Ajattelinpa oman tarinani tänne kirjoittaa,jos se vaikka helpottaisi hieman oloa.Ja ehkä joku sanoo viisaan sanan kommenttina.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä noin 11 v josta naimisissa pian 2v.Yhteisiä lapsia meillä on 3.Ongelmana on miehen käytös minua ja lapsia kohtaan,ei se mitään jos se olisi satunnaista mutta kun se on odotettavissa joka hemmetin viikonloppu.
Tuntuu ettei hän huomioi meitä lainkaan,viikonloppuisin vaan heiluu kavereineen kaljottelemassa ja valehtelee sen minkä kerkiää menemisistään.Sietäisin vielä senkin että istuu tuossa lähistöllä sukulaismiestensä luona kaljalla,mutta tuo baarissa kulkeminen ja valehtelu menee liian pitkälle.Mies siis väittää menevänsä ihan muualle mutta tosiasiassa karkaa kapakkaan ja salakuljettaa vaatteet jotka vaihtaa ylleen jossakin muualla.
Houkutuslintuna toimii eräs "kaveri",poikamies ja alkoholismin partaalla keikkuva henkilö jota mies sitten baari-illan päätteeksi hyysää meidän kotiimme nukkumaan.Viime yönäkin käännytin tämän kutsumattoman vieraan pois oveltamme koska mielestäni ei ole sopivaa että lapset ensimmäisenä herättyään näkevät jonkun krapulaisen tursakkeen sohvallamme :( Tämä tursake ei omaan kotiinsa uskalla mennä koska asustaa äitinsä luona.
Mikäpä siinä jos olisi liikaa rahaa mutta kun ei ole.Mies on työttömänä ollut keväästä ja nytkin on juuri semmoinen tilanne että pitää miettiä kuinka pärjää vähän aikaa,seuraavaan rahansaamispäivään asti.Mies sitten tuhlailee sen 40e olueen kun ostaa pe ja la laatikolliset kaljaa joka ikinen viikonlopppu.Plus ne baarireissut.Minulle sitten valittaa tuhlailusta jos joskus ostan itselleni jotakin,vaikka meikkejä tai vastaavaa.Tuo 40e on minusta iso raha tuhlattavaksi olueen joka viikonloppu kun sillä saisi oikeasti sitä ruokaa!Ja sitten jos sitä rahaa ei ole itsellä,hän lainaa sitä.
Puhua olen yrittänyt,että eikö hän voisi ajatella asioita minun ja lasten kannalta.Että ymmärtäisi miten pahalta tuo tuntuu.Mutta ei hänen kanssaan pysty puhumaan,hän lähtee kävelemään tilanteesta.
Kuten tänäänkin aamulla,häipyi ties mihin.Todennäköisesti hakemaan uuden olutlastin tämän kaverinsa kanssa.
Vastaukseksi olen saanut joskus että "minähän kun en ole tossun alla".En ole ikinä sellaista pyytänytkään,ainoa asia mitä toivon on että hän ajattelisi meitä hieman enemmän.Eikä menisi miten tykkää.Eikai se ole liikaa pyydetty?
Muutenkin mies on semmoinen jurnisko,ei puhu eikä pussaa.Halaa vain pyydettäessä tai yrittäessään lepytellä ryyppyreissujensa jälkeen,voidakseen hyvällä omallatunnolla taas lähteä.Myös makuuhuoneessa on kuollut meininki,en viitsi edes yrittää enää kun tiedän jo vastauksen.
Stressiä hänellä on työttömyyden takia.Ja lainojen.Häntä v*tuttaa olla köyhä.Mutta ei tämä oikeasti auta asiaa yhtään!Kunpa hän vain tajuaisi...
Tuntuu pahalta ajatella eroa yhtenä mahdollisuutena.En haluaisi jättää häntä yksin murheidensa kanssa,pelkään hänen masentuvan ja alkavan juoda yhä enemmän.Silloin hänestä ei ole isäksi ollenkaan.Mutta nykyinen tilanne syö minua itseäni,minun on paha olla.Pelkään jäädä yksin jos eroan,sillä olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä.Nuorina siis (minä 15 ja mies 17) aloimme olemaan yhdessä.
