Kun tulee vieraita, niin tuntuu että MINÄ olen ainoa joka välittää missä kunnossa kotimme on. Mies siivoaa, mutta tekee sen vain siksi kun niin on tapana tehdä, eikä siksi että olisi oikeasti siistiä.
Mies lupaa siivota töissä ollessani, ok. Hän on imuroinut ja laittanut tiskit. MUTTA. Hän EI ole pedannut sänkyä. Hän EI ole pessyt vauhtiraitoja vessanpöntöstä. Hän EI ole poistanut karvoja wc:n lavuaarin ritilästä. Hän EI ole pyyhinyt pöytää leivänmuruista ja kahvista. Hän EI ole kaatanut vanhaa kahvia pois, vaan jättänyt sen pannunu palamaan pohjaa. Hän EI ole pyyhinyt hellaa, vaan siinä on palaneet lounasrippeet kuivuneena kiinni.
Mies lupaa siivota töissä ollessani, ok. Hän on imuroinut ja laittanut tiskit. MUTTA. Hän EI ole pedannut sänkyä. Hän EI ole pessyt vauhtiraitoja vessanpöntöstä. Hän EI ole poistanut karvoja wc:n lavuaarin ritilästä. Hän EI ole pyyhinyt pöytää leivänmuruista ja kahvista. Hän EI ole kaatanut vanhaa kahvia pois, vaan jättänyt sen pannunu palamaan pohjaa. Hän EI ole pyyhinyt hellaa, vaan siinä on palaneet lounasrippeet kuivuneena kiinni.
Vastaukset 26
Vanhimmat
sottapyttyjä!Jospa siivoaisitte jälkenne oitis niin ei tarvitsisi parkua..meillä kyllä siivotaan omaksi iloksi ,ei vieraiden...Ryhdistäydy ja lopeta marmatus.
Muuten -miten on seksielämäsi laita,kun siivous näyttelee noin suurta osaa elämässäsi?
Pitäiskö miehen olla kodinhoitaja? Ehkä olen vanhanaikainen, mutta oon sitä mieltä ettei miehen kaikkea tarvikaan tehdä... Hän ON imuroinut ja tiskannut. Eikö se riitä? Yritätkö kouluttaa miehestäsi itsellesi siivoojan? Eikö mielestäsi SINUN kuuluisi tehdä itse mitään?
Ja motiiveista sen verran, mitä väliä on sillä, miksi hän siivoaa? Eikö tärkeintä ole, että tulee siistiä? Ja miksette siivoa heti kun tulee sotkua, kuten karvat lavuaarista, eikö ne kuitenkin sinun päästäsi tule (ellei miehelläsi ole pitkää tukkaa...)...Ja pyyhi sitä hellaa käytön jälkeen. Niin meillä on tapana tehdä ja siistiä on, vaikkei siivous elämän tarkoitus olekaan. Ja ne vessanpöntön vauhtiraidat on mun mielestä itsestään selvää putsata heti jos sellasia tulee veskissä käynnin jäljiltä.
se, kun ne sotkut tulee päivän aikana kun itse oon poissa... Ja kun mies lupaa siivota, niin siihen ei silti voi luottaa. Jos tuon kaverinkin kylään suoraa töistä, ja hän menee vessaan ja näkee vauhtiraidat, niin itseäkin yököttää JA hävettää nii pirusti. Samoin, jos lupaan keittää kahvit, niin ensin saan naama punaisena hinkata pannusta mustan karstan pois, ja sitten hymy huulilla keittää kahvit.
Mies ei näe yksityiskohtia, tekee vaan siksi kun on sanottu, ei siksi että olis siistiä!
mutta ehkäpä vuosien kuluessa tottuu siihen, että mies näkee asiat eri tavalla kuin nainen. Ite olen yrittänyt "kouluttaa" miestä huolehtimaan siisteydestä jo vuosien ajan, mutta surkealla tuloksella. Hän ei vain näe muruja pöydällä,hujanhajan olevia vaatteita tai lattialla lojuvia kirjoja sekasotkuna. Jos joku tulee kylään, hän tekee pikasiivouksen, mutta rima on huomattavasti alemmalla tasolla kuin minulla. Joskus kun olen siivonnut kaiken kuntoon ja olen illan tai päivän poissa, pyydän erityisesti huolehtimaan, että kaikki olisi yhtä siistiä takaisin tullessani, niin silloin hän tsemppaa aivan eri tavalla. Ehkä mies ei vain ajattele niin kokonaisvaltaisesti, että toimisi vaistomaisesti siististi.
häpeätkö miestäsi muutenkin?
