Olen lähellä 50v..nainen. Tapasin syksyllä miehen, johon ihastuin totaalisesti... siitä asti olemme olleet yhdessä aika tiiviisti.. Jotain tapahtui, mutta mitä ??? En halua enää muuta kuin olla kaveri.. Toinen soittaa vähintään kolmesti päivittäin ja se alkaa ahdistaa... Yritän selittää, että haluan aikaa itselleni ja harrastaa. Mies haluaa olla vain yhdessä.
Minusta tuntuu pahalta ja inhoan jopa itseni, koska en tunne enää mitään häntä kohtaan... miksi näin kävi ??? En tiedä ???
Säälin jopa häntä, koska hän haluaa vain olla kanssani ja minä en halua enää mitään hänen kanssaan. Ahdistaa hänen jatkuva soittelu ja hänen mielestään meidän pitäisi olla yhdessä koko ajan..
Myönnän, että syksyllä olimme koko ajan yhdessä ja oli mukavaa, mutta mikä tuli nyt tunteilleni, en tiedä.... Olen surullinen hänen puolesta... En voi tunteilleni mitään, joten en halua olla enää hänen kanssaan.....
Minusta tuntuu pahalta ja inhoan jopa itseni, koska en tunne enää mitään häntä kohtaan... miksi näin kävi ??? En tiedä ???
Säälin jopa häntä, koska hän haluaa vain olla kanssani ja minä en halua enää mitään hänen kanssaan. Ahdistaa hänen jatkuva soittelu ja hänen mielestään meidän pitäisi olla yhdessä koko ajan..
Myönnän, että syksyllä olimme koko ajan yhdessä ja oli mukavaa, mutta mikä tuli nyt tunteilleni, en tiedä.... Olen surullinen hänen puolesta... En voi tunteilleni mitään, joten en halua olla enää hänen kanssaan.....
Vastaukset 8
Vanhimmat
hänelle. Ei voi uhrata itseään olemalla suhteessa, jossa ei ole hyvä olla. Siinä pettää molempia.
Tee suhteesta asiallisesti loppu ennenkuin ehditte olla pitempään. Mutta älä katoa vain mitään sanomatta -miehet tekevät niin.
Kai sentään olet muistanut olla kohtelias ja sanonut miehelle suoraan, ettet ole enää ihastunut häneen, ja haluat olla vain kaveri, etkä mitään muuta. Ajattelin vain, kun jotenkin tuo miehen takertuminen ja soittaminen kuulostaa siltä, ettet ehkä olisi tehnyt selväksi hänelle mitä haluat hänestä, vaan jättänyt odotuttamaan. Sano siis suoraan kuinka asiat on, ja esimerkiksi siitä soittamisesta, niin todennäköisesti koko asia ei vaivaa ja vatvotuta sinuakaan enää sen jälkeen. Jos et itsekkään tiedä miksi tunteet ovat häipyneet, niin ei sitä muutkaan tiedä, (niin vaan voi käydä)...
ex-kumppani haluis alkaa uudestaan, suhde loppui mun puoleltani, olen tehnyt selväksi,etten enää halua aloittaa uudelleen mut ystäviä voidaan olla, ei oikeen tunnu hyväksyvän, mutta jospa ajan kanssa huomaa, että tarkoitan mitä sanon. Olen myös miettinyt, kannattaisko lopettaa kokonaan yht.pito etten antais turhia toiveita..
Haluaisit varmaan suhteen,joka ei olisi niin intensiivistä yhdessä oloa ja mies yrittää tarrautua sinuun!!
Seksikin on varmaan ruvennut tuntumaan "vaatimiselta" alun huuman jälkeen ja sekin ärsyttää..
Ikäisenäsi on jo niin itsenäinen,ettei halua ruveta oleman enää kenellekkään" riepurättinä" ja semmoista jämäkkyyttä odottaisi mieheltäkin..
Jatkuva yhdessä olo vaivaannuttaa ja ärsyttää..omia hommiakin haluaisi tehdä ihan rauhassa,ilman toisen jatkuvaa läsnäoloa..Ihan normaalia käytöstä sinun ikäiseltäsi..Olen kokenut saman..
