Oli pakko saada purkaa tämä sanoiksi jossain, koska ahdistaa niin paljon että sydän pakahtuu enkä tiedä mitä tekisin.
Olen ollut kohta 6 vuotta saman tyttöystävän kanssa ja kihloissa ollaan. Vuosi ollaan asuttu yhdessä. Olen aina rakastanut häntä ja tiennyt että tämän kanssa vietän loppuelämäni. Aina olen ottanut hänet huomioon ja yrittänyt parhaani mukaan olla hyvä hänelle kaikessa. Joskus olen miettinytkin että johtuiko tämä omasta liika huomioimisesta.
Vuosi sitte meille tuli pieniä ongelmia parisuhteeseen. Seksi ei tahtonut toimia niinkuin ennen, mutta silloin kun se toimi se oli hyvää ja molemmat siitä nautimme. Ja joo tiedän kyllä kun nainen saa. Itse lopetin sitten tämän kärvistelyn ja menin hoitoon ongelman takia, en tyttöystäväni painostuksesta vaan meidän molempien takia. Suurin syy ongelmiin oli minulle syntynyt jännityskierre. Seksi alkoikin taas sujua hyvin. Olen aina huomioinut tyttöystäväni ja halunnut tuottaa hänelle nautintoa.
Viime viikonloppuna tyttöystäväni halusi että menemme juomaan hänen lapsuuden ystävänsä kanssa ja minun entisen kaverini kanssa. Emme olleet nähneet molempia moneen vuoteen. Itseäni ei huvittanut todellakaan lähteä juomaan ja tyttöystäväni minut sitten saikin houkuteltua lähtemään. Aluksi meinasin mennä yötä kaverilleni, koska jostain ihmeen syystä en aluksi olisi saanut jäädä pilaamaan "tyttöjen iltaa." Sovittiin että molemmat ovat yötä meillä. Tähän lisäys että nämä kaksi olivat seurustelleet teineinä ja olivat aloittaneet nyt uudelleen tapailun (huom ei seurustelun vain tapailun)
Tyttöystäväni oli tuntenut naisen pienestä pitäen ja itsekkin olin ollut joskus kauan sitten tämän jätkän kaveri. No jossain välissä sitten ku alkoholia oltiin nautittu runsaasti tyttöystäväni käski minut huoneeseen jossa hän jutteli kaverinsa kanssa. Vittu kysyivät sitten ihan suoraan parinvaihtoa. en olisi ikinä voinut kuvitellakkaan mitään sellaista. Yritin olla kielteinen, mutta tyttöystävä kinusi ja kinusi ja sanoin aina haaveilleensa tästä, mutta rakastavansa silti minua. Ei helvetti.
Menin sitten tupakalle koska olin sinä hetkenä aivan hermona ja suorastaan tärisin. Poltin monta röökiä putkeen vaikken edes polta. Päässäni kypsy ajatus että kaikki ne muut sitä haluaa. Ja jos en mene mukaan vaan lähden ulos tilanteesta se tapahtuu kuitenkin.
No menin sitten sisälle ja hommat karkasivat käsistä ja tämä toinen tyttö vei minut huoneeseen. Ahdistaa. Tiesinhän minä ettei siitä mitään tulisi, koska en edes halunnut koko tyttöä eikä kiihottanut vaan inhotti koko tilanne. Päässä vain jyskytti koko ajan että pois pois pois. Kauhea miten kaunis kasvoiltaan voikin olla niin epämiellyttävä muuten. Koko homma oli ohitse hyvinkin pian ja kaikki alkoivat valmistautua baariin lähtöä varten. ainut ketä asia tuntui vaivaavan olin minä.
Baarissa tyttöystäväni sitten jatkoi tämän toisen miehen kiusaamista ja ei helvetti sitä voinut enää katsoa. Baarissa olleet kaverinikin huomasivat tilanteessa olevan jotain outoa. Lähdin pois, juoksin, halusin kuolla, halusin päästä ulos tästä kaikesta. Lähetin viestin tyttöystävälleni etten halua enää jatkaa. Menin kaverilleni.
