Ennen nukkumaan menoa heitän yhden kysymyksen, joka tuli nukkumaan menosta mieleen. Miten sinkku voisi elää kuvitteellista parisuhdetta, jos hän haluaisi totutella siihen? Nukkumaan varmaan pitäisi mennä ihmisten ajoissa, ettei valvota toista, ja toivottaa kuvitteelliselle kumppanille hyvät yöt, ja aamulla huomenet. Mitä muita tällaisia asioita on mitä voisi konkreettisesti tehdä, listaa kiitos? En ole ollut koskaan missään suhteessa, joten ei väliä vaikka on itsestään selvyyksiä. (esim. olisko hyvä idea käydä ostamassa kukkasia aina joskus sille kuvitteelliselle kumppanille).
Miten elää (kuvitteellista) parisuhde elämää?
Haukotus, väsytys
24526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Nolona myönnän, että olen alkanut yksinäisyyttäni puhua ääneen. Siis kuin puhuuisin jollekin oikealle ihmiselle. Viimeisen parin viikon aikana olen valot sammutettuani mennyt peiton alle ja sanonut ääneen:
"Nuku hyvin Jonna. Sä oot parasta mitä mulle on tapahtunut ja mä rakastan sua tosi paljon. Kiitos tästä päivästä. Oot ihana ihminen."
En ole oikeassa elämässä koskaan päässyt sanomaan kenellekään naiselle mitään tuon suuntaista. Mutta onneksi voin sanoa sen ääneen omassa asunnossani yksin enenn nukkumaanmenoa. Alankohan oikeastijo vähän seota?
En halua ottaa itsesääliä esiin, mutta onhan se kamalaa, jos ei ole koskaan nukkunut yötä nainen vierellä. Näin siis minun tilanteeni...
aina nukkumaan mennessäni kiedon käteni kuvitteellisen söpön naisen ympärille ja toivotan hänelle hyvää yötä ja suutelen häntä, niin kuin parisuhteessa elävä normaali mies tekee. Sanon vielä rakastavani häntä todella paljon. Itse olen kerran saanut nukkua kauniin blondin kanssa samassa sängyssä lähekkäin ja olihan se mahtavaa vaikka koko ajan mileltä kalvasi ajatus, että tämän on vain hetki taivaassa ja sen jälkeen helvetti jatkuu.
Jos nämä tunnustuksenne tulevat ylittämään ihmisten kommentointikynnyksen, voidaan olla melkomoisen varmoja, että kommentit ovat empatialtaan luokkaa "Kyllä, olette sekoamassa"; "Ihan hyvä ettei kaltaisillanne pakkomielteisillä takertujilla olekaan naista"; "Luultavasti 'naisenne' alkavat pian vastaillakin teille, haha". Toinen, todennäköisempi vaihtoehto on, ettei ketään kiinnosta.
Hauskintahan on, että vain ATM:n kohdalla tällainen käyttäytyminen on tuomittavaa. Otetaan populäärikulturelleja esimerkkejä. Don Rosan eräässä Roope Ankka -sarjakuvassa nähdään kohtaus, jossa saituri toivottaa makuuhuoneessaan ääneen hyvää yötä elämänsä suurinta ei-mammonallista rakkauttaan eli Kultu Kimallusta esittävälle maalaukselle. Tästä huolimatta Roope ei näyttäydy rakkauselämänsä osalta häiriintyneessä vaan korkeintaan traagisessa valossa; onko pankkiiri sittenkään onnellinen vain rahojensa kanssa, vai olisiko hänen kuitenkin pitänyt valita Klondikessa toinen tie kuljettavakseen?
Tai entäpä kotimainen päihtyneiden alempien sosiaaliluokkien nuorten aikuisten - ja miksei muidenkin - ikisuosikki Kaija Koo, ja hänen kiistatta sangen hieno kappaleensa "Jos sua ei ois ollut"? http://www.youtube.com/watch?v=yigxrDa_M_c Kappalehan kertoo ihan suoraan harhaisuudesta, pakkomielteisyydestä, tosiasioiden kieltämisestä ja sen sellaisesta "hulluudesta"! Siitä huolimatta jos yleisöltä kysyttäisiin kappaleeseen sopivia asiasanoja, suurin osa ehdottaisi ihan jotakin muuta kuin "psyykkisesti sairaat". (Ja ehdottajaa katsottaisiin kuin, no, tunteetonta Asperger-aateeämmää.)
On paradoksaalista, että sellaista saa luvallisesti kaivata minkä on menettänyt joko omien valintojensa seurauksena tai olosuhteiden pakosta, ja kaiken lisäksi sitä voidaan vieläpä pitää kauniina asiana, mutta jos kaipaa jotakin mihin itsellä ei koskaan ole ollut mahdollisuuksia (ja muilla on), leimautuu helposti vain entistäkin friikimmäksi. Se on kuitenkin ATM:n osa, tässäkin asiassa.
