harmi kun miniöiden puolisot eivät eksy tänne palstalle.. olisi valaisevaa kuulla miesten mielipiteitä anopin ja miniöiden välisiin "riitoihin" tai kun kyseessä on tämä anopin ja miniän välinen toimeentulo keskenään...eivätkö oikeasti muka huomaa mitään vai eivät vain halua puuttua asiaan??
MIEHILLE!harmi kun miniöiden puolisot eivät eksy tänne palstalle
miniä minäkin
381561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Minun eksäni ja vanhempani eivät tulleet hyvin toimeen keskenään. Eivät he riidelleet, mutta kohtaamiset olivat aika viileitä. Yleensä en viitsinyt puuttua asiaan, koska eksäni suuttui minusta aivan turhaan. Hän otti vanhempieni kaikki leikilliset sanomiset henkilökohtaisina loukkauksina eikä muutenkaan ymmärtänyt, että kotonaan vanhempani elävät niin kuin haluavat, eivät niin kuin eksäni olisi halunnut.
Asian toinen puoli, jota en silloin osannut ajatella, on tietysti se, että minä olen vanhempieni kasvattama. Kaikki ne pienet omituisuudet ja ärsyttävyydet, jotka rassasivat eksääni, ovat minulle jo tuttuja. Osaan päästää mahdolliset vitsit toisesta korvasta ulos. Koska eksäni ei tuntenut vanhempiani, hän ei tiennyt, kuinka tosissaan nämä olivat. Uskoisin, että tällainen on tilanne monessa muussakin perheessä. Lisäksi täytyy muistaa, että moni verinenkin riita on kenen tahansa ulkopuolisen silmin naurettava. Suurin osa riidoista johtuu mielestäni kahdesta asiasta: ei osata antaa periksi ja ei osata asettua vastapuolen asemaan.
Ikävää, jos eivät tule toimeen. Puhumalla ne asiat selkiytyvät. Suvut pitää saada vetämään yhtä köyttä. Kyse on PERISYNNISTÄ, joka on Jumalan rangaistus synninteosta. Rangaistus on eripura sukujen kesken.
Ilmanko onkin exä jos noin ajattelet.. oikeesti. Sinulle tuttu ei ole exällesi tuttua..
Veikkaanpa, etteivät välitä, lakaisevat maton alle ja asia on pois päiväjärjestyksestä.
Ei ole helppoa olla anoppikokelaanakaan. Jonkinasteista kypsyyttä nuorilta vaatisi, jotta he ymmärtäisivät vanhempien kiinnostusta heidän asioitaan kohtaan. Omalla kohdallani tarkoitus on tukea eri tavoin, sen mukaan, mikä sallitaan.
Anoppi/miniäsuhde kun voi olla ihan mukavakin. Oma suhteeni anoppiin on erinomainen. On myönnettävä, että anoppini on harkitsevainen ja hillitty. Itse olen räiskyvämpää sorttia. Nyt hänen vanhettuaan olen apuna monessa, pääasiassa kauppareissuilla. Joitakin kuljetuksia yms. on ja hän on mielissään. Itsekin olen, kun voin olla avuksi.
Oma poikani harjoittelee elämää. Siinä on äiti pantu sivurooliin. Niin se tavallaan kuuluukin, kunhan ei mennä äärimmäisyyksiin. Voin jo aavistella, etten välttämättä ole kovin toivottu vieras hänen kodissaan. Se on ikävää viimeistään, kun lapsia on. Ei se silti yllätyksenä tule, jos noin käy. Paljon on miniäkandidaatin mielipiteestä kiinni.
Jos huomaa niin joutuu ottamaan kantaa. Kyseessä on oma äiti ja oma vaimo, teit niin tai näin niin aina on riita toisen kanssa.
Ymmärrän siis molempia ja molemmissa on vikaa. Kun vaimon äiti käyttäytyy samoin kun minun äitini niin se on ok, mutta minun äidin kohdalla se onkin sitten väärinpäin.
