Liittyyköhän nuo yhteen? Seurustelen miehen kanssa, joka viihtyy liian hyvin työssä ja eilen luin narsisitisesta ihmisestä ja minusta mieheni sopisi siihenkin kuvaukseen hyvin. Saattaako nuo esiintyä samassa ihmisessä tai onko todennäköistä, että työnarkomaani on narsisti? Tietääkö kukaan?
työnarkomania ja narsismi?
mietteliäs nainen
112517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla on työkaverina kova työmies, jonka olemus viittaa lievään narsismiin. Hän on erittäin tarkka, stressaantuu tai hermostuu pienestäkin ongelmasta, ei siedä viivästymisiä, on vahingoniloinen toisille, pyrkii määräilemään ja jakamaan töitä muille (vaikkei ole esimies), on itsekäs eikä anna tilaa muiden mielipiteille. Mutta koskaan ei moiti itseään, vaan on hyvin suosittu omasta mielestään. Ja mitä työntekoon tulee, niin joka päivä muiden lähdön jälkeen tämä herra jää vielä töihin. Kovasti haalii itselleen vastuullisimmat työt, jotta saisi mainetta ja kunniaa tekosillaan. Joka tapauksessa hän tekee työnsä.
Että eiköhän tuossa ole jo lievän narsismin oireita. Minua raivostuttaa miltei päivittäin tuon herran käytös ja kaiken lisäksi hän on vielä työparini.
Täällä mun työpaikalla on kanssa samanlainen luonnehäiriöinen. Onneksi pääsen toiselle osastolle vähäksi aikaa töihin. Huh!
nyt ole muuta kuin sellainen, jota menneinä aikoina sanottiin nimellä "pyrkyri" ; oman napansa ympärillä pyörivä pikkunilkki. Noita nyt on joka "verstaalla". Ärsyttävä työkaverina, mutta matkaa narsistiin on melkoisesti...
Entäpä ne tapaukset, joissa tämä henkilö on saanut pari työntekijää lähtemään olemuksensa takia? Sitten kerskuu jälkeenpäin, että ne savustettiin ulos. Kyllä minun mielestäni on narsismiin liittyää, jos hanakasti on puuttumassa toisen asioihin ja utelee, eli käytännössä tulee liian lähelle. Ja sitten se, että on riitelee miltei jokaisen työkaverin kanssa, tai ei välttämättä tarvitse olla edes työkaveri. Ja jälleen jälkeenpäin kerskutaan, miten hän on ottanut yhteen sen ja sen kanssa. Minun kanssani tämä henkilö ei vielä ole pahemmin riidellyt, mutta ajoittain tunnelma on räjähdysaltis. Joskus tekisi mieli vähän puhdistaa ilmaa, mutta olen varma että se on sitten lähtö. Pyrkyri tai lievä narsisti, molempiin täsmäävät nämä "oireet".
tarkoittaa tuo "viihtyy liian hyvin töissä"..? Sanooko itse niin, sanooko joku työkaveri niin - vai onko kyseessä se, että mies on SINUN MIELESTÄSI liikaa kiinni töissään..? Tiedätkö tarkalleen miehen työtehtävät / vastuut niin, että voit arvioida tilanteen? Onko koko seurustelunne ajan ollut noin?
Mieheni voidaan varmaan luokitella työnarkomaniksi, koska työnsä on vaativaa ja hän on sille erittäin omistautunut. Harva se päivä töissäolo venähtää 9-10 tuntiin, eikä kysymys ole mistään tavan vuoksi notkumisesta tai itsensä tärkeäksi tekemisestä muiden silmissä - olin nimittäin aiemmin samalla työpaikalla hänen kanssaan ja näin, että siellä oli tekemisen meininki. Viikonloput ja lomat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ovat kuitenkin sujuneet lomaillessa. Narsismi ei ole tullut kyllä milloinkaan mieleeni - kyllä se ulottuisi kotielämään ja siihen, miten hän muita ihmisiä käytännön tasolla kohtelee. Mies on vain hyvin motivoitunut työhönsä, that's all.
Muakin kiinnostais, että mitä on "liian hyvin töissä viihtyminen" ja paljonko pitää tehdä töitä, että töissään liian hyvin viihtyy. Oma poikaystäväni sanoi kerran, ettei tiedä tuleeko tästä enää mitään, kun olen koko ajan töissä. Teen keskimäärin 40 tuntia viikossa töitä. Joskus voi olla iikon aikana päälle 70 tuntiakin, joskus voi olla viikko vapaata. Poikaystäväni tekee töitä keskimäärin kahtena päivänä viikossa. Mutta hän asuukin vielä vanhemmillaan, ehkä hän ei siis tajua, että töitä on tehtävä, mikäli yksin meinaa pystyä asumaan.
