Kiitän kaikkia vastaajia, jotka ottivat osaa ja kommentoivat aiheeseeni: "MIKSI mies haluaa niin harvoin"
Paljon tuli hyviä vinkkejä, mielenkiintoisia näkökohtia, sekä paljon omakohtaisia kokemuksia.joukossa tientenkin löytyi "asiattomuuksiakin", mutta sehän on selvä.
Tämä aihe tosissaan on minulla nyt pinnalla ja ehkä liikaakin vie nyt energiaa elämästäni.
Yritän saada mieheni puhumaan ja vaikka kanssani seks.terapeutille. (ei kyllä varmasti lähde, mutta YRITÄN) Haluan säilyttää tämän avioliiton ja tämän miehen!! Vielä saa kommentoida aihetta tämän perään,jos haluaa.
Erityiset kiitokset mies-vastaajille todella hyvistä näkökohdista!
Tsemppiä kaikille parisuhteeseen ja kertokaa toiselle, miten tärkeä se on, ja kehukaa toista myös sängyssä ja olkaa rakkaimmallenni mieliksi - sen saa kyllä takaisinkin!!!
Iloista kevättä! -Jane
Paljon tuli hyviä vinkkejä, mielenkiintoisia näkökohtia, sekä paljon omakohtaisia kokemuksia.joukossa tientenkin löytyi "asiattomuuksiakin", mutta sehän on selvä.
Tämä aihe tosissaan on minulla nyt pinnalla ja ehkä liikaakin vie nyt energiaa elämästäni.
Yritän saada mieheni puhumaan ja vaikka kanssani seks.terapeutille. (ei kyllä varmasti lähde, mutta YRITÄN) Haluan säilyttää tämän avioliiton ja tämän miehen!! Vielä saa kommentoida aihetta tämän perään,jos haluaa.
Erityiset kiitokset mies-vastaajille todella hyvistä näkökohdista!
Tsemppiä kaikille parisuhteeseen ja kertokaa toiselle, miten tärkeä se on, ja kehukaa toista myös sängyssä ja olkaa rakkaimmallenni mieliksi - sen saa kyllä takaisinkin!!!
Iloista kevättä! -Jane
Vastaukset 8
Vanhimmat
...tuosta alempaa "Mies on kuin herkkä soitin", juttu koskettanee sinunkin ongelmaasi.
Hyvä Jane, luin tuossa keskustelua ja kehotan todella selvittämään mahdollisen masennuksen ennenkuin se ehtii pahaksi. Jos diagnoosi on negatiivinen, voi sitten vapautuneemmin miettiä kevyempiä lääkkeitä. Itsellä oireet olivat näkyvissä, mutta piti mennä aina paniikkihäiriöön asti ennenkuin älysi alkaa hoitamaan asiaa. Ilman lääkitystäkin on mahdollista hieman helpottaa (haluttoman) oloa: siihen sopivat banaani ja suklaa (siis tarkoitan nyt sisäisesti;-) .
Miehellä voi olla myös taustalla rasitteita: esim. joku nuoruuden tyttöystävä joka pompotti riittävästi. Lopulta omilla haluilla ei enää ollut mitään väliä - piti oppia tyytymään siihen mitä saa. Lopulta ei uskalla enää toivoa mitään, eikä enää halua sittenkään kun saisi. Uuden suhteen alussa voi tilanne parantua hetkellisesti, mutta valuminen takaisin "ei minun haluillani ole mitään väliä" mielentilaan on enemmän kuin helppoa. Jos vielä työpaineet vähän auttavat, onkin helppoa olla enää oman elämänsä sivustakatsoja.
Parisuhde-/seksiterapia on varmasti hyvä juttu, mutta voi olla, että miehesi pitäisi ensin päästä setvimään omaa päätään. On varsin mielenkiintoista löytää menneestä elämästään asioita jotka on ehkä tiennytkin, mutta ei ymmärtänyt niitä tai niiden vaikutusta. Sinun kannattaa olla yhteydessä mielenterveyspalvelujen tarjoajiin. Miesten kriisikeskus on keskittynyt nimensä mukaisesti miesten mielenterveyteen.
Meillä tilanne on samantapainen, mutta toisin päin. Toistaiseksi joka vuosi on ollut jotain pientä, mutta harvenemaan päin. Vuotta lyhyemmille aikajaksoille ei enää osu yhtään. Enää ei kyse ole vastauksesta, vaan mistä syystä tällä kertaa ei. Tulevaisuus ei lupaa hyvää seksin saralla.
Toivottavasti sinä Jane ja miehesi (ja muut kohtalotoverit) saatte asianne kuntoon. Elämä on ihan liian lyhyt hukattavaksi.
asiallisesta kommentistasi.