Miten puuttua kun siitä seuraa vain lihavempi riita.
niin mutta eikö miehen kuuluisi olla vaimonsa puolella? kyllähän asiaan voi puuttua ilman että tulee lihavempi riita..asiat otetaan eritavalla kukan sen tekee tai sanoo.. et voi olettaa että vaimosi pystyy ajattelemaan sinun äitisi käytöksen samalla tavalla kuin oman äitinsä,,kysehän taas sinun äitistäsi ja on ihan eri ihminen..
Siis molempien äidit ovat samanarvoiset ja meidän kahden välisestä suhteesta erillään.
Juu olla samalla vaimon puolella olematta OMAA äitiä vastaan tai anoppia. Juuri vaikeneminen on se miehen keino.
ei kyllä mielestäni se oikea keino...
Tapauksia on tietysti joka lähtöön, mutta ensisijaisesti minun mielestäni miniöiden ja anoppien kuuluisi osata ihan itse selvittää välinsä (kohta joku sanoo, ettei juuri siinä omassa tilanteessa voi, kun se anoppi/miniä...). Ei pitäisi yrittää saada välissään olevaa miestä erotuomariksi ja nimenomaan "omalle puolelleen". Me akat olemme sellaisia, ettei meidän juttuihin juurikaan kukaan voi puuttua ilman, että takuulla tulee lihavampi riita, vaikka toisin ounasteletkin.
"et voi olettaa että vaimosi pystyy ajattelemaan sinun äitisi käytöksen samalla tavalla kuin oman äitinsä"
Minä olen yhden naisen miniä. Minua ärsyttävät jotkut anoppini tekemiset (ehkä se, että ikää on molemmilla jo jonkin verran, aiheuttaa, ettei ärsytä enää niin paljon). Mutta kyllä minä sen verran olen aina itseltäni vaatinut, että jos jokin asia on sallittua minun äidilleni, se on sallittua myös miehen äidille. Ne asiat ovatkin olleet vaikeampia, jotka eivät ole sallittuja, koska omalle äidilleni olen voinut sanoa niistä, mutta anoppi ei ole niitä naisia, joille sanotaan. Hänen kohdallaan olen silloin yrittänyt katsoa asiaa mahdollisimman pitkälle läpi sormien, ja yrittänyt vaivihkaa torpedoida sellaisen käytöksen, jota en omassa elämässäni viitsi katsella keneltäkään. Mutta en minä enimmäkseen siihen mieheni apua ole tarvinnut. Ehkä joskus nuorempana, kun piti suhtautua kaikkeen niin ärhäkästi eikä kumminkaan oikein osannut, mutta muutama vuosi lisää opetti, ettei maailma kaadu edes anoppiin.
juu,,en tarkoittanut sitä ihan noin,,vaan ettei vaimo välttämättä osaa nähdä asiaa samana jos sen tekee anoppi kuin oma äiti,,,en tarkoittanut sitä sillä olisiko se sallittua..
Just näin, olet oikeassa, ettei vaimo välttämättä osaa nähdä asiaa samanlaisena, jos tekijänä on oma äiti tai anoppi. Mutta noin periaatteessa, eikö silloin pitäisi ottaa jonkinlainen itseoppimisen pikakurssi ja muuttaa itseään sen sijaan, että itketään palstoilla ja kaikille mahdollisille ja mahdottimille kuuntelijoille, kuinka "anoppi on kamala ja mieskin tossukka, kun ei se puolusta". Tämä homma tuntuu menevän niin, että miniälaumat kiiruhtavat puolustamaan "omaansa" eli toista miniää eikä haluta edes yrittää miettiä, pitäisikö joskus nähdä vika omassa toiminnassa.
