Seurustelin aikani tässä 30 v miehen kanssa, joka ei uskaltanut kertoa vanhemmilleen mitä puuhastelee.
Asuttiinkin yhdessä yli vuosi eikä mies kertonut meistä mitään. Sitten sattumien kautta juttu paljastui
ja voi sitä ihmetystä.Sitten annettiin ymmärtää, että suhde on ohi. Ei auttanut. Miehen äiti soitteli
joka päivä, parhaana kaksi kertaa, kyseli onko yksin jne. Ja sitten ne pakolliset kotona käynnit.Kuinka ollakkaan nehän osui aina tietenkin viikonloppuihin ja juhlapyhiin. No nyt se piina on ohi.
Joo ei tarvitse sanoa, että tyhmäkö olin, sen olen jo todennut itsekin.
Jokin tossa kuitenkin jäi mietityttämään, en tiedä mikä? Millaisia ajatuksia tämä herättää muissa?
Onko vastaavia kokemuksia kellään?
Asuttiinkin yhdessä yli vuosi eikä mies kertonut meistä mitään. Sitten sattumien kautta juttu paljastui
ja voi sitä ihmetystä.Sitten annettiin ymmärtää, että suhde on ohi. Ei auttanut. Miehen äiti soitteli
joka päivä, parhaana kaksi kertaa, kyseli onko yksin jne. Ja sitten ne pakolliset kotona käynnit.Kuinka ollakkaan nehän osui aina tietenkin viikonloppuihin ja juhlapyhiin. No nyt se piina on ohi.
Joo ei tarvitse sanoa, että tyhmäkö olin, sen olen jo todennut itsekin.
Jokin tossa kuitenkin jäi mietityttämään, en tiedä mikä? Millaisia ajatuksia tämä herättää muissa?
Onko vastaavia kokemuksia kellään?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mies voinut sanoa vanhemmilleen vastaan ja kertonut että tämä on henen elämänsä ja niin edelleen. Et sitten itse sanonut miehelle että oletko mammanpoika ja teet täysi-ikäisenä mitä haluaa eikä ole katkaissut napanuoraa lapsuudenkotiin. Monet lapset eivät ymmärrä että vanhempien määräämisoikeus lakkaa kun lapsi täyttää 18v ja ja niin edelleen.
katsos siihenhän tämä juttu sitten kaatuikin, kun aloin vaatimaan irtiottoa vanhemmista. olisi jatkossakin
pitänyt olla salassa, kun hänen vanhemmat ei hyväksyneet asiaa.
taisin sanoa mammanpojaksi ja vähän muuksikin. no, hävisin pelin, vai voiko sitä häviöksikään sanoa.
pääsin irti lopulta tosi vaikeasta suhteesta, jossa multa vaadittiin kyllä ymmärrystä ja venymistä.
ilmiannoin kyllä meidät hänen vanhemmilleen ihan vaan huvin vuoksi. näin jälkeen päin.
kaiketi siitä seurasi tuhlaajapojan hylkääminen vähintäinkin, en tiedä. tai sitten narut tiukentui entisestään.
harmi kun muuten hyvä mies menee hukkaan kun ei uskalla elää.
tosin voi se olla niinkin etten ollut tarpeeksi hyvä avoimeen suhteeseen. ehkä se on se oikea totuus.
Olen ollut tommosen mörkön kanssa suhteessa, vähän suunniteltiin yhteistä elämää mutta kummallista se yhdessäolo oli koko ajan... Onneksi ONNEKSI lakkasimme seurustelemasta, koska sitten tapasin MIEHEN joka ei roikkunut vanhemmissaan, kyllä oli aivan erilaista se touhu heti alusta.
Joten kiitä sinäkin kohtalontähtiäsi ja katso eteenpäin! Miehiä löytyy, ei tarvitse sinnitellä peräkammarin poikien kanssa.
Ensin on katkaistava napanuora synnyinkotiin , sitten on uuden suhteen vuoro.
Kaiken muun voi jakaa avioliitossa, paitsi puolisoa. Avoin suhde väärä ratkaisu.
tuo kuvaa hyvin suhteen laatua tuo sana kummallinen. vaikea määritellä, mutta se kaikenlainen
salailu ja kertomatta jättäminen ja suoranainen valehtelu teki elämästä tosi kummallista.
Kaiketi joki johdatus tälläkin kokemuksella on, jotain hyvää tästäkin varmaan seuraa pidemmällä
juoksulla.
Pahalta vaan tuntuu, että alistui moiseen asemaan, että muka niin paljon välitti toisesta ettei
välittänyt mitä se teki itselle.
Ihan esimerkkinä yksikin tilanne. Ollaan menossa yhdessä laivalle ja veljensä soittaa, niin kertoo
menevänsä työkaverin kanssa reissuun, heh.ja näitä riitti....silti asuttiin yhdessä samassa osoitteessa,muttei kirjoilla tietenkään mun luona ollut.
