Jätin poikaystäväni noin puolen vuoden seurustelun jälkeen. En missään vaiheessa tuntenut olevani ihastunut/rakastunut häneen. Hän vannoi minulle rakkauttaan. Jätin hänet, koska tunsin, ettei minulla ollut riittävästi tunteita häntä kohtaan. Olisi väärin olla toisen kanssa vain siksi, että "kunhan nyt on joku". Tiesin, että särkisin hänen sydämensä. Hänellä on ollut vaikeaa ja hän kertoi, että kun tapasimme niin hänestä tuntui pitkästä aikaa tämä elämä todella hyvältä. Hän kertoi usein miten tärkeä hänelle olen ja kuinka hän rakastaa mua. Hän oli tietenkin surullinen, kun jätin hänet jne.. Hän myös sanoi, että ehkä hänen on sitten parempi olla yksin, kun ei kerran mulle kelpaa.
Luulin että eromme olisi hänelle oikeasti kova paikka. Niin tärkeä olin kuitenkin hänelle ollut. Muutaman viikon päästä erosta juttelimme mesessä ja kysyin, että haluaisiko hän vielä kenties nähdä. Itse olisin halunnut. Hän ei kuitenkaan halunnut. Kysyin syytä. Hän sanoi, ettei tunne enää mua kohtaa niin kuin joskus ennen. Kysyin sitten suoraan onko hänelle jo uusi nainen. Hän kertoi että on. Mulle tuli tosi paha olo. Noin helpostiko hän musta pääsi yli? Erosta ei ole kuin kolme viikkoa ja hänellä on jo uusi! En nyt tiedä kuinka kauan he todellisuudessa ovat olleet jo yhdessä. Vielä pari viikkoa sitten mies olisi halunnut nähdä mut, mut peruin sitten kuitenkin koko jutun. Ja nyt hänellä on jo uusi. Välittikö hän musta oikeasti yhtään? Jos olisi välittänyt niin miten hänellä voi olla jo nyt uusi. Tämän piti olla minulle helpompaa ja hänelle vaikeaa, niin luulin. Kuitenkin hänellä oli ollut todella vahvoja tunteita minua kohtaan, niin hän vilpittömästi kertoi usein. Minun tunteeni taas eivät olleet yhtä vahvoja, vaikka toki miehestä pidinkin.
Olen itkenyt kolme päivää putkeen, siitä asti kun sain tietää uudesta tyttöystävästä. Olen ollut idiootti ja mua kaduttaa. Käyttäydyin usein häntä kohtaan niin välinpitämättömästi ja tylysti, kun hän taas oli mulle tosi ihana. Tiedän että tämä kaikki on syytäni. Minä hänet jätin. Jos en olisi jättänyt, olisimme vieläkin yhdessä. Tuntuu tosi pahalta. Nyt vasta ne tunteet "heräsivät". Miksi vasta nyt, kun kaikki on ohi ja en voi enää olla hänen kanssaan? Ajattelen koko ajan häntä ja mua kuvottaa, kun ajattelen sitä, että hän on sen tytön kanssa. Tunnen itseni myös todella loukatuksi. Vain muutama viikko erosta ja hänellä on jo uusi. Ajatteliko hän yhtään miltä se musta tuntuisi? Uskotteko, että hän oikeasti välitti musta niin paljon kuin väitti?
Mutta mitä teen nyt? Mun on pakko nähdä hänet tai tuun hulluks. Miten saan hänet tapamaan mut? Ajattelin lähettää tekstiviestin tai mesessä sanoa jotain, mutta mitä? Sanonko suoraan "Anna anteeks, oon ollut täys idiootti, mut haluun sut takas"? Oon ihan sekasin, en tiedä mitä tehdä. Itken vaan koko ajan. Vihaan itteeni. Jos en ois jättänyt häntä niin hän vielä ois tässä, mun kanssa. Luulin että itse pystyisin hyvin jatkamaan eteenpäin ja hänellä se olisi hirveän vaikeaa, hänen sydämensä olisi särkynyt ja hän haluaisi mut takaisin. Mutta tässäpä kävi täysin päinvastoin; hän pääsi päivässä musta yli ja iski jo uuden naisen, mä taas itken hänen perään ja tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin. Vaikeeta, sattuu... Nyt vasta tajuan kuinka ihana ihminen hän on ja miten hyvä hän oli mulle.