Kaverit soittelivat perääni, pelkäsivät että hyppään sillalta. Tyttöystäväkin lähti baarista ja soitti itkuisena asunnoltamme. Meninkin sinne sitten viimein puhumaan. Hän oli siellä jo veitsi kädessä tappamassa itseään ja tunsi itsensä likaiseksi. Puhuimme vaikka se ei tuntunutkaan helpottavan. Kysyin vain että miksi mksi miksi? En olisi voinut koskaan uskoa meille sattuvan jotain tällaista. Jostain syystä harrastimme seksiä suihkun lattialla. Kaduttaa sekin. Pahensiko se vain asiaa. Halusin kai näyttää hänelle että tahdon häntä edelleen.
(jatkuu)
Olen ollut kohta 6 vuotta saman tyttöystävän kanssa ja kihloissa ollaan. Vuosi ollaan asuttu yhdessä. Olen aina rakastanut häntä ja tiennyt että tämän kanssa vietän loppuelämäni. Aina olen ottanut hänet huomioon ja yrittänyt parhaani mukaan olla hyvä hänelle kaikessa. Joskus olen miettinytkin että johtuiko tämä omasta liika huomioimisesta.
Vuosi sitte meille tuli pieniä ongelmia parisuhteeseen. Seksi ei tahtonut toimia niinkuin ennen, mutta silloin kun se toimi se oli hyvää ja molemmat siitä nautimme. Ja joo tiedän kyllä kun nainen saa. Itse lopetin sitten tämän kärvistelyn ja menin hoitoon ongelman takia, en tyttöystäväni painostuksesta vaan meidän molempien takia. Suurin syy ongelmiin oli minulle syntynyt jännityskierre. Seksi alkoikin taas sujua hyvin. Olen aina huomioinut tyttöystäväni ja halunnut tuottaa hänelle nautintoa.
Viime viikonloppuna tyttöystäväni halusi että menemme juomaan hänen lapsuuden ystävänsä kanssa ja minun entisen kaverini kanssa. Emme olleet nähneet molempia moneen vuoteen. Itseäni ei huvittanut todellakaan lähteä juomaan ja tyttöystäväni minut sitten saikin houkuteltua lähtemään. Aluksi meinasin mennä yötä kaverilleni, koska jostain ihmeen syystä en aluksi olisi saanut jäädä pilaamaan "tyttöjen iltaa." Sovittiin että molemmat ovat yötä meillä. Tähän lisäys että nämä kaksi olivat seurustelleet teineinä ja olivat aloittaneet nyt uudelleen tapailun (huom ei seurustelun vain tapailun)
Tyttöystäväni oli tuntenut naisen pienestä pitäen ja itsekkin olin ollut joskus kauan sitten tämän jätkän kaveri. No jossain välissä sitten ku alkoholia oltiin nautittu runsaasti tyttöystäväni käski minut huoneeseen jossa hän jutteli kaverinsa kanssa. Vittu kysyivät sitten ihan suoraan parinvaihtoa. en olisi ikinä voinut kuvitellakkaan mitään sellaista. Yritin olla kielteinen, mutta tyttöystävä kinusi ja kinusi ja sanoin aina haaveilleensa tästä, mutta rakastavansa silti minua. Ei helvetti.
Menin sitten tupakalle koska olin sinä hetkenä aivan hermona ja suorastaan tärisin. Poltin monta röökiä putkeen vaikken edes polta. Päässäni kypsy ajatus että kaikki ne muut sitä haluaa. Ja jos en mene mukaan vaan lähden ulos tilanteesta se tapahtuu kuitenkin.
No menin sitten sisälle ja hommat karkasivat käsistä ja tämä toinen tyttö vei minut huoneeseen. Ahdistaa. Tiesinhän minä ettei siitä mitään tulisi, koska en edes halunnut koko tyttöä eikä kiihottanut vaan inhotti koko tilanne. Päässä vain jyskytti koko ajan että pois pois pois. Kauhea miten kaunis kasvoiltaan voikin olla niin epämiellyttävä muuten. Koko homma oli ohitse hyvinkin pian ja kaikki alkoivat valmistautua baariin lähtöä varten. ainut ketä asia tuntui vaivaavan olin minä.
