Onko muilla samoja ongelmia, että mies on vastahakoinen puhumaan ongelmista?
Mieheni ei tahdo puhua mistään ongelmista. Mikäli on ollut tappelua asiat jää selvittämättä, koska hän ei halua ottaa niitä enää puheeksi.
Onko ehdotuksia miten saan mieheni helpommin puhumaan, koska ei jaksaisi kaikkia pikkuasioita lypsää väkisin?
Pidemmän päälle suhdetta rasittavaa kun erimielisyydet jää selvittämättä ja kaivelemaan..
Mieheni ei tahdo puhua mistään ongelmista. Mikäli on ollut tappelua asiat jää selvittämättä, koska hän ei halua ottaa niitä enää puheeksi.
Onko ehdotuksia miten saan mieheni helpommin puhumaan, koska ei jaksaisi kaikkia pikkuasioita lypsää väkisin?
Pidemmän päälle suhdetta rasittavaa kun erimielisyydet jää selvittämättä ja kaivelemaan..
Vastaukset 11
Vanhimmat
miehesi on kyllästynyt riitelemään kanssasi mainitsemistasi pikkuasioista aina uudestaan, pääsemättä niissä yhteisymmärrykseen.
Hän ei pidä niitä, ehkä riidan arvoisina ja siksi vaikenee.
kyllähän ne suhdetta rasittaa, ne riidat joita ei selvitetä. Useammilla miehillä on sama juttu. Olen saanut omani puhumaan hyväntahtoisuudella, otan asiat puheeksi rauhallisesti nalkuttamatta ja puhun rakentavasti esim."minusta tuntuu ihan tosi pahalta kun..."Välillä miehille pitää puhua vähän niinkuin lapselle puhuisi.
Puhuminen on naisten tapa selvittää asioita. Jos on erimielisyykiä, niin pelkästään niistä puhuminen ei auta yleensä yhtään mitään.
Olsi kiva tietää minkälaisista asioista on kyse. Usein riidan aihe on se että toinen ei toimi toisen toivomalla tavalla.
Miten Anssi erimielisyytensä ilmoittaa jos ei puhumalla? Nyrkillä vai mussuttamalla? Lähtemällä bodaamaan tai kaljalle?
Tarkoitin että niitä asioita on turha jauhaa kerta toisensa jälkeen, ellei niihin ole ratkaisuja.
Otetaan nyt esimerkiksi työkiireet, jos toisen työ on sellaista että päivät venähtää toisinaan, vaikka kerran viikossa vähän pitkikisi, niin on ihan turhaa alkaa joka kerran jälkeen keskustelemaan siitä miten toisesta on ikävää kun joutui olemaan illan yksin kotona. Kyllä kumpikin sen jo tietää ilman puhumistakin.
Tästä huushollista löytyy sellainen puhumaton mies.Asioita ei puhuta, ei mistään ja jos yritetään puhua niin tulee riita. Avio elämä on vain olemista sängyssä nukkuu kumpikin omalla puolella, ei siinä paljon hormoonit hyrrää.Se on ahdistavaa yli kolmekymntävuotta on oltu saman kattilan ääressä. Mulla on sellainen tunne, että onko puhuvia miehiä.
Meillä nainen on se, joka on puhumaton.
Voin sanoa, että ongelmia on. Isoja. Meistä riippumattomia. Jopa niin isoja, että suhde saattaa niihin loppua. Puhumattomuudellaan hän on tartuttanut puhumattomuuden minuunkin. En uskalla ottaa asioita puheeksi, siitä seuraa ahdistusta. Hän ei osaa keskustella kipeistä asioista. Helpompi on olla vaan ja nauttia siitä hetkestä, minkä voimme olla onnellisia ja kahden. Sitten kaikki purkautuu hallitsemattomasti riitaan, joka ei rakenna mitään. Silloin sanotaan mitä ei edes tarkoiteta. ..jonka jälkeen odotetaan "onnellisina" seuraavaa purkausta..
Me ei siis puhuta, kun ei enää uskalleta.