Aikamiespojalle Äidistä ja ylipäänsäkin synnyinkodista irtautuminen ylivoimaista, mikä on suhteen jatkon kannalta aivan oleellista. En usko ,että suhteellanne on hyvää tulevaisuutta
Appini oli kuollut jo ennen ensitapaamistamme, ja mieheni mielestä anoppini kuului kuolla ennen kuin menemme vihille. Näin ollen miehelläni oli aikamiespojan elämäntyyli. Kihlasormus oli anopilleni kauhistus, vaikka hän olikin dementikko silloin. Muutimme yhteen vasta häiden jälkeen.
Aikamiespojat ovat tosi hitaita suhteen etenemisaikataulussa, ainakin minun kokemani.
olisi mielenkiintoista kuulla näitä tarinoita, sillä ne taitaa olla aika yleisiä. Sitä kautta varmasti myös
tulisi selviytymis keinoja moisten miesten kynsiin joutuneilta. Aikansa tietenkin katselee, vaikka takaraivossa
tikittänyt jo pitkän aikaa, että suhteesta pitäisi lähteä. Onko se yksinäisyyden pelko, mikä sulkee silmät
totuudelta?
Monella aikamiespojalla myös narsistisia piirteitä luonteessa, eikait tuollainen muuten olisi mahdollista?
Ehkä mies yritti säästää sinua läheisriippuvaiselta äitiltään tai salata mielenterveydellisiä ongelmia perheessään. Tai sitten et vain ollut se oikea ja pidit vuodetta lämpimänä.
Tunnen miehiä jotka salaavat myös äpäriänsä äitiltään.
Aikammehan on täynnä narsistisia ihmisiä, sekä miehiä että naisia. Esim. työelämä suosii tietyntyyppisiä ihmisiä. Meneviä, omanedun tavoittelejoita, seikkailuhenkisiä. Vaihtelua pitää olla!
En pidä ollenkaan ihmeenä ainakaan täällä Etelä-Suomessa, että kolmikymppinen mies ei vielä halua sitoutua. Hän voi sanoa syyksi vaikka mitä. Tosiasia on, että jos meistä kukin tarkemmin miettii, mikäs kiire tuonikäisellä MIEHELLÄ on kiirehtiä elämäntapaan, jossa on pakko moniin kompromisseihin.
Naiselle asia onkin vähän kinkkisempi. Minun lähelläni on paljon iloisia yli nelikypäsiä NAISIA, jotka eivät halua kiinteätä perhettä: lasta ja vielä mies-lasta.
Nykyisin ei ole pakko sitoutua saadakseen kaikki tarpeensa tyydytetyiksi. Vois sanoa, että tässä on NAISILLA miettimisen paikka. Entisaikaan sanottiin, ettei ole tarvis ostaa koko lehmää, jos maidon saa ilmaiseksi. Joo, rumasti sanottu. Mutta miettikääs itse.
Anoppia/ äitiä voi aina käyttää kilpenään. Mutta kyllä itse mies on valinnut elämäntapansa.
varsinkin kun on tiedossa , että on peliriippuvainen ja nytkin pelannut kuukauden sisällä 600 euroa.
kait sen on sitten niin, että se äiti on kaikista mailman naisista joka kuitenkin jaksaa rakastaa
vaikka mies pelais savutkin talosta?
tälläisen kolmekymppisen kanssa minä olen ollut tekemisissä....ja menin perhana soikoon vielä
ihastuun ellen suoraan sanoen rakastuun.. enkä voi tikullakaan tonkasta, koska mulla ei ole siihen
varaa enää....ymmärtääkö tätä kukaan?
äiti on se kilpi mua vastaan mutta oma on elämänsä
Olen ilmeisesti juuri kuvaamanne yli 30 mies, joka vasta silloin löysi sen pysyvämmän suhteen. Se että ei kiinnosta avokkia näyttää suvulle johtuu siitä, että sai 15 vuotta kuulla suvun puolelta kaikkea paskaa. Olin suvun mielestä milloin homo, milloin sosiaalisesti onneton, kun ei ollut lapsenlapsia siitä, koko ajan vittuiltiin jne., etkö saa jotain hoitsua (aivan kun akateemisuus olisi jokin tavoiteltava juttu ) jen, ei sitä shittiä loputtomiin jaksa kuunnella.
Nyt kun löytyi nainen vierelle, olen ajatellut että pitäköön tunkkinsa koko suku. Kun on saanut sukulaiset potkittua sopivan kauas, kun tiedän että avokin kautta yritetään tuppautua takaisin elämääni.
Että silleen.
anna nössöpoikien olla kamareissaan. Etsi itsellesi oikea mies!