En tiedä mitä ajatella kaverini käytöksestä...
Epäilen, että hän liioittelee tai jopa valehtelee itseensä kohdistuvista loukkauksista, jotta saisi sääliä ja huomiota. Olen huomannut, että olessamme yhdessä jossain ja hänen mennessä esmes vessaan, siellä vessassa "sattuu" jotain hyvin loukkaavaa, josta hän sitten tulee vaahtoamaan muille. Esimerkiksi, että joku oli aivan tahallaan tönäissyt häntä ja haukkunut huoraksi. Sattumalta aina silloin kun silmä välttää, on joku kohdellut kaveriani todella törkeästi. Mennessäni edeltä salin pukukoppiin hänen jäädessä vielä jonottamaan on siihen jonoon kuulemma tullut joku haukkumaan häntä törkeästi. Näitä tapauksia on sattunut viime aikoina aika paljon.
Kerran hän jutteli minulle ja kertoi aikovansa jättää poikaystävänsä ja että on jutellut siitä äitinsä ja siskonsa kanssa ja hekin tukevat häntä päätöksessä. Kuitenkin viikkoa myöhemmin isommassa kaveriporukassa hän sääli itseään ja kertoi, että hän on kamala ihminen ja että hänen siskonsa varmasti tuomitsee hänet, kun hän jättää poikaystävänsä (poikaystävä kuuluu samaan kaveriporukkaan siskon kanssa).
Kerran hän kertoi ahdistuvansa poikaystävänsä kanssa. Ihmettelin, olisiko syynä se, ettei hän voi olla oma itsensä poikaystävän seurassa. Kaverini nauroi, että eihän toki, he voivat olla toistensa seurassa minkälaisia tahansa, hänen poikaystävä hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on, ongelma on pikemminkin se, ettei poikaystävä enää yksinkertaisesti kiinnosta häntä muuten kuin kaverimielessä. Tästä taas paripäivää myöhemmin hän mesosi, ettei kestä suhdetta, koska hänen täytyy esittää hienoa naista poikaystävän seurassa.
Kaverini on sellainen, ettei hän itse juuri halua kuunnella muiden huolia tai muita ylipäätään. Olen vuosien saatossa jotenkin tottunut tähän, että puheenaiheet koskee aika lailla hänen elämäänsä. Tai saattaa hän kuunnella, mutta katse harhailee jossain ihan muualla ja kaikki menee toisesta korvasta ulos. Olen vähän liian kiltti, mutta en ole suuttunut, vaikka olen joskus ollut hyvinkin loukkaantunut hänen vaihtaessa puheenaihetta juuri kun olen itse kertomassa jotain omasta elämästäni. Ensin ärsyynnyin tästä tavasta olla ottamatta muita huomioon, mutta myöhemmin olen tottunut tähän. Silti en kauhean mielelläni vietä aikaa hänen ahdistavassa seurassaan.
Nyt, kun hän (taas) tarvitsisi apua, tunnen itseni ihan hirveäksi ihmiseksi, kun en edelleenkään oikein jaksa hänen seuraansa. Itse olen tottunut siihen, etten jaa vaikeuksiani kovinkaan paljon muiden kanssa. Silti mulla on kavereita, jotka kyllä vastavuoroisesti ovat kiinnostuneita elämästäni. Heidän huoliaan voin kuunnella vaikka koko päivän. Mutta olla sitten sellaisen ihmisen olkapää, joka ei tekisi samalla lailla minulle...Se on hankalaa. Kaverini on aloittamassa opiskelut, ja toivon ihan tosissani että hän saa uusia hyviä ystäviä.
Olenko se kuuluisa rotta, joka jättää uppoavan laivan?
Epäilen, että hän liioittelee tai jopa valehtelee itseensä kohdistuvista loukkauksista, jotta saisi sääliä ja huomiota. Olen huomannut, että olessamme yhdessä jossain ja hänen mennessä esmes vessaan, siellä vessassa "sattuu" jotain hyvin loukkaavaa, josta hän sitten tulee vaahtoamaan muille. Esimerkiksi, että joku oli aivan tahallaan tönäissyt häntä ja haukkunut huoraksi. Sattumalta aina silloin kun silmä välttää, on joku kohdellut kaveriani todella törkeästi. Mennessäni edeltä salin pukukoppiin hänen jäädessä vielä jonottamaan on siihen jonoon kuulemma tullut joku haukkumaan häntä törkeästi. Näitä tapauksia on sattunut viime aikoina aika paljon.
