Sain tietää olevani raskaana. Olemme seurustelleet 2,5 vuotta. Minä olen 21 ja poikaystäväni 23. Emme ole siis enää mitään teinejä mutta hyvin nuoria kuitenkin. En tiedä miten asiasta kertoisin poikaystävälleni. Poikaystäväni on erittäin lapsirakas mutta on monta kertaa maininnut jossain sivulauseessa, ettei halua lapsia ja _vitsillä_ sanonut "potkivansa minua mahaan jos tuun raskaaksi". Itse olen aiemmin ollut samaa mieltä, että ei todellakaan lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt kävi kuitenkin näin. Abortti kuulostaa hirveältä vaihtoehdolta.. mutta en tiedä muiden vaihtoehtojen paremmuudesta. Nyt olen romantisoinut päässäni hetkiä minusta vauvan kanssa ja nauttinut jo etukäteen niistä hetkistä ja saanut itselleni vauvakuumeen.. En vaan tiedä olenko valmis!! varsinkaan jos poikaystäväni ei ole myöskään. Poikaystävälläni on takana vain lukiokoulutus ja tällä vain satunnaisia töitä, minulla on kesken opinnot ja mielessä suuria suunnitelmia elämäni varalle.. kuinka ne toteuttaisin lapsen kanssa? .. pilaisinko elämäni saamalla nyt lapsen? vaikka se voisi toisaalta olla parasta mitä elämässäni olisi koskaan tapahtunut.. Pääni on aivan sekaisin.. Rakastamme toisiamme todella paljon ja suhteemme on todella hyvällä pohjalla, vaikkakin vielä kaiken lisäksi asumme eri kaupungeissa ja hän jopa vielä vanhemmillaan.. Onko täällä ihmisiä jotka olisivaty olleet samankaltaisessa tilanteessa? mitä te olette tehneet?? .. huh..
Raskaana, poikaystävä ei halua lasta.
isoja päätöksiä..
111092
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tee ensin itsellesi selväksi, haluatko todella lapsen ja aiotko pitää sen. Poikaystäväsi voi päättää hylätä teidät nyt tai vaikka myöhemminkin. Sinun on päätettävä tulla toimeen,tapahtuu näin milloin tahansa. Myös avioliitossa elävät tekevät lapsia, mutta silti eroavat. Muista ettet ole tätä tehnyt yksin, siinä on se toinen mukana. Kun olet päätöksesi tehnyt keskustele hänen kanssaan. Onko suhteenne tulevaisuus kiinni siitä, synnytätkö lapsen vai et? Tällöin ei varmaankaan suhteellanne ole muutenkaan kovin hyvää pohjaa. Moni pienen lapsen vanhempi opiskelee, hoitopaikkoja löytyy. Sitä ei sinun kannata murehtia! Voihan ollakin että kunhan poikaystävä sulattelee asiaa, hänestä voi tulla hyväkin isä! Löytyy myös pareja jotka seurustelevat (eivät asu yhdessä), heillä on yhteinen lapsi ja sopivat hoito-ajat siten, että saavat omat työnsä tai opiskelunsa hoidettua. Oman suhteensa voi hoitaa omalla tavallaan, omaan tahtiin.
pikkusen katsoa tulevan kumppaninsa arvomaailmaa. miehetkun suurin osa samaistuvat siihen median makuun että nainen on vain hoito. en käsitä miten kaikki huumassa menee sänkyyn eikä pitemmälle ajatella asioita mitä tulevaisuus ja perhe merkitsisi
Ja ihmettelen miten joku voi sanoa ede leikillään potkivansa toista mahaan jos tulee raskaaks. Ja se on kyllä kahden kauppa. Et yksin ole raskaaksi tullut. Aborttia en suosittele koska siitä tulee todella paha olo(henkisesti). Eikä kyllä tämä mahaan potkijakaan sua siihen voi pakottaa.
Mulla osui silmään tuo poikaystäväsi "leikillään" sanoma kommentti, että hän potkii sinua mahaan jos tulet raskaaksi. Tollaista ei sanota edes vitsillä! Voiko toiselle sanoa enää ton pahemmin? Syytön se lapsi siihen tilanteeseen on!! Potkun se mies ansaitsisi palleilleen! Käyttäköön kumia, jos ei lapsia halua (siis vaikka nainen käyttäisikin hormonaalista ehkäisyä). Tuplavarmistu kehiin, jos ei lapsia halua!
