Olen kaukosuhteessa mieheni kanssa, mutta olemme kotoisin samalta paikkakunnalta. Tulen lähes joka viikonloppu kotipaikkakunnalleni miestäni tapaamaan - samalla paikkakunnalla asuu myös perheeni, äiti, isä (eri osoitteessa) ja sisko, sekä veli. äiti yrittää kinuta minua välillä yöksi hänen luokseen, tai suhteen alussa teki näin. Lisäksi hän välillä puhuu, etten mahdu asumaan tavaroideni kanssa mieheni asuntoon, jos satun muuttamaan sinne ja ei tällä paikkakunnalla ole töitä minulle. Sitten äiti pistää merkille miten mieheni käyttäytyy kun käy hänen luonaan. Äiti vetää vääriä johtopäätöksiä, samoin siskoni tilanteista, jossa esim meillä on kiire mennä jonnekin - he olettavat etten saa rauhassa esim syödä, kun koko ajan täytyy mennä jonnekin, ja he ajattelevat minun olevan hissukka ehkä, joka ei tykkää liikkuvasta elämäntyylistä. sehän ei pidä paikkaansa, omalla opiskelupaikkakunnallani olen koko ajan menossa ellei ole koulutöitä.
siskoni on koti-ihmisiä ja ei voi kaiketi sietää miestäni. Mieheni on puhelias, muut huomioima, mutta tämä ärsyttää siskoani, sillä hän kuvittelee, että mieheni puuttuu asioihin. kerran kun hän oli saamassa autokyydin mieheltäni hän pohti miten jaksaa puhua sille.
He ovat miestäni vastaan, tai äiti ei ole varma miten suhtautuisi ja siskoni on hyvin vastaan. Se ei välttämättä tervehdi tai töksäyttelee miehelleni. Sitten äiti välillä puhuu miehestäni veljelleni, joka on miehen lapsuudenkaveri, ja välillä menee mukaan boikottiin. Tuntuu, etteivät he voi hyväksyä vähääkään ihmisiä, jotka ovat hieman erilaisia kuin he, itse olen enemmän boheemi kuin tarkka. Mieheni on kohtelias, puhelias, sosiaalinen. Jos hän välillä mokaa, niin sitä ei anneta anteeksi... Tuntuu että nyk lapsuudenkodissa täytyy käyttäytyä hyvin harkiten, mm. milloin saa syödä jne.
Ikää minulla ja miehelläni on 25v. kaverini pitävät miehestäni valtavasti ja isäni. siskoni 21v.
perhe on ihana, mutta välillä rasittava.
siskoni on koti-ihmisiä ja ei voi kaiketi sietää miestäni. Mieheni on puhelias, muut huomioima, mutta tämä ärsyttää siskoani, sillä hän kuvittelee, että mieheni puuttuu asioihin. kerran kun hän oli saamassa autokyydin mieheltäni hän pohti miten jaksaa puhua sille.
He ovat miestäni vastaan, tai äiti ei ole varma miten suhtautuisi ja siskoni on hyvin vastaan. Se ei välttämättä tervehdi tai töksäyttelee miehelleni. Sitten äiti välillä puhuu miehestäni veljelleni, joka on miehen lapsuudenkaveri, ja välillä menee mukaan boikottiin. Tuntuu, etteivät he voi hyväksyä vähääkään ihmisiä, jotka ovat hieman erilaisia kuin he, itse olen enemmän boheemi kuin tarkka. Mieheni on kohtelias, puhelias, sosiaalinen. Jos hän välillä mokaa, niin sitä ei anneta anteeksi... Tuntuu että nyk lapsuudenkodissa täytyy käyttäytyä hyvin harkiten, mm. milloin saa syödä jne.
Ikää minulla ja miehelläni on 25v. kaverini pitävät miehestäni valtavasti ja isäni. siskoni 21v.
perhe on ihana, mutta välillä rasittava.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ratkaisu on miehessäsi. Hänen on lakattava olemasta kiltti ihmisille jotka eivät ole hänelle kilttejä. Hän voisi yksinkertaisesti sanoa: "Nyt kun olemme samaa mieltä siittä että emme tule toimeen. Niin ehdotan että me pidämme tapaamiset jatkossa tasan nollassa. Minä en tule teille ja te ette tule minun luokseni. Mulla ei ole teissä kiinni senttiäkään."
Toinen ratkaisu on sinussa. Sinun on lakattava olemasta salliva ihmisille jotka eivät ole sallivia sinulle. Sinä voit yksinkertaisesti sanoa: "Se on minun mieheni. Te voitte huolehtia omista miehistänne." Ja sitten käytännön ongelmista: "Kaverini lupautui kummiksi ja mieheni hyväksyy hänet." "Menen naimisiin mieheni synnyin kylän kirkossa. Isä ottaa teille kuvia. Teille ei tule kutsua koska mieheni ei tahdo teitä sinne."
Veikkaampa että kun sisaresi ja äitisi istuvat kotona kaksistaan niin sieltä saattaa kummeta ajatus "Ehkä minä olenkin tauti joka uskoo olevansa lääke."
Itse olen perusluonteeltani ujo ja hiljainen, tartunkin nyt kohtaan jossa siskosi oli saamassa kyydin mieheltäsi. Itsekin monesti pohdin ennen sosiaalisia tilanteita että kuinka jaksan/osaan puhua. En tietenkään tiedä miten siskosi asiansa ilmaisi, ja onko hän täysin sinut epäsosiaalisuutensa kanssa. Itse olen ainakin päätynyt opettelemaan smalltalkkia, ja elämäni on helpottunut suunnattomasti. Ennen en puhunut oman siskoni poikaystäville mitään, nykyään saatamme jutustella koirista, remonteista, matkoista jne. Siskosi on kovin nuori vielä, ja hän on tavallaan menettänyt sinussa yhden elämänsä tukipilareista. Pelottava aikuistuminen alkaa!
perheesi kanssa vaan miehesi. Jätä perheen arvostelut omaan arvoon