Vaikka kai se on inhimillistä(?). Meinaan sama kuvio toistuu esim. exä-nyxä-kuvioissa ja katsantokantaa ja syyllistä vaihdetaan aina sen mukaan, mikä sattuu oma rooli olemaan. Kaikki exät on kamalia, jos itse ollaan nyxä ja päinvastoin. No, meni vähän aiheen vierestä, mutta kun aloitit peräänkuuluttamalla miestä siihen väliin ratkomaan akkojen riitoja, niin eikös oikeasti semmoinen mies vasta tossukka olekin, joka siihen ryhtyy? Ja kuka nainen oikeasti nykyaikana haluaa tunnustaa, ettei pärjää oman anoppinsa kanssa, vaikka meidät naiset muuten pitäisi ottaa joka paikassa niin vakaasti huomioon (me osataan kaikki ja ollaan päteviä kaikessa, mutta itketään ukkoa apuun, kun sen äiskä kiusaa..., noin kärjistetysti). ;-)
Periaatteessa olen samaa mieltä, että miehen pitäisi olla vaimonsa puolella. Vaimohan on miehen nykyinen perhe. Toisaalta kun itse olin siinä tilanteessa, en aina ollut vaimoni puolella. Tämä johtui siitä, että mielestäni vaimoni suuttui ja loukkaantui täysin turhasta - siis asioista, joista ei missään nimessä olisi saanut loukkaantua ja jotka minun mielestäni olivat hauskoja vitsejä, jollaisiksi heitot oli tarkoitettu. Yritin olla vaimoni tukena, eli yritin lohduttaa silloin, kun hän loukkaantui. En kuitenkaan alkanut haukkumaan vanhempiani silloin, kun he eivät mielestäni tehneet mitään väärää.
Riippuu tietysti asiasta, josta on kyse. ei mies(kään) käänny
äitiään vastaan, jos vaimo on väärässä, vain sen vuoksi, että
näin jonkun eli vaimon mielestä kuuluu tehdä. Ja toisin päin.
Itselläni on mukava anoppi, joka alkutaipaleellamme heitti
kyllä sellaisia kommentteja, että vedin herneet nenään ja
takaraivoon saakka. En kuitenkaan sotkenut miestäni mukaan
erimielisyyksiin, vaan kirjoitin anopille ystävällisen kirjeen,
jossa kerroin (syyttämättä kuitenkaan häntä), miltä minusta
tuntui. Tämä oli hyvä veto, sillä anopin silmät aukesivat omaan
käytökseensä ja sen jälkeen olemme voineet keskustella
ihan mistä tahansa, loukkaamatta toisiamme. Tulemme nykyisin
siis oikein hyvin toimeen, voisi jopa sanoa, että olemme ystäviä.
Mieskin on iloinen, kun ei tarvinnut 'akkojen' kinaan sotkeentua,
eikä hänen tarvinnut valita 'puolta' jolla seisoo.
Raamatussa sanotaan, että mies erotkoon perheestään ja liittykööt vaimoonsa!
Toinen vanha viisaus opettaa, että ikinä ei pidä auttaa, jos ei pyydetä!
Olisi anoppienkin syytä muistaa!
Ja pitisi olla ihan yhtenäinen molempien vanhemmille. Molempien vanhemmille ihan yhtälaiset säännöt.
Välillä vain kun vaimo narisee etei saa apua riittävästi anopilta/omalta äidiltä ja sitten kun saa niin silloinkin narina alkaa.
Tänään tämä passa ja huomenna ei....
Häntä kun ei kärsisi arvostella tai neuvo mitenkään.
Monta kertaa olen pyytänyt häntä kutsumaan sekä anopin että oman äidin samaan aikaan kylään ja tekemään pelisäännöt selväksi, mutta ei millään ilveellä. Minun ehdotus on silkkaa vittuilua hänelle, en kuulemma ymmärrä... Välillä katson ihmetellen kun oman äidin haukkuminen on ok mutta väärän lainen huokaus anopin suusta on iso haloo....
Tajutonta on se ettei vaimo tajua äiti on kuitenkin oma äiti ja anoppi on vain sellainen jonka näen silloin tällöin ( mielummin hieman harvemmin, aina on hyvä suunnistaa ulos kun anoppi tulee sisään) ja vaimon äiti lähes asuu meillä päivittäin ( ei häiritse vaimoa) mutta minun äidin kerran kuukaudessa käymät kerrat ovat kuulemma liiallista rampaamista.
No vaikeneminen ei toimi, se on sellainen hiljainen myönnytys.
Jos on selkärankaa, niin kyllä sitä ollaan vaikka omia vanhempia vastaan, jos ovat jotenkin kohtuuttomia omalle puolisolle. Sen puolison kanssahan kuitenkin eletään eikä omien vanhempien.