Meillä vaan on se ongelma, että mies sanoo olevansa kunnossa.Ei hänen mielestään ole epänormalia, jos häntä haluttaa seksi vain kerran, pari viikossa.Hän sanoo, että hänellä on sellainen viettitaso.Onko se sitten tosi, että näin voi olla?Mites sitten selitetään se, että vaikka alan hyväillä häntä, kuiskailla korviin ja muutenkin menettelen seksikkäästi ja viettelevästi häntä kohtaan siten, että monelta muulta mieheltä siinä vaiheessa jo lentäisi, minun mieheni vain naurahtaa, että no hei elä nyt viiti, ei nyt tee mieli. "Ei tee mieli", eikö edes ALA haluttamaan!! Ei, ei , ei!
Mies ei kuuna päivänä suostuisi mihinkään terapiaan, koska "eihän hänellä ole mitään vikaa", pikemminkin hän patistaisi minut jonkun juttusille liiallisten halujeni kanssa!
Miehellä on pari vuotta sitten tapahtunut paha onnettomuus, josta vieläkin toipumassa henkisesti.Voiko tämä olla osasyynä siihen.Onnettomuudessa tapahtui aika traagisia juttuja, ja mieheni saattaa kantaa siitä syyllisyyttä, vaikka kun jutellaan,hän tajuaa ettei tapahtuma 0llut hänen syynsä, mutta voi silti mielessään niin ajatella.Ei halua enää edes tapauksesta puhua, mutta monesti on mietteliäs.On sanonut kyllä, ettei hän koskaan ole ollut innokas sextailija. Tosin oli silloin alussa kun tutustuttiin...
En tiedä, en tiedä mikä on.
Pitäisikö vain hyväksyä, että meitä on joka lähtöön, on halukkaampia ja vähemmän halukkaita...
Meitä on tosiaan joka lähtöön ja tarpeet ovat erilaiset. On todella ikävä, jos muuten hyvässä parisuhteessa seksielämä ei yllä likikään samalle tasolle. Sinällään tuo pari kertaa viikossa ei kuulosta hirvittävän harvalta, mutta ymmärrän hyvin toiveidenne ja tarpeidenne välisen kuilun.
Kuten ehkä arvasitkin minulla on kokemusta pompottavasta tyttöystävästä. Jäljet ovat vähän kaksiteräiset: olen oppinut odottamisen jalon taidon ja minua on hyvin vaikea (jollei mahdoton) vietellä perinteisillä naisellisilla nikseillä. Hyvää on, että en missään ennakoitavissa olevissa tilanteissa lankea toisten naisten pauloihin. Huonoa on, että omakaan ei saa haluamaansa reaktiota aikaan "oikeilla konsteilla", vaikka sattuisi vielä joskus haluamaankin.
Tuttu juttu: "eihän minussa mitään vikaa ole" ja sitten kaadutaan suorilta jaloilta. Siksi oikeastaan ehdotin, että sinä voisit selvittää mahdollisia terapiamuotoja ja keskustella jonkun terapeutin kanssa miehesi tilanteesta. Tuo paha onnettomuus sopii valitettavasti hyvin tilanteen huononemisen laukaisevaksi tekijäksi. Nyt olisi hänen itsensä kannalta tärkeää saada hänet tajuamaan, että hänen nykytilansa ei mahdollisesti ole terve. Aina parempi, jos ei mitään hälyyttävää löydy. Totta kai siitä hyötyisit sinäkin Jane. Kokemuksesta voin kertoa, että ei kannattaisi odottaa siihen asti, että luulee sekoavansa tai kuolevansa ennekuin hyväksyy, että ehkä tässä apua kaivataan. Terapia on vähän kuin auton huolto: jos sen tekee ajoissa, ei peli hajoa kesken kaiken. Ja autohan kannattaa tarkistuttaa aina silloin tällöin, vaikkei olisikaan mitään syytä epäillä ongelmia. Tarvitsisimmekohan me miehlille (ja miksei myös naisille) ajoneuvojen määräaikaiskatsastusta vastaavan lakisääteisen järjestelmän?
Yksi mahdollinen lähestymistapa olisi löytää miehellesi/teille uusi harrastus. Irrottautuminen tutusta arjesta uuden asian opetteluun voi avata solmuja. Mikäli ette ole harrastaneet tanssia, voin suositella. Mukavaa liikuntaa, perinteiset roolimallit (mies vie), sitten yhdessäoloa ja ties vaikka pikku hiljaa pientä flirttiäkin...
Jos miehesi harrastaa seksiä 1-2 kertaa viikossa, niin se on jo ihan keskiarvoissa - ts. miehesi ei ole mitenkään epänormaali.
