Tarvisin nytten kuule ihan kunnon rohkaisun sanat. Kun niitä ei ole kukaan sanomassa.
22 vuotta olen ja mies olen.
Muutin eripaikka kunnalle, töitä oli sillä paikkakunnalla missä olin, mutta naisen perässä muutin.
Ja siinä sitten muutin ja olin siinä toivossa, että töitä löytyy ja olin niin varmana, että töitä löytyy.
Mutta sitten ei löytynytkään. Kyllähän noita töitä on, mutta itse vaikea hakea mihinkään.
Kun ei ole ajokorttia. Niin haluttais kyllä töitä tehdä, mutta aikaa on mennyt jo sen verran, että oma tunto on niin vitusti laskenut ja tuntuu siltä, että en osaa enään mitään tehdäkkään.
Nykyiseltä paikkakunnalta en tunnekkaan ketään, ainoastaan tyttökaverin.
Olen koko ajan hakenut kaikenlaisia syitä töihin, mihin en ole hakenut, että minusta ei ole siihen.
Niin sitten tässä kun on mennyt paljon aikaa, niin olen suoraan sanottuna luovuttanut koko homman.
Nytten on Vuosi tullut täyteen työttömyydestä. Siinäkin oli se, että valtio/kunta voisi jotenkin auttaa töiden hakemisessa, Mutta sitten ei autakkaan. Nytten sitten työkkäri pisti jotain työpaikkoja, että pitäisi mennä työharjoitteluun ilmaiseksi. En kyllä halua ilmaiseksi tehdä töitä, kun olen tehnyt sitä jo liikaa ennen tänne eripaikka kunnalle muuttoa.
Työkkärissä nytten sanottiin, että eivät anna rahaa, jos en mene tähän työhön.
En halua mennä siihen työhön, kun se on niin perseestä. Siihenkin on syynsä, että miksi on niin perseestä.
En tiedä kiinnostaako oma ammattinikaan, mutta en halua lähteä kouluunkaan. Siitäkin on aikaa kun viimeksi tein oman ammattini viittaavia töitä.
Asia on niin, että MINÄ haluan tehdä töitä. Se ei ole pulma, mutta se on, että minkälaista se on ja minullakin on kriteerit mitä haluan tehdä.
Jotenkin tuntuu nytten, että ei tästä tule mitään.
Saisi joku tulla ihan oikeasti ottamaan kädestä kiinni ja viedä minut oikeaan suuntaan.
Mutta se on sitä harha luuloa, mitä ei kyllä tapahdu. Mutta sitä minä odotan.
22 vuotta olen ja mies olen.
Muutin eripaikka kunnalle, töitä oli sillä paikkakunnalla missä olin, mutta naisen perässä muutin.
Ja siinä sitten muutin ja olin siinä toivossa, että töitä löytyy ja olin niin varmana, että töitä löytyy.
Mutta sitten ei löytynytkään. Kyllähän noita töitä on, mutta itse vaikea hakea mihinkään.
Kun ei ole ajokorttia. Niin haluttais kyllä töitä tehdä, mutta aikaa on mennyt jo sen verran, että oma tunto on niin vitusti laskenut ja tuntuu siltä, että en osaa enään mitään tehdäkkään.
Nykyiseltä paikkakunnalta en tunnekkaan ketään, ainoastaan tyttökaverin.
Olen koko ajan hakenut kaikenlaisia syitä töihin, mihin en ole hakenut, että minusta ei ole siihen.
Niin sitten tässä kun on mennyt paljon aikaa, niin olen suoraan sanottuna luovuttanut koko homman.
Nytten on Vuosi tullut täyteen työttömyydestä. Siinäkin oli se, että valtio/kunta voisi jotenkin auttaa töiden hakemisessa, Mutta sitten ei autakkaan. Nytten sitten työkkäri pisti jotain työpaikkoja, että pitäisi mennä työharjoitteluun ilmaiseksi. En kyllä halua ilmaiseksi tehdä töitä, kun olen tehnyt sitä jo liikaa ennen tänne eripaikka kunnalle muuttoa.