Kommentoikaa ihan vapaasti. Ja kaikki neuvot, mitä mun kannattaisi tehdä ovat todellakin tervetulleita! Kiitos :)
Luulin että eromme olisi hänelle oikeasti kova paikka. Niin tärkeä olin kuitenkin hänelle ollut. Muutaman viikon päästä erosta juttelimme mesessä ja kysyin, että haluaisiko hän vielä kenties nähdä. Itse olisin halunnut. Hän ei kuitenkaan halunnut. Kysyin syytä. Hän sanoi, ettei tunne enää mua kohtaa niin kuin joskus ennen. Kysyin sitten suoraan onko hänelle jo uusi nainen. Hän kertoi että on. Mulle tuli tosi paha olo. Noin helpostiko hän musta pääsi yli? Erosta ei ole kuin kolme viikkoa ja hänellä on jo uusi! En nyt tiedä kuinka kauan he todellisuudessa ovat olleet jo yhdessä. Vielä pari viikkoa sitten mies olisi halunnut nähdä mut, mut peruin sitten kuitenkin koko jutun. Ja nyt hänellä on jo uusi. Välittikö hän musta oikeasti yhtään? Jos olisi välittänyt niin miten hänellä voi olla jo nyt uusi. Tämän piti olla minulle helpompaa ja hänelle vaikeaa, niin luulin. Kuitenkin hänellä oli ollut todella vahvoja tunteita minua kohtaan, niin hän vilpittömästi kertoi usein. Minun tunteeni taas eivät olleet yhtä vahvoja, vaikka toki miehestä pidinkin.
Olen itkenyt kolme päivää putkeen, siitä asti kun sain tietää uudesta tyttöystävästä. Olen ollut idiootti ja mua kaduttaa. Käyttäydyin usein häntä kohtaan niin välinpitämättömästi ja tylysti, kun hän taas oli mulle tosi ihana. Tiedän että tämä kaikki on syytäni. Minä hänet jätin. Jos en olisi jättänyt, olisimme vieläkin yhdessä. Tuntuu tosi pahalta. Nyt vasta ne tunteet "heräsivät". Miksi vasta nyt, kun kaikki on ohi ja en voi enää olla hänen kanssaan? Ajattelen koko ajan häntä ja mua kuvottaa, kun ajattelen sitä, että hän on sen tytön kanssa. Tunnen itseni myös todella loukatuksi. Vain muutama viikko erosta ja hänellä on jo uusi. Ajatteliko hän yhtään miltä se musta tuntuisi? Uskotteko, että hän oikeasti välitti musta niin paljon kuin väitti?
Mutta mitä teen nyt? Mun on pakko nähdä hänet tai tuun hulluks. Miten saan hänet tapamaan mut? Ajattelin lähettää tekstiviestin tai mesessä sanoa jotain, mutta mitä? Sanonko suoraan "Anna anteeks, oon ollut täys idiootti, mut haluun sut takas"? Oon ihan sekasin, en tiedä mitä tehdä. Itken vaan koko ajan. Vihaan itteeni. Jos en ois jättänyt häntä niin hän vielä ois tässä, mun kanssa. Luulin että itse pystyisin hyvin jatkamaan eteenpäin ja hänellä se olisi hirveän vaikeaa, hänen sydämensä olisi särkynyt ja hän haluaisi mut takaisin. Mutta tässäpä kävi täysin päinvastoin; hän pääsi päivässä musta yli ja iski jo uuden naisen, mä taas itken hänen perään ja tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin. Vaikeeta, sattuu... Nyt vasta tajuan kuinka ihana ihminen hän on ja miten hyvä hän oli mulle.
Kommentoikaa ihan vapaasti. Ja kaikki neuvot, mitä mun kannattaisi tehdä ovat todellakin tervetulleita! Kiitos :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sitä saa mitä tilaa. Toivottavasti mies löysi nyt hyvän naisen itselleen, joka ei käyttydy narttumaisesti ja välinpitämättömästi. Sua vaan ärsyttää se, miten nopeasti mies löysi uuden (paremman) naisen itselleen. Jos hän olisi edelleen sinkkuna, niin tuskinpa sä reagoisit mitenkään. Joten lopeta tuollainen itkuparku esittäminen ja anna miehen olla rauhassa. Eiköhän hälle riittänyt se noin puoli vuotta sun kanssa.
Ensin jätät hänet, kuin nallin kalliolle, ja sitten kitiset, kun hän löytääkin sinua paremman naisen, joka
saa unohtamaan KAIKEN SINUSSA saman tien?
Ajattele asiaa miehen kannalta: miksi ottaa nainen, joka jättää saman tien, käyttäytyy tylysti, on erittäin
itsekäs(jopa siinä määrin, että määrittelee eron jälkeen milloin mies saa taas kattella muita naisia..)...kyllä
se mies on onnekas, kun pääsi sinusta eroon.