Varsinkin, jos miehellä on työelämää jne., vievät ne monesti ihmiseltä paljon energiaa - eikä esimerkiksi viikon aikana tosiaankaan tee mieli - varsinkin jos työelämässä on vielä stressiä.
Koska mielestäni ainakaan miehelläsi ei pitäisi olla mitään syytä kokea olevansa se "terapeutin tarpeessa oleva", eikä sinullakaan (ei liene synti se, että on aktiivisempi), kannattaisiko sinun miettiä muita keinoja tyydyttää tarpeesi siten, ettei miehenkään tarvitse kokea olevansa "passiivinen"? Nykyisin saa kaikenlaisia apuvälineitä.
Tai sitten yrittää ottaa niistä yhdestä - kahdesta kerrasta viikossa kaikki irti.
joo tosiaan tuossa edellises kommentissani mainitsin, että 1-2krt viikossa, mut lueppa aloittamani "MIKSI mies haluaa niin harvoin", jossa kerron hieman tarkemmin asiasta...
Joskus se on 1-2krt viikossa, mutta pääasiassa 1-2krt kolmessa viikossa, mikä oikeestaan on normaali tilanne.
Mielestäni liian vähän.
Kyllä mulla joitakin konsteja on, että saan haluni tyydytettyä, mutta aina sekään ei jaksa kiinnostaa.Jotenkin jää paha mieli masturboinnista ja vieraat miehet, no thanks.Ehkä täytyy sijoittaa sex.energiaa sitten vaan harrastuksiin ym.
Kiitos kuitenki kommentistasi.
Paras keino varmaan on kuitenkin se, että
a) miehesi välttäisi stressiä - usein vastuu esimerkiksi yhteisestä elatuksesta painaa, ja seksi ei maita, väsymys haittaa seksiä (siksi useat pienten lasten vanhemmat eivät tosiaan jaksa hoitaa suhdettaan) jne.
b) kaikenlainen painostus vain pahentaa asiaa, kuten olit huomannutkin. Voisitko keskittyä aikaansaamaan ns. "positiivista kierrettä"? Kertoa, miten ihanaa homma on silloin kun sitä on? jne.
c) Nyt ei saa nauraa - monesti ihan fyysiseen väsymykseen levon ohella auttavat vitamiinit, esimerkiksi tahitilainen Noni-litku, joka maistuu pahalle kuin mikä, mutta tepsii. Tehoaa myös sänkyhommiin.
Tärkeintä varmasti olisi se, että teillä olisi yhteisiä harrastuksia, joissa pääsisitten henkisesti samalle tasolle jo pitkin päivää, tai iltapäivästä töitten jälkeen - seksi lähtee aamusta. Tärkeää näissä tietysti se, että molemmat pitävät niistä harrastuksista (ettei toinen "uhraudu").
Mies ei todellakaan ole kone, kuten ei ole nainenkaan - on myös normaalia, että seksuaalinen aktiivisuus muuttuu ajan myötä. Paradoksaalista on se, että miehellä se on voimakkaimmillaan siinä alle 2-kymppisenä ja siitä jokunen vuosi eteenpäin, sitten se laskee. Kun taas useat naiset "löytävät" tuon alueen vasta kolmikymppisinä ja vähän päälle... Sekin asia kannattaa tiedostaa.
Mutta yhteinen viihtyisä aika on sitä tärkeintä - ja se, ettei stressi vaivaa. Stressi pitää hoitaa kuntoon. Painostaminen pois, ja "positiivinen kierre" tilalle. Siitä se lähtee.
No onpa positiivista, että naisilla halut lisääntyy ja miehellä vähenee iän myötä...
Meidän tapauksessa asia vain pahenisi.
Mutta eipä heitetä vielä kirvestä kaivoon ja yritetään pelastaa se mikä pelastettavissa on.
Olen valmis kokeilemaan vaikka mitä, vaikka
"uhrautumaankin" niin, että miehestä seksi taas alkaisi tuntua mukavalta,vapaaehtoiselta ja ihanalta...
täytyy antaa hänelle aikaa ja olla painostamatta, ja tosiaan kehua sitten kun sitä seksiä on - niinkuin sanoit.
Täytyy vissiin salaa ujuttaa miehen iltakahviin tuota Noni-litkua myös ;-)
Se on varmaa, että miehelläni on stressi työpaikastaan - lähtisi heti pois jos parempaa saisi. Harmi että on sellaisella harvinaisemmalla alalla, missä työpaikkoja ei edes joka kolmannessa kaupungissa ole.
Yritetään yritetään ja täytyy minunkin opetella nauttimaan kaikesta muusta hänen kanssaan.