Olen huomannut aika monta juttua ja valitusta tällä palstalla siitä, kuinka naiset ovat liian passiivisia, ja kuinka -näin tasa-arvon aikana- naisten pitäisi olla aktiivisempia seurusteluasioissa. Olla aloitteellisempia ja muutenkin.
mutta, mutta. Olen itse pyrkinyt olemaan aktiivisempi, ja nyt sitten olen useamman kerran törmännyt siihen tosiseikkaan, että mies onkin pitänyt minun aktiivisuuttani ja kiinnostuksenosoituksiani painostuksena häntä kohtaan. Eikä siihen ole tarvinnut muuta, kuin että olen sanonut miehelle, että haluaisin tavata hänet uudelleen
mutta, mutta. Olen itse pyrkinyt olemaan aktiivisempi, ja nyt sitten olen useamman kerran törmännyt siihen tosiseikkaan, että mies onkin pitänyt minun aktiivisuuttani ja kiinnostuksenosoituksiani painostuksena häntä kohtaan. Eikä siihen ole tarvinnut muuta, kuin että olen sanonut miehelle, että haluaisin tavata hänet uudelleen
Vastaukset 22
Vanhimmat
Niin, mitähän ne pelimiehet sun muut varatut panomiehet mahtaakaan sanoa innokkaille naikkosille.
Koettu kans,tuntuu et miehet perääntyy/kylläsyy/tai menettää kiinnostuksensa jos ite on se aktiivinen osapuoli.
Joskus on käyny niinkin et eka mies on kuumana muhun kun mua ei kiinnosta,mut sit kun ite innostuinkin tyypistä niin äijää ei vois vähämpää.
Aivan naurettavaa toimintaa ukoilta:/
itse olen suhteessa aktiivinen ja haluan pusssailla ja halailla paljon,aktiivisemmin otan esim. textareilla yhteyttä,olenkin miettinyt ahistaako miehiä tällainen, oma suhde loppui miehen aloitteesta mutta ei tätä syyksi sanonut vaan itsestään johtuvaa, mene ja tiedä kun jäi selvittämättä, lyhyt juttu muutenkin..
Luultavasti niin olisi käynyt joka tapauksessa. Kun olit aktiivinen, epäsopivuus/epäkiinnostavuuden havaitseminen ei vienyt niin kauaa, kuin jos olisit vitkutellut tutustumisen kanssa. Säästit aikaasi, oikea valinta.
tosi hieno hommahan tuo olisi, siis olisi, kun vain kohdalle osuisi, eikä varmana minua haittaisi päinvastoin...
Itse kärsin tällä hetkellä suhteessa kun olen se aktiivisempi osapuoli, ja minua ihmetyttää miksi mies ei halua pussailla (OLLENKAAN, paitsi sängyssä muutama pusu), ei halailla jne ja itse kuitenkin rapsuttelen, hellin ja osoitan kiintymystäni aikalailla.
Kun otan asian puheeksi, mies sanoo että tahdon hänelle huonon omantunnon ja syyllistän.
Paskapuhetta että naiset on passiivisia, ehkä suhteen ulkopuolella mutta kyllä musta tuntuu että naiset on se suhteen kantava voima.
on ne pelimiehet niin ihanii! Ja varatut panomiehet kanssa! En tajuu miks ne suuttuu kun sanon et haluan niiden kanssa naimisiin ja lapsia!?!?!?!?!?!