Onko tuo vapaudenkaipuuta vai vittuilua?Vai haluaako hän vain osoittaa ettei välitä minusta enää.Väittää kyllä välittävänsä kun joskus hänestä muutaman sanan saan irti.
Krapulapäivänä sunnuntaina minun läsnäolo on erityisen tärkeää.Silloin hän ei halua jäädä yksin hetkeksikään ahdistuskohtauksien pelossa.Ja minä olen jäänyt aina hänen lähelleen,sillä tiedän sen kamalan ahdistuksen tunteen..mutta kun olo siitä helpottuu,mies muuttuu omaksi kylmäksi itsekseen.
En minä imelää halinallea kaipaakaan,mutta en myöskään tällaista.Jotain siitä väliltä.
Pelkään että minusta tulee puolihullu tällätavalla.En halua kokoajan epäillä ja kytätä hänen tekemisiään,mutta pakko kun hän ei kerro mitään.Jos jatkamme liittoa näin siitä ei hyvää seuraa.Erokin pelottaa,miten pärjään rahallisesti (työtön minäkin) ja miten lapset reagoivat.Mihin lähtisin ja entä lapset,heitä en halua tänne jättää.Miehen vanhemmat asuvat lähellä,alkoholismista kärsiviä hekin.Tekevät vamasti kaikkensa että minä en lähtiessäni veisi lapsia.
Miehen kaverit pitävät itsestäänselvyytenä sitä että mies tekee mitä lystää.Että jos tahtovat häntä johonkin niin hän myös lähtee.Eivät älyä että hän on perheellinen.Mutta eipä hän niille ikinä sanokkaan "ei" kuten meille.Silti,aivojaan saisivat käyttää hekin.
Ei ole helppoa ei.Elämä on valintoja täynnä,toivottavasti osaisin tehdä ne valinnat oikein.Kiitos kun sain tämän tänne vuodattaa,ystäviä minulla ei olekkaan paitsi koirat.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä noin 11 v josta naimisissa pian 2v.Yhteisiä lapsia meillä on 3.Ongelmana on miehen käytös minua ja lapsia kohtaan,ei se mitään jos se olisi satunnaista mutta kun se on odotettavissa joka hemmetin viikonloppu.
Tuntuu ettei hän huomioi meitä lainkaan,viikonloppuisin vaan heiluu kavereineen kaljottelemassa ja valehtelee sen minkä kerkiää menemisistään.Sietäisin vielä senkin että istuu tuossa lähistöllä sukulaismiestensä luona kaljalla,mutta tuo baarissa kulkeminen ja valehtelu menee liian pitkälle.Mies siis väittää menevänsä ihan muualle mutta tosiasiassa karkaa kapakkaan ja salakuljettaa vaatteet jotka vaihtaa ylleen jossakin muualla.
Houkutuslintuna toimii eräs "kaveri",poikamies ja alkoholismin partaalla keikkuva henkilö jota mies sitten baari-illan päätteeksi hyysää meidän kotiimme nukkumaan.Viime yönäkin käännytin tämän kutsumattoman vieraan pois oveltamme koska mielestäni ei ole sopivaa että lapset ensimmäisenä herättyään näkevät jonkun krapulaisen tursakkeen sohvallamme :( Tämä tursake ei omaan kotiinsa uskalla mennä koska asustaa äitinsä luona.
Mikäpä siinä jos olisi liikaa rahaa mutta kun ei ole.Mies on työttömänä ollut keväästä ja nytkin on juuri semmoinen tilanne että pitää miettiä kuinka pärjää vähän aikaa,seuraavaan rahansaamispäivään asti.Mies sitten tuhlailee sen 40e olueen kun ostaa pe ja la laatikolliset kaljaa joka ikinen viikonlopppu.Plus ne baarireissut.Minulle sitten valittaa tuhlailusta jos joskus ostan itselleni jotakin,vaikka meikkejä tai vastaavaa.Tuo 40e on minusta iso raha tuhlattavaksi olueen joka viikonloppu kun sillä saisi oikeasti sitä ruokaa!Ja sitten jos sitä rahaa ei ole itsellä,hän lainaa sitä.
