Olen viittä vaille valmis KTM ja työtä hakiessani törmännyt jatkuvasti seinään työkokemuksen puutteen vuoksi. Useista kymmenistä hakemuksista vain muutama on johtanut haastatteluun ja viimeistään siinä vaiheessa on tie noussut pystyyn. Ja hakemani paikat eivät todellakaan ole olleet mitään vaativia johto- tai asiantuntijatehtäviä, vaan lähinnä assarihommia ja muita "jalka oven väliin" -paikkoja. Työnantaja painottaa kokemuksen merkitystä aina ennen koulutusta, ja vaikka muuten tulee positiivista palautetta, niin lopuksi toivotellaan onnea kokemuksen kartuttamiseen. Kokemusta siis pitäisi hankkia, mutta kysynpä vaan, että mistä sitä oikeen pitäisi repiä, kun ei pääse töihin edes alimmille portaille?
Ymmärrän kyllä, että tässä taloustilanteessa on työnantajan markkinat, mutta pienoista ärtymystä aiheuttaa tämä nykyasenne. Koulutuksen arvostus tuntuu olevan todellakin pohjalukemissa. Edelliseenkin hakemaani työnkuvaltaan melko simppeliin tehtävään valittiin kaiken kokenut merkonomi. Paikka oli vieläpä menestyvässä suomalaisessa kasvuyrityksessä, jolta olisin odottanut hieman pelisilmää myös tulevaisuutta ajatellen. Eikö korkeasti koulutetuissa nuorissa tekijöissä kuitenkin piile sitä todellista potentiaalia?
Minun lisäkseni varmasti myös moni muu tuskailee vastaavanlaisessa tilanteessa. Opiskeltu on useampi vuosi ja lainaa nosteltu pankista kulujen kattamiseksi, mutta kun tulee takaisinmaksun aika, "monipuolisten ja haastavien" tehtävien sijaan löytääkin itsensä lapio kädessä raksalta ojaa penkomasta.
Kirjoitukseni tarkoituksena ei ollut väheksyä mitään koulutusaloja tai ammatteja. Tarkoituksenani on herättää keskustelua siitä, mikä merkitys korkealla koulutuksella on nykyajan työelämässä erityisesti kaupallisella alalla. Tervetulleita ovat niin työnhakijoiden, työssä olevien kuin työnantajaosapuolenkin kommentit.
Ymmärrän kyllä, että tässä taloustilanteessa on työnantajan markkinat, mutta pienoista ärtymystä aiheuttaa tämä nykyasenne. Koulutuksen arvostus tuntuu olevan todellakin pohjalukemissa. Edelliseenkin hakemaani työnkuvaltaan melko simppeliin tehtävään valittiin kaiken kokenut merkonomi. Paikka oli vieläpä menestyvässä suomalaisessa kasvuyrityksessä, jolta olisin odottanut hieman pelisilmää myös tulevaisuutta ajatellen. Eikö korkeasti koulutetuissa nuorissa tekijöissä kuitenkin piile sitä todellista potentiaalia?
Minun lisäkseni varmasti myös moni muu tuskailee vastaavanlaisessa tilanteessa. Opiskeltu on useampi vuosi ja lainaa nosteltu pankista kulujen kattamiseksi, mutta kun tulee takaisinmaksun aika, "monipuolisten ja haastavien" tehtävien sijaan löytääkin itsensä lapio kädessä raksalta ojaa penkomasta.
Kirjoitukseni tarkoituksena ei ollut väheksyä mitään koulutusaloja tai ammatteja. Tarkoituksenani on herättää keskustelua siitä, mikä merkitys korkealla koulutuksella on nykyajan työelämässä erityisesti kaupallisella alalla. Tervetulleita ovat niin työnhakijoiden, työssä olevien kuin työnantajaosapuolenkin kommentit.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus ja olen täsmälleen samaa mieltä. Harmittavaa on myös, että kun työnantajat eivät arvosta tutkintoa ja opiskelua, niin pikkuhiljaa sen alkaa itsekkin uskomaan ja väheksymään omaa osaamista. Itse kävin ensin ammattikorkeakoulun ja raju totuus iski vasten kasvoja siinä vaiheessa kun ensimmäinen harjoittelupaikka piti hankkia. Nuoren, innokkaan potentiaalisen työntekijän arvo on tasan nolla euroa. Eli harjoittelusta ei makseta mitään. Koita siinä sitten vakuutella itselle, että olen tulevaisuuden ammattilaisia kun mielessä pyörii vaan miten on varaa illalla käydä kaupassa. Nykyään opiskelen yliopistossa, mutta näköjään sitten sekään ei takaa työpaikkaa.