Eikö jokaisen pitäisi olla omaa mieltään asioista? Eli ainakaan minä en voi olla Vaimoni tai Äitini puolella aina vaan sillä puolella mitä mieltä itse asiassa olen...
Joskus vaimo on oikeessa joskus äiti... Ihme juttu tuo puolen valitseminen...
kai vaimonkin pitäisi oppia ajattelemaan puolueettomasti.Eihän se ole oikein,että oman äidin sanomana ei tunnu miltään,mutta jos miehen äiti sanoo samoin,niin onkin jo huono juttu.
Ei varmaankaan ole helppoa olla miehenä kahden eri sukupolven naisen välissä.
on myös niitä ihmisiä,jotka ottaisi apua vastaan,jos joku sitä suostuisi tarjoamaan.Kun ei itse kehdata pyytää,vaikka olisi kuinka tukala tilanne.
paras olla sekaantumatta noihin juttuihin, mikäli haluaa jatkossakin saada pillua.
ai niinkö meinaat??
yhden miniä...
halusinkin saada miesten näkökulman asiaan.. juu eihän siinä aina tartte ukko apuun,,kyllähän ne akat ossaa keskinäänki asiat sumplia,,mutta mites sitte ku asiat menee sitte ihan sotkuu,??
Tiesin, että halusit miehen näkökulman, siksi sanoin sen ekan vastaukseni otsikossa! Miehen näkökulmaa en osaa sinulle sanoa, mutta asiaa varmaan helpottaa, jos ajattelee, että oma mies ja isä olisivat jatkuvasti sotajalalla. Ei siinä haluaisi kummankaan puolesta ottaa kantaa, jos tietäisi, että rapaa tulee niskaan kumminkin ja toisaalta haluaisi, että välit itsellä säilyisivät kumpaankin. Ei normaalin ihmisen kuuluisi olla niin riitaherkkä, kuin akat tuntuvat miehensä/poikansa ympärillä olevan. Kuka oikeasti tykkää jatkuvasti riidellä?
"mutta mites sitte ku asiat menee sitte ihan sotkuu,?? "
Ja sittenkö siihen auttaisi, että tulisi se kiistakappale selvittämään? Juu, mies en ole, mutta jos moisen välikappaleeksi joutuisin, niin kirkuisin joka suuntaan, että "yrittäkää nyt itse selvittää välinne" (ja runsaasti voimasanoja päälle). Siinähän se miesten etu onkin, jos tulee sanomista, niin mennään nurkan taakse ottamaan kunnon matsi ja sitten kaulaillaan yhdessä lätkämatsia tuijottaen. ;-)) Mutta me akat, ei kun uutta riidanaihetta kehiin, kun anoppi antoi mulle lahjaksi marimekkoa, vaikka mä niiiiin inhoon unikkoo...
Siis vakavasti puhuen, oletko tosissasi, ettet ymmärrä, miksi miehet ei halua päästä kahden raivopäisen akan väliin "puolustamaan" yhtään ketään?
hehe,heh,,,halusin saada keskustelua aikaiseksi,,,kiitos siitä...
etkö muka näe aihetta puolustaa puolisoasi jos häntä kaltoin kohdellaan?? sanotko oikeasti että selvittäkää itse välinne??,, just joo
Typerintä mitä mies voi tehdä on sekaantua vaimonsa ja äitinsä kiistoihin. Itse olen joskus koittanut yrittää ymmärtää, että minkä ihmeen vuoksi vaimo ja äiti ovat toistensa kurkuissa kiinni. Mitään hyvää siitä ei ole seurannut, kaikki ovat tulleet entistä kiukkuisemmiksi. Kummatkaan ei tunnu tietävän mitä itse haluavat toisiltaan.
just,,,miten siinä niin on käyny??
niin ja sitten siihen saadaan se miniän aviomies ja täytyyhän jonkun puolustaa sitä anoppiakin,niin eikös sitten appiukkokin oteta mukaan puolisoaan puolustamaan ja silläkö se sitten selviää ?
