Jätin poikaystäväni noin puolen vuoden seurustelun jälkeen. En missään vaiheessa tuntenut olevani ihastunut/rakastunut häneen. Hän vannoi minulle rakkauttaan. Jätin hänet, koska tunsin, ettei minulla ollut riittävästi tunteita häntä kohtaan. Olisi väärin olla toisen kanssa vain siksi, että "kunhan nyt on joku". Tiesin, että särkisin hänen sydämensä. Hänellä on ollut vaikeaa ja hän kertoi, että kun tapasimme niin hänestä tuntui pitkästä aikaa tämä elämä todella hyvältä. Hän kertoi usein miten tärkeä hänelle olen ja kuinka hän rakastaa mua. Hän oli tietenkin surullinen, kun jätin hänet jne.. Hän myös sanoi, että ehkä hänen on sitten parempi olla yksin, kun ei kerran mulle kelpaa.
Luulin että eromme olisi hänelle oikeasti kova paikka. Niin tärkeä olin kuitenkin hänelle ollut. Muutaman viikon päästä erosta juttelimme mesessä ja kysyin, että haluaisiko hän vielä kenties nähdä. Itse olisin halunnut. Hän ei kuitenkaan halunnut. Kysyin syytä. Hän sanoi, ettei tunne enää mua kohtaa niin kuin joskus ennen. Kysyin sitten suoraan onko hänelle jo uusi nainen. Hän kertoi että on. Mulle tuli tosi paha olo. Noin helpostiko hän musta pääsi yli? Erosta ei ole kuin kolme viikkoa ja hänellä on jo uusi! En nyt tiedä kuinka kauan he todellisuudessa ovat olleet jo yhdessä. Vielä pari viikkoa sitten mies olisi halunnut nähdä mut, mut peruin sitten kuitenkin koko jutun. Ja nyt hänellä on jo uusi. Välittikö hän musta oikeasti yhtään? Jos olisi välittänyt niin miten hänellä voi olla jo nyt uusi. Tämän piti olla minulle helpompaa ja hänelle vaikeaa, niin luulin. Kuitenkin hänellä oli ollut todella vahvoja tunteita minua kohtaan, niin hän vilpittömästi kertoi usein. Minun tunteeni taas eivät olleet yhtä vahvoja, vaikka toki miehestä pidinkin.
Olen itkenyt kolme päivää putkeen, siitä asti kun sain tietää uudesta tyttöystävästä. Olen ollut idiootti ja mua kaduttaa. Käyttäydyin usein häntä kohtaan niin välinpitämättömästi ja tylysti, kun hän taas oli mulle tosi ihana. Tiedän että tämä kaikki on syytäni. Minä hänet jätin. Jos en olisi jättänyt, olisimme vieläkin yhdessä. Tuntuu tosi pahalta. Nyt vasta ne tunteet "heräsivät". Miksi vasta nyt, kun kaikki on ohi ja en voi enää olla hänen kanssaan? Ajattelen koko ajan häntä ja mua kuvottaa, kun ajattelen sitä, että hän on sen tytön kanssa. Tunnen itseni myös todella loukatuksi. Vain muutama viikko erosta ja hänellä on jo uusi. Ajatteliko hän yhtään miltä se musta tuntuisi? Uskotteko, että hän oikeasti välitti musta niin paljon kuin väitti?
Mutta mitä teen nyt? Mun on pakko nähdä hänet tai tuun hulluks. Miten saan hänet tapamaan mut? Ajattelin lähettää tekstiviestin tai mesessä sanoa jotain, mutta mitä? Sanonko suoraan "Anna anteeks, oon ollut täys idiootti, mut haluun sut takas"? Oon ihan sekasin, en tiedä mitä tehdä. Itken vaan koko ajan. Vihaan itteeni. Jos en ois jättänyt häntä niin hän vielä ois tässä, mun kanssa. Luulin että itse pystyisin hyvin jatkamaan eteenpäin ja hänellä se olisi hirveän vaikeaa, hänen sydämensä olisi särkynyt ja hän haluaisi mut takaisin. Mutta tässäpä kävi täysin päinvastoin; hän pääsi päivässä musta yli ja iski jo uuden naisen, mä taas itken hänen perään ja tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin. Vaikeeta, sattuu... Nyt vasta tajuan kuinka ihana ihminen hän on ja miten hyvä hän oli mulle.