Teollisuuden alalla oli kuulemma joskus ihan normaalia, että otettiin harjoittelijoita ja vastavalmistuneita ihan vaan oppimaan ja avustamaan kokeneita asiantuntijoita. Siitä oli sitten helppo siirtyä itse tekemään samoja hommia. Nykyään pitäisi olla se valmis ammattilainen jo samantien koulusta päästestä ja mielellään jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.
Kyllä masentaa.
Törmäsin samaan ongelmaan kun aikoinani hain tuoreena KTM:na taloushallinnon töitä. Suurin este minulla oli SAP-käyttökokemuksen puute. Turhaan päätäni seinään lyöneeni päätin hieman värittää osaamistani SAP:n suhteen. Pääsin sitten töihin suureen pörssiyritykseen. Olen tehnyt kaikenlaisia taloushallinnon töitä ja nyt myös projektipäällikkönä SAP-projektissa.
Minustakin tilanne oli aikoinaan mahdoton, koska halusin suuren yrityksen taloushallinnon tehtäviin, mutta järjestäen paikat meni sellaisille, joilla sattui SAP-kokemusta olevan takana. Ymmärrän nykyään, että onhan se helpompi palkata sellaisia, jotka jo osaa hommat, koska työpaikoilla ei enää ole mahdollista kouluttaa uusia tulokkaita. Itse olen opiskellut SAP:ia käytönnän kautta ja lukemalla kirjallisuutta.
"Ja hakemani paikat eivät todellakaan ole olleet mitään vaativia johto- tai asiantuntijatehtäviä, vaan lähinnä assarihommia ja muita "jalka oven väliin" -paikkoja."
Tuo on juuri se syy, miksi et näitä paikkoja ole saanut. Haet nimittäin vääräntasoisia paikkoja. Maistereita ei haluta assistenttitason tehtäviin; niihin halutaan merkonomeja, tradenomeja, datanomeja ja kaikenkarvaisia nomeja, joita tämä maa on pullollaan, työkokemuksen kera varustettuna. Työnantaja pelkää, että maisterit lähtevät "parempien" paikkojen perään heti kun pääsevät, koska fakta on, että ylempää korkeakoulututkintoa EI hankita assaritehtäviä varten. Työnantaja ei tietenkään ota maistereita vain säälistä töihin siksi, että he saisivat työkokemusta.
"Tuo on juuri se syy, miksi et näitä paikkoja ole saanut. Haet nimittäin vääräntasoisia paikkoja."
Mielenkiinnolla kuulisin näkemyksesi siitä, mitkä sitten ovat niitä oikean tasoisia paikkoja uraansa aloittelevalle KTM:lle? Vaativammissa tehtävissä, kun vaaditaan useimmiten vähintään kolmen vuoden kokemusta alalta. Tuoreella maisterilla sitä harvemmin on, mikäli ei ole onnistunut paiskimaan töitä kokoajan opiskelun ohessa.
Ja onhan se varmasti kaikille osapuolille selvää, ettei korkeasti koulutettu todennäköisesti aio viettää koko uraansa assistenttina. En kuitenkaan näkisi vastavalmistuneen maisterin rekrytointia näihin tehtäviin missään tapauksessa säälistä palkkaamisena, vaan pikemminkin sijoituksena yrityksen tulevaisuuteen, ja vieläpä matalariskisenä sellaisena. Oppimiskykyisellä ja muutoinkin pätevällä yksilöllä, kun saattaisi hyvin todennäköisesti olla myöhemmin käyttöä myös vaativammissa tehtävissä yrityksen sisällä.
