nirvana ja samsara

Samsara= syklinen olemassaolo. Aluton ja loputon jälleensyntymisen pyörä ja halun olotila.

Vapautuminen= mielen tyhjyyden tunnistaminen, joka johtaa vapautumiseen häiritsevistä tunteista ja samsaran, olemassaolon syklin, vankeudesta. Tässä tilassa ei kuitenkaan vielä ole saavutettu täyttä valaistumista eikä ymmärrystä siitä, "kuinka asiat ovat".

Vapautuminen= asteittainen prosessi, jonka aikana havaitsee ensin, että keho, ajatukset ja tuntemukset ovat jatkuvan virtaamisen tilassa ja näin ollen kykenemättömiä muodostamaan perustaa todelliselle egolle tai "itselle". Itseään ei enää pidä maalitauluna, eikä kärsimystä ota henkilökohtaisesti. Kun ajattelee "on kärsimystä", sen sijaan että ajattelisi "minä kärsin", tulee haavoittumattomaksi ja vapaaksi.

Valaistuminen= vapautumista seuraava toinen ja lopullinen askelma. Nyt kaikkein hienovaraisimmatkin todellisuuden luontoa koskevan tietämättömyyden tahrat on saatu eliminoitua, ja mielen kirkas valo loistaa jokaisen kokemuksen läpi. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, "täällä" ja "tuolla" ovat kaikki mielen ajattoman rikkauden ilmentymiä. Valaistunut mieli ilmaisee luonnollisella tavalla pelottomuutta, iloa ja myötätuntoa ja pysyttelee vaivattomuuden ja spontaaniuden tilassa, tapahtuipa mitä hyvänsä. On olemassa eri tasoja (ks. bhumi), jotka bodhisattva käy läpi matkalla täyteen valaistumiseen.

http://www.timanttipolku.org/opetukset/sanasto.html

"Halu pelastua ei ole erilainen kuin halu päästä halusta pelastua. Heti kun nirvana on muodostunut halun kohteeksi, siitä on tullut osa samsaraa. Nirvana ja samsara eivät ole toisensa poissulkevia, toisen olemassaolo ei edellytä toisen ei-olemassaoloa.

Orjuutemme samsaraan on näennäistä, olemme jo nirvanassa. Nirvanan etsiminen on mielettömyyttä, sellaisen etsimistä joka ei ole koskaan kadonnut. Niin kuin ei buddhaluontokaan. Buddhaksi pyrkiminen on sen kieltämistä että on jo buddha."


Minä luulen että paradoksi on ainoastaan älyllinen, ja että älylliset mielipiteet tästä eivät johta todellisiin kokemuksiin. Kuten sanoit, valaistumiseen pyrkiminen asettaa jo ennakko-oletukseksi että ei ole jo valaistunut, buddha. Mutta mitä, väitätkö että jos lopettaa pyrkimyksen, sitten saavuttaa oikean buddha-luontonsa. Ei. Minä en ainakaan ole päätynyt irti kärsimyksestä tuollaisella älyllisellä kompromissilla. Väitän että käytännön harjoitus joka tähtää valaistumiseen on välttämätöntä, koska todellinen mysteerinen muutos tapahtuu kokemuksen kautta. Ainoastaan kokemukset ovat tuoneet minulle oivalluksia ja ymmärrystä tähänkin mennessä, joten luotan siihen että kokemuksen kautta voin saavuttaa ymmärryksen myös oikeasta luonnostani. Vaikka se onkin älyllisesti paradoksaalista, valaistumisen saavuttaminen edellyttää sen etsimistä, koska todellinen oivallus ylittää kaksijakoisen ajattelun. Tällainen älyllinen pohdiskelu siitä miten valaistuminen voidaan saavuttaa ei tuota samaa tulosta kuin harjoitus.


"Orjuutemme samsaraan on näennäistä, olemme jo nirvanassa."


Se on helppo sanoa, mutta yleensä oivallus on vain älyllistä. Todellinen vapautuminen tapahtuu koko olemuksessa. Kyllä sen varmasti tunnistaa kun voi rehellisesti sanoa itselleen oivaltaneensa tämän. Minä en ainakaan ole vapautunut kärsimyksestä ja oivaltanut omaa buddha-luontoani.


Se mikä minua ihmetyttää näissä käsitteissä on tämä ajatus jälleensyntymästä. Ymmärrän kuinka samsaran voi ajatella takertumisena ikuiseen harhan virtaan mutta mitä se tarkoittaa että se vapauttaa jälleensyntymien kierrosta? Miten se pitäisi ymmärtää? Ehkä sitä ei voikaan ymmärtää ennenkuin sen oikeasti Ymmärtää, eli saavuttaa oikean oivalluksen.

samsara on se kaappale

Näin itseni sellaisena kuin olen arkipäivän elämässä, sen persoonan joka pyrkii elämässä "johonkin" (kaikki tietää mihin) ja minua hävetti. Hävetti niin hitosti. Tämä on jotain henkistä kehitystä. Niin uskon. Dhammaa seuraan itsekin.