Minusta on t a i v a a l l i s t a ,kun vaimoni ja äitini tulevat niin hyvin juttuun keskenään. Hehän
r a k a s t a v a t samaa miestä. Toisen äidinrakkaus ja toisen erootinen rakkaus. USKO, TOIVO,RAKKAUS, mutta suurin on rakkaus, sanoo RAAMATTU.
mies ei uskalla puuttua asiaan. Mies on ollut äitinsä tossun alla koko elämänsä, kaikki on pitänyt tehdä juuri niin kuin hänen äitinsä sanoo, vastaan ei ole saanut sanoa tai jos on sanonut niin hänen äitinsä on saanut raivarin ja muistuttanut siitä vuosienkin jälkeen(jopa siitä syystä, että mieheni ei suostunut hakemaan äidilleen tupakkaa kaupasta, tupakan mieheni joutui kuitenkin hakemaan, koska ei jaksanut enää kuunnella huutoa). Siellä on molemmat miehet, mies ja miehen isä olleet tyrannian alla. Tosin ei meillä anopin kanssa mitään riitoja vielä ole, mutta itse en vain siedä sen tyyppistä ihmistä minkälainen anoppi on, aina äänessä(vessan oveakin yrittää jättää auki siellä asioidessaan, että voi huudella ihmisille sieltä, eikä ymmärtänyt miksi ovi olisi syytä sulkea, vaikka mieheni pyysi oven sulkemaan) ja ei minkäänlaista käsitystä miten toisen kodissa käyttäydytään(koskettelee tavaroita, jopa niin rajusti, että on särkymisen vaara).. Eli vaikka olen mieheltäni pyytänyt, että yrittäisi hieman hillitä äitiään, mutta ei mieheni siihen pysty. Minulla on sen verran käytöstapoja, että yritän olla kohtelias ja en ole sanonut anopille mitään pahaa, mutta sisimmässä kiehuu. Olettaisin näin, että anoppi luulee minun pitävän hänestä.
ne tulevat toimeen. Välillä ärsyttää kun äiti kehuu miniää ja käskee viedä sille kukkia.
meillä kävi näin,,,mieheni ei uskonut kuinka hänen äitinsä käyttäytyy minua kohtaan, ei todella uskonut,,,ei uskonut kuinka paha olla, ei hänen ätinsä ole niin paha, että haukkuu miniää laiskaksi, huonoksi, epäsiistiksi, heittää vaatteilla päin naamaa ym ym,,oikeesti,.. miniä ei saisi elää omana itsenään vaa elää niin kuin anoppi kahtoo hyväksi, lastakin pitäisi hoitaa niin kuin hän sanoo ja teen väärin kun en usko häntä,,.. sitten kun viimein tuli mitta täyteen sitä paskaa, ilmoitin vain miehelle että minä lähen nyt!! ja minä lähin,,,
että uskokaa vaan miehet äideistänne vain pelkkää hyvää,, älkääkä uskoko naisianne,,mehän vain käsitetään kaikki väärin,,.äidithän ne ajattelee vaan lastensa parasta niin,,
vittuako siitä täällä itket.
no vittuako se sulle kuuluu,,, oot vissii mies..
Ei sivistynyt ja hienotunteinen täältä mitään löydä!!!!
Ei noista riidoista ymmärrä yhtikäs mitään. Sen näkee, että joku asia on tosi huonosti, eikä se asia selviä naisilta kysymältä. Kyse on jostain ihan muusta kuin mitä naiset sanovat. Parempi olla sekaantumatta kun ei niistä mitään ymmärrä.
Kerran oli naurussa pitämistä kun äitini veljeni puolisolle lähes kaikki veljeni exien nimet, ennenkuin sai kielensä päälle tämän nykyisen nimen... Ilmeestä ei tarvinne enempää...
Niin joku jo mainitsikin että appiukkojen näkökulma puuttuu täydelleen kokonaan.. Siinä voisi ihan todellakin viisastua.. Appeja ei näy täällä lainkaan.. Viisautta se on. Pakko sanoa. Vai menisikö joku appiukon ja oman miehen välisiin kiistoihin meistä naisista laittamaan nenäänsä? Tuskin.. Ei siitä mitään selvää saisi..