Mies on töissä arkisin 10-12h eikä ole pakko vaan hän on työnarkomaani, siitä olen varma. Mutta mietin tuota narsimia, että onko hän vielä sellainenkin. Luin jostain netistä tänään kyllä, että usein ne ovatkin yhteydessä toisiinsa. samalla ihmisellä saattaa olla vielä muitakin riippuvuuksia paljon eikä vain työnarkomania.
narsismista, äläkä nyt väen vängällä selitä miehen töissäviihtymistä sillä! Jonkin sortin "narkomania" ja narsismi eivät tosiaan automaticly liity yhteen!
Kai olet kysynyt häneltä asiasta? Mitä on vastannut?
Oletko itse miettinyt, miksi ei viihdy seurassasi, vaan on ilmeisesti sitten mieluummin töissä osan potentiaalisesta yhdessäoloajasta?
Olen itse elänyt narsistin kanssa ensimmäisen avioliittoni - ja olisi ollut helpotus, jos olisikin tehnyt pitkiä työpäivíä! Ei olisi ollut kotona "passissa" kyttäämässä ja valittamassa kaikesta!
No en väittänyt, että mies on sen takia narsisti, että viihtyy työssä vaan olen huomannut hänessä nyt narsismista luettuani paljon narsistisia juttuja. MIssä olen väenvängällä selittänyt miehen töissä viihtymistä sillä?
En todellakaan väitä, että hän on sen takia paljon töissä, että olisi narsisti. Mietin vain että kuinka usein nuo asiat liittyvät yhteen. Tietenkään ne eivät aina voi liittyä yhteen, tuskin kaikilla narsisteilla on työtä ja ei kai kaikki työnarkomaanit oo narsisteja.
Missä olen väittänyt, että ne AINA liittyisivät yhteen? Kysyin vain, että liittyvätkö ne yhteen ja jos jollain on kokemusta asiasta. Luin kyllä netistä, että ne usein saattavat liittyäkin yhteen.
jos kerran jo "netistä" luit, että USEIN SAATTAVAT liittyä!?
Tunnut mielipiteen asiasta jo muodostaneen, koska kinaat vastaan niitä, jotka ovat jopa omakohtaisesta kokemuksesta eri mieltä sinun arvelujesi kanssa.
En minäkään väitä, ettei työnarkomania ja narsismi voi KOSKAAN liittyä toisiinsa, ymmärsitkö?
Minun molemmat aikuiset sisareni ovat työnarkomaaneja. Molemmilla on yritys joka vie kaiken ajan, on vienyt jo kymmeniä vuosia. Kumpikaan ei tunnu osaavan nauttia elämästä millään muulla aluella. Ei harrastuksia, ei ystäviä. Minä en kai sairastunut isältä ja äidiltä perittyyn malliin koska huomasin jo pienenä kuinka kova työ tuotti kärsimystä ja kulutti isäni monta kertaa burn outtiin. Hän kuoli sydänkohtaukseen 63 vuotiaana, kerrasta. Isänikään ei tutustunut kaikenlaisiin ihmisiin puhumattakaan harrastuksista. Työ oli kaikki ja koko elämä.. Sisareni ovat myrkyttyneet niin samaan sumuun että heillä ei ole ulospääsyä. Toisella on selkärangan rappeuma niin paha että halvausriski on jo korkea, kärsii myös loppuunpalamisesta ja vakavista ongelmista ihmis-suhteissa. Toinen johtaa tehdasta, on vetäytynyt kuoreensa tyystin eikä osoita minkäänlaisia aitoja tunteita, eikä pidä yhteyksiä sukulaisiinsa tms.
Näin täällä, itse olen muutaman kerran yllättänyt itseni loppuunpalamisen kynnykseltä.. Vaihdoin työni kevyempään ja huolettomampaan. Toivon että sisareni saisivat muutakin sisältöä elämäänsä. Ei, eivät he kuuntele jos sanon.. koetettu on. Heille tärkeintä elämässä on työ. Ei perhe..ei ystävät.. ei vapaa-aika. Vaan tuloksellinen ja raskas työ mitä "kuuluu" tehdä ylityönä sekä mitä on pakko ajatella taukoamatta. Sääli..