Jätin poikaystäväni noin puolen vuoden seurustelun jälkeen. En missään vaiheessa tuntenut olevani ihastunut/rakastunut häneen. Hän vannoi minulle rakkauttaan. Jätin hänet, koska tunsin, ettei minulla ollut riittävästi tunteita häntä kohtaan. Olisi väärin olla toisen kanssa vain siksi, että "kunhan nyt on joku". Tiesin, että särkisin hänen sydämensä. Hänellä on ollut vaikeaa ja hän kertoi, että kun tapasimme niin hänestä tuntui pitkästä aikaa tämä elämä todella hyvältä. Hän kertoi usein miten tärkeä hänelle olen ja kuinka hän rakastaa mua. Hän oli tietenkin surullinen, kun jätin hänet jne.. Hän myös sanoi, että ehkä hänen on sitten parempi olla yksin, kun ei kerran mulle kelpaa.
Luulin että eromme olisi hänelle oikeasti kova paikka. Niin tärkeä olin kuitenkin hänelle ollut. Muutaman viikon päästä erosta juttelimme mesessä ja kysyin, että haluaisiko hän vielä kenties nähdä. Itse olisin halunnut. Hän ei kuitenkaan halunnut. Kysyin syytä. Hän sanoi, ettei tunne enää mua kohtaa niin kuin joskus ennen. Kysyin sitten suoraan onko hänelle jo uusi nainen. Hän kertoi että on. Mulle tuli tosi paha olo. Noin helpostiko hän musta pääsi yli? Erosta ei ole kuin kolme viikkoa ja hänellä on jo uusi! En nyt tiedä kuinka kauan he todellisuudessa ovat olleet jo yhdessä. Vielä pari viikkoa sitten mies olisi halunnut nähdä mut, mut peruin sitten kuitenkin koko jutun. Ja nyt hänellä on jo uusi. Välittikö hän musta oikeasti yhtään? Jos olisi välittänyt niin miten hänellä voi olla jo nyt uusi. Tämän piti olla minulle helpompaa ja hänelle vaikeaa, niin luulin. Kuitenkin hänellä oli ollut todella vahvoja tunteita minua kohtaan, niin hän vilpittömästi kertoi usein. Minun tunteeni taas eivät olleet yhtä vahvoja, vaikka toki miehestä pidinkin.
Olen itkenyt kolme päivää putkeen, siitä asti kun sain tietää uudesta tyttöystävästä. Olen ollut idiootti ja mua kaduttaa. Käyttäydyin usein häntä kohtaan niin välinpitämättömästi ja tylysti, kun hän taas oli mulle tosi ihana. Tiedän että tämä kaikki on syytäni. Minä hänet jätin. Jos en olisi jättänyt, olisimme vieläkin yhdessä. Tuntuu tosi pahalta. Nyt vasta ne tunteet "heräsivät". Miksi vasta nyt, kun kaikki on ohi ja en voi enää olla hänen kanssaan? Ajattelen koko ajan häntä ja mua kuvottaa, kun ajattelen sitä, että hän on sen tytön kanssa. Tunnen itseni myös todella loukatuksi. Vain muutama viikko erosta ja hänellä on jo uusi. Ajatteliko hän yhtään miltä se musta tuntuisi? Uskotteko, että hän oikeasti välitti musta niin paljon kuin väitti?
Mutta mitä teen nyt? Mun on pakko nähdä hänet tai tuun hulluks. Miten saan hänet tapamaan mut? Ajattelin lähettää tekstiviestin tai mesessä sanoa jotain, mutta mitä? Sanonko suoraan "Anna anteeks, oon ollut täys idiootti, mut haluun sut takas"? Oon ihan sekasin, en tiedä mitä tehdä. Itken vaan koko ajan. Vihaan itteeni. Jos en ois jättänyt häntä niin hän vielä ois tässä, mun kanssa. Luulin että itse pystyisin hyvin jatkamaan eteenpäin ja hänellä se olisi hirveän vaikeaa, hänen sydämensä olisi särkynyt ja hän haluaisi mut takaisin. Mutta tässäpä kävi täysin päinvastoin; hän pääsi päivässä musta yli ja iski jo uuden naisen, mä taas itken hänen perään ja tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin. Vaikeeta, sattuu... Nyt vasta tajuan kuinka ihana ihminen hän on ja miten hyvä hän oli mulle.
