Vierailessamme anoppini luona saan stressia, joka pelkasta ajatuksestakin. Han on erittain vahva ja maaraileva, ja kaikki pitaa olla niinkuin han haluaa (en nyt puhu mitattomista pikkuseikoista kuten ikkunan ja oven aukipitamisesta yms.).
Silloin asumme hanen luonaan (vuokran maksamme kylla me kuukausittain) muutaman viikon ajan. Ruokaostokset han tekee itse, ostaa mita haluaa (me ne maksamme kaikki), vaikka keskustelemmekin mita teemme ateriat paiva kerrallaan. Ruoka-ajat ovat kiinteita, niista ei saa myohastya, ja ne ajat taas sotkee elamaamme ja paivan aikatauluamme. Kerran menimme kahdestaan mieheni kanssa torille, ja yllatys, ostoksien hinta oli melkein puolet vahemman. Joskus toin tuoretta lihaa/ kalaa, vaan ne pantiin heti pakastimeen, tulevaisuuden varalle. Han on usein pyytamassa minua mukaansa "kavelylle" joka tarkoittaa etta katselemme kaupoista jotain hanen havitsemaan tavaraa (voi olla pesukoneesta vaatteeseen ja kaikkea silta valilta). En enaa mene mukaansa, vaan annan hanen yksin kierrella, halvempaa minulle.
Anoppi on hyva ihminen (luulen mustasukkainen minulle), vaan en voi hyvaksya sita asiaa, etta minun pitaa olla mukana aina rahapussi kadessa. Han ei tee tyota, on eronnut, eika ketaan elamassaan paitsi lapsensa (taysikasvuisia ja joilla oma perhe).
Nyt suunnittelemme lomamatkaa, ja se tietaa asumisesta hanen luonaan, eika tama ajatus juuri viehata. Jopa harkitsen muuta paikkakuntaa matkallamme, valttyakseni asumasta hanen kanssaan taman lomareissun yhteydessa. Vaan luulen etta mieheni sita ehka oudoksuu. Han kun on valmis oleen aitinsa kanssa. Siihen hanelle on oikeus, vaan itse en sita mitenkaan ilolla odota.
mita siis tehda ?
Silloin asumme hanen luonaan (vuokran maksamme kylla me kuukausittain) muutaman viikon ajan. Ruokaostokset han tekee itse, ostaa mita haluaa (me ne maksamme kaikki), vaikka keskustelemmekin mita teemme ateriat paiva kerrallaan. Ruoka-ajat ovat kiinteita, niista ei saa myohastya, ja ne ajat taas sotkee elamaamme ja paivan aikatauluamme. Kerran menimme kahdestaan mieheni kanssa torille, ja yllatys, ostoksien hinta oli melkein puolet vahemman. Joskus toin tuoretta lihaa/ kalaa, vaan ne pantiin heti pakastimeen, tulevaisuuden varalle. Han on usein pyytamassa minua mukaansa "kavelylle" joka tarkoittaa etta katselemme kaupoista jotain hanen havitsemaan tavaraa (voi olla pesukoneesta vaatteeseen ja kaikkea silta valilta). En enaa mene mukaansa, vaan annan hanen yksin kierrella, halvempaa minulle.
Anoppi on hyva ihminen (luulen mustasukkainen minulle), vaan en voi hyvaksya sita asiaa, etta minun pitaa olla mukana aina rahapussi kadessa. Han ei tee tyota, on eronnut, eika ketaan elamassaan paitsi lapsensa (taysikasvuisia ja joilla oma perhe).
Nyt suunnittelemme lomamatkaa, ja se tietaa asumisesta hanen luonaan, eika tama ajatus juuri viehata. Jopa harkitsen muuta paikkakuntaa matkallamme, valttyakseni asumasta hanen kanssaan taman lomareissun yhteydessa. Vaan luulen etta mieheni sita ehka oudoksuu. Han kun on valmis oleen aitinsa kanssa. Siihen hanelle on oikeus, vaan itse en sita mitenkaan ilolla odota.
mita siis tehda ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuka täysijärkinen tahtoo asua anopin, tai ylipäätänsä kenenkään muun nurkissa viikkojen ajan???
Itselleni semmoinen 1,5vkoa reissussa on ihan ehdoton yläraja ja anopin kohdalla 3 yötä saa riittää.
Anoppisi on jostain eri kulttuurista, ja käsittelee asiat oman kulttuurinsa mukaan .. vai?
ettekö voisi yöpyä matkallanne jossain hotellissa ja ihan eri kaupungissakin kuin siellä missä anoppi asuu?
