Olen pohtinut viimeaikoina sitä, mihin häviää suhteesta keskustelut, avoimmuus, rehellisyys, kun suhde on jo vanhempi..itse olen kokenut, että emme enää puhu, kuten alkuaikoina, en tunne enää samaa läheisyyttä miehen kanssa..tärkeistä asioista ei puhuta enää, tunteista, siitä mitä ajattelee, miten kokee asioita, jotka tapahtuu MEILLE, mukaan tulee salakähmäisyyttä, epäluottamusta..Yhteisiä mukavia puuhia on , mutta syvempi yhteys kumppaniin on kadonnut alkumetrien jälkeen- vai kuvittelinko vain sen olemassaolon?
mihin katoaa avoimmuus
annukka
111231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olin nuorena hyvin suoraselkäinen ja samalla myös sinisilmäinen. Pystyin puhumaan tytöystäväni kanssa kaikesta aina itsetyydytyksestä kuoleman jälkeiseen elämään tai ihan mistä vain.
Tytöllä oli tapana kaivella näitä arkoja asioita aina riidellessä, joten lopetin aroista aiheista puhumisen. En usko että saan koskaan takaisin sellaista luottamusta että voisin puhua ihan mistä tahansa.
En kyllä tiedä tarviiko toisen tietääkkäänn kumppaninsa jokaista ajatusta, ehkä pieni yksityisyyskin on pelkästään hyvä asia.
Hieno puheenvuoro. Sama ongelma täällä. Rakastuneena sitä niin kertoi avoimesta kaikkea salaisuuksia itsestään avokilleen kaikkein henkilökohtaisimmistakin asioista kuten missä normaalisti tyydytti itseään jne.
No eikös se PIRU sitten aina alkanut käyttää näitä henkilökohtaisia asioita ilkeilynä ja aseena aina kun tuli riitaa? Aika nopeasti sitä oppi ettei sille kusipäälle kannata ainakaan kertoa mitään.
Miehille on muuten tullut tästä netistä uusi paikka avautua. Ainakaan meikkäläisen kaveriporukassa ei pahemmin henkilökohtaisista asioista puthuta, mutta täällä niistä voi keskustella. Naiset kyllä läpättää seksiasioistaan vaikka kampaajalla käydessä, mutta miehiin se oikein istu.
Vähemmästäkin katoaa luottamus, paitsi että piti kyllä itseään tutkiskella onko toiminut samoin..
..on tietysti asioita, joita vetää riitoihin vielä ajan päästäkin, mutta henkilökohtaisiin tunnustuksiin en kyllä mielestäni ole puuttunut. Toimisin varmasti itse samoin.
puhuminen yleensäkin, kavereille, vaimoille, tyttöystäville?
en osaa sanoa, mutta eiköhän pääsyy keskusteluiden vähenemiseen ole yksinkertaisesti siinä, että alkuaikoina keskustelemalla tutustuttiin toisiin ja kaikki oli uutta ja tietysti mielenkiintoista asiaa, mutta vuosien kuluessa uusia ja molemmille mielenkiintoisia
asoita ilmaantuu aina vaan harvemmin.
Luulisimpa ainakin miesten olevan vähemmin innostuneita, puhumaan samoista asioista aina uudelleen ja uudelleen.
ajattelen juuri sitä, että kun kaikenlaista uutta kuitenkin tulee matkan varrella ja ihminen muuttuu ja ongelmiakin tulee..mutta keskustelua ei enää synny
vähän noinkin, itsestäni olen huomannut uusissakin asioissa sen, että kun tuntee toisen niin hyvin, kuin pitkässä parisuhteessa oppii tuntemaan, tuntuu tietävän jo ennakolta mitä mieltä toinen on, vaikka asia onkin uusi, varsininkin kun näin on myös käynyt aika usein.
Tälläinenkin vähentää keskustelun haluja uusienkin asioiden suhteen.
Täytyy myöntää, että tulee täällä palstoilla vierailtua juuri keskustelun tarvetta tyydyttääkseni aika usein.
Itse olen törmännyt juuri siihen, että tulkitsee toista väärin ja tulee itse väärin tulkituksi. Luulee, että tietää, mitä toinen ajattelee ja sitten se todellisuudessa on ihan jotain muuta tai toinen tekee saman virheen minun kohdallani. Juuri siksi toivoisin avointa keskustelua edelleen ja suren sen puutetta
Niin ja minä hölmö, kun vielä usein vein ja toin Hänet töihin. Hakiessa kyselin usein, että miten päivä meni. Ei hyvä... ei niin saa kysellä. Tunnistitko itsesi?
Tietysti siinä kyselyssä on sekin, että onko se aitoa kiinnostusta vai rutiinia, johon ei vastausta kuuntele. En pane pahakseni jos kysytään jotain tuollaista, voihan se olla avaus syvällisempäänkin