Seksuaalinen tapahtuma
En tiedä miksi ajattelin niin. Ajatus syntyi kuin lasin päältä olisi raapaistu jäät ja lumet, nähty yllättäin sisälle. Mitä näin?
Kello 11:32 minulle esitettiin adressi, johon pyydettiin nimeäni. Luin huolella ihmisten allekirjoitukset, mutta en saanut monestakaan niistä selvää. Tunnistin vain tutut kiemurat ja kaaret pystyen identifioimaan käsialan tuntemiini kasvoihin. Kaikki muu jäi mysteeriksi.
On hyvin harvinaista nähdä ihmisen käsiala, sen linjat ja innokkuus, toisaalla toisen latteus ja mataluus. Joitakin nimiä kirjoitettiin kuin miniatyyria, toisia taas kolmen kissan korkeudella ja undulaattien oven leveydeltä.
Olin saanut eteeni saaliin. Hykertelin ja mittailin - en sanoja, niiden sisältöä ja merkityksiä - vaan eleitä, ihmisen sisältä pursuavaa libidoa tai sen puutetta.
Tiedän täysin millainen käsiala minulla oli, sillä kirjoitin usein kynällä. Taas muiden ihmisten käsialaa en ollut kyennyt näkemään missään muualla kuin korteissa, kuiteissa tai sopimuspaperien julman suoralla viivalla.
Huitaisin nimeni tyhjään arkkiin, kuin kokeeksi. Tuijotin hetken musteviivaa uskomatta silmiäni. Olin päästänyt ulos seksuaalisen minäni, raivon. Tähän auttaa se, että nimeni kirjoitetaan nopeasti yhdellä suoralla viivalla, kuin lapsen piirtämällä sopimusviivalla.
Ymmärsin äkkiä valon paistavan päässäni: kynäsi ajattelematon muoto on itsesi muoto.
Oli aika kirjoittaa itsensä päälle kaunokirjaimilla.
En tiedä miksi ajattelin niin. Ajatus syntyi kuin lasin päältä olisi raapaistu jäät ja lumet, nähty yllättäin sisälle. Mitä näin?
Kello 11:32 minulle esitettiin adressi, johon pyydettiin nimeäni. Luin huolella ihmisten allekirjoitukset, mutta en saanut monestakaan niistä selvää. Tunnistin vain tutut kiemurat ja kaaret pystyen identifioimaan käsialan tuntemiini kasvoihin. Kaikki muu jäi mysteeriksi.
On hyvin harvinaista nähdä ihmisen käsiala, sen linjat ja innokkuus, toisaalla toisen latteus ja mataluus. Joitakin nimiä kirjoitettiin kuin miniatyyria, toisia taas kolmen kissan korkeudella ja undulaattien oven leveydeltä.
Olin saanut eteeni saaliin. Hykertelin ja mittailin - en sanoja, niiden sisältöä ja merkityksiä - vaan eleitä, ihmisen sisältä pursuavaa libidoa tai sen puutetta.
Tiedän täysin millainen käsiala minulla oli, sillä kirjoitin usein kynällä. Taas muiden ihmisten käsialaa en ollut kyennyt näkemään missään muualla kuin korteissa, kuiteissa tai sopimuspaperien julman suoralla viivalla.
Huitaisin nimeni tyhjään arkkiin, kuin kokeeksi. Tuijotin hetken musteviivaa uskomatta silmiäni. Olin päästänyt ulos seksuaalisen minäni, raivon. Tähän auttaa se, että nimeni kirjoitetaan nopeasti yhdellä suoralla viivalla, kuin lapsen piirtämällä sopimusviivalla.
Ymmärsin äkkiä valon paistavan päässäni: kynäsi ajattelematon muoto on itsesi muoto.
Oli aika kirjoittaa itsensä päälle kaunokirjaimilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kukaan ei arvosta nykyään enää laadukasta vittuilua.
_I'm bored_
http://www.youtube.com/watch?v=r7C6W0M5ME0