Valitse ensi kerralla siivoustaitoinen yksilö.
ja muista -talo elää tavallaan,vieras tulee ajallaan.
niin se vaan on, että me naiset ollaan täydellisiä ja miehet täydellisiä sottapyttyjä;) ei vaineskaan...todellakin vauhtiraitojen pitäisi jokaista vähänkin fiksua ihmistä häiritä wc:ssä, koska se ei vieraiden silmille ole kovin hääppöstä katsottavaa. Se on muuten tosi, että kun jättää kahvipannuun vanhat kahvit tunneiksi/päiviksi lojumaan, pannu voi olla pian entinen. Nimittäin se voi tummua pahastikin ja sitä ei välttämättä saa tehokkaimmallakaan pesuaineella pois. Uusi pannu voi olla tosi ikävän näköinen huonon "kohtelun" jälkeen.
Leivänmurut ei kuitenkaan ole niin paha juttu, josta pitäisi nostaa meteli. Mutta jos miehesi imuroi ja tiskaa, niin se on kuitenkin arvostamisen arvoinen juttu. Jos kuitenkin kerran miehesi hoitaa näinkin paljon kotitöitä, niin eiköhän ne leivänmuruset muut pikkujutut siinä rinnalla niin paljoa häiritse. Tällöinhan sinulle jää aikaa hoitaa niitä muita hommia.
Otappas järki käteen näissä jutuissa. Onko pikkuasioista ressaaminen sen arvoista, että saatat pilata hyvänkin suhteen näillä ressaamisilla ja ärsytyksillä. Kohtuus kaikessa ja etenkin näissä siivous ja kotitöissä. Asiasta kannattaa sanoa, mutta asian vierestä ei....kirjoituksestasi todella huomaa, että olet todella stressaantunut ja onkohan nuo kotiaskareet edes niitä todellisia syitä siihen? Itsehän sinä sen parhaiten tiedät???
yleisesti sanon, mutten kuitenkaan yleistä, että joillakin naisilla on tapana hallita omaa sisäistä kaaosta sillä, että "ulkoisesti" on todella siistiä?? Elikkä hirveällä siivoamisella ja siisteysintoilulla. Itsekin tiedän tämmöisiä tapauksia, mm. minä itse;))
Yleensä mies-näkökulma on että talo on siinä kunnossa missä on. Se mitä mieltä vieraat ovat on aivan yksi lysti. Ei sillä ole mitään käytännön merkitystä mihinkään.
Kerran olen vieraalle pitänyt seuraa vähän yli päivän. Tarjoiluna vettä kertakäyttö mukista. Hän oli itse lapista kotoisin(asuu ruotsissa) joten hän ymmärsi minun pohjalaisen kulttuurin.
Jos ei ole taloon pyydetty ei siellä voi esittää minkäänlaisia vaatimuksia.
Asia on yleisesti niin että miehille kodin siivous ei ole niin tärkeä asia kuin naisille. Miksi haluat muuttaa miehesi näkemyksen kodin siisteydestä juuri sellaiseksi kuin sinun näkemyksesi on? Turha vaatia miestä noudattamaan sinun tahtoasi, vai haluaako miehesi kontrolloida sinua joissain muissa asioissa?
Jättäkääpä koti joskus kokonaan siivoamatta vähän pidemmäksi aikaa, niin näet haittaako asia miestäsi yhtään. Käykö miehesi muuten töissä vai pelkästään sinä?
Jos kämpän siivousta vähennetään, niin jossain menee se raja että toinenkin on sitä mieltä että pitää siivota.
Mainintasi kontrolloinnista on kyllä totta. Naisilla on taipumut vääntää mies haluaamaansa muottiin ja sitten kiukutellaan kun se ei tahdo onnistua. Kuinka moni nainen voi väittää ettei ole vuosien saatossa vaikuttanut miehensä elämäntapoihin, vaatetukseen yms.?
