Minut jätettiin viikko sitten ja syynä oli se etten ollut kuulema henkisesti kasvanut yhtä paljon kuin hän. Eli olin toisin sanoen naiivimpi. Ollaan käyty eroa läpi jonkun verran ja minusta tuntuu, että hänellä ei enään kauheen suuria tunteita minua kohtaan ole.
Mutta sitten kun puhuimme mahdollisesta uudelleen yrittämisestä joskus hän kuitenkin sanoi, että elämässä kaikki on mahdollista eikä koskaan pidä sanoa ei koskaan.
Tämä oli minun eron käsittelyn kannalta tosi huono juttu ja nyt mietinkin, että voisiko tuo ihminen enää rakastua minuun joskus uudestaan kun olen henkisesti kasvanut ja minulla on enemmän elämänkokemusta.
Mietin vain kun hän oli se, joka meidän suhteemme ikäänkuin aloitti ja hän selitti aina kuinka palavasti rakastaa minua, että voiko se tulla vielä takaisin.
Ikää on reilut parikymmentä.
Tuntuu vaan etten ikinä voisi miettiäkään ketään muuta.
Mutta sitten kun puhuimme mahdollisesta uudelleen yrittämisestä joskus hän kuitenkin sanoi, että elämässä kaikki on mahdollista eikä koskaan pidä sanoa ei koskaan.
Tämä oli minun eron käsittelyn kannalta tosi huono juttu ja nyt mietinkin, että voisiko tuo ihminen enää rakastua minuun joskus uudestaan kun olen henkisesti kasvanut ja minulla on enemmän elämänkokemusta.
Mietin vain kun hän oli se, joka meidän suhteemme ikäänkuin aloitti ja hän selitti aina kuinka palavasti rakastaa minua, että voiko se tulla vielä takaisin.
Ikää on reilut parikymmentä.
Tuntuu vaan etten ikinä voisi miettiäkään ketään muuta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Enpä osaa neuvoa. Itsekin reilu parikymppinen ja jääny vähän kiinni yhteen tyttöön joka ei mua halua. Jos se ei nyt sua halua, niin suosittelen että yrittäsit jatkaa omaa elämääs ja tutustua muihin ihmisiin. Eihän sitä tiedä jos tulee joku josta välittää vielä enemmän? Tiedän kyllä miten vaikeaa on kun miettii että ehkä vielä joskus... Ja entä jos alkaa seurustelemaan jonkun muun kanssa ja se entinen soittaisikin? Unohtuuko se uus tyttö heti, ja oliko sen kanssa ollu järkeä edes yrittää jos kerta ois valmis palaamaan sen toisen kanssa yhteen heti kun hän niin haluaa?
Tästä ei nyt oikein apua ollu, mut tsemppiä kuitenkin! :)
Kiitos siitä. On kiva kuulla että muut pohtivat samoja ongelmia.
Mietin tosi paljon kans just tota jos tämä tyttö soittaisi kun olen ehkä joskus uudessa suhteessa. Toivon, että sillon on vaan päässyt jo niin yli, että ei edes vastaa hänen viesteihinsä.
Ero on vaan vielä niin tuore, että kaikki on aika sekavaa ja vaikea ajatella mitään muuta, mutta toivon että se tästä alkaisi pikkuhiljaa selkiytymään.
Tsemppiä sinnekin! :)
Pohdit asioita joita varmaan useat aikojen saatossa ovat joutuneet kokemaan nuoruuden vaiheilla.
Melkeinpa aina kaveripiiristä tai lähipiiristä saadaan toiveita herättäviä vastauksia,sellaisia joilla uskotaan olevan positiivinen vaikutus haikeaan mieleen,suoraan sanojaan vastauksia joita odotetaan kuulevan.
On parasta kuulla suorat sanat ,koska vain siten mieli pääsee nopeammin eron aiheuttamasta tuskasta eroon.
Tapauksesi on toisinto useista samankaltaisista,tyttö tekee aloitteen ja saa pojan rakastumaan,siinä kyhnätään jonkun aikaa ja sitten tyttö ilmoittaa ettei halua suhdetta enää jatkaa...
Suoraan sanoen ,tyttö ei rakastanut sinua oikeasti eikä tule rakastamaankaan,olit kuin koe ajettava auto jolla rässätään hetki ja kun ei iske ,niin ei iske,eikä kauppoja tule ,eihän siinä auta kun etsia itselleen sopivampaa autoa!
Etenkin naisilla on usein tapana tehdä asiat selvästi vetoamalla muuhun kuin oikeisiin syihin,ja tässä tapauksessa on käynyt juuri niin.
Naisesi olisi kuulunut kertoa että huomasikin ettei rakasta sinua sittenkään ja haluaa etsiä sitä oikeaa rakkautta,mutta sanoikin naiselliseen tyyliin sinun kypsymättömämpi henkisesti.
Tosi elämästä surkuhupaisa lopetus repliikki eräältä nuorelta naiselta,"ei meidän juttu toimi,haluan olla vielä vapaa ja katsoa mitä elämä tuo,ethän sinä ole edes vaihtanut vaatekomeroon uutta lamppua palaneen tilalle ja en halua sellaisen miehen kanssa tulevaisuuttani viettää".
