Olen äimistynyt ex:än käytökseen.. Lastenvalvojalla on tehty sopimus yhteisen lapsemme tapaamisesta.. Nyt on jo toinen kerta kun ex, sanoo ettei voi lasta ottaa.. Tänä viikonloppuna olisi ollut isä/lapsi viikonloppu.. Miten mä saan tämän loppumaan, alkaa olla omat keinot jo tosi vähissä.. Siis jo papereissa lukee joka toinen viikonloppu, niin eikös se silloin ole niin?=O
Avoero ja lapsen tapaaminen
kikka-86
8623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
yhtään mitään, jos toinen osapuoli on kusipää. Kaikkihan lähtee lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa eli sopparin pitäisi taata se, että lapsi näkee etävanhempaansakin. Lapsi vaan ei sitä käytännön tasolla voi toteuttaa etkä sinä voi isää pakottaa lasta tapaamaan, jos oma järki häneltä siihen puuttuu. Karua, mutta totta... Kuten sekin, että toiset lähivanhemmat tekevät kaiken estääkseen tapaamiset. Sopimus on vain paperia, ihmiset jättävät muitakin sopimuksia täyttämättä.
Kerro lastenvalvojalle, että sopimus ei ole pitänyt.
Vaadi uutta tapaamissopimusta, joka vastaa todellisuutta.
Mikäli teillä on yhteishuolto, miehen tapaamissopimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi voit hakea yksinhuoltajuutta.
Jos on mahdollisuutta, hae rahallista kompensaatiota niiltä viikonlopuilta, kun mies ei lasta tapaa / hoida.
Muista, että lapselle voi olla parempi olla äidin hoivissa, kuin epäkypsän vanhemman. Älä liikaa vaada tapaamisia, joita mies ei halua. Valitettavasti huonojakin vanhempia on olemassa, miksi muuten olisittekaan eronneet?
paperissa voi lukea mitä vaan,et voi pakottaa toista ottamaan lasta luokseen.etävanhempi voi kieltäytyä ja sille et vaan voi mitään,korkeintaan keskustella toisen osapuolen kanssa.mutta jos ei halua tavata niin pakko ei ole,niin se vaan ikävä kyllä.
Lapaamis tapaamisoikeus, ei velvoitetta. Vaadi taludellista kompensaatiota.
mitä vaan kompensaatiota, muttei etävanhemman tarvitse maksaa kuin paperissa oleva summa elareita.
Ihan sama meno täällä päässä. Emme tosin ole tehneet edes paperia koska lastenvalvoja sanoi suoraan ettei se mitään takaa, paitsi sen etten voi isää estää tapaamasta lastaan. Siihen en todellakaan ole pyrkinyt mutta siihen että tapaisi säännöllisesti ei auta paperit eikä mitkään. Omasta halusta kyse. En tiedä vastausta. Olen miettinyt sitä että pitäisikö alkaa estämään niitä tapaamisia niin mies kokisi tapaamiset arvokkaammiksi. Nyt seurauksena tapaamisen väliinjättämisellä on se että voi tavata sitten seuraavalla kerralla taas. Eli ei mitään seuraamuksia.
Kyse on vanhemman mahdollisuudesta tavata lasta, jos haluaa siten kuin on sovittu. Ei vanhemman ole pakko tavata, lasta ei saisi pyrkiä antamaan vanhemmalle, jos vanhempi ei ole innokas. Anna vaikka mummille vähäksi aikaa ja huolehdi lapsesta muuten itse. Se on lapselle parasta. Miehenmalleja on paljon muitakin ja lapsi kasvaa ihan hyväksy yhden hyvän ihmisen kanssa. Vanhemmuus on lapsen kasvattamista ja vapaaehtoista.
Vaikka kuinka asia risoo sinua, älä särje lapsen sydäntä ja moiti isää hänelle liikaa. Toki lapsi aina pettyy, jos hän kovasti odottaa isänsä tapaamista, mutta kerro, että vika ei ole koskaan lapsessa. Oma lapseni on suhteesta syntynyt ns. vahinkolapsi, nyt jo lukiossa., mutta isänsä ei ole koskaan oikein hyväksynyt häntä. Koko isänsä puolen sukukaan ei ole koskaan tavannut lastani, vaikka olen viestinyt, että ovat tervetulleita. Lapsikin on odottanut vuosia ja pettynyt monesti ja varmaan syyttää itseään asiasta ja pitää itseään jotenkin ylimääräisenä. Asiaa ei helpota sekään, että olen itse ollut usein uupunut tästä yksinään vastuun kantamisesta. Lapseni onkin oirehtinut paljon vuosien aikana. Vasta nyt tuntuu, että olemme tasapainossa. Kuitenkaan en ole juuri koskaan puhunut lapselle pahaa sanaa hänen isästään, joka tosin tapaa lastaan muutaman tunnin kerrallaan pari kolme kertaa vuodessa. Tilanne on ollut aina riipaiseva, mutta koska mikään laki ei pakota isää tapaamaan, asialle ei mitään voi. Yritän aina myönteisesti viestittää isälle tapaamismahdollisuutta ja siten onnistunut asiassa niin hyvin kuin se ylipäätään on mahdollista. Omat tunteet olen purannut muulla lailla.