Toiset eivät välitä siisteydestä niin paljon kuin toiset. Itsekkin kyllä imuroin lattialta roskat ja pyyhin pöydiltä tahrat, pölyjä pyyhkiessä pyyhin myös oven päältä ja listojen päältä, mutta se ei juurikaan häiritse että pöydällä on nippu lehtiä tai hylly täynnä irtokamaa. Toisin sanoen siisteys on järjestystä tärkeämpää.
Vaimoni taas tykkää että paikat on järjestyksessä, sillä ei ole väliä minkälainen villakoiralauma on tv:n takana, kun se ei näy.
Olen sitä mieltä että se joka haluaa nostaa siisteystasoa siitä mikä kelpaa minulle, saa myös hoitaa sen.
Joo,kyllä mäkin olen joskus kuullut eräästä "tapauksesta",joka oli hermoromahduksen partaalla kun ei oltu siivottu kotia,kun oli vieraita tulossa...hohhoi...se oli eukko,joka itse makas kotona kun mies kävi töissä.
Kun tuli vieraita pyytämättä,hän lukitsi itsensä vessaan ja heitteli siellä tavaroita ympäriinsä mielenosoitukseksi eikä tullut sieltä ulos ennenku vieraat oli häipyneet.
Lieneekö kyseisellä eukolla käy vieraita nykyäänkään kylässä,epäilenpä!
Ei meillä ainakaan. Minulla on parempi olla kun itse siivoan paikat kun jättäisin poikien tehtäväksi sen? Tulee ainakin tehtyä kunnolla. Miehet on vähän sellaisia huolimattomia kuitenkin.
Usein siivousvimmaan ja muuhun puhtausintoiluun syy löytyy lapsuuden traumoista. Usein itse ei edes huomaa miten neuroottinen häslätessään on. Minä koin jotain vastaavaa aikoinani. Ei saanut näkyä tomukoiran tomukoiraa. Olen vapautunut vaivastani pitkällä psykoterapialla ja lääkityksellä. Nyt voin jo keskittyä niihin vieraisiinkin.
Minulla oli taannoin samanlainen vaimo. Ei mennyt hoitoon vaikka kehotettiin. Nyt eron jälkeen tuntuu kuin helvetistä olisin päässyt takaisin elämään. On uskallattava tehdä ratkaisuja hyvän elämän puolesta.
Oon 18 ja mua on suoraansanoen alkanu pelottaa tuo pakkoneuroosi. ennen eilistä en vielä tienny että se on varsinainen sairaus mutta nyt tiiän että mulla on se ja etten oo ainoo.
oon lapsesta asti kärsinyt siitä jollain tavalla, esim. pakko koskettaa jokapaikkaan tai tiettyihin paikkoihin monta kertaa, katsoa 100 kertaa taaksepäin ettei multa vaan tippunu mitään repusta vaikka tiiän ettei tippunu jne..
nuoruudessa kaikki on vaan menny pahemmaks.. oon niin hygieeninen etten voi koskea edes ovenkahvoihin, eikä mun iho saa koskettaa mihinkään likaseen, tai muuten täytyy mennä heti pesulle. pesenkin kädet aina ku oon tehny jotain, pyyhin pelinappulat yms. sen jälkeen ku ollaan pelattu kavereiden kanssa, mua inhottaa jopa koskea kyniin jos joku muu on kirjottanu niillä!
laitan vaatteet pyykkiin yhden tai viimestään kahden käyttökerran jälkeen (koska musta on varmasti menny jotain likaa niihin), oon suihkussa tunnin ku tuntuu ettei vähempi riitä jos haluaa olla varmasti puhdas, en voi koskee suolapurkkiin, kaukosäätimen nappejakin painelen hihalla, enkä myöskään kävele kotona ilman sukkia..
tuntuu sairaalta,älyttömältä, mut en vaan yksinkertaisesti voi sille mitään! tuntuu et tää pahenee kokoajan.. pitäis kai hakee apua mut en vaan uskalla..en uskalla sanoa edes äidille! oon tosi hyvä peittelemään tätä, poikaystäväkään ei oo huomannu, ku keksin aina tekosyitä.. pelottaa vaan et tää pääsee niin pahaks et se tuhoo mun koko elämän!!
auttakaa mua! onko mulla kauheesti vaihtoehtoja? muita kokemuksia? ois tosi tärkeetä saada tietää..