Baarissa tyttöystäväni sitten jatkoi tämän toisen miehen kiusaamista ja ei helvetti sitä voinut enää katsoa. Baarissa olleet kaverinikin huomasivat tilanteessa olevan jotain outoa. Lähdin pois, juoksin, halusin kuolla, halusin päästä ulos tästä kaikesta. Lähetin viestin tyttöystävälleni etten halua enää jatkaa. Menin kaverilleni.
Kaverit soittelivat perääni, pelkäsivät että hyppään sillalta. Tyttöystäväkin lähti baarista ja soitti itkuisena asunnoltamme. Meninkin sinne sitten viimein puhumaan. Hän oli siellä jo veitsi kädessä tappamassa itseään ja tunsi itsensä likaiseksi. Puhuimme vaikka se ei tuntunutkaan helpottavan. Kysyin vain että miksi mksi miksi? En olisi voinut koskaan uskoa meille sattuvan jotain tällaista. Jostain syystä harrastimme seksiä suihkun lattialla. Kaduttaa sekin. Pahensiko se vain asiaa. Halusin kai näyttää hänelle että tahdon häntä edelleen.
(jatkuu)
Vastaukset 12
Vanhimmat
(jatkuu)
Myöhemmin nämä kaksi kusipäätä änkäsivät sitten meille nukkumaan, koska tyttöystäväni ei heitä hennonnut jättää yöksi pakkaseen. Vittu mitä paskaa. Ja nämä olivatkin niin kuin ei mitään ja naivat sitten kahdestaan koko yön.
Aamulla häivyin jälleen pois. Sanoin että tulisin takaisin kun nämä kaksi olisivat lähteneet. Tyttöystäväni siivosi koko kämpän sllä aikaa ja aneli minut takaisin juttelemaan. Juteltiin, itkettiin ja jostain ihmeen syystä harrastimme seksiä monta kertaa ja seuraavana päivänä taas. :(
Hän sanoin ettei koko tilanne ollut todellakaan suunniteltu hänen osaltaan eikä olisi ikinä tehnyt tällaista selvänä. Vittu se kusipää ei käyttänyt edes kortsua. Sanoin että haluan hänen menevän sukupuolitautitesteihin.
Näin jälkeenpäin olen miettinyt että miksi vitussa lähdin siihen mukaan vaikka tiesin että tulen katumaan tätä loppu ikäni. Ehkä halusin nähdä tekeekö hän se todellakin. Ja koska hän oli sen jo halunnut niin ajatuksissaan hän oli sen jo tehnyt. :( Ja eihän näillä kahdella kusipäällä ollut mitään hävittävää. Eiväthän he olleet edes mikään oikea pari. Muuttui todellakin suhtautuminen ihmisiin. Olivatko suunitelleet koko homman.
Nyt olen pari päivää asian kanssa kärvistellyt. Tekisi mieli kuolla. Minulle jäi tästä ikuiset arvet ja traumat. En edes tiedä enää mitä tunnen vai tunnenko mitään. Olo on turta. Pääsä vain pyörii ajatus niistä kahdesta ja siitä mitä ääniä kuulin seinän läpi... :,(
itku mikä soppa... :( Olen pahoillani kun kärsit.
Ensinnäkin, haluan muistuttaa rohkaisumielessä, että ei se elämä tähän kaadu! :) Kyllä melkein kaikille tapahtuu syystä tai toisesta juttuja joita ei olisi halunnut tai ennalta kuvitellut. Niistä oppii ja ne unohtuvat.
Tyttöystäväsi teki todellakin paskan tempun. Olisi tuollaisesta pitänyt jutella etukäteen jos kiinnostusta hänellä parinvaihtoon oli. Tuskin tuollaista ideaa vaan yhtäkkiä kännissä keksii... Tai mistäs minä tiedän. Sukupuolitesteihin vaan kummatkin!