Kommentoikaa ihan vapaasti. Ja kaikki neuvot, mitä mun kannattaisi tehdä ovat todellakin tervetulleita! Kiitos :)
Luulin että eromme olisi hänelle oikeasti kova paikka. Niin tärkeä olin kuitenkin hänelle ollut. Muutaman viikon päästä erosta juttelimme mesessä ja kysyin, että haluaisiko hän vielä kenties nähdä. Itse olisin halunnut. Hän ei kuitenkaan halunnut. Kysyin syytä. Hän sanoi, ettei tunne enää mua kohtaa niin kuin joskus ennen. Kysyin sitten suoraan onko hänelle jo uusi nainen. Hän kertoi että on. Mulle tuli tosi paha olo. Noin helpostiko hän musta pääsi yli? Erosta ei ole kuin kolme viikkoa ja hänellä on jo uusi! En nyt tiedä kuinka kauan he todellisuudessa ovat olleet jo yhdessä. Vielä pari viikkoa sitten mies olisi halunnut nähdä mut, mut peruin sitten kuitenkin koko jutun. Ja nyt hänellä on jo uusi. Välittikö hän musta oikeasti yhtään? Jos olisi välittänyt niin miten hänellä voi olla jo nyt uusi. Tämän piti olla minulle helpompaa ja hänelle vaikeaa, niin luulin. Kuitenkin hänellä oli ollut todella vahvoja tunteita minua kohtaan, niin hän vilpittömästi kertoi usein. Minun tunteeni taas eivät olleet yhtä vahvoja, vaikka toki miehestä pidinkin.
Olen itkenyt kolme päivää putkeen, siitä asti kun sain tietää uudesta tyttöystävästä. Olen ollut idiootti ja mua kaduttaa. Käyttäydyin usein häntä kohtaan niin välinpitämättömästi ja tylysti, kun hän taas oli mulle tosi ihana. Tiedän että tämä kaikki on syytäni. Minä hänet jätin. Jos en olisi jättänyt, olisimme vieläkin yhdessä. Tuntuu tosi pahalta. Nyt vasta ne tunteet "heräsivät". Miksi vasta nyt, kun kaikki on ohi ja en voi enää olla hänen kanssaan? Ajattelen koko ajan häntä ja mua kuvottaa, kun ajattelen sitä, että hän on sen tytön kanssa. Tunnen itseni myös todella loukatuksi. Vain muutama viikko erosta ja hänellä on jo uusi. Ajatteliko hän yhtään miltä se musta tuntuisi? Uskotteko, että hän oikeasti välitti musta niin paljon kuin väitti?
Mutta mitä teen nyt? Mun on pakko nähdä hänet tai tuun hulluks. Miten saan hänet tapamaan mut? Ajattelin lähettää tekstiviestin tai mesessä sanoa jotain, mutta mitä? Sanonko suoraan "Anna anteeks, oon ollut täys idiootti, mut haluun sut takas"? Oon ihan sekasin, en tiedä mitä tehdä. Itken vaan koko ajan. Vihaan itteeni. Jos en ois jättänyt häntä niin hän vielä ois tässä, mun kanssa. Luulin että itse pystyisin hyvin jatkamaan eteenpäin ja hänellä se olisi hirveän vaikeaa, hänen sydämensä olisi särkynyt ja hän haluaisi mut takaisin. Mutta tässäpä kävi täysin päinvastoin; hän pääsi päivässä musta yli ja iski jo uuden naisen, mä taas itken hänen perään ja tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin. Vaikeeta, sattuu... Nyt vasta tajuan kuinka ihana ihminen hän on ja miten hyvä hän oli mulle.
Kommentoikaa ihan vapaasti. Ja kaikki neuvot, mitä mun kannattaisi tehdä ovat todellakin tervetulleita! Kiitos :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko varma että haluat hänet takaisin oikeista syistä? Itsekin olen sellainen, että vaikka välitin yhdestä tytöstä joskus enemmän kuin älyttömästi tämä jätti minut. Se auttoi pääsemään yli kun toinen sanoi , että hänellä vain ei ollut sellaisia tunteita minua kohtaan ja se oli se kylmä totuus. Tunteeni kuolivat aika äkkiä kun reality iski naamaan ja oli pakko vaan jättää hänen haikailunsa. Ei minullakaan ollut kuin 2 viikkoa ja uusi nainen löytyi ja aloin häntä tapailemaan.
Tuntuu välillä , että sinua koskee (siis kirjoituksesi perusteella) enemään se, että hän löysi jo jonkun eikä jäänytkään itkemään perääsi, entä se että oisit häneen nyt rakastunut ja haluaisit olla hänen kanssaan niinkuin hän joskus sinun.
Jos lähetät hänelle viestiä ja KERROT miksi haluat hänet tavata ja kerrot TUNTEISTASI häntä kohtaan, niin toki hän varmaan sinut tapaa. Teillä pitää keskustella asioista ja syistä ja sinun tunteistasi nyt. Älä tee tätä kuitenkaan sen takia, että hänellä on toinen, vaan itsesi takia jos niitä tunteita tosiaan nyt on. Älä tapa alkavaa romanssia vain siksi, ettei hän jäänytkään anelemaan sinua takaisin, sinähän hänet jätit.
Mutta ota yhteyttä ja KESKUSTELKAA.
sanoisin, että se hulluksi tuleminen on paras vaihtoehto. Kaikilla omilla teoillaan on seuraukset ja niistä joutuu ottamaan jotain opikseen. "Hulluudesta" voi sitten henkisen kasvun myötä parantua.
exäsi kertoi ettei enää halua nähdä sinua. Joten jätä väliin ja pyri unohtamaan.
