Olen vähän yli viisikymppinen "ukko". Omatunto soimaa ja itsetunto rapisee, mutta en voi itselleni mitään!
Olen ollut vaimoni kanssa naimisissa yli 20 vuotta, lapset alkavat pikku hiljaa aikuistumaan, vanhin poika jo muuttanut kotoakin, tytöt vielä vaihtelevasti asuvat kotona, välillä tosin poikaystävien kanssa.
Nyt olisi aikaa vaimon kanssa myös yhteiselle kanssakäymiselle makuuhuoneen puolella, mutta aika vähään se jää.
Itse olen aina ollut erittäin aktiivinen seksiasioissa, kun taas vaimoani seksi ei niin paljoa kiinnosta. Hän on hoitanut lapset ja kodin, ei ole jaksanut yhtä aktiivisesti asiaan osallistua aiemmin minun hoitaessani perheelle kohtuullisen elannon. Aikoinaan kommentoi, että kun lapset kasvaa niin sitten....
Nyt lapset on kasvanut ja aikaa olisi, mutta yhteiset kerrat vain vähenevät. Olen itse jo pidemän aikaa harrastanut ulkopuolisia suhteita, pahimmillaan on ollut kolmekin naista samaan aikaan "kierroksessa". Kaipaan hellyyttä ja haluan sitä myös antaa ja näiden suhteiden myötä olen pystynyt toteuttamaan itseäni miehenä.
Olen hyvässä asemassa työelämässä ja joudun senkin puolesta liikkumaan paljon, joten "alibit" poissa oloilleni menee läpi.
En ole omasta mielestä mitenkään erikoisen näköinen, mutta juttupuolella pärjään hyvin ja saan helpolla seuraa vastakkaisesta sukupuolesta, joten kaikki tämä pettäminen on ollut helppoa ja uskon ettei vaimoni arvaa asioiden oikeata laitaa, ainakin omasta mielestäni olen sen hyvin pystynyt peittämään.
Olen alkanut tulla mustasukkaiseksi vaimostani hänen käydessä ulkona ystävättäriensä kanssa tai keväisillä hiihtoretkillä Lapissa tutun tyttöporukan kanssa (itsekin sen verran Lapin hangilla käyneenä, tiedän mikä meno osa porukalla siellä on).
Epäilen myös hänen harrastuksiaan, josko aika kuluukin jossain muualla.
Kiinitän vaimooni paljon huomiota, kehun häntä, osaliistun nykyään kaikiin kotitöihin (ehkä nykyään enemmän kuin vaimoni), yritän päästä seksuaaliseen kanssa käymiseen häntä mielyttävillä tavoilla, mutta tunnen ettei siihen hänellä ole haluja. Minusta tuntuu, että nykyinen kerran kuussa tapahtuva seksi on armoseksiä minua kohtaan. Vaimoni ei halua asiasta keskustella, hänen mielestään "hän vain on sellainen".
Muutoin arki hänen kanssaan on miellyttävää, tulemme hyvin juttuun, lasten kanssa kaikki on hyvin, rakastan häntä ja haluaisin jakaa aikamme ja tunteemme vielä kun sitä toivottavasti on useita vuosia jäljellä. Mutta minulle seksuaalisuus on niin tärkeätä, että suhteeni vaimoon ja seksi elämän toimimattomuus alkaa ottamaan ajatuksissani jo liian ison roolin. Pohdin aisioita aivan liikaa, enkä voi olla käyttämättä tilaisuuksia hyväkseni saadakseni tyydytettyä seksuaaliset tarpeeni muiden naisten kanssa.
En ole ylpeä itsestäni, mutta mikä avuksi???
Olen ollut vaimoni kanssa naimisissa yli 20 vuotta, lapset alkavat pikku hiljaa aikuistumaan, vanhin poika jo muuttanut kotoakin, tytöt vielä vaihtelevasti asuvat kotona, välillä tosin poikaystävien kanssa.
Nyt olisi aikaa vaimon kanssa myös yhteiselle kanssakäymiselle makuuhuoneen puolella, mutta aika vähään se jää.