Sinua ei kukaan pakottanut mutta ymmärrän miten painostava tilanne oli. Anna nyt anteeksi edes itsellesi, olithan sinäkin juonut ym, eikä tuollaisen shokkiehdotuksen jälkeen välttämättä ajatus juokse ihan normaalisti ja kirkkaasti.
Teidän pitäisi tuosta vaan puhua... Tai en tiedä, jos sinusta tuntuu siltä että tarvitset etäisyyttä, ota sitä. Voisitko avautua jollekin ystävällesi tuosta? Voisi auttaa. Takuulla saat ymmärrystä osaksesi ja sitä tarvitset. Mietiskele asiaa ajan kanssa jotta saisit selvyyttä voitko luottaa enää tyttöösi. Minä en kyllä tuollaisen nöyryytyksen jälkeen luottaisi.
Kerro kuulumisia, ja voimia sinulle! Elämä jatkuu ja oletpahan kokenut jotain mikä tuntuu! On hyvä pysähtyä ajattelemaan joskus asioita juurta jaksain, usein joku tapahtuma kuten tämä, ajaa siihen, ja se on hyvä. Paljastui lisää siitä millaisen naisen kanssa oikein olet. Älä luota sokeasti hänen katumukseensa ja itkuun.
Otin sitten hieman etäisyyttä. Lähdin porukoiden tykö. Onhan tuo olo ehkä vähän helpottanut, vaikka asia pyöriikin koko ajan mielessä. Pistin nyt elämän jäihin ja olen vähän aikaa poissa koulusta. Ajattelin myös käydä jollekkin ammattiauttajalle puhumassa. Tajus tässä ainakin sen asian miten tyttöystävä ei ole arvostanut mun mielipiteitä koskaan, ja painostanut aina asiat niinkuin hän haluaa. Itselläkun on vielä taipumusta jäädä tossun alle.
Haluis silti vielä yrittää. En sen takia että meillä on jo niin paljon yhteistä elämää takana ja yhteistä omaisuutta ja muistoja. Siksi kun vieläkin tuntuu että rakastaa jossain syvällä sisimmässään vaikka se meinaakin koko ajan peittyä vihan epätoivon ja surun alle.
Tyttöystävä on varmasti oikeasti pahoillaan ja katuu virhettään. Olen sanonut hänelle että jos me tätä jatketaan asia tulee varmasti vielä mua vaivaamaan. Anteeksi voin antaa mutta en unohtamaan. Mutta nyt ajattelen tästä eteenpäin myös itseäni. Sanoin että jos myöhemmin paljastuu jotain mitä ei ole kertonut lähden samantien. Mulle on aivan vitun sama mitä muut ajattelee. Omaa elämää pitää arvostaa.
Muistatko, kun lapsena leikittiin "Mörköpiiriä". Omat möröt on jokaisen kohdattava. Se täytyy muistaa, että alkoholi lyhentää ihmisen matkaa omaan alitajuntaan, jossa kaikki möröt, halut ja piilotajunta on. Joskus ihminen joutuu tilanteisiin tai tekea sellaista, mitä ei halua. Jos jotain positiivista ajatellaan, niin kukaan ei kuollut. Illastanne olisi voinut hyvässä lykyssä kehkeytyä puukkotappelu ja joku olisi voinut loukkaantua pahasti. Seksuaalisuus on suuri voima niin hyvässä kuin pahassa. Intialainen guru sanoi, että kun paskat on housussa, on tuhra jäädä miettimään enää sitä itseään. Mene eteenpäin. Käy vaikka kirkossa välillä, kuuntele hyvää musiikkia ja pidä selvä kausi.
Koita jaksaa - voimia.
Voi sentään miten inhottava tilanne. Olen surullinen puolestanne. Uskon kuitenkin, että kokemastasi tuskasta, kivusta ja rikki repivistä tunteista on yksi tie eheytyä ja päästä irti sen tuottamasta kivusta sydämessä. Paraneminen ei välttämättä tapahdu nopeasti, mutta ainakin suunta on oikea tällä tiellä, ettekä harhaile sinne tänne aina vain särkyen entistäkin pahemmin. Haluaisin auttaa ja yrittää selittää sen tien oman elämäni kautta.