Neuvoja en osaa tilanteeseesi sanoa... todella hankala tilanne. Voitko jutella asiasta esim äitisi kanssa? Tai käy neuvolassa juttelemassa tilanteestasi. He varmasti osaavat kertoa kaikki vaihtoehdot, joita sinulla on. Ymmärsin, että ette ole edes asuneet poikaystäväsi kanssa vielä yhdessä? Valmistaudu yksinhuoltajuuteen jos päätät pitää lapsen.. Tarkoitan tätä siis siinä mielessä että "Toivo parasta mutta valmistaudu pahimpaan". Poikaystäväsi kuulostaa vielä niin lapselliselta, että saattaa jättää teidät myöhemmin vaikka nyt tukisikin sinua raskaudessa :-( Niin monta kertaa olen saman kuvion nähnyt tuttavapiirissäni.
Kirjaa kaikki posiitiiviset ja negatiiviset asiat ylös eri vaihtoehdoista ja puntaroi asiaa kunnolla. Toivottavasti asiasi ratkeavat vielä parhain päin.
abortti, sä kerkeet tehdä vielä lapsia. Ja poikaystäväsi ei tunnu niitä haluavan niin kannattaa miettiä haluatko yksin kasvattaa lasta? Se on rankkaa. Rupeaa ne ruusuiset mielikuvat häviämään siinä vaiheessa kun vauva on syntynyt. Käy koulusi loppuun hanki töitä ja sitten harkitse peheenlisäystä. Se on paljon helpompaa kun on turvattu toimeentulo ja muutenkin valmis äidiksi. Elä nuoruuttas kun vielä voit!
..että olenko vielä valmis? Mita jos en olekaan? Miten toteuttaa suuret/pienet haaveeni kun kuvioissa on vielä lapsikin? Kuuluvat jokaiselle äidille. Tuttuja ovat ja silloinkin kun lapsi on suunniteltu, haluttu, toivottu ja yritetty.
... ja on kuitenkin lapsirakas eli luotat siihen kertoessasi. JA kun suhteenne on vielä pitkä ja hyvällä pohjalla:)
itseäsi syyttää. poikaystäväsi mustasta huumorista saa sen kuvan, että hän ei todellakaan ole valmis isäksi. siksi sinun tulee ottaa täysi vastuu lapsesta, jos sen aiot pitää. koska mielestäni nainen ei voi yksin päättää noin suuria asioita, tehdäänkö perhettä vai ei. ja on väärin saattaa toinen elatusvelvolliseksi, jos hän ei ole valmis vanhemmaksi. eli jos päätät pitää lapsen, kysy poikaystävältä, haluaako hän osallistua lapsen kasvatukseen taloudellisesti/henkisesti. ja kunnioita hänen vastaustaan. ja älä romantisoi ajatusta, sillä todellisuus on aivan toista kuin sinun haavekuvasi.
Onko ukkosi koskaan edes vielä asunut omillaan? Jos ei, niin onneksi olkoon, todennäköisesti samaan huusholliin muuttaessasi sinulla on yksi uhmaikäinen kakara hyysättävänä 24/7.
Ja se että jos sinulla on suuria suunnitelmia elämäsi varrelle niin kyllä voit heittää ne romukoppaan jos meinaat lapsen pyöräyttää nyt, se on fakta.
Iste olen tehnyt nuorena lapseni. Enkä suunnitelmia romukoppaan heittänyt. Olen kerennyt tehdä vaikka mitä enkä koskaan kadu lapsia saati nuorta ikääni. Olen ennemmin 40v lasteni lapsille mummo kuin 40v ja pienen vauvan äiti. Näin se vaan on.
Eikä se aina tarkoita etteikö onnistuisin kasvamaan hyväksi isäksi vaikka on nuori. Itse olen tilanteessa, että olen raskaana 15 vkolla ja lapsen isä on nyt huomannut ettei haluakaan "sitä äpärää" ja toivoo sen menevän kesken ja haluaisi hommata pennun minusta ulos ja ikää on jo 31! Ole vain luottavainen tulevaan ja keskustelkaa, käykää vaikka neuvolassa yhdessä juttelemassa. Kaikesta selviää kun hankkii tietoa. Tsemppiä teille, minä koitan selvitä omasta suostani.