Voi kyllä olla, että miehesi ei puhu, kun hän ei vain osaa. Se ei kuulu hänen tapaansa toimia. Hänen mielestään se voi olla heikkouden osoitus "eihän meillä mitään onelmia ole", "kyllä mä kestän tän oloni kanssa, ilman terapiaa, perkele"
Olemme olleet kohta 16 vuotta yhdessä mieheni kanssa ja on ollut todella vaikeeta lypsää paineita pihalle. Aikansa kun panttaa niin sit tulee masennus. Just viimeviikolla riitelimme siitä kun oli pelaamassa aapelia ja purki siellä asioitansa vieraille naisille. Mielestää se on helpompaa puhua vieraan kanssa ja kuinkas siinä kävikään että meikä alko raivoon että on se nyt jumalauti kun ei omalle vaimolleen voi asioitaan kertoa ja aikani nalkutin niin jotain sain ulos, mutta siittä oli apua kun lähetin illalla viestin kun lähti yöksi töihin että jos tulee jotain puhumisen aihetta niin soittaa vaikka yöllä ja niinhän soitti 22.00 ja lopetti 0.30 eli se vaan oli niin vaikeeta puhua naamat vastakkain.
Eli kaikki miehet taitaa vähä olla semmosia junttureita että mitä sitä nyt naisten päätä omilla asioillaan vaivaa.
Koita kestää ja joka päivä vähän yrittää tentata onko jotain kerrottavaa kyllä se siittä pikkuhiljaa alkaa pehmeneen. Hyvää jatkoa!!!
Vastaisiko joku mies mihin tuo ajattelumalli (asioiden pimittäminen) perustuu?
Työasiat ovat minusta sellaisia, joita ei tarvitse jauhaa enään kotona. Lapsuudesta muista miten mutsi pälisi pari tuntia työasioitaan, kun tuli töistä kotiin. Eihän meitä muita perheenjäseniä vähääkään kiinnostanu, mitä sen asiakkaat ja työkaverit olivat päivän aikana sanoneet. Silloin päätin että minä en tuo töitä kotiin.
...juttu on niin, että säännöllisin väliajoin vaimo kehittää kaikista pikkuasioista suuria draamoja. Siinä täytyy olla kieli keskellä suuta, jos nimittäin kertoo, miltä itsestä tuntuu, niin hänellä on ilmiömäinen kyky vetää ihmeellisiä johtopäätöksiä ja loukkaantua verisesti. Koko riita on ajautunut sivuraiteille ja ehkä koko homma idea on alunperin juuri ollut se.
Kun yhtä asiaa on setvitty pari päivää ja murheen suossa taivallettu, niin taas pitäisi aurinko paistaa täydeltä terältä. Eli tulkitsen niin, että minunkin mielialat pitäisi seurata vaimon mielialojen mukaan.
Olen huomannut riitelyssä, että minun pitäisi olla se osapuoli, joka myötäilee, ottaa syyn niskoilleen, vakuuttaa uskottavasti että tästä lähtien asiat ovat ikusesti paremmin.
Sekin tuntuu olevan kaavassa vikana, että minun pitäisi julistautua syylliseksi asioissa mitä en ole mielestäni väärin tehnyt.
Erimielisyiden setviminen on oikeaa nuorallatanssia, koska sanat pitää asetella niin tarkalleen, ettei asiat mene täyteen katastrofiin. Jos nimittäin antaisin ihka aitoa palautetta, niin kyseessä olisi vuosikymmenen kiista asiasta, mistä ei itse koe että kannattaa edes riidellä.
Minusta tuntuu että puoliso välillä oikein etsii konlikteja, jotta saisi purkaa pahaa oloaan. Mikä siinä, onpahan sitten minunkin päivä pilattu. Se jos sanon hänelle, niin hän vettä johtopäätökset, että todellisuudessa minulle hän on "yhdentekevä, vastenmielinen"...vain koska hän pilaa minun päiväni.
Miehenä minulla on täysi työ ymmärtää hänen logiikkaansa. Vastapalveluksena toivoisin, että hänkin pyrkisi ymmärtämään minun ajattelutapaa. Mutta riidoissa ei niin tapahdu.
Omalla kohdallani olen kokenut että puhuminen riidoissa johtaa ojasta allikkoon.
Siksi sitä monasti vaikenee (mikä on osoittautunut parhaaksi taktiikaksi) ja ajattelee, että jaa-ha.