Puhua olen yrittänyt,että eikö hän voisi ajatella asioita minun ja lasten kannalta.Että ymmärtäisi miten pahalta tuo tuntuu.Mutta ei hänen kanssaan pysty puhumaan,hän lähtee kävelemään tilanteesta.
Kuten tänäänkin aamulla,häipyi ties mihin.Todennäköisesti hakemaan uuden olutlastin tämän kaverinsa kanssa.
Vastaukseksi olen saanut joskus että "minähän kun en ole tossun alla".En ole ikinä sellaista pyytänytkään,ainoa asia mitä toivon on että hän ajattelisi meitä hieman enemmän.Eikä menisi miten tykkää.Eikai se ole liikaa pyydetty?
Muutenkin mies on semmoinen jurnisko,ei puhu eikä pussaa.Halaa vain pyydettäessä tai yrittäessään lepytellä ryyppyreissujensa jälkeen,voidakseen hyvällä omallatunnolla taas lähteä.Myös makuuhuoneessa on kuollut meininki,en viitsi edes yrittää enää kun tiedän jo vastauksen.
Stressiä hänellä on työttömyyden takia.Ja lainojen.Häntä v*tuttaa olla köyhä.Mutta ei tämä oikeasti auta asiaa yhtään!Kunpa hän vain tajuaisi...
Tuntuu pahalta ajatella eroa yhtenä mahdollisuutena.En haluaisi jättää häntä yksin murheidensa kanssa,pelkään hänen masentuvan ja alkavan juoda yhä enemmän.Silloin hänestä ei ole isäksi ollenkaan.Mutta nykyinen tilanne syö minua itseäni,minun on paha olla.Pelkään jäädä yksin jos eroan,sillä olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä.Nuorina siis (minä 15 ja mies 17) aloimme olemaan yhdessä.
Onko tuo vapaudenkaipuuta vai vittuilua?Vai haluaako hän vain osoittaa ettei välitä minusta enää.Väittää kyllä välittävänsä kun joskus hänestä muutaman sanan saan irti.
Krapulapäivänä sunnuntaina minun läsnäolo on erityisen tärkeää.Silloin hän ei halua jäädä yksin hetkeksikään ahdistuskohtauksien pelossa.Ja minä olen jäänyt aina hänen lähelleen,sillä tiedän sen kamalan ahdistuksen tunteen..mutta kun olo siitä helpottuu,mies muuttuu omaksi kylmäksi itsekseen.
En minä imelää halinallea kaipaakaan,mutta en myöskään tällaista.Jotain siitä väliltä.
Pelkään että minusta tulee puolihullu tällätavalla.En halua kokoajan epäillä ja kytätä hänen tekemisiään,mutta pakko kun hän ei kerro mitään.Jos jatkamme liittoa näin siitä ei hyvää seuraa.Erokin pelottaa,miten pärjään rahallisesti (työtön minäkin) ja miten lapset reagoivat.Mihin lähtisin ja entä lapset,heitä en halua tänne jättää.Miehen vanhemmat asuvat lähellä,alkoholismista kärsiviä hekin.Tekevät vamasti kaikkensa että minä en lähtiessäni veisi lapsia.
Miehen kaverit pitävät itsestäänselvyytenä sitä että mies tekee mitä lystää.Että jos tahtovat häntä johonkin niin hän myös lähtee.Eivät älyä että hän on perheellinen.Mutta eipä hän niille ikinä sanokkaan "ei" kuten meille.Silti,aivojaan saisivat käyttää hekin.
Ei ole helppoa ei.Elämä on valintoja täynnä,toivottavasti osaisin tehdä ne valinnat oikein.Kiitos kun sain tämän tänne vuodattaa,ystäviä minulla ei olekkaan paitsi koirat.
Vastaukset 14
Vanhimmat
alkoholistin merkki on kyllä piilopullot ja tuollainen lapsellinen piilottelu.
kuvitteleeko juopot tosissaan että me muut olemme niin saatanan tyhmiä ettei huomata niitä pulloja?
jos miehesi ei ole jo alkoholisti niin tuolla touhulla siitä hyvin nopeasti kuoriutuu sellainen. olen nähnyt miten se viikonlopun 2x peskännit alkaa muuttumaan jokapäiväiseksi tissutteluksi. se on teilläkin täysin vääjäämättä edessä jos tavat ei ala muuttumaan.