Suurten yritysten trainee-ohjelmathan toimivatkin erinomaisina kehityspolkuina vastavalmistuneille, sekä yrityksen että työntekijän kannalta. Tähtitieteelliset hakijamäärät tosin tekevät näihin positioihin pääsemisen todella hankalaksi. Pienempien yritysten kohdalla taas sorrutaan useimmiten esittämääsi ajattelumalliin ja päädytään helposti siihen "turvalliseen" vaihtoehtoon sen sijaan, että tarkasteltaisiin asiaa nenän vartta pidemmälle.
Teitkö "vääriä" kesätöitä vai mistä tuo työkokemattomuus johtuu? Ei kai nyt vastavalmistuneelta mitään vuosien työkokemusta kukaan odota, mutta varmasti katsotaan vähän kieroon jos ei ole päivääkään tehnyt koulutusta vastaavaa työtä.
Myönnän tehneeni ns. vääriä kesätöitä, joista ei juurikaan ole hyötyä opiskelemani alan kannalta. Aiempi kokemus on sellainen kuin se on, ja näin jälkikäteen sitä ei enää pysty muuttamaan. Nyt tietysti harmittaa, kun tuli valittua näitä vaativuusasteeltaan helpompia töitä, joista vielä maksettiin huomattavasti paremmin kuin oman alan kesäharjoittelupaikoista. Mutta koitapa kertoa rahantarpeessa olevalle parikymppiselle opiskelijalle, kuinka tärkeää on ryhtyä rakentamaan "oikeanlaista" CV:tä jo nuorena...
Miksi työnantajat sitten katsovat automaattisesti kieroon, jos hakijalla ei ole työkokemusta omalta alalta? Eikö sillä hakijan suorittamalla tutkinnolla ole minkäänlaista painoarvoa työnantajan valinnoissa?
Edelleen painotan sitä, etteivät hakemani tehtävät ole niitä vaativampia tehtäviä, joihin pääsyn olen todennut yksinkertaisesti mahdottomaksi kokemuksen puutteen vuoksi. Siksi olenkin pyrkinyt lähinnä avustaviin tehtäviin ja sitä kautta kokemusta kartuttamaan, mutta ei tunnu onnistuvan sekään. Onko todellakin niin, että tie nousee pystyyn jo pelkkien opiskeluaikaisten kesätyövalintojen vuoksi?
Kaippa ne jollakin kierolla logiikalla sen vääntävät, että ellei ole onnistunut saamaan hyviä kesätöitä olisi jotenkin muita heikompi työnhakija. Ilman suhteitahan on nykyään todella vaikea saada hyää työkokemusta opiskeluaikana kun minkäänlaista jatkuvuutta ei haluta enää ylläpitää. Jos on valmistunut kauppakorkeasta, niin aivan taatusti oppisi ne assistenttitason työtehtävät päivässä tai parissa.
Mutta älä huoli et ole ainoa. Itse tein sen virheen että lähdin konetekniikkaa opiskelemaan, mutta en ole vielä päivääkään ollut ns. oikeissä töissä. Haalarihommiin minut tietenkin otetaan mielellään, mutta jos kyselen ammattitaitoani kehittäviä töitä toimiston puolelta vaikkapa pienemmällä palkalla, niin vastaus on ehdoton ei. Rahat loppuu samantien.
Itse olen menettänyt toivoni täysin tulevaisuuteen ja siihen että pelkästään omalla ahkeruudella ja tarmokkuudella voisi pärjätä. Tälläistä di-puolella.
"Mielenkiinnolla kuulisin näkemyksesi siitä, mitkä sitten ovat niitä oikean tasoisia paikkoja uraansa aloittelevalle KTM:lle?"
Kyseessä ei ole minun näkemykseni, vaan faktisesti löydät yritysten kysyntää akateemisille vastavalmistuneille tarkoitetuilta työpaikkasivustoilta, kuten esim. www.aarresaari.net ja yliopistojen ja korkeakoulujen omat, juuri kyseisten koulujen omille opiskelijoille ja alumneille tarkoitetut työpaikkasivustot. Älä vain sano että et ole näistä tietoinen?!?
Hiukan täytyy ihmetellä, että mistä oppilaitoksesta olet oikein valmistunut, jos koulusi ura- ja rekrytointipalvelut on onnistunut noin huonosti palvelujaan opiskelijoilleen tarjoamaan? - tai vaihtoehtoisesti et ole itse vaivautunut ottamaan asioista ajoissa selvää...