Kyllä totuus on se, että sulla ei ole mitään tarjottavaa hänelle, jos miehellä yhtään älyä on.
"Luulin että eromme olisi hänelle oikeasti kova paikka."
Kuules nyt, osa miehistä, kuten minä, selviytyy kovista paikoista.
Ette te ollut yhdessä kuin puoli vuotta, kuvitteletko että noin lyhyen suhteen jälkeen mies jäisi itkemään perääsi? Jos jää, ei se ole mies eikä mikään vaan hiiri.
maito on maassa eikä sille mitään mahda. sitäpaitsi vaikka palaisitte yhteen, alkaisi se jossain vaiheessa taas tuntemaan "liian laimealta". toivottavasti mies ei ole niin hölmö että palaa kanssasi yhteen, ihan selvästi te ette sovellut toisillenne.
kumma, miten nainen kiinnostuu miehestä heti sitten, kun joku toinen on hänet kelpuuttanut.
Mistä noin äkillinen mielenmuutos? Et kertonut muuta syytä kuin että hän on löytänyt toisen. Luultavasti jos se uusi jättäisi hänet, sinunkin kiinnostuksesi lopahtaisi. Sinusta olisi lienee vaan hienoa tuntea, että exäsi haluaisi sinua enemmän kuin ketään muuta ja "voittaisit" sen uuden.
"Tämän piti olla minulle helpompaa ja hänelle vaikeaa" "Luulin että itse pystyisin hyvin jatkamaan eteenpäin ja hänellä se olisi hirveän vaikeaa, hänen sydämensä olisi särkynyt ja hän haluaisi mut takaisin."
Luepa nuo kommenttisi uudelleen, ja mieti oletko kenties sadisti? Jätit hänet, koska nautit ajatuksesta, että siten särkisit hänen sydämensä. Mitä tuollainen kertoo sinusta?
Kysyt meiltä: "Ajatteliko hän yhtään miltä se musta tuntuisi?"
Ei ajatellut. Ei hänelle tullut mieleenkään, että noin kylmä ihminen tuossa tilanteessa jotain tuntisi.
Kysypä kuule itseltäsi: miksi ihmeessä hänen tulisi ajatella sinun tunteitasi? Sinähän toivoit hänelle kärsimystä.
Jos sinussa on yhtään kunnon ihmistä, sinä jätät tuon pojan rauhaan. Kärsit itseksesi muutaman viikon mielipahasi (kyllä se äkkiä ohi menee), mutta et ota yhteyttä häneen.
Jos onnistut rikkomaan hänen suhteensa, ja luikertelemaan takaisin, tulet tekemään tuon saman tempun hänelle uudestaan. Hän ei nimittäin ole muuttunut miksikään alfaksi eronne jälkeen, vaikka onnistuikin saamaan uuden tyttöystävän. Kyllästyisit häneen toistamiseen, ja silloin temppusi olisi vielä törkeämpi kuin ensimmäisellä kerralla.
Anna siis asian olla, ja yritä itsekin kasvaa ihmisenä.
halusitko sinä jotenkin itse aiheuttaa tuon tilanteen, että et pystynyt ottamaan toisen tunteita vastaan ja et voinut itse kohdata tai löytää niitä omia tunteita silloin yhdessäolon aikana? Oliko siihen joku este?
Miksi tilanne olisi nyt muuttunut. Näköjään kaipaat välittämistä, mutta kun saisit, et perusta siitä. Halusit jotenkin hänelle aiemmin pahaa ja kun ymmärsit, ettei hän ole sinun lähtemisestäsi riippuvainen, tulikin avuton tunne? Oliko kyse vain siitä, että halusit pompotella ja määrätä, vallankäytöstä? Vai onko kyse siitä, ettet kestä suhteessa sitä ajatusta, että kaikki ei ole sinusta kiinni, vaan kyse on kahden ihmisen tahdosta?
Jotenkin tuntuu, että toisen tuskako sut olis saanut tuntemaan oman olosi hyväksi?
Nyt kun toisella on asiat hyvin, sinä oletkin onneton?
On hyvä, että olet ollut rehellinen, ei tunteetonta suhdetta kannata jatkaa, mutta jotenkin oletan, että kuvittelet nyt kaiken muuttuneen. Mikä siinä olisi muuttunut ja miten?
Ja vaikka hän ei ole muuttunut, oletko sinä sitten? Et olisi itse hänelle sen parempi. Tällä hetkellä ehkä vain kateellinen, jos toisella menee hyvin, mutta ei se hyvyys siitä heidän välistään muuttuisi teidän väliinne sen enempää kuin ennenkään, jos mitään ei tapahdu.