"Miehen vanhemmat asuvat lähellä,alkoholismista kärsiviä hekin"
miehellä on siis alkoholismi jo geeneissä. tuohon se kuulee sunkin äijäs menee ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin jos ei nyt ota itseään niskasta kiinni.
ihan samaa rataa menee munkin vanhemmat enkä aio kyllä itseäni ressata. juokoot itsensä hengiltä kunhan vain jättäisivät perinnön ryyppäämättä. on tuo viina kumma juttu, kaikkien exien ja nykyistenkin vanhemmat tai ainakin jompikumpio on alkohlisti ellei ole jo kuollut viinaan. harmittaa kun lapsia ei voi veidä mummolaan edes hoitoon.
Voi miten satuinkaan tälle palstalle lueskelemaan...ja aivan itku tuli silmään kun minulla itselläni on myös samanlainen tilanne päällä. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä melkein 20 vuotta ja saaneet kaksi lasta. Vaan nyt on tilanne niin tulehtunut, että eroa minäkin harkitsen. Mieheni sortuu joka perjantai siihen samaan; kaljaa ja viiniä ja lopuksi puolen yön aikoihin vielä lähikuppilaan...Tätä on kestänyt joka jumalan viikonloppu niin kauan kun jaksan vaan muistaa. Ottaa tosi koville sietää tämmöistä. Miksi siedän? Minulle luvataan joka lauantai- ja sunnuntaiaamu parannusta. Ei sitä vielä ole tapahtunut, ehkä joskus on ollut perjantai-iltana ottamatta, mutta lauantaina on nautittu sitten senkin edestä.
Haluaisin muuttaa lasten kanssa pois, mutta en tiedä mihin menisin. Omat vanhempani asuvat eri paikkakunnalla ja lasten koulun vuoksi asunnon pitäisi olla tätä entistä lähellä. Olen pyytänyt miestäni jättämään meidät, ettei tarvitse aina tapella. Eipä ole älynnyt lähteä, kuvittelee että näin jatketaan ja vanhetaan yhdessä! Paskat! Molemmat käymme kuitenkin töissä ja arkiviikoilla meillä on aina ns. normaalia elämää.
Olen alkanut pelätä viikonloppuja ja juhlapyhiä, sen tietää että herralla on silloin aina aihetta juhlaan. Itse tykkään ottaa joskus lasin viiniä, mutta se on sitten siinä. Ei jää "levy päälle" niin, että pitää vetää nuppi turraksi! Pelkään myös omaa väkivaltaista käytöstäni. Hermot kun kunnolla menee saatan käydä kimppuun ja läpsiä pitkin poskia...sitten jälkikäteen kaduttaa ja mietityttää miten se lapsiin vaikuttaa. Huonosti tietenkin.
Odotan kevättä ja mietin miten ratkaisen tämän jutun. Alistunko moiseen loppuelämäkseni vai pistänkö elämän uusiksi lasten kanssa, vaikka se vaatisi suuret ponnistelut. Surullista näissä tämän kaltaisissa tapauksissa on aina se, että kulisseja pidetään liian kauan pystyssä eikä kehdata kenellekään kertoa. Kaikki luulee meidän perheen olevan niin helvetin onnellista!
Viime yön ukko ryypänny sikana ja tuolla nyt rönöttää..
Itsekkin olen tuota touhua katellut vuosikaudet ja ainut onni on meilläkin,että minä en ryyppää!
Saatan sen viinilasin ottaa ja kesällä siiderin,mutta se on sitten siinä!
Mitä vittua siitä tulisikaan,joa kumpikin ryyppäis!!
Itsekkään en odota viikonloppuja enää ollenkaan..Ulkoilen itse silloin paljon ja touhuilen muksujen kanssa!
Mieheni isä oli alkoholisti ja mieheni vihasi häntä sen vuoksi! Vanha ukko kuolikin viinaan..
Nyt sitten ite ryyppää kaikki vapaa-ajat..töissä kylläkin käy..
Itse olen kyllä päätynyt siihen,että paan ukon meneen..on niin kova vittuileen päissänsä,etten enää jaksa tuommoista sontaa sietää..