Kerran hän jutteli minulle ja kertoi aikovansa jättää poikaystävänsä ja että on jutellut siitä äitinsä ja siskonsa kanssa ja hekin tukevat häntä päätöksessä. Kuitenkin viikkoa myöhemmin isommassa kaveriporukassa hän sääli itseään ja kertoi, että hän on kamala ihminen ja että hänen siskonsa varmasti tuomitsee hänet, kun hän jättää poikaystävänsä (poikaystävä kuuluu samaan kaveriporukkaan siskon kanssa).
Kerran hän kertoi ahdistuvansa poikaystävänsä kanssa. Ihmettelin, olisiko syynä se, ettei hän voi olla oma itsensä poikaystävän seurassa. Kaverini nauroi, että eihän toki, he voivat olla toistensa seurassa minkälaisia tahansa, hänen poikaystävä hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on, ongelma on pikemminkin se, ettei poikaystävä enää yksinkertaisesti kiinnosta häntä muuten kuin kaverimielessä. Tästä taas paripäivää myöhemmin hän mesosi, ettei kestä suhdetta, koska hänen täytyy esittää hienoa naista poikaystävän seurassa.
Kaverini on sellainen, ettei hän itse juuri halua kuunnella muiden huolia tai muita ylipäätään. Olen vuosien saatossa jotenkin tottunut tähän, että puheenaiheet koskee aika lailla hänen elämäänsä. Tai saattaa hän kuunnella, mutta katse harhailee jossain ihan muualla ja kaikki menee toisesta korvasta ulos. Olen vähän liian kiltti, mutta en ole suuttunut, vaikka olen joskus ollut hyvinkin loukkaantunut hänen vaihtaessa puheenaihetta juuri kun olen itse kertomassa jotain omasta elämästäni. Ensin ärsyynnyin tästä tavasta olla ottamatta muita huomioon, mutta myöhemmin olen tottunut tähän. Silti en kauhean mielelläni vietä aikaa hänen ahdistavassa seurassaan.
Nyt, kun hän (taas) tarvitsisi apua, tunnen itseni ihan hirveäksi ihmiseksi, kun en edelleenkään oikein jaksa hänen seuraansa. Itse olen tottunut siihen, etten jaa vaikeuksiani kovinkaan paljon muiden kanssa. Silti mulla on kavereita, jotka kyllä vastavuoroisesti ovat kiinnostuneita elämästäni. Heidän huoliaan voin kuunnella vaikka koko päivän. Mutta olla sitten sellaisen ihmisen olkapää, joka ei tekisi samalla lailla minulle...Se on hankalaa. Kaverini on aloittamassa opiskelut, ja toivon ihan tosissani että hän saa uusia hyviä ystäviä.
Olenko se kuuluisa rotta, joka jättää uppoavan laivan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ystävyys on vastavuoroisuutta esim juuri ilojen ja surujen jakamisesa. ei hän ole hyvä ystävä jos ei sinun asiasi kinnosta häntä/eikä halua auttaa ja olla olkapäänä.
toiv elämä hänellekkin opettaa mitä ystävyys on.
etkä sinä ole se rotta joka jättää uppoavan laivan, ystäväsi teki sen jo.