Ei sitä jättämistä tarvitse katua. On nimittäin väärin myös jatkaa jos ei jatka oikeilla syillä. Toimit suhteessa väärin, mutta teit oikein kun jätit.
Tunnet itsesi nyt vain kurjaksi raukaksi, mutta ei mikään tuossa viestissä kuitenkaan osoita sitä, että sinulla olisi aitoa halua tehdä asialle jotakin. Ehkä haluat vain rypeä itsesäälissä ja vertailla tilannettasi. Sanot, että tekisit mitä vain, mutta jos jotain aitoa välittämistä olisi joskus ollut, ei asiat olis ajatuneet tuohon pisteeseen koskaan.
Selitä lisää.
Ihan oikein!!!
Susta tuntuu nyt vain siltä!! Sit kun sen saisit taas takasin,niin tuntus taas kohta tylsältä!!
Oon kokenut ihan saman!! teit ihan oikein! ET RAKASTA SITÄ ja päätöksesi jättää hänet oli oikea teko!!
Ymmärrät sen sitten,kun törmäät siihen jätkään,joka vie sulta jalat alta!
Tuskin silläkään jäbällä oli ihan täysillä tunteet mukana,kun heti löysi toisen..roikkuvaa tyyppiä,vissiin..
Unohda nyt koko tyyppi ja mee kavereitten kans ulos pitään hauskaa!
Ne ei kuule ukot lopu tässä maailmasta ja oikee rakkaus on IHANA asia!!
Ei kannata alkaa kenenkään tyypin kainalosauvaksi! Joskus naurat koko jutulle!
Alahan elää!! Nuoruus on ihaninta aikaa!!
jollain tasolla.tai ainakin voin ottaa opikseni tosta sun tapauksesta koska:
itsekin seurustelen nyt ihanan miehen kanssa ja hän tunnustaa mulle rakkauttaan eikä ole kuulemma koskaan tuntenut samalla tavalla ja hän on kanssani onnellisempi kun pitkään aikaan jne..ja itse epäilen tunnustaa rakkauttani takaisin,en ole vielä vastannut hänelle samalla tavalla ja nyt mulle on alkanut tuleen hetkiä jolloin ajattelen jättäväni hänet koska jotenkin ahdistaa kun toinen on noin kiintynyt eikä itse jotenkaan pysty antamaan samalla tavalla takasin. kuulostaa niin tutulta toi sun tapaus!
en kuitenkaan aio jättää häntä,sellaiset ajatukset meni jo ohi.ehkä mä säikähdin poikaystäväni tunnustuksia?jotenkin mä haluisin vaan ottaa hissukseen ja antaa asioiden edetä eikä mitään hirveetä hehkutusta.en muutenkaan osaa ilmasta tunteita ja niistä puhuminen tuntuu jotenkin vaikeelta ja kliseeltä.
mä oikeesti taidan rakastaa mun poikaystävääni ja osotan ainakin välittämiseni sille toiminnallani parhaani mukaan (kuuntelen,tuen,hellin,ymmärrän,teen kaikkea mitä toivoisin miehenkin tekevän mulle). mut tunteista en halua puhua hirveesti.ja sillon osaan olla aika tyly.ja vitsailen sellaisista asioista julmasti.en voi sille mitään.en tee sitä ilkeyttäni vaan mua varmaan pelottaa tai nolottaa tai jotain enkä halua olla liian vakavissani.vaikka välitänkin poikaystävästäni yli kaiken.ihan oikeasti,hän menee melkein kaiken edelle!
pitäis varmaan kertoa tuo hänelle..koska sit jos tää juttu olis ohi tulisin kaipaan sitä ihan helvetisti.ja voin uskoa että mieheni löytäis aika pian uuden naisen vaikka nyt sanookin että sillä "menis usko kaikkeen eikä tie mitä tekis ilman mua".sillä sehän on tosi hyvä kikka saada exä mustasukkaseks ja kostaa.ihan vaan yhen kännisen yön jutulla tai kahviladeitilläkin.
mut sun tilanteessa ei voi kyl muuta kun vaa yrittää unohtaa ja siirtää asia ainaki hetkeks sivuun.jos se mies oikeesti rakastaa sua niin paljon niin loukkaantumisen tunteen ja kostonhalujen jälkeen se alkaakin kaipaan sua takasin,ainakin jos ite oot tehny sille selväks että kaipaat myös.siihen voi kyl mennä vielä aikaa ja joskus siinä ajassa voi päästä asiasta vahingossa jo ylikin.
ei onnistu
vissiin vammanen. Kamalaa, ettet voikaan omistaa kaikkia maailman miehiä ja ettei kaikki sinua ihaile.