Yleensä "haluan hänet takaisin" johtuu siitä, että jätetty löytää uuden kumppanin ennen jättäjää.
Entä jos itse olisit löytänyt uuden ennen häntä? Tuskin olisit kirjoittalut aloitustasi.
Paitsi siinä tapauksessa, että olet todella uskonut ettei exäsi etsisi sinun jälkeesi uutta ja eläisi loppuelämän yksinäisyydessä.
Siinäkin tapauksessa, vaikka eläisit kuinka onnellisessa parisuhteessa, saattaisi tuo exäsi uusi suhde kummitella mielessäsi ja saada kaipaamaan häntä takaisin.
Kummasti sitä entistä rupeaa kaipaamaan varsinkin silloin kun huomaa ettei hän jäänytkään itkemään minun perääni. En ollutkaan jotain unohtumatonta ja ainutlaatuista niinkuin itse luulin. Kaipaus on suurinta kun huomaa ettei paluuta entiseen enää olekkaan.Paluuportti on sulkeutunut. Ei ole enää paluuta sinne hyvään joka oli hyvä muttei ihan riittävän hyvä minulle, joka etsin jotain ihmeellistä. Ihminen on aika itsekäs ja etsii aina vaan parempaa ja suurempaa tunnekokemusta myös ihmissuhteissa. Jollei tätä löydy niin se koettu ja jätetty, mutta aika hyvä kuitenkin tuntuu jo ihmeellisen ihanalta omissa vertailumuistoissaan. Mutta kun se entinen ihmeellinen kävi jo kaupaksi muille ja minä jäin ihan ilman, kas tästä se itku syntyy. Ei siitä että se oli kuitenkin rakkautta, jota en tunnistanut, vaan siksi, että etsiessäni jotain suurta ja ihmeellistä takaportti pääsi sulkeutumaan ja minä jäin ihan ilman. Tiedoksi kaikille, ei ole olemassa mitään suurta ja ihmeellistä on vain ihmissuhteita joista toiset toimivat paremmin ja toiset huonommin. Elämä on jatkuvaa vertailua. Vertaillaan mitä hyvää oli siinä entisessä ja mitä hyvää tässä. Kummasti se ero siitä entisestä kaduttaa kun huomaa että ne plussa pinnat olivatkin suuremmat siinä suhteessa.Paluuta entiseen ei vaan ole. Pitäisi tunnistaa se hyvä kun se on kohdalla ja pitää siitä hyvästä tiukasti kiinni. Onnea etsintään.
Ei mitenkään pahalla, mut kuulostat aika... itsekkäältä.
"Vain muutama viikko erosta ja hänellä on jo uusi. Ajatteliko hän yhtään miltä se musta tuntuisi?"
Ai että ajattelis miltä tuntus naisesta joka välitti siitä niin vähän että jätti eikä halunnu edes tavata enää? Jotain rajaa... Etkä sä tiedä miten vaikeaa sillä on ollu kun sä sen jätit.
"Vielä pari viikkoa sitten mies olisi halunnut nähdä mut, mut peruin sitten kuitenkin koko jutun."
Ehkä hän sillon vielä elätteli toiveita, mutta luovutti ja unohti sut kun et voinu edes tavata sitä? Tai sitten oli tavannu jonkun naisen joka pitää siitä, mutta halus varmistua oisko sun kanssa vielä jotain mahdollisuuksia? Sori saatan kuulostaa vähän ilkeältä, mutta en saanu tekstin perusteella susta kovin hyvää kuvaa. Ei hänellä ole mikään velvollisuus olla loputtomiin rikki vaikka sinä hänet jätitkin. Muutenkin kuulostaa siltä, että haluat hänet vain koska se löyti jonkun muun.
Mutta, pyydä tapaamaan ja sano että sulla on tosi tärkeää asiaa, ja sit sano tuo "Anna anteeks, oon ollut täys idiootti, mut haluun sut takas.". Jos hän on susta jo täysin yli päässy ni voi olla vaikeaa saada takas. Miksi se luottas suhun enää?
glimpse olen kanssasi aivan samaa mieltä. Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin.
Tätä tarinaa lukiessa tuli sellainen olo että totuus satuttaa ja et kestänyt totuutta. Sinä teit julmasti, ja sait maksaa siitä. Mielestäni ansaitusti.
Olit aivan varma että hän kärsii ja ei voi saada uutta suhdetta vain sinä voit aloittaa uuden suhteen ilman surua ja tuskaa. Mutta kävikin niin, että pilkka sattui omaan nilkkaan.
Itse toivon tälle sinun entiselle ja hänen nykyisellä hyvää suhdetta ILMAN sua !!!
Anteeksi jos olen julma mutta mielipiteet ovat omia, niinkuin jokaisen p*räreikä.