Työkkärissä nytten sanottiin, että eivät anna rahaa, jos en mene tähän työhön.
En halua mennä siihen työhön, kun se on niin perseestä. Siihenkin on syynsä, että miksi on niin perseestä.
En tiedä kiinnostaako oma ammattinikaan, mutta en halua lähteä kouluunkaan. Siitäkin on aikaa kun viimeksi tein oman ammattini viittaavia töitä.
Asia on niin, että MINÄ haluan tehdä töitä. Se ei ole pulma, mutta se on, että minkälaista se on ja minullakin on kriteerit mitä haluan tehdä.
Jotenkin tuntuu nytten, että ei tästä tule mitään.
Saisi joku tulla ihan oikeasti ottamaan kädestä kiinni ja viedä minut oikeaan suuntaan.
Mutta se on sitä harha luuloa, mitä ei kyllä tapahdu. Mutta sitä minä odotan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ota rohkeasti vastaan työharjoittelumahdollisuus. Voi olla niin, että kokeilu antaa sinulle mahdollisuuden työllistyä ko. paikkaan. Tämä myös edellyttää sitä, että työharjoittelupaikka on oikeasti sinulle mieleinen. Eihän se mukavaa ole olla "töissä" ilman palkkaa, mutta kyse onkin harjoittelusta, jossa sinulla on mahdollisuus seurata ja oppia kyseisestä työstä (vaadi rohkeasti sitä, mitä harjoittelun on tarkoituskin tarjota!). Äläkä unohda oppisopimuskoulutusta, mikäli varsinainen koulunpenkki ei ole sinua varten. Eli: mene ja kysele lisää mahdollisuuksistasi työkkärissä ja unohda skeptisyys. Heillä on velvollisuus auttaa! :)
loispummiyrittäjältä joka haluaa varastaa työttömän työpanoksen!
Haluat tehdä työtä eli tee sitten. Tee aluksi normaaleja kahdeksan tunnin työnhakupäiviä pari viikkoa. Eli klo 7.00 olet ensimmäisessä kohteessa. Ruokatunnin pidät 11.00-12.00. Siirtyminen ruokapaikkaan ja takaisin tehdään ruokatunnin aikana. 12.00 olet taas paikassa jossa haet työtä tai koulutusta. 16.00 lähdet kotiin. Siitä saat rytmin ja jatkat samalla normaalilla tavalla. Näin huomaat parin kuukauden sisällä olevasi työssä jossakin.
Täällähän oli aikamoista tekstiä taas, mutta tätä osasin odottaa jälleen kerran täällä suomi24. heeheh
En tiedä nytten tuliko nytten semmoinen olo, että tapan itseni kun olen täysi nolla.
Mutta ihan sama kuitenkin.
Täällä on niin mukava aina toisille sanoa pahasti.
itse yritän aina puhua vähän kannustavammin.
Kyllä täällä moni näin tekikin, mutta jokku alkoi suoraan haukkumaan. No mikäs siinä.
Olen liikaa kyllä orjatyötä tehnyt, niin en kyllä sitä haluaisi enään tehdä.
Mutta pakko se on näköjään mennä tekemään, kun kela pakottaa ja näin tämä kierre jatkuu yrityksillä.
Että aina haetaan halvempaa työvoimaa ja niin he nytten tätä sitten taas saavat tällä tavalla ja sitten heittävät ulos, vaikka kuinka hyvä työ ihminen olisi.
Näin itse olen tämän nähnyt monta kertaa. Ensin otetaan hyvin vastaan ja koko työ menee todella loistavasti ja kiittävät koko ajan. Mutta sitten tulee hetki, kun sopimus loppuu ja sanotaan vaan, että jatketaanko tätä sopimusta samalla lailla.