Kommentoikaa ihan vapaasti. Ja kaikki neuvot, mitä mun kannattaisi tehdä ovat todellakin tervetulleita! Kiitos :)
Luulin että eromme olisi hänelle oikeasti kova paikka. Niin tärkeä olin kuitenkin hänelle ollut. Muutaman viikon päästä erosta juttelimme mesessä ja kysyin, että haluaisiko hän vielä kenties nähdä. Itse olisin halunnut. Hän ei kuitenkaan halunnut. Kysyin syytä. Hän sanoi, ettei tunne enää mua kohtaa niin kuin joskus ennen. Kysyin sitten suoraan onko hänelle jo uusi nainen. Hän kertoi että on. Mulle tuli tosi paha olo. Noin helpostiko hän musta pääsi yli? Erosta ei ole kuin kolme viikkoa ja hänellä on jo uusi! En nyt tiedä kuinka kauan he todellisuudessa ovat olleet jo yhdessä. Vielä pari viikkoa sitten mies olisi halunnut nähdä mut, mut peruin sitten kuitenkin koko jutun. Ja nyt hänellä on jo uusi. Välittikö hän musta oikeasti yhtään? Jos olisi välittänyt niin miten hänellä voi olla jo nyt uusi. Tämän piti olla minulle helpompaa ja hänelle vaikeaa, niin luulin. Kuitenkin hänellä oli ollut todella vahvoja tunteita minua kohtaan, niin hän vilpittömästi kertoi usein. Minun tunteeni taas eivät olleet yhtä vahvoja, vaikka toki miehestä pidinkin.
Olen itkenyt kolme päivää putkeen, siitä asti kun sain tietää uudesta tyttöystävästä. Olen ollut idiootti ja mua kaduttaa. Käyttäydyin usein häntä kohtaan niin välinpitämättömästi ja tylysti, kun hän taas oli mulle tosi ihana. Tiedän että tämä kaikki on syytäni. Minä hänet jätin. Jos en olisi jättänyt, olisimme vieläkin yhdessä. Tuntuu tosi pahalta. Nyt vasta ne tunteet "heräsivät". Miksi vasta nyt, kun kaikki on ohi ja en voi enää olla hänen kanssaan? Ajattelen koko ajan häntä ja mua kuvottaa, kun ajattelen sitä, että hän on sen tytön kanssa. Tunnen itseni myös todella loukatuksi. Vain muutama viikko erosta ja hänellä on jo uusi. Ajatteliko hän yhtään miltä se musta tuntuisi? Uskotteko, että hän oikeasti välitti musta niin paljon kuin väitti?
Mutta mitä teen nyt? Mun on pakko nähdä hänet tai tuun hulluks. Miten saan hänet tapamaan mut? Ajattelin lähettää tekstiviestin tai mesessä sanoa jotain, mutta mitä? Sanonko suoraan "Anna anteeks, oon ollut täys idiootti, mut haluun sut takas"? Oon ihan sekasin, en tiedä mitä tehdä. Itken vaan koko ajan. Vihaan itteeni. Jos en ois jättänyt häntä niin hän vielä ois tässä, mun kanssa. Luulin että itse pystyisin hyvin jatkamaan eteenpäin ja hänellä se olisi hirveän vaikeaa, hänen sydämensä olisi särkynyt ja hän haluaisi mut takaisin. Mutta tässäpä kävi täysin päinvastoin; hän pääsi päivässä musta yli ja iski jo uuden naisen, mä taas itken hänen perään ja tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin. Vaikeeta, sattuu... Nyt vasta tajuan kuinka ihana ihminen hän on ja miten hyvä hän oli mulle.
Kommentoikaa ihan vapaasti. Ja kaikki neuvot, mitä mun kannattaisi tehdä ovat todellakin tervetulleita! Kiitos :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan hyvältä kuulosti sun ajattelema tekstari. Järkevää sanoo suoraan asia. Muuten voi luulla 'mitä kuuluu'-jutuskeluks. Hyvä idea myöntää heti, et on ollu idiootti. Silloin se keskustelu ei mee turhaa siitä jauhamiseks. Jos se teidän ero on sattunu ja laitat 'Anna anteeks, haluun sut takas.' Vastauksena tulee 'Oot ollu täys idiootti!' xD Se voi ajatella, et ku itte myönnät, ettet ihan niin idiootti ookkaan. Vähän mietin sun jutusta, et miksi haluut sen takas. Kannattaa varmaa miettiä hyvä vastaus siihen. Ku oot sen jättäny sille tulee aika varmasti sama kysymys mieleen.
Kerro vaan tunteesi ja ajatuksesi rehellisesti hänelle. On tärkeää, että itse pääset sopuun itsesi kanssa. Todennäköisesti hän ei enää tule olemaan kanssasi, mutta voit antaa helpommin näin itsellesi anteeksi ja jatkaa matkaa. Tästä kokemuksesta opit ja kypsyt ja saat tärkeää kokemusta seuraavaa suhdetta varten. Sanonta, että ihminen rakastaa eniten menettäessään toisen, pitännee kaiketi paikkana. Usein jäämme kiinni omiin kuvitelmiimme, emmekä todellisiin asioihin.