Sano vain miesyställesi suoraan,ettet hae niin syvällistä suhdetta hänen kanssaan..
Voi sitä kaveri olla muutenkin,jos vain hän siihen suostuu!
Vaatii aivan valtavan Yhteyden tunteen toiseen tämänikäisenä,että voisi puhua sen olevan rakkautta!
Miehet valitettavasti sotkevat rakkauden tunteen seksin nälkään...yleensä!
Jos et koe oloa toisen seurassa hyväksi tai ahdistutut, niin ilman muuta kannattaa vähentää yhteyden pitoa. Joka tapauksessa omat halut ja toiveet kannattaa tehdä selväksi. Siitähän se ahdistus yleensä johtuu, kun kumpikin haluaa eri asioita toiselta ja yhteiseltä tulevaisuudelta, jota toisella ei ole antaa, (ei kummankaan halut sen väärenpiä ole).
Aluksi olikin kivaa ja samoja asioita tykättiin touhuta. Tottakai se oli ns. alkuhuuma, mutta olin koko ajan varovainen liiallisesta ihastumisesta. Muutaman kuukauden yhdessäolo ei voi näyttää ns. rakastumista ja uskon että sellaista tuskin enää edes tulee =))
Itselläni omat piintyneet tapani kuin myös toisellakin omansa. Viikonlopun hänen luonaan ollessani ja paikkoja siivotessani tajusin, ettei minusta ole enää tähän toisten nurkkia siivoamaan, joka tuntui turhalta, koska tein samat edellisenä viikonloppuna =)). Hänellä kaksi murkkuikäistä nuorta, jotka mielestäni passattu, ettei omia jälkiään osata korjata.
Kerroin haluavani nyt omaa aikaa, enkä jaksa jatkuvaa yhdessäoloa. Hän taas haluaa olla yhdessä jatkuvasti. En halua moittia häntä, mutta haluan eriasioita ja sen hänelle jo kerroin. Itselläni paljon ystäviä joita tapaan, mutta tällä miehellä ei ole ketään. Hänen elämässään on vain työ ja lapset.
Harmittaa kun tunnen itseni kurjaksi ja olen ns.pettänyt hänet... tai hän saa minun näin tuntevan. Tunteillehan ei voi mitään. Seksin puutteessa hän onkin.. Sanoo jo soittaessaan, että tulee vain käymään... niin, haluaa vain sänkyyn ja lähtee myöhemmin lasten luokse. Sanoin, että haluan omaa aikaa ja rauhaa. Ehdotinkin hänelle kaveruutta, mutta hän vain loukkaantui. Elämä on...
No herraisä ! Miksi suostuit siivoojattareksi ? Ei kai kukaan mieäs halua päästää irti kiltistä naisesta, joka passaa ja vielä antaakin. - Selvitä asiat, niin kuin sinua jo on neuvottukin. Tee vaikka sopimus, milloin ja missä merkeissä (siivous?) tapaatte ystävinä. Jospa se helpottaisi kaveria, kun ei tarvitse luopua ihan kokonaan.
Olet jo sen ikäinen, että varmasti tiedät, minkälaisia mieähet ovat: yksinkertaisia ja vähään tyytyväisiä. Heille riittää hyvin, että joku siivoaa, laittaa ruokaa, ja tarjoaa itsensä säännöllisesti. Vastapalveluksista ei tietoa.
Sinä tarjoudut aivan vapaaehtoisesti miehelle ja hänen perheelleen ilmaiseksi palvelijaksi. Olisiko jo korkea aika muuttaa hiukan tuota kaavaa?
Esimerkiksi siivouspalvelusta tuntimaksu. Kokkamiseseta myoskin maksu. "Luontaishoidosta" tämän päivän taksa, oli se sitten tuntimaksu tai kertamaksu joko miehen luona tai omassa kodissasi.
Eikohän Urhon ihastus ala laimenemaan kun saa huomata ettei todellisessa maailmassa ole mitään ilmaisia lounaita. Samalla sinä kartutat matkakassaasi ja Urhon ote alkaa heltiämään.
Kummankin päästessä yhteisymmärrykseen missä mennään, tilanne ihmeesti rauhoittuu.