paljonko erilaisuutta ?

sitä voi tolleen sanoilla kovin hyvin määritellä. Mun mielestä arvomaailma on se tärkein minkä tulisi kohdata parhaiten. Tavat on ehkä vähemmän merkityksellisisä sillä tapoja voi helpommin muuttaa. Mutta sellaiset asiat kuin toisten ihmisten arvostaminen, perheen merkitys, rehellisyys jne on ehkä semmoisia minkä pitäis kohdata.

vaikea sitä on määrissä ilmottaa..kiloina tms..lukumäärinä..=o)

riittävästi yhteistä, että arki sujuu ja päästään yhteisiin tavoitteisiin...sopivasti erilaista ettei ala kyllästyttää "oman naaman kattominen"..=o)

siinä se pääpiirteittäin oli..saa kysyä täydennystä, jos on jotaki epäselvää..=o)

on kiinni joustavuudesta.

*taipuu vaan ei taitu*

Mä ja mun muija ollaa kuin yö ja päivä.

- hän on pieni, mä suuri
- hän on älykäs, mä vähemmän
. hän on tumma, mä en
. hän puhuu jatkuvasti, mä kirjotan
- hän kompastuu usein, mä en koskaan
- hänellä on tissit, mulla ei
. blaa & blaa

Vaikka samanlaiset lapset leikkivätkin parhaiten yhdessä, niin minusta erilaisuutta voi sietää paljonkin. Kunhan muistaa kunnioittaa toisen erilaisuutta, saa itse elää tavallaan ja on kuitenkin yhteiset arvot ja tulevaisuuden haaveet. Tosin vastahan tästä puhuttiin ja minulle jäi asiasta päällimmäisenä mieleen, että toisen pakottaminen omaan muottiin tuo heikolle ihmiselle turvallisuuden tunnetta.

Se on ihan hyvä vaan, jos vastapuolet ovat hieman erilaisia. Mun mielestä, toisaalta jotkut radikaalimmat tapa- tai elämänkatsomuserot vois ajaa pelkästään toisiaan erilleen, esim. tupakointi: jos toinen polttaa ja toinen ei voi sietää tupakointia.. Sama juomisessa. Tai toinen on henkeen ja vereen ateisti ja toinen samalla tavalla tykkää saarnata kristinuskosta niin äkkiä siinä menee sukset ristiin.

Pienet erot taas vahvistaa suhdetta, niistä voi ottaa opikseen ja avartaa omaa maailmaa, oppia suvaitsevaisuutta ja toisen arvojen ja tapojen kunnioitusta.

Täysin molempien tahdosta. Jos vaan tahtoa riittää, niin sitä sitten sietää vaikka kuinka paljon erilaisuutta. Jos taas ei ole yhtään, ei välttis kestä edes erivärisiä hiuksia tms.

Olen nähnyt pitkäaikaisia onnellisia pariskuntia joista ei äkkiä katottuna oikein ossoo sanoa mikä niitä yhdistää. Ovat iästä lähtien erilaisia, kuin yö ja päivä, mutta huolellisella tarkastelulla se sitten selviää. He tykkäävät toisistaan ja haluavat olla yhdessä, joten ymmärtämiset ja kompromissit sujuu ihan itestään. Ei se muuta vaadi.