Kerron tässä nyt omat kokemukseni ystävyydestä.
Lapsuudenystävä, jonka tunsin tarhaiästä lukioikään, antoi ystävyyden hiipua alettuaan seurustelemaan. Ei ollut enää aikaa ystävyydelle. Pari vuotta myöhemmin yritin uudelleen rakentaa jotain sen varaan mitä meillä oli ollut - tuloksetta.
Toinen tapaus: tutustuin lukiossa ex-ystävääni ja kaveruus kehittyi todella nopeasti luulluksi ystävyydeksi. Vuotta myöhemmin meille tuli riitaa ja loukkaannuin hänelle. Halusin olla rauhassa ja puida asiaa ensin itsekseni mutta ei: hän ei jättänyt minua tunniksikaan rauhaan vaan kyseli viestein koko ajan että mikä on miksi et kerro jne... Mutta aina kun yritin selittää asiaa, hän ei muka ymmärtänyt ollenkaan. Aikani jankkasin, sitten sanoin että en jaksa enää kun et tajua ja lopetan nyt... sitten vasta hän sanoi että "sä lyöt aina hanskat tiskiin just ku mä alan ymmärtää jotain"... just joo...
Se "ystävyys" meni siinä.
Ottakaa kantaa jos teillä on samanlaisia kokemuksia.
PS. Olen menettänyt 2 ystävää ja saanut 3 tilalle, joten itselläni on käynyt suht hyvin. =)
Lapsuudenystävä, jonka tunsin tarhaiästä lukioikään, antoi ystävyyden hiipua alettuaan seurustelemaan. Ei ollut enää aikaa ystävyydelle. Pari vuotta myöhemmin yritin uudelleen rakentaa jotain sen varaan mitä meillä oli ollut - tuloksetta.
Toinen tapaus: tutustuin lukiossa ex-ystävääni ja kaveruus kehittyi todella nopeasti luulluksi ystävyydeksi. Vuotta myöhemmin meille tuli riitaa ja loukkaannuin hänelle. Halusin olla rauhassa ja puida asiaa ensin itsekseni mutta ei: hän ei jättänyt minua tunniksikaan rauhaan vaan kyseli viestein koko ajan että mikä on miksi et kerro jne... Mutta aina kun yritin selittää asiaa, hän ei muka ymmärtänyt ollenkaan. Aikani jankkasin, sitten sanoin että en jaksa enää kun et tajua ja lopetan nyt... sitten vasta hän sanoi että "sä lyöt aina hanskat tiskiin just ku mä alan ymmärtää jotain"... just joo...
Se "ystävyys" meni siinä.
Ottakaa kantaa jos teillä on samanlaisia kokemuksia.
PS. Olen menettänyt 2 ystävää ja saanut 3 tilalle, joten itselläni on käynyt suht hyvin. =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, eräs kaveri jonka olin tuntenut vaikka kuinka kauan meni inttiin vuonna 1999. Itse en päässyt sinne terveysongelmien vuoksi, mutta kaveri sanoi mulle että keksin niitä juttuja vain päästäkseni luistamaan jutusta. Sitten se soitti aina ja haukkui puhelimessa mua sen vuoksi etten inttiä ole käynyt. Siihen loppui sitten se ystävyys. En käsitä tuommoista että ystävä ei voi olla jos ei tee niin kuin itse tekee. Kai mun olisi pitänyt olla hänen kaksoisveljensä että olisin kelvannut ystäväksi. Mutta ihme sakkia sitä onkin, kun luulee ensin tuntevansa toisen mutta sitten paljastuukin hirviöksi.
mä just menetin 'ystävän' jonka oon tuntenu koht 5 vuotta. se tuli mun luokse asumaan ja jo parin viikon pääst alko jotai ihmeellisii kiukkukohtauksia sillä ja yhtäkkiä ilmotti et muuttaa pois ja meiän ystävyys on loppu nyt. kyllä oli tosi ystävyyttä meilläki...