Kuulostaa pahalle, mutta ongelmasi on hoidettavissa. Ensin sinun pitää myöntää ongelmasi. Se on olemassa ja se häiritsee elämääsi. Monesti koulupsykologitkaan eivät havaitse pakkoneuroosia tai eivät ensimmäisen terapiavuoden aikana sano sitä ääneen, joten oma tietoisuus ongelmasta on hyvä olla alkumetreiltä asti mukana.
Mene kouluterveydenhoitajalle tai jos mahdollista, varaa aika suoraan koulupsykologille. Myös kunnallisen terveydenhuollon kautta pääsee hoitoon. Ongelman ratkaisu kestää pitkään, mutta se on parempi aloittaa heti, koska siitä ei pääse eroon ilman apua. Mitä nuorempana hoidon aloittaa, sen helpompaa se on. Ole hyvä ja tee itsellesi palvelus ja hae ammattiapua.
hain jo apua..:) menin koulupsykologille, sitä kautta koululääkärille ja sain lääkityksen. Tammikuussa olen menossa psykiatriselle poliklinikalle, josta toivottavasti saan pitkäaikaista ammattiapua :) kaikki on lähtenyt hyvin käyntiin, juuri muutin myös omaan kämppään. Toivottavasti tästä alkaa mun ylämäki, ainakin on jo paljon parempi olo :)
Oli ihan pakko alkaa kysymään, että tunnetko saaneesi apua? Onko oireet lievittyneet?
Itse kärsin samoista oireista kuin sinä ocd-tyttö ja apua taitaisin tarvita. Pelottaa jos tähän ei löydy apua sen verran tuskallista tämä elämä näiden oireiden kanssa on. Sanoit saaneesi lääkityksen,onko se jokin masennuslääke, joka vaikuttaa serotoniinin määrään aivoissa? Mietin vain kun luin joskus, että tähän vaivaan on olemassa tuon tyyppisiä lääkkeitä.
Olisin todella kiitollinen jos kertoisit onko avun saanti auttanut.
... olen todellakin saanut apua!
En voi sanoa, että oireet olisivat helpottaneet, mutta psykologin kanssa keskustelu pakkoneuroosistani ja muistakin ongelmista on antanu mulle toivoa ihan älyttömästi! Psykologin kanssa tapaamiset lopetimme juuri, ja nyt olen käynyt 2 kertaa psykiatrisella polilla. Siellä se toiminta on tosi hidasta, psykologia olen vain nähnyt ja lääkäriaika on siirtynyt jo kolme kertaa :S Mutta toivottavasti sieltäkin alkaa sitä apua tulemaan.
Se lääkitys on just masennuslääkitys joka lisää serotoniinin määrää aivoissa. Seronil-nimistä. Tällä hetkellä päivä-annos on vielä niin pieni, ettei oireet ole oikeastaan kadonneet, se vaatii älyttömästi PITKÄJÄNTEISYYTTÄ ja isoja annoksia! Mutta toivon että sitä määrää tultaisiin lisäämään pian ja se auttaisi..
Muutin juuri omaan asuntoon ja huomaan että pakko-oireet korostuvat nykyään siivouksessa kamalasti. Tiskaaminenkin tuntuu tuskalta kun yhtä lasia pitää hinkata puhtaaksi 10 minuuttia..
Psyk.polin psykologi on sanonu mulle vähän masentavasti, että tuskin pääsen niistä oireista kokonaan eroon helposti, koska ne on osa mua. Mutta sitten se kuitenkin sanoo että niistä eroon pääseminen on mahdollista.
Ei tämä kivaa ole todellakaan, eikä avun saaminen ole nopeeta, mutta silti suosittelen sinulle "pakkoneuroottinenko?" AVUNHAKEMISTA, KOSKA HAITTAA SIITÄ EI AINAKAAN OLE, etkä yksin voi noista oireista ikinä selvitä!!! Voimia sinulle, toivottavasti tää viesti vielä tavottaa sut..!
Kiitos vastauksestasi!
Minä olen varannut ajan psykiatrille ja toivon asioiden lähtevän pikkuhiljaa parempaan suuntaan.
Tunnistiko lääkäri oireesi heti pakko-oireiseksi häiriöksi? Mietin vain kun olen kuullut, että joillekin lääkäreillekin tämä on vielä vähän tuntematon sairaus. Ehdotettiinko lääkettä heti aluksi?
Hyvä että varasit ajan! tuskin asiat siitä ainakaan huonontuvat...