jos et vain jaksa tällaista käytöstä, niin jätä hänet. kukaan ei pakota sinua olemaan sellaisen kanssa josta et pidä. jos voit kuitenkin olla välittämättä asiasta, niin tee niin. voit vaikka mainita asiasta, mitä luulet hänen tekevän.toi on kyllä hieman outoo käytöstä :/
Itse en yleensä ole hirveän avoin suruistani, joten en välttämättä oletakaan, että kertoisin niitä kavereille yhtä paljon kuin he omiaan minulle. Mutta mitä iloihin ja yleensä muuhun elämään tulee, niin tämän ystävän kohdalla nekin mennään aika lailla hänen tunteidensa mukaan. Ei hän ilkeyttään ole itsekäs tai mitään, mutta hänellä on erittäin huono keskittymiskyky ja vaikka hän joskus jopa pyytää muita kertomaan omasta elämästä, niin keskittymiskyky lasketaan sekunneissa. Olenkin oppinut tiivistämään sanomiseni yhteen lauseeseen, että hän malttaa kuunnella sen. Ja jos joskus olenkin huomauttanut keskeyttämisestä, hän kyllä yrittää kuunnella, mutta pian katse harhailee, hän on omissa maailmoissaan ja huomaan puhuvani seinille. Voipi siis johtua ihan luonne-eroistakin. Joka tapauksessa hänen lähellään tuntuu, etten pysty hengittämään. Kai en vain oikein osaa suhtautua häneen?
En inhoa missään nimessä tätä kaveria, mutten niin välttämättä pidäkään hänestä. Hänessä on sellaisia puolia, joita arvostan, Mutta silti jokin klikkaa vastaan, on aina klikannut. Ehkä olen vain niin armoton tuon tilannetajuttomuuden suhteen.
Hänellä oli joskus teini-iässä syömishäiriö ja huono itsetunto. Kun tutustuimme, hän oli päässyt siitä yli ja kuulinkin tuosta häiriöstä vasta vuosien päästä. Välillä (tosin hyvin harvoin) hänelle tulee näitä hetkiä, jolloin itsetuntonsa on täysin nollassa. Kaipa hän juuri silloin hakee entistä enemmän huomiota. Silloin hän vakavoituu asteen verran ja alkaa jutella syvällisempiä. Tällöin hän on rauhallisempi ja hänen kanssaan on helpompi jutella. Mutta toisaalta silloin hän vaatii itsetuntonsa pönkitystä koko ajan eikä jaksa jutella mistään muusta, kuin omasta surustaan, mikä toisaalta onkin ymmärrettävää.
Mutta ystävyys ei voi olla velvollisuus, kyllä sen täytyy lähteä siitä, että ihan oikeasti pitää tästä ihmisestä. Kun en nyt pelkkä tukijalkakaan voi olla (vaikka kuuluhan tukeminenkin ystävyyteen).
Ystäväsi on erinomainen esimerkki draamaqueenista ja sellaisiakin tarvitaan. Hänelle jokainen päivä on tunteiden syöksyä ylös ja alas aidosti ja vilpittömästi. Joten voit olla aivan varma, ettei ystäväsi valehtele saati tarkoituksella puhuisi pahaa, vaan jos joku vessan jonossa sanoo hänelle pöö, kaverisi kuulee siinä miljoona piilotettua merkitystä ja kertoo sen sinulle juuri, kuten on asian sisikunnassaan täysillä kokenut.
Draamaqueen ei ole realistisin ihminen maan päällä ja sen vuoksi, jos sinä taas olet, ette voikaan ymmärtää toisianne helposti. Sinä kuulet vessajonossa ihan selvästi sen pöön ja suhtaudut asiaan rauhallisen järkevästi, että ahaa, joku hermoheikko liikkeella, mutta draamaqueen-ystäväsi on poissa tolaltaan vielä seuraavanakin päivänä.
Draamaqueenit ovat rasittavia, itsekeskeisiä, huonoja puhekumppaneita, hermostuttavia tunnesyöksyissään, heikkokykyisiä hoitamaan ihmissuhteitaan juuri itsekeskeisyytensä takia ja saavat todella vähän aitoja ystäviä, mutta toisaalta he osaavat tehdä arkisesta auringonlaskusta yhtä juhlaa ja keksiä muutenkin piristävää tunnelmaa tavallisissa tilanteissa. He myös herkästi reagoivat koko ryhmän puolesta näyttävästi ja siten sysäävät pattitilanteita eteenpäin, joten sehän on parempi kuin vain kyräillä.