En voi tajuu mikä munki poikaystävällä on, kun se ei ikinä halua harrastaa seksiä pitkään!? Sillon kun me aloitettiin, niin se sano et se johtuu siitä kun sillä on viikon aikana kolme muutakin mimmiä hoidettavana. Ja aina joskus sen exä kans. Se sano et on aika voimiavievää hommaa panna neljää naista. Mut sit mä suutuin sille, niin se lupas et se on siitä lähtien VAIN JA AINOASTAAN MUN! Et ei se siitä voi johtua et mun mieheni ei helli mua. Onkohan sillä raukalla stressiä? Jos se ei sen takia jaksa olla mulle hellä? On se ihana, Mun mieheni, ottaa jopa stressiä että sais mut tyydytettyä, eikä halua ketään muuta. Taidankin mennä halimaan sitä heti kun se tulee sieltä exänsä luota, siellä oli porausjuttu, exä tartti jonkun poraamaan...
mikä kirjotus.
sä tästä jotain suurta seksuaalista tyydytystä kun sabotoit imbesilleillä jutuillasi keskusteluja joita yritetään käydä ihan tosissaan?
ei yhtään katkeruutta mukana..ei.
Yleensä varsinkin suhteen alussa tulee pussailtua ja halailtua paljon, mutta ei tarvitse montaa kertaa käydä niin että nainen torjuukin halausyritykset kun on väärällä tuulella tms, sen jälkeen ei enää uskalla oma-aloitteisesti pussailla ja halailla kun pelkää torjuntoja.
Kyse ei siis ole siitä etteikö mies haluaisi jatkuvasti ja paljon läheisyyttä, ennemminkin naiset ovat haluttomia.
"ei tarvitse montaa kertaa käydä niin että nainen torjuukin halausyritykset kun on väärällä tuulella tms, sen jälkeen ei enää uskalla oma-aloitteisesti pussailla ja halailla kun pelkää torjuntoja."
Pelkäät torjuntoja parisuhteessa... Kyllä mun mielestä tyttöystävää voi hivellä kahden kesken silloin kun huvittaa, ellei sillä ole joku tärkeä kesken. Ei se mikään rikos ole. Ja jos se ei pitemmällä ajalla naiselle sovi, sitten ensin mieti omat toimintatavat ja jos ne on kunnossa, niin nainen mäkeen.
Jos haluaa vihaista nalkutusta kuunnella niin sitten voi yrittää parisuhteessa hipelöidä. Eikä naisenvaihtokaan auta paitsi väliaikaisesti, kuukauden menee taas hyvin kunnes naisen alkuihastus laimenee. Naiset eivät normaalisti kovin paljon läheisyyttä kaipaa.
eri mieltä 1. ja 3. lauseesta.
mies ei ole halaillut tai suudellut alun alkaenkaan, muuten kuin joskus sängyssä muutama pusu. Asia häiritsee minua kovastikin koska nautin suutelusta. Kun joskus kysyin mieheltä hän vastasi "en ole pistänyt merkille".
Onko sulla jotain oikeaa asiaakin näiden pelleilyjen lisäksi?
ei aktiivisesta naisesta pidäkään. Sun täytyy etsiä sellaisia miehiä joista et ole aiemmin ollut kiinnostunut koska he eivät ole tehneet aloitetta. Eli heti ekaksi unohdat ne aloitteita tehtailevat miehet joihin olet tuhlannut aikaasi ehkä useitakin vuosia ja keskityt miehiin jotka tekee aloitteen vain ehkä kerran vuodessa kun näkevät/tapaavat kiinnostavan naisen. Tällaiset miehet arvostaa naisen aloitetta.
mikä nyt äkkiseltään tuli mieleen.
Aktiivisuus: Sitä että näyttää selvästi tunteensa ja että on kiinnostunut miehestä. Niin ja keksii yhteistä tekemistä ja pitää kohtuullisesti yhteyttä. Kohtuullinen yhteydenpito ei tarkoita esimerkiksi sitä, että on pakko laittaa joka päivä vähintään yksi tekstari ja toivottaa hyvää yötä pusi pusien kera. Liika yhteydenpito on ahdistavaa ja miehelle pitää antaa omaakin tilaa. Eihän sunkaan elämä pyöri miehen ympärillä tai ei ainakaan saisi pyöriä.