Mulla se meni silleen, että ensin otin yhteyttä psykologiin ja kerroin sille mun pakkoneuroosista. Se tiesi ainakin hyvin mikä pakkoneuroosi on ja oli huolestunut. Psykologi sitten kertoi mun oireista lääkärille joka huolestui kanssa.. Näytin lääkärille heti ekalla tapaamisella sellasen listan, johon olin kirjottanut oireitani. Eli kumpikaan (lääkäri eikä psykologi) ei epäillyt sairauttani, vaan alettiin heti keskustelemaan hoitovaihtoehdoista. Sitten sain sen lääkityksen.. Se oli (onneksi) sen lääkärinkin mielestä paras vaihtoehto, ja toi jutteleminen toimii tavallaan sen tukena..
Itsekin pelkäsin, että mitä jos ne ei tiedä koko sairautta. Mutta turhaan pelkäät sitä, koska kyllä niiden on siitä jotain tiedettävä!
Onhan se 250 000:n muunkin suomalaisen ongelma..
Onnea ekaan tapaamiseesi psykiatrin kanssa! (milloin se on? saitko sen nopeasti?) olisi kiva kuulla, miten sinulla lähtee tämä "prosessi" käyntiin, ja miten saat apua.. :)
Minun parhaalla ystävälläni on pakkoneuroosi. Muistan ala-asteella, kun ihmettelin hänen käytöstään.. Hän pesi käsiään kuumalla vedellä koko ajan ja vaihtoi vaatteitaan monta kertaa päivässä. Hän myös ravasi keittiö - oma huone väliä jatkuvasti ja kääntyi katsomaan monta kertaa taakseen. Silloin en tajunnut mistä oli kyse, mutta nyt tässä muutaman vuoden sisällä olen saanut tietää varmaksi.
Hän käy hoidossa ja syö lääkkeitä, muttei siltikään ole normaali. Vieläkin hän tarkistaa asiat moneen kertaan ja saattaa tuijottaa maata usean minuutin ajan, kunnes tajuaa ettei siellä ollut mitään. Käy sääliksi, niin paljon ja ne ihmiset, ketkä eivät tiedä hänen sairaudestaan saattavat nauraa hänen tekemisilleen.
Hän on kaikin puolin ihana ihminen, jonka kanssa on mukava viettää aikaa aina silloin, kun hän pääsee "lomille" hoitolaitoksesta. Kyllä se tietenkin välillä ärsyttää, kun hän ravaa edestakaisin ja saattaa kuluttaa paljon aikaan asioiden tarkastamiseen, mutta ei hän sille mitään voi.
Toivottavasti hän parantuisi joskus..
liittyen.Minä pelkään etten oikeasti olekkaan uskovainen ja että en ole tarpeeksi uskovainen.
Olen kärsinyt myös Hiv ja aivokasvain neurooseista.
Onko kellään muulla näihinl iittyen?
... ole sellaista siivoussilmää niinkuin naisilla.Muutenkin miehet eivät ajattele niin kokonaisvaltaisesti kotiasioita kuin naiset.Naiset hoksaavat monia juttuja, tekevät monia juttuja yhtäaikaa, eivät nosta meteliä.Miehet tekevät sen mitä pyydetään.Siivota, tarkoittaa miehelle juuri imuroimistan ja moppaamista.Meillä vie matotkin ulos.Mutta haluan vain sanoa, että olemme erilaisia.
Ole tyytyväinen kun mies kuitenkin tekee jotain.Pyyhi sinä vaikka sitten pöytä ja kakkarannut pöntöstä....
tavallaan, ja vieraat lähtee ajallaan.
Kuulostat vallan komentelevaiselta ihmiseltä - vähän negatiiviselta palautteenantajalta samalla.
Jos saan arvata, niin sinulla on melkoisen kiltti mies, kun viitsii kuunnella tuommoista vaahtoamista? (Yleensä sellaisilla vihaisenoloisilla, miehensä vikoja luettelevilla naisilla on aika kiltit lepsukkamiehet - muunlaiset eivät viitsisi kuunnella naputusta sinänsä toissijaisista aiheista).
Meillä on rouvan kanssa yhteinen sopimus kotitöistä - joskin siitä tulee lipsuttua välillä ja sitten siivottua kun omaa silmää haittaa... Onneksi rouva ei naputa, vaan hänen kanssaan on hyvä elää.