Sinäkin Ap..ota selvää,miten pärjäisit,jos antasit ukolle lähdöt..olisiko mahdollista saada sinun jotakin työtä?
Se auttaisi sinua paljon..saisit niitä porinakavereitakin.. Tsemppiä kaikille muillekkin kohtalosisarille!
Tunnistaa hän sitä itselleen tai, hän on alkoholisti. Toinen voi vieressä hikoilla vaikka kuulia, ei auta yhtään mitään.
Ainoa mikä auttaa on saada mies itse tunnistamaan oma voimattomuutensa viinaan. SITTEN vasta alkaa paraneminen. Siihen auttaa valtavasti AA ryhmässä käynti ellei päivittäin niin vähintään pari kolme kertaa viikossa ainakin puolen vuoden ajan. Jotkut tarvitsevat sitä vuosikausia. Mutta he tietävät ja tunnistavat etteivät yksin kykene eroon viinasta.
Mies heittelee sinulle tekosyitä saadakseen juoda "ei tossun alla olemiseen"jne. Sinä omalla tavallasi valtavasti tuet miehen juopottelua:
1) antamalla hänelle sen 40 euroa viinaan (ota kaikki rahat pois, tarpeeksi kauan kun vippaa kavereiltaa, eivät hekään iänkaiken hänelle rahojaan tyonnä kun huomaavat etteivät saa koskaan omiaan takaisin)
2) olemalla krapula aamuna "tukena". Mene lasten kanssa ulos silloin kun hän hoyrypäisenä herää. Anna olla yksin sekopäisenä.
3) olemalla hänen kanssaan vaikka et sitä siedäkkään.
Anna miehelle valinta : joko sinä, koti ja lapset tai viina.
Hänen valitessaan viinan, joko sinä lasten kanssa haet uuden kodin ilman häntä tai jos nykyinen koti on sinun nimissä, miehelle pysyvä porttikielto (avain pois) ja miehelle lähestymiskielto.
JA PYSY sanassasi.
Sinun viestisi oli niin rehellinen, kiitos siitä.(: Tuli mieleen, että haluaisin olla ystäväsi, halata sinua ja sanoa, että sinä pärjäät. Mitä vain ikinä elämässäsi teetkin, sinä pärjäät aina. Sinulla on lapset, jotka rakastavat sinua ja epäilemättä, sinä rakastat heitä.
Miehelläsi ei ilmiselvästi ole kehittynyt vastuuntuntoa. Jossain vaiheessa hän on saattanut esittää tuntevansa sitä, mutta on ollut siinä taitava, lisäksi se, että olet rakastanut häntä paljon, on hämärtänyt sinun näkökykyäsi nähdä asian todelliset laidat. Kukapa tietää.(:
Totuus, mikä ei pala tulessakaan, on se, että sinä et voi kantaa toista: Kaadut itsekin.
Elämä on kallis asia, sitä ätytyy arvostaa ja vaalia, eikä pidä jäädä tilanteisiin, josta joudut maksamaan liian kovan hinnan: Itsesi ja lastesi onnellisuuden.
Puhu miehellesi rehellisesti, kerro ajatuksesi ja tilanteesi, jos et jaksa enää, et vain jaksa. Se, että miehesi saattaa vahingoittaa itseään lähtösi jälkeen, n otettava huomioon, mutta se ei saa olla syy, miksi sinun täytyy joka kerta uhrata itsesi. Ansaitset olla onnellinen!
Siksi sinun täytyy aloittaa itsestäsi: Voinko minä hyvin? Haluanko nähdä itseni tässä kymmenen vuoden kuluttua? Olenko valmis uhraamaan saamatta mitään koko elämäni? Entäpä lapset, he vaistoavat tilanteen paljon paremmin, kuin osaat ikinä kuvitella, he tuntevat, että kotona kaikki ei ole hyvin, haluatko lapsillesi tulevaisuuden, joka on edessäsi, vai jotain muuta?
Tavaroiden kovaääninen pakkaaminen ja dramaattinen lähtö ei tietenkään ole oikein. Eikä se, että latelet miehellesi vaihtoehtoja, hän tietää kuitenkin, että jäät, olet sen luontoinen ihminen, ettet lähtisi, näin uskon.