Minä ja vaimoni olemme kristittyjä ja koko elämämme tärkein asia ennen toisiammekin ja mitään muuta on Jumala. Olemme molemmat ennen tapaamistamme tulleet tuntemaan oman heikkoutemme, vajavaisuutemme ihmisinä ja pahuutemme Jumalan edessä. Mutta kaikesta huolimatta Jumala rakastaa meitä ihmisiä, sinua ja tyttöystävääsikin, ja Hän on valmistanut tien yhteyteensä ja uudenlaiseen, parempaan elämään; sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Olemme vaimoni kanssa saaneet uuden elämän Jeesuksessa Kristuksessa uskoessamme Häneen, uudestisyntyneet Hänen Henkensä kautta saaden rikkomuksemme Jumalaa kohtaan anteeksi ja rakentaessamme elämämme Hänen sanojensa varaan ilman kompromisseja ja huomanneet, että se toimii. Voimme luottaa Jumalaan ja toisiimme, sillä elämämme tärkeysjärjestys pyrkii kulkemaan kaikessa seuraavasti: Jumala, puoliso ja lapset, sukulaiset, lähimmäiset ja minä itse viimeisenä näistä. Täysin Jumalan tahdon mukaiseksi muuttuminen on pitkä tie, jonka Jumala ihmisessä saa aikaan, mutta se on takuulla sen arvoista ja kaikki tuntuu päivä päivältä paremmalta kunhan vain pysyy Jumalan tahdon seuraamisessa. Kaiken sen alku ja mahdollistaja on kuitenkin kohtaaminen Vapahtajan kanssa, tehden parannuksen kaikesta siitä minkä elämässään tietää vääräksi ja pyytäen syntejänsä anteeksi Jeesukselta luovuttaen elämänsä Hänelle ("mun elämä on sun, tee sillä mitä haluat").
Olemme elämästämme valinnoista vaimoni kanssa vastuussa ensisijaisesti Jumalalle ja se luo meille yhteisen päämäärän koko elämämme suhteen. Jumala voi tehdä avioliitosta ihmeellisen ihanaa koko elämän ajaksi ja lopulta iankaikkiseen elämään saakka (vaikka Taivaassa ei tosin ole avioliittoa siinä muodossa kuin täällä maan päällä), eikä vain meille, vaan tuhansille muille Hänen lastensa avioliitolle. Tämä kaikki on myös teidän ulottuvillanne.
Voit ehkä kysyä, miksi Jumala sallii tällaista pahuutta maailmassaan? Mutta ei Jumala tarkoittanut elämää ja maailmaa tällaiseksi, vaan synti (rikkomus Jumalaa vastaan ) turmeli kaiken. Pahuus on saanut alkunsa Jumalan luomassa enkeli maailmassa, jossa osa vapaan tahdon omaavista enkeleistä alkoi kapinoitsemaan Luojaansa vastaan. Kapinoinnin aloittaja, jota tällä suomenkielellä kutsutaan perkeleeksi, on tuo samainen olento, joka otti paratiisissa käärmeen ruumiin käyttöönsä ja eksytti ihmisen syntiin, ja kuolemaan. Hän on se, joka on kaiken tämän sinunkin tilanteesi saanut vaikutettua valinnan vapauden mukaan ihmisen tuhoamiseksi. Miksi? Koska perkele vihaa Jumalaa, mutta ei voi suoraan hyökätä mitenkään suvereenisti voikakkaampaa Luojaansa vastaa. Jumala rakastaa ihmisiä, ja perkele tietää tämän, joten eksyttäen mukanaan helvettiin niin monta ihmistä kuin suinkin, hän pystyy epäsuorasti satuttamaan Jumalaa. Perkele on vaikuttanut tätä tilannetta jo pitkään erilaisin tuntein ja himoin, ja onnistunut tuottamaan suurta tuskaa, mutta älkää missään tilanteessa tehkö itsellenne mitään pahaa. Tästä tilanteesta on tie eheytymiseen, ja vaikka sitä voi olla vaikea uskoa, niin jopa tie iloon ja onnellisuuteen, voin sen täysin vakuuttuneena sanoa. Mutta se tie käy ainoastaan Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen kautta.