Orjatyössä vain menettää, ei siinä opi.
Kaiken oppii, vaikka ei olis tehnytkään ikinä. 2 viikossa oppii jo homman. Ja tulee rytmi.
Mutta eipä tässä muuta.
Jatkan tätä paskaa.
Moikka.
Tässä sinulle rohkaisun sanoja:
40 litraa kädenlämmintä vettä saaviin
8 kiloa sokeria veteen
Pikahiivaa veteen
Sekoita
Peitä saavi kankaalla
Avaa 2 viikon päästä ja rohkaistu
hehehh
tuossahan olisi yksi keino.
Huomasin että sait aika inhottavia kommentteja viestiisi, mutta tosiaan taitaa olla melko tyypillistä täällä Suoli-kaksnelosessa.
Se mikä pisti itsellä 'silmään' jo ensimmäisestä kirjoituksestasi, ja vielä enemmän tästä toisesta, on se että alakuloinen olosi alkaa olla ehkä kääntymässä masennuksen puolelle, jos ei sitä jo olekin. Masennus on aivojen välittäjäaineiden häiriötila, sairaus siinä kuin muutkin sairaudet, eikä parane ottamalla itseä niskasta kiinni. Nykyään on hyvin tyypillistä tuomita laiskoiksi masennuksesta kärsiviä ihmisiä, mutta tässä tuomitsijat osoittavat vain oman tietämättömyytensä ja ymmärtämättömyytensä.
Itse olen kärsinyt mielenterveyden häiriöistä 30 vuotta, eli lapsesta saakka, mutta nämä kun eivät näy ulkoisesti mitenkään selvästi, niin on ollut vaikea tulla oikein ymmärretyksi monessa yhteydessä, lääkäreiden ja hoitajien pakeilla, kuntoutuslaitoksissa, työpaikoissa jne. Helposti katsotaan päältäpäin ettei sulla voi olla mitään ihmeempää.
Melkeinpä kehottaisin sinua käymään lääkärissä, kaikista parasta olisi jos pääsisit suoraan yksityiselle alan erikoislääkärille (psykiatriaan erikoistuneelle) mutta kyllä yleislääkäreiltäkin pitäisi löytyä ammattitaitoa diagnosoida masennustila. Elämässäsi on tapahtunut suuria muutoksia ja olet vähän niinkuin tyhjän päällä, se altistaa depressiolle eikä siinä tai hoidon hakemisessa ole mitään hävettävää. Omasta kokemuksesta voin sanoa että minun olisi aikanaan pitänyt olla peräänantamattomampi ja vaatia hoitoa ajoissa, sain sitä vasta liian myöhään. Olin liian kiltti ja tyydyin saamaani kohteluun. Mitä varhemmin näihin masennusongelmiin ja kaikkiin muihinkin mt-ongelmiin saadaan puututtua, sitä helpompi niistä on selviytyä ilman että vaiva kroonistuu.
Toivotan hyvää jatkoa elämääsi
Mistä näitä idiootteja oikein tulee.... Työnhakupäiviä?
Lainaa jostain rahat ajokorttiin niin voit laajentaa työnhakualuetta.
Ala harrastamaan esimerkiksi liikuntaa sillä se kyllä piristää mieltä - Ja se ei välttämättä maksa mitään. Sitten jaksat paremmin miettiä niitä työasioitakin. Joskus harrastuksetkin voivat auttaa löytämään mieluisan työn ja harrastepiireissä voi tutustua uusiin ihmisiin.
Ammatinvalintatesteistä on varmasti myös apua. Kerroit, että et halua kouluun mutta tietääkseni oppisopimuskoulutuksessa ollaan pääosin työssä ja siitä saa palkkaa. Mutta keskustele eri vaihtoehdoista toisten kanssa. Eri töitä voi kokeilla onko itse niistä kiinnostunut esim. työharjoittelupaikat.
Tsemppiä sinulle!