On parempi, että kerrot miehellesi avoimesti kaiken, miltä sinusta tuntuu ja missä pisteessä ollaan. Toivon, että miehesi silmät avautuvat ja hän haluaisi tehdä asian hyväksi jotakin, mutta jos hän ei edelleenkään ole kiinnostunut mielipiteistäsi ja sinun tuntemuksistasi, sinä tiedät, että on aika siirtyä uuteen aikaan. Sano se rehellisesti myös miehellesi.
En voi tietää, olettaako miehesi, että olet kuitenkin aina siinä, uhkailet vaan, vai eikö hän tosiaan välitä muista kuin itsestään, mutta elämän STOP risteyksessä kaikki selviää. Siinä kumpikin pysähtyy risteykseen jossa jatketaan kolmesta vaihtoehdosta yhteen.
Lämpimiä halauksia ja voimia.(:
Alkoholisti on miehesi. Itsesi ja lapsien turvallisen elämän takia jotain on tehtävä. Elämisen malli miehelläsi on (kertomasi mukaan) saatu jo lapsuudenkodista. Käy kysymässä neuvoa miten lähdet käytännössä hoitamaan asioita vaikka paikkakuntasi sosiaalitoimessa lastenvalvojalla. Vaikea sanoa haluaako miehesi "parantua" alkoholismista vai ei. Toinen vaihtoehto kait on asumusero ja avioeron harkinta. Ihan turha pelätä sitä että lasten lähihuoltajuus määrättäisiin alkoholistimiehelle. Rehellisesti vaan härkää sarvista kiinni. Voivatko asiat siitä enään huonompaan suuntaan muuttua ? Kotiasiat (ja talous) ovat aina pielessä niinkauan kuin läträtään kohtuuttomasti päihteillä. Ajatteleppa sitä että jos et mitään tee nyt, niin lapsesi ehkä sitten ovatkin tulevaisuuden juoppoja jo kolmannessa polvessa. Puolison valinnasta en puhu mitään (en itsekkkään siinä kovin hyvin onnistunut). Viisas mies (ja nainen)oppiikin virheistään, ja ei sitten toista niitä samoja virheitä aina uudestaan.
Ikävä kyllä teit väärän valinnan ja valitsit sen retkun, jotka ovat niiiiin hotteja että.
Miksi hommailit lapsia tuollaiselle ääliölle, etkö osaa edes käyttää ehkäisyä?
Miksi aloit sen seksin tuollaisen tyypin kanssa, vaikka ette olleet edes naimisissa?
Sitä saa, ikävä kyllä, mitä tilaa ja sinä olet tilauksesi tehnyt.
Eihän kunnolliset ja fiksut miehet naista saa, vaikka eivät nyt kaltaistasi huolisikaan, koska, joka heti on petipuuhissa, niin ei voi mitään.
Miksi säälit sellaista retkua?
Et sinä Minun oloani helpottanut. Etkä Miehesi. Etkä lukioidenkaan. Itseäsi lohdutit. Jatka samaa rataa.
Linjoilla on taas yks katkera mulkku,jonka sietäs miettii vähän omaa olematonta elämäänsä!!
Käy noita omia turhuuksiaan latelemassa,joista ei kukaan oo kiinnostunut..epäilempä häntä yhdeksi "Posliinipillusepoksi,"kun sitä naiset taas tuolla rokotti yhella sivustolla..hehhehhehehhh!
Mees Seppo raakaan taas sitä alapäätäs..tulee parempi mieli..
Alkoholia runsaasti käyttävä puoliso aiheuttaa liian paljon elämään kaikkea pahaa mikä ei sinne kuulu.Kehottaisin harkitsemaan suhteen jatkoa.Lapsille alkoholia runsaasti käyttävä isä luo turvattomuuden tunteen samoin kuin pulisolle.Jos tilanne vaan jatkuu ja todennäköisesti pahenee jos alkoholin käyttö jatkuu ja lisääntyy,niinkuin yleensä käy jos ei tule itselle halua lopettaa,toinen voi kannustaa ja tsempata...mutta turhaanko...
Minä puhun kokemuksesta.