Voit ottaa yhteyttä ja kysellä lisääkin tai vain purkaa suruasi jos koet sitä tarvitsevasi. Sähköpostiosoitteeni on [email protected]
on meissä jokaisessa. En usko, että pahuus on ulkopuolinen asia, perkele, vaikka kristitty olen. Pahuus ei ole vain ulkopuolelta tulevaa, vaan se on negatiivinen energia meissä jokaisessa. Niinkuin positiivinen energia pyrkii hyvään, negatiivinen energia vie elämää alaspäin. Se, että ihminen tekee syntiä - syyttäminen ja syyllistäminen ei auta elämää eteenpäin. Kirja "Miksi hyvät ihmiset tekevät pahaa" kertoo ihmisten varjokohdista. Minusta siinä oli se kiteytettynä, että emme saa olla sokeita omalle pahuudellemme, että vaikka pyrkisimme elämään moraalisesti oikein ja hyvin, niin olemme kaikki keskeneräisiä ja meissä kaikissa on varjokohdat, joita on opittava katsomaan silmään. Myös se, että ihminen luo kuplan, että täällä hän on turvassa ja ei puutu epäkohtiin vaan kokee ylemmyydentunnetta, on myös varjokohtaa, sokeapiste, pahuutta. Kirjassa oli hyvin kuvattu suhde alkoholiinkin, että miksi tapot, murhat, pahat teot, perheriidat ja sekoilut syntyvät alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkoholi lyhentää matkaa niin hyvässä kuin pahassa ihmisen toiseen maailmaan, missä on vietit, mieliteot, hulluus ym.
Ihmisellä on erilaisia viettejä, kuten Thanatos, kuolemanvietti, johon kuuluu tuhoaminen, itsetuho ja pyrkimys vapautua tavoitteista. Sitten on Eros eli elämänvietti, johon kuuluu seksuaalivietti, suvun jatkaminen, itsesäilymisvaisto, inspiraatio. Fysikseen kuuluu puolestaan pyrkimys täyttymykseen, suunnitelmien toteuttaminen, luominen ja elämän ilo. Kaikki em. vietit taistelevat keskenään.
Mielestäni Jeesuksen sanoma oli nimenomaan armon sanoma, että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden. Se on kova juttu. Ja se, että Jumala rakastaa meitä kaikkia.
Ihminen voi luoda oman helvettinsä ja taivaansa. Tie iloon ja harmoniaan tulee anteeksiannon ja armon kautta.
Ihminen on syntiinlankeemuksen kautta paha, jonka sydämessä on kuitenkin kaipaus olla hyvä. Ihminen elää luonnostaan erossa Jumalasta, ja tuon yhteyden korjaamiseen tarvitaan Lunastaja, joka tyynnyttää Jumalan vihan ihmisen pahuudesta, sillä Jumala on Pyhä, erossa kaikesta pahasta.
Taivaan ja helvetin kuitenkin näkisin konkreettisina paikkoina kuoleman jälkeen.
Eli sä siis hoitelit sen toisen naisen, kaikesta huolimatta, vaikka muka niin paljon se tilanne ahdisti sua? Vai tapahtuiko mitään? En oikein saanut selvää.
Joo enpä hoidellut kuin suullisesti ja sekin kaduttaa helvetisti.
Suullisesti.. ja kaduttaa.. no varmaan. Hyvä että ootte molemmat nyt toisaalla miettimässä asioita.. Jos sua niin ahdisti kauheesti parinvaihto, oisin ite häipyny koko tilanteesta enkä menny ees "suullisesti hoiteleen" osapuolta nro X. ZSUS suaki..