Oletteko kaikki suomalaisia? Anopistasi tulee mieleen, että normaali suom. anoppi toimii yleensä toisin, on työssäkäyvä ja itsenäinen.
Kaikki täsmää. Kyseessä on sukujen välisestä valtataistelusta. Vastaa: oletko kateellinen anopillesi? Onhan hän kasvattanut hienon pojan, sinä et vain ymmärrä sitä. JOku uskovainen kuvaisi tilannetta kiroukseksi sukujen välillä. Ja keroisi Sinulle synttiinlankeemuksesta ja siitä seuraavaa rangaistuksesta.
Emme ole suomalaisia, kysymyksessa on eri kulttuurit ja ero niissa. Sehan on itsestaan selvaa. tuo ehdotus asua hotellissa, sekin kavi ajatuksissa, vaan : mina hotellissa, mies anoppilassa, vahan oudolta nayttaa koko homma.
Ja vastauksena teille "ei oma itsensa" - en ole yhtaan. Asia on aivan painvastoin. Tietenkin kunnioitan anoppiani, hanhan on mieheni aiti. Vaan ei aina hieno/huono ihminen ole aidin/isan kasvatuksen tulos, eli se ei ole heidan syytaan, tasta on kysymys luonteesta. Mita muuten tarkoitatte syntiinlankeemuksesta ja rangaistuksesta ? Missa olen tehnyt syntia siis ?
Anoppini on tavallaan riippuvainen minusta/meista, ainakin taloudelliststi, silla vuokra ja laskut kaikki maksetaan ajallaan. TAJUATTEKO? Se on han joka on kateellinen minulle, kun vein poikansa, joka oli ainoa asia elamassaan talla hetkella. Tamako oli rikokseni ?
Kun ette ole Suomalaisia ja kun ei tiedä muiden kulttuurien käytäntöjä. Tuo on paha tilanne jos ko. maassa ei ole sosturvaa ja kunnon eläkkeitä, eli jos lapset ovat vanhempien ainoa turva ja toimeentulo.
Kateuttakin saattaa esiintyä mutta yleensä normaalit äidit ja isät ovat vain tyytyväisiä lapsiensa pariutumisesta ja suvun jatkumisesta.. etenkin niissä kulttuureissa joissa ei ole muuta sos.turvaa kuin suku ja omat lapset.
Kun tuolla aikaisemmin esitin sitä hotellissa asumista, niin tarkoitin tietenkin että asuisitte molemmat hotellissa sekä sinä että miehesi, ja vielä kokonaan toisessa kaupungissa kuin anopin asuinkaupungissa. Saisitte viettää ainakin osan lomastanne ilman anopin läsnäoloa.
kyllä nyt olisi ihan oleellista tietää, mistä kulttuurista mies ja hänen sukunsa ovat kotoisin. Kulttuurierot ovat todellisia. Poika ei voi hylätä äitiään niin kuin suomalaisessa kulttuurissa toisinaan sattuu - myös miniän vaatimuksesta.
Monissa kulttuureissa nait koko suvun, et yksin puolisoasi. Sitä vastaan on kyllä vaikea taistella.
Ja siitä luonteen periytymisestä: kyllä yleensä lapset tulevat vanhempiinsa, nykykäsityksen mukaan luonne ja temperamentti ns. peritään (geenit).
Varaatte mökin loman ajaksi ja vierailett sieltä mihin haluatte. Mitä moisesta asiasta ressaamaan.
kiitos.
Opi tuntemaan anoppisi, sinustakin tulee vielä hyvässä lykyssä anoppi. Anoppi ei ole teidän passaajanne liian moni menee anopin luokse "lomalle" ja on tyytymätön palveluun. Hävetkää nuoret sukulaisistaan ei pääse eroon, heidän kanssaan on tultava toimeen, jos meinaatte aviossa olla.
Suomalainen anoppini on erittäin hallitseva,ja mieheni "lempilapsi" avoimesti.Nyt kun anoppi jäi leskeksi toisen kerran,hän on taas kiristänyt otettaan meidän perheestä.Sattumalta on puhelin sammunut synttäripäivänsä aamuna eikä häneen saada yhteyttä-(sama juttu myös edeellisenä syntymäpäivänä).muualla asuvat soittelevat huolissaan.Ruokapöydässä ollessamme hän ilmoittaaettei voi juoda punaviiniä, no hänen hyvä poikansa lähtee alkoon ostamaan toisenlaista viiniä,koko muu ruokakunta odottaa pöydässä...niin palaa pinna multa.En suostu enää vierailemaan hänen luonaan kuin kerran vuodessa.