..joskus tulee vastaan niitäkin, jotka ovat joskus olleet samassa tilanteessa ja sitten on tärpännyt. Itse olen lähiaikoina menossa haastatteluun sellaisen henkilön luokse, joka on itse ollut aikoinaan pitkäaikaistyötön. Tämä vaati minulta sata avointa hakemusta kahdesssa kuukaudessa. Valmistun insinööriksi tänä keväänä, kyllästyttyäni entisen alani työnhakijamäärin. Tosin insinöörienkin työttömyysaste on noussut siitä, kun aloitin. Onneksi valitsin linjan, joka ei ole kovin mediaseksikäs.
Itse merkonomina voin sanoa, että kun olen hakenut assarityyppistä työtä, minua ei ole valittu ja sama ongelma minullakin on, tutkintoja on, mutta kokemusta nimenomaaan alalta (taloushallinto) liian vähän. Kokemusta ei saa kun aina painotetaan, että kokemusta omaava... Todellisuudessa ne työpaikat menee tuttaville ja keiken maailman sukulaisille.
Merkonomityyppisissä töissä kuitenkin tapaa sitten näitä, jotka ovat hädin tuskin peruskoulua läpäisseet ja sitten taas toinen ääripää on, että palkataan jotain maistereita toimistotöihin mahdollisimman huonolla palkalla. Tai sitten palkataan niitä, jotka ovat väritelleet kokemustaan ja koulutustaan todellista paremmaksi.
Kesällä kun hain moneen koulutusta vastaavaan työhön -> valitsivat mielummin joko tradenomin tai jopa KTM:n ennemmin kuin merkonomin ja kyse siis tosiaan oli merkonomitasoisista työtehtävistä. Yhdessäkin sitten ihmeteltiin ( kun olivat valinneet toimistotyöntekijäksi (11e/h) maisterin ), että miten on mahdollista ettei työntekijä pysynyt töissänsä. :)
Myös Sap:n kokemusta on ajoittain painotettu ja ennen kun hain töitä minulla sitä ei ollut (ja kerrottiin kuinka tärkeä se on). Nyt kun minulla on sitä Sap:in kokemusta, niin siitä ei ole ollut yhtään mitään hyötyä.
Olen ollut yhteydessä kouluni urapalveluihin. Sieltä suunnalta neuvottiin, että minun tilanteessani järkevintä olisi hakea vauhtia uralle näistä hieman "vaatimattomimmista" tehtävistä (assarit yms.) itsenäni kiinnostavilla toimialoilla. Myös trainee-ohjelmat ovat hyviä vaihtoehtoja, ja niihin olen myös hakenut.
Eri työnhakuväylistä olen kyllä hyvin perillä, joten älä sinä siitä huoli. Kiitokset kuitenkin panoksestasi tähän keskusteluun sekä ennenkaikkea erittäin avuliaasta asenteestasi.
Sana "kaupallinen" kertoo kyllä aika paljon. Kaupalliselle alalle koulutetaan myös tosi paljon ja se on melko yleinen koulutusvalinta. Siis koulutetuista ei ole pulaa ja työelämä tarvitsee vuosittain ainoastaan rajallisen määrän työvoimaa. Siinä jää sitten moni pyörimään koulutusta vastaamattomiin duuneihin ja jotkut työvoimiston ja sossunluukun väliä kyntämään. Suomessa on myös älyttömän paljon koulutustarjontaa tarpeisiin nähden, mutta nykyaikana on kuitenkin hyödyksi opiskella jokin tutkinto vaikka se nyt ei heti töitä toisikaan. Työelämä on paljon laajempi käsite kuin se, että kirjoitat edustavan CV:n hakemuksineen ja yrität pyristellä itsellesi työpaikan. Se oli ehkä viimeisen kerran 70-luvulla sellaista, mutta nyt on välillä ehtinyt työvoiman tarvekin vähentyä. Pankkisektorin työpaikkojen määrä on romahtanut viime lamasta, eikä siitä ole merkittävästi noussut. Ihmisiä ei yksinkertaisesti tarvita, kun koneet hoitaa perustason tehtäviä. Mihin tarvitaan satoja pankkineitejä, kun lainaakin voi hakea nettipankissa? Sama muutos tulee ja on tullut eteen muillakin aloilla.