Otapa asia siltä kantilta, että elämä on kuin matka. Siinä on erilaisia asemia ja pydähdyspaikkoja, huonoja ja hyviä. Keskeistä on oppia näistä pysähdyksistä. Nämä opit ja kokemukset helpottavat sitten myöhemmin matkantekoa. Niillä on siinä tärkeä tehtävä. Jotkut eivät ota niistä opikseen ja joutuvat kerta toisensa jälkeen ongelmiin. Sitä paitsi et tehty mitään rikollista, väkivaltaista tai muuten jotain peruuttamatonta. Alkoholi alensi kontrollia ja vietit saivat vallan. Mutta nyt on aika siirtyä jatkamaan matkaa entistä kokeneempana ja kypsempänä.
Vaikka jatkaisitte niin en usko että tyttöystäväsi on sellainen ihminen joka kykenee tukemaan sua tulevat vuodet. Suhteenne on mielestäni ohi tavalla tai toisella vaikka jatkattekin. Toisaalta jos ootte kovin nuoria ja molemmat todella rakastuneita niin ehkäpä... Hän ei vain vaikuta siltä. Olipa ahdistavaa luettavaa. En jaksa olla positiivinen sillä omat viimeaikojen tapahtumat järkyttävät myös samankaltaisuudellaan. Olen varma että mieheni halusi vain olla sängyssä muiden naisten kanssa ja jotta ei tuntisi syyllisyyttä halusi myös minut rikoskumppaniksi ja ehkä omien fantasioiden vuoksi. En minäkään siihen pystynyt vaikka tiesin että se ei häntä satuta, mutta halut menee kun tajuaa että mies on perverssi ja pitänyt paljon kaikkea salassa, sillä miehestäni paljastui kerralla muutakin. Ymmärrän parinvaihdon mutta minä en halua ketään muita kuin sitä jota rakastan. Tiesi sen pirulainen. Ennenkin satuttanut minua seksuaalisten mielitekojensa vuoksi. Kaikki tekstissäsi viittaa mielestäni jokaisen osapuolen suunnitelmallisuuteen. Annat tyttöystäväsi valehdella itsellesi koska rakastat häntä ja haluat jatkaa. Parenpi mahdollisuus teillä olisi onnistua jos saisit hänet puhumaan täysin totta. Itselläni ei se seksuaalinen painostus ja tapahtuneet satuta niin paljon kuin se miten järkyttää että ihminen jota on rakastanut ja johon on luottanut voi aiheuttaa sellaisen shokin ja yllätyksen ja ymmärrys että seksi on tärkeänpää hänelle kuin minun tunteeni tai kaikki muu mitä meillä oli. Painotan sanaa oli. Virallisesti olemme yhdessä yhä, sillä ei minusta ollut luopumaan hänestä koska käyttäytyi kuten tyttöystäväsi. Mieheni katui, itki, selitteli, valehteli, uhkasi itsemurhalla... ja halusin ottaa hänet todesta. Kun olisin voinut mennä jonnekin selvittämään päätäni. Nyt alan rauhassa hahmottaa tilannetta ja toipua ensi shokista ja ymmärrän että tästä on lähdettävä vaikka ero kirpaisee sydäntä ja halu jatkaa on suunnaton. Erityisesti kun oli ensimmäinen vakava poikaystäväni, ainoa ihastukseni ja ainoa sänkykumppanini. Ei hän ole oikeasti se mies monessakaan suhteessa jota olen luullut rakastavani. Itserakas narsisti pikemmin. :-) Alan nähdä hänet uudessa valossa ja ymmärtää monenlaista vanhaa tapahtumaa suhteessamme jotka ovat loukanneet minua, mutta olen ollut sokea. Huojensi purkaa tänne ja on joku paikka missä käydä lukemassa jos alan epäröidä. Sääli ettei tästä ollut mitään iloa alkuperäiselle. Minusta ei ole nyt sanomaan kovin järkeviä tai tukevia kommentteja sillä pelkään että romahtaisin sillä tässä vihaisessa mielentilassa toivon pääseväni eroon ihmisestä jota vielä rakastan, jotta en anna hänen jatkaa erinäistä hyväksikäyttöäni enään.