Onko olemassa jotain kirjaa missä opetettaisiin mitä nuotteja voi soittaa millekin biisille? Tiedän, että blues pentatonic sopii moneen biisiin, mutta mitä jos haluaa laajentaa skaala repertuaaria tuosta? Skaaloja on monenlaisia, mutta mistä tietää mihin ne sopii? Ja jotkut skaalat ilmeisesti sopivat vaan tietylle soinnulle. Lisäki, mistä tietää missä sävellajissa kappale menee, että voisi harjoitella soittamaan sen mukana?
Liekö vaikesti kysytty, mutta siis soolokitaroinnin teoriakirja. Onko sellasta suomeksi olemassa, tai englanniksi jos on parempi opetus?
Liekö vaikesti kysytty, mutta siis soolokitaroinnin teoriakirja. Onko sellasta suomeksi olemassa, tai englanniksi jos on parempi opetus?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sävellajin löytäminen nyt lienee oleellisin juttu. Yleisestihän sanotaan, että sävellajin voi päätellä nuottiviivaston etumerkinnästä ja ensimmäisestä/viimeisestä soinnusta.
Eli jos ensimmäinen/viimeinen sointu on G, niin sävellajikin todennäköisesti on G-duuri. Jos kappaleessa näkyy nuottiviivasto, niin silloinhan pitäisi viivaston alussa näkyä yksi ylennysmerkki viivalla F. Koska G-duuriskaalassa/asteikossa on yksi ylennetty sävel F, niin tämä on valmiiksi merkitty viivaston alkuun ylennetyksi.
Tällaiseen kappaleeseen(G-duurissa menevään), voi hyvin kokeilla sooloa ihan samaisesta G-duuriasteikosta. Tää sävellajiasia perustuu siihen, että mikäli kappale menee juuri G-duurista, niin melodia linja seuraa hyvinpitkälle G-duuriastekon(tai skaalan), säveliä. Samoin kappeleessa käytettävät soinnut hyvin pitkälti muodostuvat juurikin G-duuriastekon sävelistä.
Sanoin "vain" hyvinpitkälle siksi, koska ei ole kuitenkaan hirveän harvinaista, että joukossa on myös sävellajin "ulkopuolisia" säveliä tai tällaisesta muodostettuja sointuja. Näihin kohtiin tuo G-duuriasteikko ei sitten välttämättä toimi ja niihin on mietittävä linjat vähän niinkun tilanteen mukaan.
Pomminvarma tapa "sooloilussa" on käyttää aina soinnun omia säveliä. Silloin ei ainakaan voi mennä pieleen. Tokihan nämä on ensin opittava, jotta ne löytäisi:D
Sellainen oleellinen asia, joka on myöskin hyvin hyödyllistä tietää on rinnakkaissävellajit! Jos katsotaan edelleen G-duuriasteikkoa ja verrataan sitä E-molliasteikkoon, niin huomataan että ne sisältävät samat sävelet. Nämä ovat siis toistensa rinnakkaissävellajeja.
Eli jos duuriasteikko on vaikkapa D, niin rinnakkaismolliasteikko löytyy puolitoista sävelaskelta alempaa(kolme nauhaväliä), eli H=> Hm.
Siksi jos käyttää tuota viivaston etumerkinnästä sävellajin tunnistamista, on syytä katsoa myös ensimmäinen/viimeinen sointu(duuri vai molli), koska rinnakkaisävellajeilla on aina samat etumerkinnät.
Minä suosittelisin treenailemaan eri kappaleitten päälle ihan perus duuri- ja molliasteikolla ensin. Siitä huomaa esim. miten paljon helpompi on vaikkapa löytää laulumelodian linjat kitaralla, kun tietää, missä sävellajissa mennään! Kun sitä harrastaa enempi, niin pikkuhiljaa alkaa hahmottamaan sävellajit ym. ihan ilman että katsoo mistään lapuista.
Siinä jotain...mun mielestä olennaisia juttuja.
Mitä tulee siihen, mitä astekoita minkäkin soinnun päälle voi käyttää, nii se onkin hieman monimuotoisempi kysymys. Ei ole oikeen olemassa sellaista hyvää taulukkoa, mistä vois kattoo automaattisesti, mikä asteikko käy mihinkin sointuun. Niitä joskus on jossain opetuskirjoissa yritetty tehdä, mutta mun mielestä niissä on ollut juuri se väkisintekemisen maku. Tämä siksi, koska homma on niin tapauskohtaista ja riippuu missä sävellajissa kyseinen sointu on.
