Tästä on varmaan ziljoona omaa ketjua, mutta tuli vaan nyt mieleen että jos ei ole tapapettäjä, niin mies etsii ihan yhtälailla sitä sielunveljeä tai siskoa ja ihan siitä syystä, että häntä ei ymmärretä kotona tai ei hyväksytä sellaisena kuin hän on niin voi tulla kiusaus pettää. Erityisesti kun rakastumisen suuret tunteet on kaikonneet ja arki on koittanut, kun ei enää ole varma että rakastaako vai ei. Seksikin on kuollutta, kotona ei paljon muuta tule kuin nalkutusta ja natinaa.
Mieskin etsii kyllä ensisijassa sitä ymmärtäjää, kuulevaa korvaa, naista joka saa hänet hyvälle tuulelle ja nauraa hänen tyhmille vitseilleen. Naista, joka ihailee ja nostaa jalustalle, joka on henkisesti lähellä ja tukee, uskoo mieheen ja luottaa häneen. Naista, joka on samankaltainen ja jolla on samat intressit.
Kun suhteen puheyhteys ja tunneside katkeaa, oli nainen tai mies, tulee houkutus mennä sinne aidan toiselle puolelle, erityisesti, jos sattuu olemaan sopiva ihminen vapaa ja saatavilla. Ehkä se alkaa työkaverin kanssa, kun toisen näkee päivittäin ja pystyy hyvin arvioimaan toisen luonteen vuosikausien työsuhteen aikana. Ehkä se alkaa pienellä juttelulla, ja pääsee käsistä niin että ensin tulee tekstari- ja puheluliikenne, sitten sitä aletaan salailemaan. Työkaverit jo pitää näitä parina, niin että kun oma puoliso tulee työpaikalle näkee sen jo naamasta, että jotain sopimatonta tapahtuu. Kukaan ei uskalla puhua puolisolle, ja pettureita suojellaan ja ollaan heille lojaaleja.
Ikävä sanoa, mutta näin kävi juuri meillä. Kun ei sitä oikeaa kemiaa ollut ja tuli se parempi vastaan, niin nyt ollaan pettämiskuviossa ja aika karmaisevaa on yrittää parantaa omaa suhdetta kun kolmas pyörä on ollut se ymmärtävä taho. Ei siinä enää kelpaa oma vaimo ja suhteen parantamisyritykset. On vain todettava, että kun toiselle ei enää riitä niin sitten ei riitä. Kun ei tiedä paremmasta, on suhteessa hyvä olla. Mutta odotas kun se parempi tulee kohdalle niin se on menoa. Ei siinä auta enää valan voimalla yrittää pysyä liitossa, parempi erota kuin kärsiä, kummankaan.
Mieskin etsii kyllä ensisijassa sitä ymmärtäjää, kuulevaa korvaa, naista joka saa hänet hyvälle tuulelle ja nauraa hänen tyhmille vitseilleen. Naista, joka ihailee ja nostaa jalustalle, joka on henkisesti lähellä ja tukee, uskoo mieheen ja luottaa häneen. Naista, joka on samankaltainen ja jolla on samat intressit.
Kun suhteen puheyhteys ja tunneside katkeaa, oli nainen tai mies, tulee houkutus mennä sinne aidan toiselle puolelle, erityisesti, jos sattuu olemaan sopiva ihminen vapaa ja saatavilla. Ehkä se alkaa työkaverin kanssa, kun toisen näkee päivittäin ja pystyy hyvin arvioimaan toisen luonteen vuosikausien työsuhteen aikana. Ehkä se alkaa pienellä juttelulla, ja pääsee käsistä niin että ensin tulee tekstari- ja puheluliikenne, sitten sitä aletaan salailemaan. Työkaverit jo pitää näitä parina, niin että kun oma puoliso tulee työpaikalle näkee sen jo naamasta, että jotain sopimatonta tapahtuu. Kukaan ei uskalla puhua puolisolle, ja pettureita suojellaan ja ollaan heille lojaaleja.
Ikävä sanoa, mutta näin kävi juuri meillä. Kun ei sitä oikeaa kemiaa ollut ja tuli se parempi vastaan, niin nyt ollaan pettämiskuviossa ja aika karmaisevaa on yrittää parantaa omaa suhdetta kun kolmas pyörä on ollut se ymmärtävä taho. Ei siinä enää kelpaa oma vaimo ja suhteen parantamisyritykset. On vain todettava, että kun toiselle ei enää riitä niin sitten ei riitä. Kun ei tiedä paremmasta, on suhteessa hyvä olla. Mutta odotas kun se parempi tulee kohdalle niin se on menoa. Ei siinä auta enää valan voimalla yrittää pysyä liitossa, parempi erota kuin kärsiä, kummankaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.