat olla monelle kuitenkin tärkeä ihminen, vaikka oletkin vähän siellä taustalla. Nauti ja rentoudu muiden seurassa. Ole läsnä. Anna myös aikaasi ja rohkeuttasi muille, moni sisimmässään kaipaa sitä. Suuntasi on hyvä. Suojamuurista sen verran, että ei muuriakaan kaadeta hetkessä, kivi kiveltä se tapahtuu. Onnea ja menestystä.
on niin, että suojamuuri liittyy siihen, ettei anna itseään toiselle. Eikö inhimilliset asiat tee ystävästä pidettävän? Mä olen kenties pitänyt niitä vähän poissa, kenties suojautuakseni. Mutta jos suojautuu kaikilta, ei pääse kenenkään lähelle. Läheisyys vaatii molemminpuolisen panoksen tai taipumuksen.
En ole homo, vaikka näin upeita sanelenkin. Joskus olen kyllästynyt tunneälykkyyteen ja kaikkeen analysointiin. Normiäijä vetää paremmin. )D
Hei!
Olet varmaan joutunut rakentamaan suojamuurin siinä vaiheessa, kun sinua on uhattu ja kiusattu. Jouduit sen muurin rakentamaan tilanteessa, jossa aikuisten ihmisten olisi pitänyt olla suojamuurinasi. Näin joskus käy. Tietty suojamuuri on tarpeen kaikilla, saattaakin olla vaaraksi tai ainakin elämä tulla hankalaksi, jos ympärillämme ei olisi mitään suojamuuria. On tervettä pitää jonkinlaista suojaa ainakin uusissa tilanteissa. Mutta silloin on muuri rajoittaa liikaa omaa toimintaamme ja oman ihmisyyden ilmentämistä ja nauttimasta omasta elämästämme, on hyvä miettiä, mitä voisi tehdä, jotta muuria saisi matalammaksi. Tätä sinä juuri olet miettinytkin, usko niin, Kysymyksiä, joita kannattaa esittää itselle on, mitä tapahtuu minulle, jos ei tätä muuria ole. Mitä toiset näkevät sellaista, jota en haluaisi heille näyttää. Mitä pelkään viime kädessä? Entä miten kohtaisin pelkoni, jos käy niin, että en pitäisi muuria? Tärkeintä ei usein ole se, mitä muut ajattelevat minusta, jos he näkisivät kaiken, vaan mitä itse ajattelen itsestäni ja miten kohtelisin itseäni, jos tämä pelkoni toteutuu. Itse olen päässyt peloistani mielikuvaharjoittelulla ja uskaltamalla käydä ajatuksissani läpi kiepeimmätkin asiat.
Äijää sinusta kyllä löytyy, sinulla on siinä mielellä paremmin pullat uunissa kuin monella muulla, että pystyt nähtävästi ajattelemaan ja tuntemaan laajalla skaalalla.