Painostaminen: Sitä että yrittää saada suhteen etenemään liian nopealla tahdilla. Senhän tulisi edetä silloin kun molemmat on valmiita seuraavaan askeleeseen, mutta tietysti tästäkin voi ajatella jotain järkeviä ja kohtuullisia aikaikkunoita. Niin ja tosiaan toi aikaisemmin mainittu liika yhteydenpito voi tuntua painostavalta. Kun naiselta tulee tekstari, niin siihen pitää vastata heti tai edessä on ristikuulustelu siitä mikä oikein kesti tai eikö välitä kun ei vastaa heti.
Tai sitten mä en vain osaa olla miesten kanssa, milloin odotutan liian pitkään milloin oon liian nopeasti valmis jne. Lopetin koko treffailun ja siirryin yksinoloon, ei vaan jaksa. Kiinnostusta ei ole miesten kanssa vatkaamiseen eikä asioiden pähkäilyyn, olisi ollut mukava juttu jos homma vaan lutviutuisi pikkuhiljaa kohdilleen muttei se niin mene. Ei mulla ole aikaa eikä kiinnostusta tapella miehen kiinnostuksesta tai olla epävarmana toisen tunteista ja kiinnostuksen tasosta. En halua olla jatkuvassa epävarmuudessa viikko tolkulla että haluaako se nähdä enää jne. En jaksa pelata enkä leikkiä hankalaa, haluan olla oma itseni, jos en kelpaa näin olen sitten yksin. Oma huomioni on etten omana itsenäni kelpaa, niin ei tälle sitten mitään voi, pakko vain luovuttaa. Enkä totisesti ole mikään helppo tai tyrkky, tai läheisriippuvainen joka roikkuu koko ajan kaulassa huomiota ja hellyyttä vonkaamassa, omasta mielestäni olen ihan tavis. Toki haluaisin hellyyttä mutta jos en sitä saa en kerjäämäänkään ala. En aio olemaan miehen kanssa jolta en saa mitään, runkata voi yksinkin mutta keskustelua ja hellyyttä on vaikeaa harjoittaa itsekseen, jos ei sitäkään mieheltä saa, mitä sillä sitten tekee?
Miksi olla aktiivinen jos juttu ei kuitenkaan mene minnekään? Miksi leikkiä hankalempaa jotta miehen kiinostus säilyy jos se kiinnostuskin on kuitenkin vain väliaikaista? Miksi tehdä aloitteita joka suuntaan jos ei kerran kiinnosta tarpeeksi(tätähän miehet mitä ilmeisimmin harrastavat). Miksi pitää olla vian joku jos ei mitään kunnollista saa, eihän se olotila onnellisemmaksi sillä muutu? Yksin on hyvä jos kaksin ei ole sen kummempi.
samalta tuntuu, en minäkään halua esittää mitään vaikeasti tavoiteltavaa, et toinen kiinnostus enemmän,vaan haluan rehellisesti näyttää tunteeni jos niitä kerran on.Itsellä myös nousee epävarmuus,jos ei toisesta kuulu mitään ja siinä olotilassa en halua enää tässä iässä (keski-ik. jo)todellakaan olla.
Tällä hetkellä en edes halua seurustelua kenenkään kanssa, vaan helpompi elellä toistaiseksi yksin, kunnes/jos se samalla aaltopituudella oleva ja samoja asioita suhteessa arvostava mies sattuis tulemaan elämääni:)
Miehinä pitää, ehkä pikemminkin poikasia? Eikä se välttämättä korreloi edes fyysisen iän kanssa. Tietty jos alttarille on viemässä heti, saattaa tulla kelle tahansa ahdistus. :) Kuten näiltäkin palstoilta voi lukea, aivan liikaa pyöritellään omassa päässä tyhjiä kysymyksiä ja on vain positiivista, jos ei jätä mitään sattuman varaan oli sukupuoli kumpi tahansa.