Tosi asiassa kyseinen nainen oli jo iskenyt silmänsä erääseen työpaikkansa komeaan kolliin joka kiinnosti enemmän.
Hyvänä puntarina voisi nuorille rakkaus asioihin sanoa sen että molemmin puolinen rakkaus ei kaadu pikku asioihin,se kestää ihan mitä vaan.
Elämässä vaan käy usein niin että toisen pään sisään ei näe,ei voi tietää koska toinen oikeasti tarkoittaa sitä mitä puhuu kertoessaan tunteistaan,ja aina jätetty jää haavojaan nuolemaan kun jättäjällä on motiivina jo uudet kujeet.
TÄSSÄ suoraa puhetta!
Näinhän se on.
Kyllähän se näin vähän on. Tuokin tyttö oli kova vaihtamaan mielipidettään. Kännykkä saattoi vaihtua kahdessa viikossa ja mielipide siitä mihin hakee opiskelemaan. Eli hän siis varmaan kyllästyi vaan minuun. On se kova paikka kun se tulee puun takaa ja itse jo pohtii ensi kesän tekemisiä landereissuja sun muita.
Se on vaan niin vaikea päästää irti ja hyväksyä se, että hän haluaa jonkun toisen, mut mun kaveri sano hyvin. "Et hei watta fuck, ei saa ajatella negatiivisesti"
Ainoa positiivinen asia täl hetkel on koulu, joka onkin helvetin vaikeaa, mutta siitä valmistun elinikäiseen unelma-ammattiini.
Joo noi suunnitelmat on totaalisen perseestä. Sitä itekseen suunnittelee vaikka mitä, mut sitten kun se ei toteudukkaan, niin on kiva sitten miettiä sinä ajankohtana että nyt ois pitäny olla tytön kanssa tuolla ja tehdä sitä ja tätä yms... Enpä ainakaan itse tee uudestaan sitä virhettä, että haaveilisin kaikesta ja suunnittelisin tulevaisuutta. Jos nyt onnistus edes ihastumaan uudestaan johonkin.
Vaikeaa tulee olemaan sitä miettiessään ja varmasti palaa muistot mieleen ja varmaan tippa linssiinkin.
Itse olen myös miettinyt tuota, että pystyykö sitä enään avoimesti ehkä joskus uudessa suhteessa ajattelemaan eteenpäin. Niin paljon se vaan sattuu kun nyt ei tapahdukaan mitään. Mitä jos se uuskin sitten tekee saman tempun? Paha sanoa. Mutta toivon vaan, että tämäkin vuosi olisi nopeasti takana.
En minä ainakaan pysty. Tuntuu että nyt on muuttunu ihan erilaiseksi. Tuo oli muutenkin sellainen ihminen, että ensi kertaa pysty olemaan ihan oma itsensä ja puhumaan mistä vain, ja avautumaan. Tuskimpa tulee toistumaan ainkaan ihan heti. Ja tuo tuntui niin täydelliseltä etten tiedä enää kuinka voisin tyytyä vähempään... Tyhmää joo.
Ei sitä varmaan, mutta itse asennoidun sillein, että yhtä hyvää en varmaan ikinä tule saamaan, mutta puoletkin siitä riittää. Kuulostaa tyhmältä, mutta niin se vaan on
Minulla oli kanssa itselleni täydellisesti sopiva tyttö. Julmaa se vaa on :(
ettei kumppani ole kasvanut henkisesti yhtä paljon mitä hän.
Jos väittäjä vaihtaa hetken oikusta kännykkänsä ja opiskelusuuntansa ja teis mitä.
Ei se kerro henkisestä kasvusta, enemmän päätöskyvyttömyydestä.
Tosin et kertonut, oliko mieliteot eli oikut laantumaan päin.
Oikkujen perusteella, olit hänelle yksi oikku muiden oikkujen seassa.
Varsinkin, jos hän alkoi seurustelemaan heti eronne jälkeen.
Et tainnut kertoa, miten pitkään olitte yhdessä.
Niin tuohon tulokseen olen itsekin tullut, joten se todellinen syy jää vähän kalvamaan.
Päätöskyvyttömyys on kyllä hänelle osuva nimi.
Oikut oli kyllä laantumaan päin. Hän yhtäkkiä tajusi, että saattaa menettää minut jos en enää jaksa katsoa sitä pelleilyä. Loppuaikoina (noin kk ennen eroa) hän vähensi oikkujaan jonkun verran ja pyysi anteeksi jos tiuski tms. ja silloin aloin ihastumaan häneen uudestaan enemmän.
Toisaalta on jännä, että ajattelen nyt, että hän oli sen verran epästabiili ihminen, että varmaankin jossain vaiheessa hän olisi joka tapauksessa jättänyt minut.
Seurustelimme reilu 10kk, mutta oltiin tunnettu jo pidempään n. pari vuotta.
Ja e hän ei alkanut seurustella heti eron jälkeen, eikä vieläkään. Sanoi, että aikoo olla itsekseen ainakin kesään ja miettii sitten onko itsekseen vaiko katselee ympärilleen.
Kiitos aikasemmasta viestistä. Oli tosi hyvä ja jos täänkin vastaat niin aina vaan parempi. Itse kuitenkin sen verran kokematon näissä naisasoissa vielä, että on aika kapea näkökanta :)