Jos sinulta löytyy yhtään huumorintajua ja lempeyttä, niin ne yhdistämällä saat draama queenin kyllä hallintaan. Kannusta häntä hyvissä asioissa ja opettele kysymään häneltä, että mitä se vessajonon tyyppi tarkalleen ottaen sanoi ja muistaako ystäväsi miksi tilanne ajatui vessajonossa niin vaikeaksi? Draamaqueenit eivät kykene arvioimaan oman käytöksensä vaikutusta, joten ainoa keino johdatella liioittelut asialinjalle on plarata vähän tapahtumahistoriaa läpi sekä pyytää tarkemmat perustelut, miksi hän uskoo poikaystävänsä haluavan hänen olevan hieno ja mitä se hieno tarkoittaa.
Itse en draama queeneja jaksaisi,mutta heitä tulee vastaan naapureina, työpaikalla, matkoilla jne ja kun tiedät, miten toimit heidän kanssaan pääset tosi helpolla. Fiksumpi draama queen saattaa jopa tiedostaa ongelmansa ja kiitollisena käy keskustelua tarkemmin läpi, mutta yleensä suurin osa vaan kouhkaa ympäriinsä.
Niin, valehteleminenhan ei oikeastaan kuulu hänen luonteenpiirteisiinsä ja siksipä noita episodeja ihmettelinkin. Oikeastaan arvostankin ystävässäni rehellisyyttä ja vilpittömyyttä. Tuo draamaqueen oli kyllä hyvä määrittely. Suurin osa kommunikoinnistahan on nonverbaalista, mutta kaverini löytää niitä piilomerkityksiä vähän joka paikasta ja tulkitsee niitä aivan omalla tavallaan. Kesäisellä kadulla hän on näkevinään, kuinka jokainen vastaantuleva mies yrittää iskeä häntä ja jokainen vastaantuleva nainen on kateellinen hänelle. Jokainen häntä kauniimpi nainen taas on ilkeä "bitch". En nyt itseäni aivan tosikoksikaan sanoisi, mutta muutama tunti kuin tuollaista kuuntelee, niin alkaa kyllästyttää.
Huonoina aikoina hän taas näkee niitä piilomerkityksiä nimeomaa itseään vastaan. Hän tulkitsee jokaisen ympäristön tapahtuman tapahtuvan hänen itsensä takia. On hän kyllä viime vuosina vähän kypsynytkin, mutta silti...
Itse olen joskus ollut masentunut. Kai mä en sitten vaan osaa ottaa tosissani hänen suuria draamojaan... Ihmiset toki kokevat eri asiat niin eri tavoin enkä nyt haluaisi ajatella, että "kukaan muu kuin mä ei saa masentua, mulla on siihen paras syy". Periaatteessahan kenenkään huonoa oloa ei pitäisi vähätellä. Mutta silti en oikein jaksaisi lähteä mukaan niihin suurin suhteettomiin draamoihin, kun hän vääntää jokaisesta normaalistakin asiasta super-draaman. Välillä itsekin saatan tosin valittaa jostain ihan pienestä, mutta silti mulla on suhteellisuudentajua.
Hassua tosin on se, että kyllä mä kenen tahansa muun vuodatuksia jaksan kuunnella vaikka millä mitalla ja vaikka mistä syystä ja välitän aivan oikeasti näistä ihmisistä. Mutta ehkäpä negatiivinen suhtautuminen tämän kyseisen ystävän kohdalla johtuu siitä, ettei ystävyys ole tasapuolista. Tai sitten syynä on yksinkertaisesti se, etteivät kaikki vaan voi pitää kaikista...
Minusta vaikuttaa, ettei ystävyytenne ole tasapuolista, kuten sanoit. Mutta vikaa on luultavasti molemmissa. Kun ystäväsi virhelistat pitenevät ja laajenevat sitä mukaa, mitä enemmän laitat viestejä, on enää vaikea nähdä asiaa aivan niin kuin alkuun kirjoitit. Ehkä olet loukkaantunut kaverillesi jostain, jota et kykene myöntämään ja siksi niin moni asia ärsyttää. Voisiko tosiaan olla kyse jostain muustakin kuin vain luonteiden eroista?