Esim. yleensä miksolyydinen moodi käy hyvin Seiskasointujen päälle. Vaippapa G7 soinnun päälle käy miksolyydinen G varsin hyvin yleensä, mutta entäpä, jos kappaleen sävellaji on C-molli ja yrittää soittaa G7-soinnun päälle miksolyydistä G:tä, niin eipä kuulosta yhtään hyvältä!
Eli riippuu tapauksesta...
Ei tuu mitään yksittäistä oppikirjaa mieleen, mutta aika hyvin niitä löytyy ihan kirjastosta. Youtubessa on myös tosi paljon käytännöllistä matskua..
Kiitos hyvästä vastauksesta. Noita skaaloja eri sävellajeille olenkin löytänyt netistä. Onko noita vaikka G-duuriasteikon säveliä jokin tietty lukumäärä? Jostain muistelisin lukeneeni, että siihen kuuluu jotkin perussoinnut ja sen relative-soinnut ja vielä mollisoinnut, en ole varma asiasta. Pitänee käydä kirjastossa katselemassa josko sieltä joku teoriakirja löytyisi :D
G, A, H, C, D, E, F#, (G)[=oktaavi]), Eli seitsemän säveltä.
Duuriasteikkoa pidetään eräänlaisena referenssiasteikkona, jonka suhteen voidaan ilmaista myös muita asteikkoja. Kun numeroidaan duuriasteikon sävelet yhdestä - seitemään(kahdeksas = oktaavi), niin voidaan käyttää numerointia selvittämään jonkun toisen asteikon kulku.
Esim. jos vaikka halutaan tietää, millainen skaala on tuo miksolyydinen moodi(G), niin sen voisi ilmaista numeroilla:
1,2,3,4,5,6,b7
Tällöin asiaan vihkiytynyt ymmärtää automaattisesti, että G-Mikolyydinen moodi poikkeaa G-duuriskaalasta siten, että sen 7. sävel(F#), alennetaan puolisävelaskeleen verran(=>F). Sama siis tottakai toimii kaikissa muissakin sävellajeissa. Kun me tiedämme kaikkien duuriasteikkojen sävelkulun, niin voimme tuon edellä esitetyn numero "koodin" perusteella soittaa Miksolyydisen skaalan kyseisestä sävellajista.
Kun puhuit siitä pentatonisesta, nii se olisi samalla systeemillä se ilmaistas 1,b3,4,5,b7
Juu, ymärsin ton numerojutun ja kuinka pentatoninen siitä rakentuu :D Sitä en vielä tajuu miten noi G asteikon sävelet määräytyy. Lainasin sellasen kirjan ku Heavy guitar bible (volume II), jota joku joskus suositteli.
"kaava" menee sävelaskelina:
koko - koko - puoli - koko - koko - koko - puoli.
Kutsutaan myös nimellä diatoninen asteikko, koska siinä on kaksi puolisävelaskelta ja viisi kokosävelaskelta. Jos oot näpelöinyt joskus pianoa, niin sillä homma on selkeempi. C-duurissahan(...ja rinnakkaissävellaji A-mollissa), ei ole yhtään ylennystä/alennusta. Kun tietää missä C pianossa sijaitsee, niin voi soittaa C-duuriskaalan pelkästään valkoisia koskettimia käyttäen. Siinä näkee myös, minkä sävelien väliin jää musta kosketin(kokosävelaskel), ja minkä ei(puolisävelaskel).
Niin samaista numero"systeemiä" käytetään myös ilmaisemaan jonkun sointutyypin rakenne.
Jos vaikka halutaan ilmaista duurisoinnun rakenne, niin sehän on:
1, 3, 5
molli:
1, b3, 5
seiska
1, 3, 5, b7
...jne
Harmonian yhteydessä puhutaan usein intervalleista, eli(1-8): priimi, sekuntti, terssi, kvartti, kvintti, seksti, septimi ja oktaavi. Tossa linkissä voi tutustua intervalleihin tarkemmin, jos kiinnostaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Intervalli
Lähinnä tosta taulukosta näkee selkeiten intervallien nimet
Luin tuota kirjaa ja siinä puhutaan just tosta samasta ja nyt tajuan miten noi soinnut rakentuu ja mitä sointuja voi käyttää missäkin sävellajissa (tai ainakin tajuan hieman enemmän). Eiköhän se siitä avaudu kun jaksaa opiskella.