Hyvä idea tuo äänen puhuminen. Mutta miten sitten vielä pitäisi toimia, ettei jää ihan halaus ja puhe tasolle, vaan menisi vähän pidemmälle. Miten suuri vaikutus tuolla sinun Jonnalla on? Esimerkiksi saako Jonna sinut menemään joskus nukkumaan aikaisemmin (hänellä voi olla aikainen herätys), menemään kävelylle (kuvitteellisesti tietty käsikkäin), lähtemään ulos joku päivä, olemaan iloinen Jonnan nimipäivänä, ostamaan joskus jotain kivaa, tms.
Silläkin voi olla jotain vaikutusta empatian saamiseen jos kirjoittaa iloitsevia kirjoituksia enintään muutamien satojen kilometrien päässä itsestä tapahtuneista massamurhista ja nuorten kuolemiin johtaneista onnettomuuksista, ja vielä toivoo niitä lisää. Ja fantasioi itse tappamisesta ja hakkaamisesta yms.
Niinhän sinä,Naisasialuuseri ja Joona-Mi/ATMi/Arasville/Alajantti olette ilmeisestekkin tehneet.
Mitä sitä turhaan hävetä ääneen puhumista yksinään. Olen itse harrastanut tuota aina ja en ole siihen juuri kiinnittänyt huomiota vaan kaverit huomauttelevat välillä asiasta. Hankin seurakseni lemmikin (kanin) ja onhan se kiva silitellä edes sitä lemmikkiä iltaisin kun katselee telkkaria. Tietty eihän lemmikkieläin ihmiskontaktia täysin korvaa mutta kuitenkin...ja onhan lemmikistä vastuutakin ja kaikki eivät voi ottaa lemmikkiä allergian tmv. vuoksi. Yksin elämiseenkin (ikävä kyllä) tottuu ajan kanssa, vaikka kyllähän se aina välillä kirpaisee. Nyt mulla hieman toivoa kun yksi mies on suostunut tapailemaan minua...mutta aika näyttää miten käy.
Niin ja tuosta kuvitteellisuudesta...sängyssä iltaisin kuvittelen miltä tuntuisi jos mua halattaisiin ja halaan isoa nallekarhua, jota kutsun Kalleksi. Kalle älä kuorsaa kovaa yöllä! Hyvää yötä! tmv. pientä huumoriakin mukaan, niin tulee jotenkin parempi mieli eikä ole niin yksinäinen tai surullinen olo.
Niin, hyvä se on tehdä noin ennen itkuraivareita ja itsemurhafantasioita, se on niin kaunista.
No, onko viime aikoina tullut mesessä pakkeja suojaikärajan juuri ja juuri ylittäneiltä tyttösiltä?
Olet selvästi pohtinut asiaa. Kirjoituksesi on tasoltaan sellaienn, että vain muutama prosentti populaatiosta pystyy päättelyllään ja kirjoittamalla tuottamaan tuon tason tekstiä.
"Miten suuri vaikutus tuolla sinun Jonnalla on? Esimerkiksi saako Jonna sinut menemään joskus nukkumaan aikaisemmin (hänellä voi olla aikainen herätys)..."
Ei ole tällaista vaikutusta, enkä joka ilta höpise ääneen. Vain silloin kun kaipaan seuraa eli pari kertaa viikossa.
Ei ole mitään tuollaista! Itsekseen jutteluun ei välttämättä liity mitään poikkeavaa käytöstä tai fantasiointia sopimattomista asioista.
Nyt ei mitenkään liity itse asiaan. Tarpeeksi vanhojen nuorten harmiton lähestyminen menestyksestä riippumatta on moraalisesti aivan eri maailmassa kuin kiihottaa tuntemattomien nuorien lahtaamiseen.
En itsellenikään odota mitään mieletöntä sääliä ja sympatiaa (koska tiedostan että ihmisten kanssakäynti perustuu vapaaehtoisuuteen) ja jos valitan niin teen sen höyryjen päästämiseksi mutta tunnistan kyllä noiden asioiden erot ja ymmärrän kyllä miksi joillekkin voi olla erityisen vaikeaa saada sympatiaa osakseen.
Sinä kuitenkin aloit mennä henkilökohtaisuuksiin, kun oma viestini käsitteli tilannetta yleisellä tasolla: yksinäinen mies mielikuvitustyttöystävälle puhellessaan kanssa koetaan aina friikiksi eikä hän saa osakseen kuin pelonsekaista sääliä, siinä missä vastaavat obsessio-oikut muunlaisissa tilanteissa muunlaisilta miehiltä (ja naisilta ehkä tilanteesta riippumatta) hyväksytään helpommin. Tämä siis ihan riippumatta siitä, onko kyseisen tyynynhalaajan suhtautuminen massamurhiin yleisesti tiedossa tai ei.
