Ystävyydestä seurusteluun?

Kysy siltä mitä sille kuuluu ja onko kaikki ennallaan.

Ystävyytenä alkanut juttu pysyy ystävyytenä ja kannattaa pitää siinä. On olemassa ihmisiä joiden kanssa sen enempää ei synny ja siksi on tämä ystävälokero. Se on elinikäinen tuomio, josta ei nousta seurustelu- tai seksikumppaniksi.

Tuon takia pitää osata heti siirtyä asiaan, kun kiinnostavan ihmisen kohtaa!

En lähtis tohon, menetät vaan hyvän ystävän, koska juttuja tulee kyllä. Ihastuksia tulee ja uusi rakkauskin, mutta hyviä ystäviä on vaikea löytää. Jos sä alat kohkaamaan, se on siinä. On ihan turhaa sitten enää pitää ystävyyttä, koska jos se juttu ei onnistu (ja miksi se nyt onnistuisi, kun ei aijemminkaan), te ette voikaan olla ystäviä, koska uusille on turhaa enää selittää lähtevänsä kahville "olemme vain ystäviä" verukkeella, kun ne tietää, että ettehän ole.
Se ystävyys on menetetty sen siliän tien ja monikaan ei tunnu tajuavan todellisen ystävyyden arvoa. Ei pitäisi sekoittaa seksuaalista kiinnostusta joka asiaan ja aina ihastuksien perusteella toimia. Tottakai ystäväänsä rakastaa, sehän on selvä, mutta se seksuaalisuus siitä pitäs tappaa ja lyntätä romanttiset ajatukset heti alkuunsa, -ja aina uudelleen jos niitä tulee.

Miehen ja naisen pelkkä ystävyys voi olla parasta ystävyyttä maailmassa, siinä on sympatiaa ja ymmärrystä niin paljon, ja se voi auttaa suhteita ja siis suosittelen: mutta seksiä siihen ei voi sekoittaa koskaan tai se on pilalla.
Koska teille ei suhdetta tullut eikä se onnistunut, anna asian olla: ei ollut eikä tullut, ei ole eikä tule.
Joku sanoi näin:"Se on elinikäinen tuomio, josta ei nousta seurustelu- tai seksikumppaniksi."
Mutta jos ystävyys on tuomio, hän ei käsitä sen merkitystä eikä ilmeisesti ole kovin hyvä ystävä. Lisäksi "nousta" voi olla suhteellista. 15 vuotta olen rakastanut parasta ystävääni, joka on todella vain ystävä. Olemme harrastaneet, jakaneet iloja ja suruja, hänellä on perhe, minä puran suhteitteni kariutumiset, ja meillä on kestävä ystävyys. Yksikään suhde ei ole kestänyt näin. Heidän liittonsa ei ole ollut koko aikaa näin vakaa.

Seksi ja seksi, ja ihmiset jahtaavat seurustelua ja luulevat, että se on aina jotain arvon nostoa,-vaikka monni kylläkin kohtelee ystävään paremmin, kun kumppaniaan. Seksiä nyt voi harrastaa aina, no, melkein aina, mutta Ystäviä on todella harvassa. Siis niitä luottoystäviä, että maailma ei kaadu, niin kauan kun he ovat olemassa.

"Mies" myös pilaa mahdollisuutensa tähän:"Tuon takia pitää osata heti siirtyä asiaan, kun kiinnostavan ihmisen kohtaa! "
Ei todellakaan kannata, vaan pitäisi löytää aito kiinnostus TUTUSTUA ensin ja miettiä sopiiko tyyppi oikeasti kumppaniksi, vai miksikä sopii. Ja mikä itse hänelle pystyy olemaan. Pinnallisella "heti asiaan" siirtymisellä pilaa itseäasiassa todennäköisesti myös sen seurustelun, koska alkaa vaan tunkemaan suhteisiin välittämättä niitten todellisuudesta: ihastushan on illuusio. Mehän emme yleensä tunne ihmist ihastuessamme, vaan ainoastaan omat toiveemme ja mielikuvamme.

Tottakai, sekin on sallittua, mutta miettisin vaan. Mikä on todellista, ja tärkeää, mihin on oikeasti mahdollisuuksia ja mitä kannattaa tehdä.