Ei ole olemassa varmaa työpaikkaa, eikä sellaista tosissaan ole kenellekään valmiina. Koulutus antaa vain pohjan ja sen jälkeen pitäisi päästä lentoon.
Jos haluaa vakaampaa työtä niin olisi varmaan pitänyt suunnata lääkikseen tai farmaseutiksi, mutta eihän kaikki sinne pääse. Mikäpä tässä elämässä olisi taattua ja vakaata? Se on vain jatkuvaa muutosta.
Valittamisella ei ole kukaan saanut koskaan mitään. Pitää vaan hyväksyä se, että OKEI, meitä samoja jamppoja on liikaa ja suunnata vaikka ulkomaille.
Ei valittamisella varmaan itselle enää mitään saa, mutta joku nuori voi tehdä sen ansiosta paremman valinnan. Tai parhaassa tapauksessa valittaminen voi johtaa keskusteluun korkeakouluopiskelupaikkojen määrän tiputtamisen puolesta.
Ehei. Ne korkeakoulutetut opettajatkin tarvitsevat sen työpaikkansa, niin eihän se vaan käy, että pudotettaisiin koulutusmääriä, kun se ei ihan kivuttomasti tapahdu. :) Suomi on tällainen sopimusyhteiskunta.
..vaihdoin kokonaan kaupallisen alan toiseen ja lähdin opiskelemaan insinööriksi. Insinöörillä, jolla on kaupallinen koulutus, nyt on jo kysytty yhteen hommaan, en ole vielä edes valmistunut. Minulla on tosin työkokemusta, mutta ikääni nähden vähän, sillä olin todella pitkään kotiäitinä ja tekniikan alalta vain tehdasduunia vuosien takaa, sen verran että sain tuosta työkokemuksesta hakupisteitä.
Hakekaa kouluihin tuntiopettajiksi ja sijaiseksi, eräs ekonomisukulaiseni pääsi sitä kautta eteenpäin ja on nyt edennyt pitkälle. Ammattikoulut, kurssikeskukset, ammattikorkeat, noihin vaan ilmoittaudutte että olisitte halukkaita opettamaan. Myös peruskouluissa on joskus taloustietoa. Jos vaikka vähänkin aikaa jaksatte, siitä pääsee eteenpäin.
Olen KTM. Valmistuin vuosi sitten ja minulla oli opiskeluajan työkokemuksena "ei- alan hanttihommia". Muita hommia kun ei saanut. Hain töitä puoli vuotta, nada-zippo, ei yhtään työhaastattelua, noin 300 hakemusta. Hain töitä laidasta laitaan. No nyt minut otettiin palkkatukityöhön alan töihin Helsingin kaupungille. Teen töitä, jotka vastaavat koulutustani, vaikka eivät olekaan aivan haastavinta tasoa. Eli, jos olet helsinkiläinen tai muuttamassa sinne, kokeile työkkäristä kysellä näitä vaihtoehtoja. Työt ovat hyvin usein alan töitä ja joskus palkatkin kohdillaan.
Korkealla koulutuksella on toki merkitystä, mutta nykyajan työnantaja olettaa että valmistunut maisteri on hankkinut opintojen ohella vähintään pari vuotta työkokemusta omalta alalta. Tottakai alemmilta tehtäviltä. Osa voi olla ihan suorittavaa hommaa, esimerkiksi perusteollisuudesta. Erilaiset assarin hommat ja toimistotyöt käyvät myös. Erittäin tärkeää on, että työnantaja olettaa että nämä ns. alemmat tasot on käyty läpi opintojen aikana. Jos näin ei ole, on todella vaikeaa työllistyä oman alan hommiin.
Mulla oli 2,5v työkokemusta oman alan työtehtävistä kun valmistuin. En vaihtanut työnantajaa, vaan tehtävänkuva ja palkka muuttui. Tästä oltiin sovittu etukäteen esimiehen kanssa varmaan vuotta aiemmin. Jos tähän ei oltaisi taivuttu, olisin hakenut muuta työtä.
Koulutuksen arvostus ei ole pohjalukemissa, mutta työnantajat tietävät että pelkkä koulutus ei nykypäivänä riitä vielä yhtään mihinkään.