Siksi asiaan kuulumaton tölväisyyn vastaaminen toisella.
Jos siis tarkoitit muita kuin itseäsi ja muita kuin kirjoittajia joiden kanssa kukaan nainen ei uskaltaisi kulkea samaa katua mitä tuli sympatiaan niin pahoittelen että sekoitin ihmisryhmät.
Kyllä minä ainakin uskon että naiset tekevät eron niiden yksinäisten miesten välillä jotka vain normaalisti ellei peräti sulavasti artikuloi yksinäisyyden fiiliksistään vaikka siihen liittyisikin mielikuvitustyttöystävät ja niiden välillä jotka tekevät samaa ja siinä samalla toivottavat väkivaltaista kuolemaa niille jotka eivät heidän mielestään ole yksinäisiä.
-
Ajattelen että mies joka kuuluu tuohon jälkimmäiseen kategoriaan ei ole niin epäitsekäs (yleisestä moraalinpuutteesta päätellen) että vuodattaessaan yksinäisten miesten ahdingosta eristäisi itsensä pois tästä sympatiaa/ymmärrystä hakevien tai ansaitsevien joukosta.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml
Sallittua vain - kuinkas muuten - feministeille. Heille vielä maksetaan siitä palkkaakin.
Miksi edes haluaisin elää kuvitteellista parisuhde-elämää? Sehän olisi pelkkää valehtelemista, sekä itselleen että muille. Ei minulla ole mitään hävettävää siinä, että olen yli 30-vuotias sinkkumies. Siinä on, että olen ollut sitä koko ikäni, ja minulla on edelleen poikuus tallella. Mutta ei sitä tarvitse paljastaa kenellekään, joka ei ole läheinen tuttava. Jos yrittäisin jotenkin uskotella itselleni eläväni kuvitteellisessa parisuhteessa, siinä saattaisi lopulta piillä se vaara, että alkaisin uskoa sitä, joka saisi minut joko sekoamaan tai unohtamaan etsiä oikeaa parisuhdetta.
Ai, miksi? No, vaikka ihan parisuhdetaitojen kehittämisen kannalta, luulisi olevan hyvästä jonkinlainen pieni mielikuvitus leikki. Ei siitä muille tarvitse mitään puhua. Siinä ehkä oppii samalla jotain itsestä (esim. pystyykö luopumaan jostain pahoista tavoista, tms.) ja siitä miten sopii tai sopeutuu parisuhteeseen, ja minkälaiseen suhteeseen. Ehkä siinä saa paremmin myös kuvan minkälaista kumppania hakee. Siis vähän sama kuin lentämistäkin harjoitellaan simulaattorilla, ja yritetään kuvitella oikeaa tilannetta tietäen tilanteen olevan kuitenkin ei aito.
Itse ainakin olen huomannut, että sinkkuuden myötä itselle on tullut joitain tapoja (esim. vähät yö unet, ja nettissä surffailu ja työ ottavat päivästä erittäin paljon aikaa) jotka eivät olisi suhteessa mitenkään hyvästä. Ehkä sorrun ajattelemaan niistä myös, siten että ”sitten kun saan suhteen” niin on helppo sopeutua. Tai helposti ajattelen, että voi kun saisin suhteen, niin huomioisin toista. Kun tekisi tuollaisen kuvitteellisen parisuhde harjoituksen, niin ehkä siten saisi todenmukaisemman ja realistisemman kuvan, (esim. muistaako joka päivä töistä tullessa huomioida toista vai ei, pystyykö vähentämään netin käyttöä, osaako varata päivän toiselle ja lähteä ulos, jne.).
Okei tässähän jo liikuttuu antamaan palstalle kaksi tunnustusta.
1. Tämä dinosaurus musiikki tyyli jota tulee kuunneltua ja se että tämä kappale on kännykässäni http://www.youtube.com/watch?v=H2wAxm6M3d0 aiheuttaa illalla jopa kosteutta silmäkulmaani nukkumaan mennessä kuunnellessa, kun on silloin taas liikaa naisdeitti profiileita illan päätteeksi tullut selattua. (Siinä musavideon lopussa poika pussaa tyttöään...)
2. Haluan todella hommata leveämmän sängyn ja jonkun jolle voi toivottaa hyvän yön ja antaa pusun.
Hold me tight and I won't Let You down :)
joku muukin tykkää italo discosta. Kuuntelen italoa aina välillä, siitä tulee lämmin ja huoleton olo.
