Olen tavannut mukavan, lämpimän ja kaikin puolin kiinnostavan naisen, tai no, olemme tunteneet vuoden mutta olemme nyt molemmat tahoillamme vapaita.. Kesällä hän sanoi että pitää minusta kaverina, enkä silloin itsekään ollut yhtä ihastunut kuin nyt. Mielestäni hänen käytöksensä minua kohtaan on kuitenkin muuttunut todella lämpimään suuntaan Ongelma on se että työn vuoksi joudumme tapaamaan ja haluaisin tehdä aloitteen, enkä tiedä ihan varmasti mitkä hänen ajatuksensa ovat minua kohtaan? Olemme pari kertaa viestitelleet ja kyllä hän iloisesti vastailee, mutta olen kaikin puolin vain vähän lipsunut "mukavuus" alueelta. Haluaisin jollain tapaa selvittää hänen ajatuksiaan, mutten tiedä miten lähestyä aiheuttamatta "noloja" tilanteita? Jos hän perääntyy tulee meidän työssä kohtaamisista tukalampia, enkä haluaisi että kumpikaan joutuisi tuntemaan itsensä vaivaantuneeksi. Emme varsinaisesti ole työkavereita.
seuraava askel?
joku vuan
3308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi,
ei kai sellaista olekaan kun täysin riskitön aloitus. Aina on se riski, ettei toinen olekaan kiinnostunut, tai että syystä tai toisesta ei muuten vaan halua suhdetta, sille ei vaan mahda mitään. Ja miten ne tilanteet ottaa, on itsestä kiinni. Jos sä pidät tilannetta nolona, niin silloin se sellainen on, ja jos sä alat olemaan vaivaantunut ja tukala jos hän sanookin ei-kiitos, niin sittenhän se tilanne sellaiseksi muodostuu. Siiihen voi vaikuttaa omalla käytöksellään aika pitkälle, ja ehkä paras tapa on ensin jo ennen kysymistä treffeille tms. hyväksyä se "ein" mahdollisuus ja jos se tulee, olla vaan kuin ei oisikaan: eihän se ihmistä muuta, se on vaan kyssä, missä ilmoitetaan että tykkään susta. Mitä ihmeellistä siinä on?
(Se miten sä otat asian, ratkaisee pitkälti sen toisenkin suhtautumisen: jos sä alat olemaan omituinen, jotain muuta, kun mitä olet ja tähän mennessä olet ollut, niin vaikeuksia tulee. Jos otat lunkisti, ei tule.)
Sä et saa tietää kun kysymällä, onko pelkkä kaveruus edelleen voimassa vai mahiksia muuhun.
Toimisiko tällainen? Kerrot luontevan tilanteen tullen lämminhenkisesti, että jos hänestä tuntuu että otat välillä etäisyyttä, se johtuu vain siitä, että koetat näin kunnioittaa ystävyyden pysymistä sillä linjalla kuin mitä hän toivoi kesällä. Toteat että koska olet aikuinen mies, pystyt hallitsemaan tunteitasi vaikka hän onkin viehättävä nainen, mutta miehen putkiaivologiikalla se ei välttämättä ole yhtä sulavaa kuin naisen tapa toimia. Mitä nainen voi tuohon vastata - joko siten, että on hienoa että teet niin, tai sitten saat tilannepäivityksen muodossa tai toissessa...?
Olet ihastunut ja ihastuneelle on tyypillistä nähdä toisen käytös vähintäänkin lupaavana. Varsinkin jos on ollut pidempään yksin, saattaa itsellä olla voimakas tarve löytää tunteilleen kohde jopa, niin että totuus unohtuu. Älä ryntää mihinkään, kun hän kerran on ilmoittanut suhtautuvansa kaverina. Mieti miltä tuntuisi jälleen saada pakit ja joutua tapaamaan häntä töiden vuoksi. Äärimmäisen hankalaa molemmille! Olen siis sitä mieltä, että työelämää ja ihmissuhteita ei kannata sekoittaa. Ennemmin tai myöhemmin siitä koituu ongelmia - aina.