Ensinnäkin exäsi ei ole mitään päässyt yli, vaan hän on luultavasti vihainen. Haluaisitko sinä nähdä jotakuta, jolle olet todella vihainen? Toisekseen, jos hänellä edes on uutta murua, niin se on puhtaasti laastarisuhde, sinun tekemiesi haavojen peitteeksi hankittu, sinuun kohdistuneiden tunteiden siirtoa toiseen ihmiseen. Arvaa tuleeko se suhde kestämään?
Ja sitten se herätys. Jos sinä jätät jonkun, niin se on siinä, sinun oikeutesi siihen toiseen ihmiseen loppuvat siihen kohtaan. Sinulla ei ole minkäänlaista oikeutta vaatia itse hylkäämältäsi ihmiseltä suruaikaa tai muutakaan. Ei todellakaan. Hyvää käytöstä sinulla on oikeus vaatia keneltä tahansa, mutta jos jättämäsi ihminen löytää heti uuden "kullan" tilallesi, niin se ei ole huonoa käytöstä, vaan hänen oikeutensa purkaa suruaan sillä tavalla ja se ei kuulu sinulle ollenkaan. Olisi miellyttävää, jos ihmiset viettäisivät aina kunnioittavaa suruaikaa erojen yhteydessä, mutta niin ei vaan aina käy. Kuinka pitkään olisit halunnut exäsi olevan yksin ennen uutta suhdetta? Tiedätkö edes millaista surua exäsi on tuntenut tekemäsi eron jälkeen? Välititkö sinä hänestä yhtään, kun sanot että oletit hänellä olevan helvetin vaikeaa ja itse pääseväsi helpolla? Ja oletit että hänen sydämensä olisi särkynyt ja hän haluaisi sut takaisin? Tajuatko kuinka itsekästä oman arvon toisen tunteilla todistamista tuollainen on? Sinua kuvottaa, mutta sanoisin että aivan väärästä syystä. Sinun on mielestäni syytäkin olla pahoillasi ja tuntea katumusta.
Koska sinun tunteesi heräsivät VASTA kun hylkäämäsi exä löysi uuden kullan, niin kertooko se mielestäsi rakkaudesta tai jostain sen suuntaisesta? Eipä juurikaan, mielestäni. Se kertoo sinun vajavuuksistasi, esimerkiksi yksin olemisen vaikeudesta eli "kunhan nyt on joku", se kertoo siitä että sinun pitäisi vielä tekemäsi hylkäämisen jälkeenkin olla hylkäämällesi exälle ykkönen. Aika erikoista, eikö? Omistushalusta ja heikosta itsetunnosta se kertoo ainakin, minun mielestäni, jos se tuska vasta nyt alkoi ja ehdottomasti haluat exäsi takaisin. Ja kun noilla perusteilla haluat exäsi takaisin, niin kauanko se suhde kestäisi, ennenkuin taas kyllästyisit? Mietipä sitä tovi ennenkuin alat edes ehdottelemaan. Miten ne tunteet vasta nyt heräsivät, siksikö että koet asemasi uhatuksi exäsi sydämessä? Mieti myös itseäsi ja näitä nykyisiä tunteitasi, todella tarkkaan.
Ja sitten neuvoja. Jos niitä nyt voi antaa. Mielestäni parasta mitä voit tehdä, on kirjoittaa kirje exällesi. Juujuu, ihan perinteinen, paperille, postiin ja kaikkea. Tekstiviestiä eivät arvosta edes nykynuoret, sen verran kaikilla on romantiikan tajua, vaikkeivät itse tajuaisikaan kirjeitä kirjoitella. Kerrot kirjeessä miten asiat sinun mielestäsi tapahtuivat ja mitä tunsit, nimenomaan eronne yhteydessä. Ja lopuksi voit kertoa mitä tunnet nyt ja mistä syystä, mutta varoisin hiukan sanojani mitä siihen toiseen tyttöön tulee.
Onnea ja silleen, aloita kuitenkin peiliin katsomalla.
Lue Parisuhde palstan vastaukset. Niihin ei ole mitään lisättävää. Täällä jotkut pellet vaan hyssyttelee. Oma oli vikasi, että näin pääsi käymään. Nyt sua vaan vituttaa, kun mies löysi jonkun toisen niin nopeasti. Parempi miehelle ja varmaan sullekin. Eihän sulla ollut alunpitäenkään tunteita sitä miestä kohtaan. Toivon mukaan tällä uudella pimulla on tunteita sitten senkin edestä.