Itse olen aina ollut erittäin aktiivinen seksiasioissa, kun taas vaimoani seksi ei niin paljoa kiinnosta. Hän on hoitanut lapset ja kodin, ei ole jaksanut yhtä aktiivisesti asiaan osallistua aiemmin minun hoitaessani perheelle kohtuullisen elannon. Aikoinaan kommentoi, että kun lapset kasvaa niin sitten....
Nyt lapset on kasvanut ja aikaa olisi, mutta yhteiset kerrat vain vähenevät. Olen itse jo pidemän aikaa harrastanut ulkopuolisia suhteita, pahimmillaan on ollut kolmekin naista samaan aikaan "kierroksessa". Kaipaan hellyyttä ja haluan sitä myös antaa ja näiden suhteiden myötä olen pystynyt toteuttamaan itseäni miehenä.
Olen hyvässä asemassa työelämässä ja joudun senkin puolesta liikkumaan paljon, joten "alibit" poissa oloilleni menee läpi.
En ole omasta mielestä mitenkään erikoisen näköinen, mutta juttupuolella pärjään hyvin ja saan helpolla seuraa vastakkaisesta sukupuolesta, joten kaikki tämä pettäminen on ollut helppoa ja uskon ettei vaimoni arvaa asioiden oikeata laitaa, ainakin omasta mielestäni olen sen hyvin pystynyt peittämään.
Olen alkanut tulla mustasukkaiseksi vaimostani hänen käydessä ulkona ystävättäriensä kanssa tai keväisillä hiihtoretkillä Lapissa tutun tyttöporukan kanssa (itsekin sen verran Lapin hangilla käyneenä, tiedän mikä meno osa porukalla siellä on).
Epäilen myös hänen harrastuksiaan, josko aika kuluukin jossain muualla.
Kiinitän vaimooni paljon huomiota, kehun häntä, osaliistun nykyään kaikiin kotitöihin (ehkä nykyään enemmän kuin vaimoni), yritän päästä seksuaaliseen kanssa käymiseen häntä mielyttävillä tavoilla, mutta tunnen ettei siihen hänellä ole haluja. Minusta tuntuu, että nykyinen kerran kuussa tapahtuva seksi on armoseksiä minua kohtaan. Vaimoni ei halua asiasta keskustella, hänen mielestään "hän vain on sellainen".
Muutoin arki hänen kanssaan on miellyttävää, tulemme hyvin juttuun, lasten kanssa kaikki on hyvin, rakastan häntä ja haluaisin jakaa aikamme ja tunteemme vielä kun sitä toivottavasti on useita vuosia jäljellä. Mutta minulle seksuaalisuus on niin tärkeätä, että suhteeni vaimoon ja seksi elämän toimimattomuus alkaa ottamaan ajatuksissani jo liian ison roolin. Pohdin aisioita aivan liikaa, enkä voi olla käyttämättä tilaisuuksia hyväkseni saadakseni tyydytettyä seksuaaliset tarpeeni muiden naisten kanssa.
En ole ylpeä itsestäni, mutta mikä avuksi???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjat:
Mars ja Venus ikuisesti yhdessä
Mars ja Venus vuoteessa
Ei tässä muuta sanottavaa kuin että jos itse ravaat naisissa tämän tästä, niin ei sinulla kyllä ole mitään oikeutta olla petetyn osapuolen tekemistä mustasukkainen. Olet varmaankin viettien viedessä ottanut huomioon sen, että jos vaimosi ikinä, IKINÄ, saa tietää (ja hyvin todennäköisesti hän jossain vaiheessa, jos ei sinun elinaikanasi niin sen jälkeen, saa tietää), hän murtuu totaalisesti. Haluatko olla siitä vastuussa?
Oletko kertaakaan istuttanut vaimoasi alas ja täysin vakavasti tehnyt hänelle selväksi että tämä asia on tärkeä sinulle ja siitä on keskusteltava, koska se painaa sinua paljon. Parisuhdeterapeutteja ja seksiterapeutteja on olemassa vaikka millä mitalla, ja voisithan itsekin käydä seksiterapeuttia moikkaamassa jos vaimo ei mukaan suostu lähtemän. Katsoa olisiko hänellä mitään uutta sinulle.
Mutta pettäminen... Et kai tosissasi kuvitellut sen auttavan mihinkään?
Petät vaimoasi ja olet hänen menoistaan mustasukkainen...Voi taivas sun kanssas.Olet sairas--