Minä toivon sinulle ja perheellesi parmpaa tulevaisuutta :)
Kiitoksia kommenteistanne.Paljon niistä saa ajattelemisen aihetta.Mietinnässä todellakin on tulevaisuus,lohduttavaa kuulla että kohtalotovereita löytyy!
Viikonloppu meni äijällä täysin ryypätessä,eilisen makasi horkkatautisena :( mieluummin kyllä vaikka eroan,niin pahalta kuin se tuntuukin ajatuksena..katteettomia lupauksia hänen muuttumisestaan on tullut kuunneltua jo ihan tarpeeksi kauan.
Jos tässä ero tulee niin mieluusti minä lähden tästä huushollista muualle,miehen kämppä tämä on alunperin.Asustelkoon sitten vaikka niiden alkoholistikavereidensa kanssa.
Kiitoksia vielä!Toivon hirmuisesti voimia ja sisua kaikille jotka tämänkaltaisen ison päätöksen edessä ovat.Ei ole helppoa,mutta ehkä se kiitos siellä lopussa sitten odottaa vielä joskus.
Miehesi on alkoholisti. Viina vie häntä. Et voi sille mitään. Voit soittaa myös AA-auttavaan puhelimeen. Ainakin ennen siellä päivysti myös alkoholistien läheisiä, jotka keskustelivat omaisten kanssa.
Ei normaali terve mies piilottele vaatteita ja karkaa kapakkaan.
Voit aloittaa myös sillä, että et mahdollista miehesi juomista. Vaadi häntä osallistumaan perheen kuluihin työttömyyskorvauksellaan. Äläkä paapo häntä , kun hän on krapulassa.
Tehtäväsi on suojella myös lapsia. Sinuna rupeaisin ottamaan selvää mihin voit muuttaa lasten kanssa.
Perheelliset äijät vaipuu synkkyyteen työttömänä. Äijä on perheessä se joka on turvaton tässäkin yhteiskunnassa. Äijä on täysinolla turhake jos ei tua perheeseen rahnaa. Maailma alkaa oleen valmis, eikä rahnaa nyt haluta antaa pätkätyöläishanslankarille kun juur sen verran et työteliäämmänkin työhalut on hakuses. Jos on viel saanu ohramallasgeenin synnyinlahjana, heikohko äijä alko lankeen. Aivan turhaa on avuista ja hoidoista huolehtia. Alkoholistin on saatava juoda kakkamehua niin kauan kun itestä tuntuu ja usein vasta sairastuttuaan haluu lopettaa. Työllistyminen rahahommiin vaikeaa joten hae itelles lapsil asunto. Lapsien tähden lähtöä monesti lykätään josta on vaan haittaa, elämäkin on lyhyt, eikä siinä saa äijän tunteita ajatella. Tämä on kaikille paras, äijäkin pääsee yhteiskunnan aiheuttamasta syyllisyydentunnosta perheen elättäjänä. Käyt vaan äijäs kanssa lastenvalvojalla tekemäs ruokkopaperit että saat kunnalta elatustuen. Tämä on ote omasta elämästäni kun runsas viistoistvuot takasin viina vei äijää niin et muija otti työssäkäyvän äijän ja juappo muutti toisaalle jatkamaan. Nykyisin neljättävuotta kuivilla, koska märän elämän jäljiltä niin paljon pillereitä.
Mieti sitä että mihin sinä tai lapset tällä hetkellä tarvitsette miestä, joka ei ole kuitenkaan paikalla, ei henkisesti eikä ilmeisesti fyysisestikään. Jos miehellä ei ole myöskään tuloja, et varmaankaan tarvitse häntä elättäjäksi. Jos sinulla on huono olla kotona enkä ihmettele jos on, lapsetkin siitä kärsivät. Nyt alat nostaa omanarvontuntoasi ja uskot siihen että pärjäät yksinäsi lasten kanssa paljon paremmin. Kirjoitat ettet halua epäillä ja kytätä koko ajan, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, olen tehnyt itse ihan samaa (eri syistä kuin sinä), mutta nyt on eropaperit vetämässä ja olo helpottunut kun ei tarvitse enää koko ajan epäillä, tehköön mitä lystää. Kyllä varmasti osaat tehdä oikeat ratkaisut itsesi ja lasten tähden, tsemppiä.