Olen kyllä ollut muutamassa parisuhteen kaltaaisessa räpellyksessä, ja niiden päätyttyä on tullut pitkään kuviteltua viereen peiton alle halattavaksi se kulloinenkin tyttö, joka minut hylkäsi. Pitäisiköhän ostaa realdoll, niin voisi sille sitten jutella sängyssä ennen nukkumaanmenoa.
Vai että kukkimppu silloin tällöin.. just joo.
Parisuhde ei aina ole ruusuilla tanssimista. Esimerkkejä löytyy tuolta "perheväkivalta" ja "riidat ja sopiminen" -palstoilta.
Itse koen asian seuraavasti, mutta tämä antaa varmasti vinkkiä tuohon mielikuvitusleikkiin, jonka voi tietysti kääntää myös toisin päin.
- illalla nukkumaan mennessäni huokaisen helpotuksesta, ettei vieressä ole ketään valittamassa, miten vien peiton tai miten koirani kuorsaa. Ihanaa kun saa mennä nukkumaan rauhassa.
- eikä tartte yöllä ajatella itsekseen, että olisipa joku paikka jonne lähteä..
- harrastuksissa saan käydä vapaasti, ilman että joku jatkuvasti soittelee perään ja v*ttuilee ..missä sä oot??? ...v*ttuaks sun piti lähtä sinne kekkereille???!!
- saan laittaa terveellistä ruokaa ja syödä hyvillä mielin. Siis ei tätä: ..taas näitä ituja!!! yäk!! ..mä haluun lihaaaaa!!! ( painostava tunnelma ruokapöydässä)
-esim. joulunaikaan on ihanaa paistaa torttuja ja herkutella ne kavereiden kanssa. Eli ei tätä: ...mitä v*ttuu sä teit!!! Nehän palaaaaa!!!!! Nää on ihan liian kuivia!!!!!!!!!!!!! (anna mun kaikki kestää)
jne jne.
Puhumattakaan siitä, miten mies puhuu aina ITSESTÄÄN.
Että jos/kun haikailee suhteeseen, on paras olla varuillaan ja valita kumppani tarkoin ..sittenkin voi poimia mädän omenan, jotkut ovat niin hyviä valehtelijoita.
"Kun tekisi tuollaisen kuvitteellisen parisuhde harjoituksen, niin ehkä siten saisi todenmukaisemman ja realistisemman kuvan, (esim. muistaako joka päivä töistä tullessa huomioida toista vai ei, pystyykö vähentämään netin käyttöä, osaako varata päivän toiselle ja lähteä ulos, jne.)"
Sen nyt arvaa kokemattakin, etteivät tuollaiset ajatukset pidemmän päälle pyöri joka päivä mielessä. Ne ovat juurikin sitä itseään, eli pelkkää haaveilua. Todelliseen parisuhteeseen voisin kuvitella kuuluvan vähän toisenlaiset asiat. Kuten vaikka sen muistaminen, että pytyn kansi tulee laskettua alas.
Se "jämäkkä miehisyys" (naista kohtaan piilovittuilu, painostus, kyyläys ja ohjailu, aliarvioiminen, ottaako-vähä-hermoon-perkele-luonne mies pomottaa joka asian) on kovin sana, kuin nainen valitsee miehensä? Toki pitäänhän se vaikutus saada aikaan. Jännitystä ja tunteiden roihua sen perään?
Olen kyllä seurannut "sillä silmällä" tuttujen eli pitkään naimisissa olleiden parisuhteita mielenkiinnolla ja tilanne kyllä mietityttää miten tollaista tulee elämästä-vaikka puitteet on ulkoisesti viimeisen päälle kunnossa...
Eipä tunteikkaat unelmoivat miehet, näköjään naisasioissa enää menestykkään. Tälläiset urhot jotka tuntee rakkautta yhtä paljon kuin sonnivasikka onnistuu sitten välittömästi naisten kanssa?
Ps. En tosiaan valittaisi joulutorttujen kuivuudesta, jos vain niitä edes joku tekisi.
..mustakin ne tortut oli hyviä, varsinkin kun yksin söi ;-)
Muutamia aikoja kattelin herran käytöstä silmät pyöreinä, aattelin, et ..sillä on stressiä
..sitä pitää ymmärtää, sillä on niin hirvee äiti (kylmä itsekäs) ..sitä ei ole kukaan rakastanu..bala bala..
Aikani kuunneltuani ja herran pillin mukaan pompittuani tulin siihen tulokseen, että tämä ei tästä ikinä parane (vain nyrkkiä en ehtinyt saamaan, sekin oli varmasti tulossa), niin sitten yhtenä yönä kun herra raivosi ettei saa unta (taas jotain..), pakkasin kassini ja kaasutin lemmikkini kanssa tieheni.
Ei ole ollut päivääkään ikävä.